Wednesday, September 9, 2015

Maahanmuutosta

 Olen yrittänyt miettiä mitä mieltä oikein olen maahanmuutosta. Nuorempana oli niin mukavaa, kun mielipiteet olivat selkeitä, ajatukset varmoja. Vanhemmiten tyylipuhtaita kiveenhakattuja totuuksia tuntuisi olevan vähemmän. Lohduttaudun sillä, että eivät minua viisaammatkaa tuntuisi tietävän mikä on parhaaksi. Osalle miettimisestä maksetaan ihan palkkaakin. Tällä hetkellä kallistun heidän kannalle, jotka ajattelevat että sotaa ja väkivaltaa pakenevia ihmisiä pitäisi voida auttaa leireillä ja sijoittaa heitä eteenpäin. 

Ymmärrän myös elintasopakolaisia. Maahanmuuttajana itsekin voisin lukeutua samaan ryhmään. Tosin Suomi ja USA ovat monella tavoin lähellä toisiaan ja kun toisessa annetaan lusikalla jotain ja jotain muuta kauhalla, niin toisessa maassa tilanne on taas päinvastoin. Vanhempia kautta maapallon yhdistänee halu antaa lapsille jotain parempaa kuin itsellä on, kirkas ja auvoisa tulevaisuus siintää horisontissa. Siinä missä amerikkalainen vanhempi haaveilee kouluttavansa lapsensa toivoo jonkun toisen maan kansalainen saavansa lapselleen edes jonkinlaisen sosiaaliturvan. Jossain päin toimii hyvä naimakauppa, jossain ammatti. 

Yhteen asiaan en kuitenkaan maahanmuuttajana osannut varautua: epäluuloihin, vihamielisyyteen. USA on helppo paikka muuttajalle, kaikkihan ovat jostain muualta. Valkoihoisen englantia puhuva muuttaja solahtaa kuin veitsi sulaan voihin. Aikaisemmin minut on otettu vastaan ystävällisesti maailmalla. Toisaalta olen liikkunut turistina. Vain Jerusalemissa Öljymäellä kauppamies suivaantui ja sanoi maan kuuluvan hänelle, tunkeilijan on syytä pysyä pois. Senkin kiukun ymmärsin, vaikka olisin halunnut sanoa että ei minulla nyt niin suurta hinkua sinne Öljymäelle ole... ainakaan omistajana.

Ensimmäisen kerran törmäsin vihamielisyyteen 9/11 jälkeen. Epäluuloakin oli, mutta silloin ensimmäisen kerran joku sanoi rumasti kun kuuli suomen kielisen puheeni. Toisen kerran huomasin kyräilyä muutama vuosi sitten, kun talous sukelsi ja monet mm. lähinaapureiden miehet menettivät työpaikkansa.  Kyllähän nuo tilanteet pistävät miettimään kenet maahan halutaan ja pitäisikö osa jo  lähettää pois. 
Kantaäitini, kuten useimpien meistä, lähti vaellukselle 40 000 vuotta sitten Afrikan pohjoisista osista. Hedelmällisemmät viljelysmaat saivat väen kohti pohjoisempaa. Mun haploryhmä on aika harvinainen ja ryhmäläisiä on tällä hetkellä eniten Jordaniassa. Jonkin verran heitä on Italiassa. Valtaosin "Roma people" eli mustalaiset edustavat myös tätä ryhmää. Esivanhempien taivaltaessa vuosituhansien ajan joku eksyi Euroopassa Neanderthalinkin luolaan. Ja kun kuvaa katsoo, niin sehän on melkein kuin peilikuva.  Punaisia hiuksia on kai kiittäminen tästä verenperimästä. 


Ihmiskunta on vaeltanut aina. Parempaa elämää on etsitty, tarvottu läpi tulen ja jään. Minä en olisi tässä, jos joku ei olisi saanut päähänsä 40 000 vuotta sitten lähteä viljelyhommiin paremmille maille. Joku toinen ymmärsi lyöttäytyä yksiin Neanderthalin kanssa ja ehkä mustalaisten nuotio on lämmittänyt. Ja liikkuttavinta tietysti on, että myös koira on ollut ihmisen kumppani tuon saman ajan.

Moni haluaa auttaa. Moni pelkää, että autettava onkin täysverinen onnenonkija. Toki sellaisiakin porukkaan mahtuu, mutta pitää luottaa että ennemmin tai myöhemmin hyväksikäyttäjät jäävät kiinni ja ansaitsematon elintasonnousu jää saamatta. Ihan samoin kuin sovituskopit mielestäni pitäisi rakentaa maksaville asiakkaille eikä myymälävarkaille pitäisi maahanmuuttajien kohdalla ajatella, että aikeet ovat hyvät. Kyllä ne epäasialliset aikeet aikanaan paljastuvat.

Tiedän, että monen suomalaisen eläke ei riitä lääkkeisiin tai edes kunnon ruokaan. Lapsiperheillä on tiukkaa ja sinkut ne vasta kovilla ovat, kun yksinään maksavat kovat vuokrat tai asuntolainat. Sen sijaan, että arvotaan keneltä otetaan pois pitäisi miettiä, että miten me kansakuntana saadaan lisää. Suomessa on innovatiivisuutta, alkukantaista pidäkkeetöntä voimaa. Niin monta kertaa vain käsi kohoaa ja sanotaan, että tämä nyt on kielletty, näin ei voi toimia. Itse yritin jokunen vuosi sitten saada silloin aika pienet lapset suomalaiselle leirille. Olisin itse mennyt asumaan kurssikeskukseen, jossa leiri pidettiin. Ei, näin ei ole koskaan tehty. Ei näin voi tehdä kuului vastaus. Jäi tulematta neljä maksavaa asiakasta ja kolme kakaraa, joille Suomi olisi auennut uudella tavalla. 

Olen ollut onnellinen, kun amerikkalaiset  ovat kutsuneet kotiinsa jouluksi, Halloweeniksi, Super Bowlia katsomaan. Seurustelen enimmäkseen muiden maahanmuuttajien kanssa ja onhan meillä hauskaa. Suomalaista, saksalaista ja etelä-afrikkalaista makkaraa kun emme jaksa väsätä kääntyy tarjoilu nopeasti hodareiksi ja hampurilaisiksi. Olemme usein amerikkalaisempia kuin amerikkalaiset itse. Moni miettii nytkin miten voisi maahanmuuttajia auttaa. Kaikilla ei ole ylimääräistä taloa tai kuukauden palkkaa lahjoitettavaksi. Itse tehdyt villasukat ja tarvikeapu ovat paikallaan, mutta oman kokemani mukaan yhdessä vietetty aika on ihan parasta. 

Ohjelman ei tarvitse olla niin tarkoin mietittyä, harrastusten säännöllisiä. Poika on koonnut ympärilleen ystäväpiirin, jonka pienin yhteinen nimititäjä näyttäisi olevan jalkapallo. Kun kansallisuuksia ja taustoja on monia, harrastuksia ja taitotasoja erilaisia niin jalkapallo yhä toimii. Urheilu, musiikki, taide, käsityöt ovat viestintätapoja joihin ei tarvita edes yhteistä kieltä. Ja nythän olisi tuahannen taalan paikka opetella valmistamaan autenttisia etnisiä ruokia. Tai opettaa suomea ja oppia vieras kieli.

Pohjanmaa elokuvassa sanotaan jotenkin niin, että Pohjanmaalla kaikki hulluus asuu miehissä ja kaikki viisaus vanhoissa naisissa. Olen usein ajatellut, että tämä taitaa kyllä koskea laajemminkin koko Suomea ja maailmaa. Usein elämän kummallisuudet osoittautuvat silkaksi biologiaki. Nuoren (miehen) testosteroni ajaa seikkailusta toiseen jos asiat sujuvat hyvin. Toisinaan se saa tekemään tyhmyyksiä. Parhaimmillaan ja jaloimmillaan se puolustaa asiaa johon uskoo. Vanhat naiset taas - nykyisin taitavat päivitellä blogejaan. 



10 comments:

  1. Todella hyvä juttu!!!
    Terkuin:Kristiina

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Kristiina! On mukava saada palautetta. Aina en ole ihan varma lukeeko näitä edes kukaan, vaikka laskurin mukaan vierailijoita onkin :)

      Delete
  2. Replies
    1. Täältä matkan päästä kun Euroopan ja Suomen tilannetta katselee, niin kaikenlaistahan siinä tulee mieleen. Eletään aika hurjia aikoja,

      Delete
  3. Viisaita sanoja!

    Ps. Mä käyn ainakin usein lukemassa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Mia! Mulla alkaa kuola valua, kun katselen matkakuviasi. Upeita matkoja!

      Delete
  4. Kyllä lukee! Ja suurella mielenkiinnolla ja innolla; lisää,lisää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Päivi! Sie oot kyllä ihanan kannustava :)

      Delete
  5. Suomessa keskustelua on tulehduttanut aika räikeä ristiriita sen välillä minkälaisilla pakolaisilla sympatiaa kalastellaan ja minkälaisia maahanmuuttajia sitten käytännössä tulee. Ja kuinka paljon, ja minne. Muhokselle (~1000 asukasta) on kaavailtu jopa 300 maahanmuuttajan sijoittamista. Tällä hetkellä siellä on noi 100 ja käytännössä kaikki työikäisiä (20-40v) miehiä.

    Arvattavasti toimettomat nuorehkot miehet vaikuttavat pienen kylän yöelämän muotoihin ja etenkin nuorten sekä nuorten aikuisten ryhmädynamiikkaan. Toki selitys siitä että nämä nuoret miehet ovat ainoita jotka selviävät matkasta näin kauas omin avuin on ihan ymmärrettävä, mutta mielestäni on vähän väärin kuitenkin sitten keskittyä auttamaan heitä vain sillä perusteella että he ovat täällä kun heikompiosaisiakin olisi ihan varmasti tarjolla.

    Eihän näihin kysymyksiin helppoja vastauksia ole kellään, mutta olen itse oikeasti vähän järkyttynyt tästä konseptista täällä Suomessa että mikä tahansa huolenilmaus tai kritiikki pakolaisten/maahanmuuttajien hoidon nykytilasta tai metodeista saa heti rasistileiman päälleen. Kyllä minä olisin ihan yhtä huolissani jos pieneen kylään tuupattaisiin 100-300 kantasuomalaistakin toimetonta nuorta miestä, mutta koska ne miehet sattuvat olemaan maahanmuuttajia niin asia pitäisi vaan jotenkin...niellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri lapsille kerroin, että Tornioon on tänään sunnuntaina saapunut useampi sata turvapaikanhakijaa. Yritin suhteuttaa Torniota näihin meidän lähikaupunkeihin. Kyllähän siinä ihmeteltävää ja sijoitettavaa piisaa.

      Olen oppinut rasismia kantapään kautta. Siis mitä sopii tehdä ja mitä ei. Minusta on tullut huomattavasti varovaisempi sen siuhteen, mitä sanon ja kelle sanon. Jos ravintolassa on hidas palvelu, niin valkoihoiselta tarjoilijalta alan helpommin kysellä.

      Lapsen synttäreille kutsuttiin kaikki luokan pojat. Olivat sellaisia 7-vuotiaita. Arvoin pari lasipurkkia, toisessa täytteenä nameja ja toisessa purkkaa. Lasten piti arvata oikea määrä ja lähimmäksi arvannut sai lasipurkin omakseen. Vaan yhdenpä arvauksen jakoi kaksi poikaa. Sitten mun piti arpoa palkinto. Ja kun oli arvottu sanoi hävinnyt, että olen rasisti :( Arvonnan voitti se valkoihoinen poika, african american ei ollut onnekas sillä kertaa. Musta tuntui pahalta, sillä mielestäni tein ihan reilusti ja oikein. Voin vaan kuvitella, että lapsi meni kotiin ja kertoi että se Mrs. M. on täysi rasisti.

      Vaikeita juttuja. Kyllähän auttaja mielellään näkisi, että avuntarvitsija on todella avun tarpeessa. Ja harvoin on mitään kovin hyvää seurannut siitä, kun iso joukko miehiä tai naisia pistetään yhteen paikkaan ja pääasiallinen ajanviete on odottaa päätöksiä.

      Delete