Thursday, July 16, 2015

Ajan kepeän raskas olemus

Illalla väsäsin kalakeittoa. Tytär vieressä leipoi cupcakes. Katsoimme Netflixiltä Cupcake Wars ja veikkailimme voittajaa. Niin se aika vierii. 


Ainakin aikaisemmin lukijoissani on ollut taaperoiden äitejä. Muistan sen ajan kun kaksi kaksivuotiasta ja yksi vauva täystyöllistivät, kun oli kolme vaippaikäistä. Mä en suoraan sanoen tiedä kumpi on rankempaa: olla yhden tenavan leikkikaveri kokoaikaisesti vai estää kolmen taaperon tuhoja kolmella rintamalla. Molemmat rassaavat aika ajoin. 


Ja sitten tuleekin se päivä, että lapsi lukee reseptiä, sekoittelee ainekset, koristelee leivonnaiset. Ihan kuin olisi koko ikänsä leiponut. 

Taaksepäin kun katson, niin paljon on tapahtunut. Eteenpäin tähytessä näkyy vain kiristyvä tahti, kasvava nopeus, suuremmat muutokset. Hui! Miksi kuikaan ei kertonut ennen vanhemmaksi ryhtymistä?


Aika kuluu niin kepästi, ihan ohimennen, melkein olkapäitä kohautellen. Kuitenkin pohjavire on raskas: on aika valmistautua tulevaan, pakastaa marjoja, säästää opiskeluun ja eläkkeeseen, ajatella terveyttä, tehdä oikeita ja hyviä valintoja. Pitää opiskella, pitää löytää mielekäs ja hyvä työ. Pitää tehdä valintoja haluaako perheen.... Niin kivalla tiellä me kuljetaan, mutta bootsit on välillä raskaat. 


Silloin kun oikein väsytti, vanne kiristi päätä ja olisi tehnyt mieli mennä autoon päikkäreille (sieltä ne pienet vintiöt eivät olisi heti saaneet käsiinsä).... Jos joku olisi näyttänyt nämä kuvat ja sanonut, että kohta lapsi siinä sun rinnalla leipoo ja yhdessä jännitätte ohjelman lopputulosta... Olisin halannut kuvien näyttäjää. 

Ja sulle taaperon äiti (ja miksi ei myös isä): vielä tulee päivä jolloin pääset ihan rauhassa vessaan ja suihkuun. Tosin vieläkin aika ajoin joku siellä oven takana huhuilee :)

10 comments:

  1. Ihana postaus, mulla on 18 vee ja 8 vee. Vauva-aika oli raskasta molempien kohdalla, mutta tietysti myös ihanaa. Haikeus valtaa välillä, mutta voittopuolisesti olen silti onnellinen, että lapseni ovat kasvaneet jo isoiksi. Aika aikaansa kutakin, nyt nautin niin isosti tästä ajasta. Rakastan molempia niin paljon ja halaan sekä pussaan koko ajan, vaikka pieniä eivä enää olekaan. Ihania minun pikkuisia ovat siltikin ja tykkäävät kun paijaan. Ja oikeassa olet, kyllä se pikkuvauva vaihe mene nopeasti ohi ja äiti sekä isä saavat myös oman elämän takaisin, vaikka se välillä vaikealta kuullostaakin. Nam mitä leivoksia! t.Tiina

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllähän siinä vauvan tuoksussa on jotain ihan maagista. Ja onhan se upeaa, kun näkee jokaisen uuden askeleen pienen ihmisen elämässä.

      Mä olen ollut aina kova kävelijä ja käsien on pitänyt heilua kanssa. Muistan kun jossain välissä mietin, että pääsenkö mä enää koskaan kävelemään kädet heiluen. Ensin rattaiden kanssa jokunen vuosi, sitten kädestä pitäen, pientä pyörää tukien tai työntäen... No, nyt saa heilutella käsiä. Tosin Felixin (meidän koira) hihna on joskus vähän tiellä.

      Onnellista kesää Sinulle ja perheellesi. Meillä alkaa olla pussaustauko. Nää teinit ei kauheasti perusta äitin muiskuista.

      Delete
  2. Aika menee kuin siivillä...Äskenhän ne syntyivät ja nyt olen jo mummo ;-)
    Tänään meidän 16v. tuumasi kun katso siskonsa poikaa (pian 7kk), että kohta se tuokin on jo armeijassa ;-) (isoveli läksi kaksi viikkoa sitten armeijaan..)

    Halauksia sinne <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana eno! Huumorissa löytyy. Wau, armeijaan. Aina unohtuu, että Suomessa pojat tosiaankin menevät armeijaan. Ja pikkuinen on jo 7 kk. Ihan totta, vastahan vauva syntyi.

      Delete
  3. Mä aika vasta ajattelin, että en enää jaksaisi vauva-aikaa. Olen jopa nähnyt painajaisia, että olen viimeisilläni raskaana :)) Nyt pääsee jo tosiaan niin helpolla, vanhin lähtee lukioon ja kaksi nuorintakin on jo yläkoulussa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muutama vuosi sitten vielä vähän haikailin pienen nyytin perään. Mutta sitten muistui mieleen yösyötöt ja se koko ajan valppaana olo.

      Lasta ja koiraa ei tietenkään voi ihan niin verrata, mutta kyllä se olen edelleenkin minä joka herää uniltaan päästämään koiran ulos, siivoaa öiset oksennukset ja rauhoittelee jos koiruli ei nuku. Joskus on tullut mieleen, että miksi piti hankkia kun kaikki alkoi olla muuten mallillaan hyvien yöunien kammalta. Toisaalta Felix antaa niin paljon perheelle, että kyllä nämä yöheräilyt ovat tulleet korkojen kanssa takaisin.

      Delete
  4. Kiitos tästä postauksesta, jonka luen vauva tissillä. Poikani ovat 2,5 ja 7 kk, omaa aikaa ei yhtään. :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen kaivannut sun blogia!

      Muistan, että juuri tuossa 2 ja risat ikäisinä on ollut taaperoiden kanssa helisemässä. Kun kaikkea pitää kokeilla ja touhottaa, kaikkialle annättää, mutta järki ei vielä oikein ole mukana. Ja sitten sulla on pikkuinen! Saatko siellä hoitoapua?

      Olipas ihana kun kommentoit. Joskus aina mietin, mitä Sinulle kuuluu. Ja Sinullehan kuuluu ihania asioita. Jossain vaiheessa on huikea etu, että lapsilla ei ole kovin suurta ikäeroa. Nyt se kyllä taitaa olla äidin kannalta aika rankkaa.

      Onnellista kesää!

      Delete
    2. Oikein hyvää kuuluu tosiaan: juurikin kuvailemaasi. Vanhempi poikani on todellinen touhottaja, ja nyt tämä joulukuussa syntynyt on myös alkanut liikkua. Kiireisiä, mutta onnellisia päiviä. Bloggaamaan en todellakaan enää ehtisi, mutta instagramista minut löytää nimellä tulppaanipuu. :-)

      Delete
    3. Tulppaanipuu on tästä lähtien mun suosikki insta! Kiitos vinkistä.

      Pojat ovat kyllä ihania (ja tytöt tietysti kans!) Meidän tytär ei ole mikään drama queen tai princess, mutta poikien kanssa on vain jotenkin niin paljon suoraviivaisempaa. Yksi parhaita vinkkejä, jonka sain ulkoilua varten poikien suhteen oli, että vie katsomaan rakennustyömaata, lentokoneita, junia - kaikkia mahdollisia koneita ja liikkuvaa. Niin me Suomen retkelläkin vietettiin pitkä tovi katsomassa Helsingin keskustaan saapuvia ja lähteviä junia. Tässä meidän naapurustossa rakennettin ja monet sementtiautot, tien- ja talonrakennukset nostureineen tuli tsekattua. Sitä varten meidän tyttö taitaa olla vähän poikamainen :)

      Delete