Friday, June 5, 2015

Hei, me ollaan ilkeitä!

Tapanani on lukea heti aamutuimaan Suomen iltapäivälehdet iPadiltä. Viikonloppu- ja loma-aamuisin  sängyssä maaten. Kouluaamuina herätän lapset, hiippailen alakertaan ja varmistan että kaikki on aamupalalle valmista. Kellahdan sohvaan ja luen sillä aikaa kun lapset valmistautuvat.


Mielestäni uutisointi on muuttunut vuosien varrella rajusti. Sain hillittömän naurukohtauksen yksi aamu, kun Suomen hallitusneuvottelujen ohi oli ajanut Kardashianin vauvaodotus. Sitä karjuttiin kissan kokoisilla kirjaimilla. Tosi-tv on toinen juttu, jota en oikein tajua. Sitten on tietysti pakolliset listat (yleensä 5 tai 10 kohtaa) sukupuolielimistä ja niiden toiminnasta, orgasmista, parisuhteesta, laihdutuksesta, pettämisestä. Kuinka omaperäistä ja mielenkiintoista. 

Mua kiinnostaisi ihan vaan ne hallitusneuvottelut, Fifa-käryt, talousuutiset, maailman tapahtumat - kaikki  keski-ikäinen ja tylsä. 


Mutta vielä enemmän kuin uutiset ovat muuttuneet ihmisten kommentit. Tosissani kyllä mietin, että onko musta tullut vain herkempi. Ihmisten kirjoittamat kommentit ovat mulle vähän sama asia kuin ajankohtaisista asioista jutustelu kahvitauolla. Luen, koska haluan tietää mitä muut kulloisestakin asiasta ajattelevat. 

Olen nyt muutaman kerran jättänyt kommentit sikseen. Ei jaksa. Tuntuu, että ilkeilystä on tullut kilpailulaji. Kuka vaan nyt kurjimmin ja ilkeämmin osaa asiasta sanoa. Usein näyttää siltä, että itse uutinen on jäänyt lukematta. Kuten, kun Anssi Kela päätti mennä mukaan Vain elämää -ohjelmaan. Moni kommentti huusi, että kelkka/takki on kääntynyt, sielu myyty, kun ei muuten kauppa käy niin mennään ohjelmaan. Jutussa lainattiin Kelan some-päivitystä, jossa hän totesi hyvin neutraalisti että juuri sillä hetkellä ohjelma ei tunnu omalta. Kommentista on aikaa useampi vuosi.


Toki iltapäivälehtien otsikot ja jututkin osin johtavat harhaan, mutta kyllä yleinen ilkeys tuntuu lisääntyneen. En ymmärrä miksi. Onko meillä ihmisillä niin paha olla nahoissamme? Toki trollit ovat luku sinänsä, mutta kun tuntuu että jokainen haluaa olla nyt se koulun tupakkapaikan kovin urho/gimma. Se, joka sanoo niin että kaikki menevät hiljaisiksi ja herkimpien pitää nielaista muutama kerta. Luu on kurkussa syvällä ja poikittain. 

Kuuntelin keskusteluohjelmaa, jossa Arianna Huffington kertoi Huffington Postin kommentoinnista. Alkuunsa kuka tahansa anonyymi sai kommentoida. Sitten piti ottaa hommiin moderaattorit ja ohjelmat, jotka moderoivat ihmisvastineidensa apuna. Nykyisin voi kommentoida vain rekisteröityneenä. 

 On kurjaa, että kun ihmiselle antaa vapauksia niin ihminen menee sieltä missä aita on matalin. Ei välitetä, vaikka toista satutetaan. Todetaan vain, että kyllä totuuden saa sanoa. Musta kuitenkin tuntuu, että monelle satuttamisesta tulee päätarkoitus. Kun elämällä ei ole muuta sisältöä, niin haukutaan karavaania. Ja haukutaankin niin, että tuntuu. 

Mihin unohtui se periaate, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin on parempi pitää ajatukset ominaan? Kun asiaa ajattelen, niin me ihmiset ei olla lajina vielä kovin pitkällä. Ihmisen äly riitti rakentamaan internetin, mutta viisautta ei ole sen käyttöön. 


Peruskoulun tokalla luokalla kiiltokuvavihkooni kirjoitti sijaisopettaja. Runossa taidettiin sanoa: "Kun sä poimit elon ruusun muista, että joka ruusun alla piilee piikki pistävä."  Meillä oli opean kanssa karmaiseva alku. Hän kuvitteli, että pudotin pulpetilta maapallonmuotoisen terottimen tahallani pari kertaa. Vahinkojahan ne oli. Terotin oli uusi ja en ollut sen kiikkerään jalkaan tottunut. Rangaistukseksi sijainen lukitsi mut pimeään ja kylmään vinttikomeroon. Muistan tämän lähinnä siksi, että mielestäni vahingoista rankaiseminen oli epäreilua. Mutta muistan kyllä senkin, kuinka open kanssa sijaisuuden loppupuolella välituntisin läiskytimme koulun pihalla käsiä yhteen, ristiin ja rastiin. Meistä tuli frendit.

Toivon, että me ihmiset opimme. Ruusun alla  väistämättä  on piikki, mutta ei sitä piikkiä tarvitse kanssaihmisten varta vasten hieroa ihoa vasten, tehdä haavaa. Päinvastoin. Meidän ihmisten tarkoitus on puhaltaa, kun piikki raapaisee. Meidän ihmisten tarkoitus on varmistaa, että jäykkäkouristusrokotus on voimassa. Meidän.  Ihmisten. 

14 comments:

  1. Olipa hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos. Tosin taisin mä vähän paasata :(

      Delete
  2. Amen. Niin samaa mieltä kommentoinnista nykyään, myös ulkosuomalaisin silmin. Lopetin jossain vaiheessa iltapäivälehtien seuraamisen netissä, koska negatiiviset kommentit menivät yli. Nykyään selaan lehdet, mutta kommenttipalstat saavat olla. Ilkeys näivettää ihmisen. Pahan olon huutaminen ulos anonyymisti netissä; niin, tottahan meillä on oikeus ilmaista mielipiteemme, mutta yhtä paljon velvollisuus käyttäytyä ihmisiksi. Laskea siihen kymmeneen ja miettiä sen aikana, onko sanan säilällä pistämisessä jotain (mitään?) ideaa..Antaako se mielhyvää? Kohoaako itsetunto? Se, joka kiusaa, on raukka. Piste. Viimeinen mielipide koskee myös sijaisopettajasi vinttirankaisua. Onneksi ajat ovat siitä muuttuneet. Hyvän mielen kesää sinne rapakon taakse toivottaa ulkosuomalaislajitorveri vanhalta mantereelta

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei lajitoveri! Seuraan Suomen uutisia varmasti enemmän kuin Suomessa ollessa koskaan. Sitä se ikävä teettää. Ainakin mulla. Katson lähes päivittäin Ylen klo 20:30 uutiset, toisinaan Maikkarin uutiset ja luen lehtiä.

      Onneksi opettajat eivät voi olla enää niin mielivaltaisia kuin 70-luvulla. Silloin vielä nurkassa seisottaminen oli ihan normaalia. Toisaalta olen sitä mieltä, että opettajalla pitää olla myös mahdollisuuksia puuttua tilanteisiin ja niin, että pönttöilyllä on seurauksensa. Kyllä mä siellä vinttikomerossa ihmettelin... Sen jälkeen sijaisten kanssa taisin olla vähän varautuneempi.

      Munkin varmasti pitää lopettaa kommenttien lukeminen. Harvoin löytyy enää sellaisia, jotka olisi kirjoitettu harkiten, rakentavasti. Ja usein kajotaan henkilöön ja hänen ominaisuuksinsa sen sijaan että puhuttaisiin asioista tai ilmiöistä.

      Delete
  3. Oikeassa olet, Johanna. Olen huomannut tuon saman. Hienosti osasit tuoda asian esille. Yritetään me osaltamme olla myönteisiä kanssaihmisiämme kohtaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Unelma. Niin, eihän sitä voi muuttaa kuin itseään. Jonkinasteinen armollisuus tuntuisi olevan hyvä vaihtoehto useimmissa tilanteissa.

      Delete
  4. Olen samaa mieltä, mutta myös sitä, että uutisoinnin halventava ja sormellaosoitteleva tyyli myös edesauttaa sitä, että ne tyhmät mielipiteet tulee puetuksi sanoiksi.

    Toinen asia, joka ärsyttää,, on se että naistenlehdissä edelleen toitotetaan ahkeran/loppuunpalaneen/työholistin paremmuutta ja vaikeuksien kautta voittoon -asennetta niin kovasti. Eikö kiinnostavan ihmisen elämästä todellakaan voi kirjoittaa muuten kuin yliylistämällä ja lyömällä protestanttista etiikkaa otsaan? Vastapainona on sitten surkuttelujutut, joiden rivien välissä kyseistä henkilöä mollataan antamalla ymmärtää, että hän on tyhmä tai vajavainen, kun ei ole päässyt elämässä eteenpäin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet kyllä muuten niin oikeassa. Olisikohan ollut viime viikolla kun katsoin Suomen uutisia ja ihmettelin uutiskuvia. Aiheena oli köyhyys ja jostain syystä kuvituksena oli mm. pesemättömät astiat tiskipöydällä. Mietin, että mitä tällä nyt halutaan sitten kertoa. Että kun on rahasta tiukkaa niin jää astiat pesemättä?

      Ja joo, kyllähän näitä blogejakin lukemalla tulee äkkiä huono ihminen -olo. Pitää vain aina muistaa että monen lukemani blogin tarkoitus on piristää ja silloin ei esitellä niitä arkiasioita tai varjopuolia.

      Tarkkana saa olla, kun mediaa lukee. Mun aikana ei koulussa vielä opetettu erikseen medianlukutaitoa.

      Delete
  5. Samaa mieltä kanssasi Johanna,jossei ole mitään kaunista tai hyvää sanottavaa niin ei tarvitse sanoa mitään.Katoavaa luonnonperimää tämä nykyään,tuntuu,että mitä räävimpi niin sitä parempi.Mielipiteet on eri juttu,saa olla eri mieltä,niissä taas esitystapa ratkaisee.Olen pariin blogiin(ei sun:)törmännyt missä bloggaaja ei kai halua lukea muuta kuin oi kuinka ihanaa-kommentteja.Satuin yö myöhään näkemään eriävän,mutta korrektin mielipiteen bloggaajan postauksesta.Aamulla koko teksti ja kommentti oli poistettu,koska bloggaaja tunsi tulleensa kiusatuksi.Meillä täällä Suomessa on vaikea kehua,vielä vaikeampi ottaa kehuja vastaan,saati olla eri mieltä.Tulee äkkiä leimatuksi riitelijäksi.Mutta aina yritettävä positiivisen kautta;)Opettajista,yläasteella olevan tyttären liikunta numero tippui.Ihmettelin syytä ja siihen tytär tuumasi ettei ope enää tykkää hänestä,nyt on joku muu vuorossa.Yleensä liikka maikan suosiossa on muutenkin liikunnalliset tyypit.Mä ottaisin opena haasteena saada ei-liikunnalliset kiinnostumaan ja innostumaan,tosin viikkotunteja on vain kaksi!!Mulla oli sellainen maikka lukiossa,sama opetti voikkaa ja terveystietoa,ja vaikka musta myöhemmällä iällä tuli sohvaperunanpyöreä,on jotain jäänyt takaraivoon muistiin.Sun blogista Johanna tykkään kovasti.Tuntuu,että täällä on "turvassa".Sun kanssa uskaltaa jakaa ajatuksiaan ja mielipiteitään,ei tarvitse pelätä lyttäämistä.No Huh,nyt taidan mä paasata!Boxi täysi kohta mun jutun sivusta jaarittelemaa juttua....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana, kun tulit "jaarittelemaan" - sitähän se hyvä keskustelu on. Jaaritellaan puolin jos toisin.

      Tuo liikunta ja siitä saatu numero on mullekin hyvin omakohtainen asia. Olen aina ollut liikunnallinen. Ei ole ollut vastenmielistä vapaa-ajalla kävellä, uida, pyöräillä, hiihtää, aerobicata (ei kai sitä kukkaan enää sillä nimellä tunne!), nostella puntteja.... Liikunta mulla kuitenkin oli 7. Siksi kai lähinnä, että en harrastanut kilpaurheilua ja ikävä kyllä kenttälajit eivät oikein sujuneet. 100 metrin juoksu, pituushyppy jne. Ei mun vahvimpia. Ehkä jollain 5000 tai 10 000 metrin juoksulla olisin päässyt jo toisenlaisiin tuloksiin, mutta niitä ei harrastettu. Kuulantyöntöä ja korkeushyppyä vaan.

      Kunnes tuli maikka, joka antoi numeron YRITTÄMISEN mukaan. Sitten olikin täysi 10. Multa ei yritys lopu, vaikka toteutus välillä ontuisikin.

      Kiitos kauniista sanoistasi. Mä olen ollut erinomaisen onnekas: mulla on fiksuja, järkeviä, ajattelevia ja tuntevia (ja ehkä aavistuksen hienovaraisia :) ) lukijoita!

      Delete
  6. Totta joka sana. Ihan saman olen pannut merkille ja usein muutaman kommentin lukeminen jo riittää. Ei voi kuin ihmetellä tuota ilkeyttä. Hienosti asiasta kirjoitit, etkä minusta paasannut.
    Mukavaa päivää sinne kauas! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Mia! Päivä sai reippaan alun, kun ajoin kaksosia aamuharkkoihin :)

      Tuntuu, että ihmisiltä katoavat kaikki estot ja suodattimet, kun anonyymisti netissä liikutaan. Toivon vaan, että nyt on löytynyt se pohja ja jokainen alkaa asiaa tiedostaa. Kyllä ne anonyymin ajattelemattomatkin sanat satuttavat.

      Ihanaa viikon alkua!

      Delete
  7. Ajatuksia herättävä teksti, kiitos !

    Se värssy taisi mennä
    Hanna, Hanna varovasti
    poimi elon ruusuja
    kauneimmankin ruusun alla
    piilee piikki pistävä.
    (tuo rimmaa vaan jos on kaksitavuinen nimi ja sitä kirjoitettiin mun aikana usein koska oli niin paljon ruusukiiltokuvia)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos runosta. Mun vihossa taisi olla enimmäkseen kukkia ja enkeleitä. Nyt tuli ihan haikea olo, kun muistelen niitä enkelikiiltokuvia. Kuinka niin yksinkertaisesta jutusta olikin niin paljon iloa.

      Delete