Monday, June 22, 2015

Häät Jamaicalla

Viikon aikana näin viitisen hääparia. Ehkä joku pariskunnista oli uudistamassa vain vihkivalojakin. Yksi seurueista oli hulvattomon suuri ja loput huomattavasti pienempiä. Vihkipaikka oli suoraan parvekkeemme edessä :) 

Jos häät Jamaicalla kiinnostavat voi palveluja, paketteja ja hintoja kurkkia vaikka tästä linkistä (klik, klik).


Yleisvaikutelma oli, että kohteessamme kaikki toimi tehokkaasti ja kellontarkasti. Ja tietysti myös äärettömän ystävällisesti ja hienotunteisesti. Kokemusta häiden järjestelystä on varmasti laidasta laitaan. Vihkivalojen uusijoille ja häämatkalaisille on omat pakettinsa. 



Gazebolta aukeavat näkymät valkoiselle hiekkarannalle ja auringonlaskun aikaan on vaikea löytää romanttisempaa paikkaa. 


Jollakin oli muutaman hengen orkesteri soittamassa. Jollekin riitti kitaran säestys. Ihan gazebon vieressä on musta-valkoinen shakkilauta. 


Suuri hääseurue oli valinnut viettopaikaksi kuitenkin valkean hiekan. Hiekalle oli pystytetty puinen katos ja tämän sillan yli hääpari asteli alttarille. 


Suurempi seurue voi juhlia reilun kokoisen katoksen alla. Paikka näytti valtavan kauniilta katettuna ja tunnelmallisesti valaistuna. 


Kahden kesken voi nautiskella pienessä huvimajassa. Rannalle katetut illallispöydät olivat aivan yltiöromanttisia. Mikäs sen ihanampaa kuin herkutella kynttilöiden valossa rakastetun kanssa. Henkillökunta ilmestyy paikalle silloin kun tarvitaan, muuten he odottavat diskreetisti rannan varjoissa. 


Pääosin morsiamet olivat pukeutuneet valkoisiin. Suuren seurueen morsiamella oli lähes kuvan kaltainen puku: pitsiä, vyötäröllä hiekan värinen nauha, kädessä yksinkertainen oranssinsävyinen kukka. Morsiusneitojen mekot eivät olleet täyspitkiä, väri oli myös hiekkaa ja käsissään heillä oli oranssit kukat. Seremonian loppupuolella he avasivat turkoosit, valkoiset ja oranssit päivänvarjot. Sulhanen ja hänen seurueensa olivat pukeutuneet valkoiseen ja liivit olivat hiekansävyjä. 


Upea ilmestys oli merenneitohelmaiseen pukuun pukeutunut morsian. Tyylistä saa osviittaa kuvasta. Puvun väri oli kuitenkin enemmän vihreää ja turkoosia, pääntie oli leikattu syvään ja kaulus oli haltermallinen, edessä syvä halkio. Ja kaikki viimeistelty paljeteilla. 

Tapasin morsiamen illalla ja itse asiassa koko resort tanssi heidän kanssaan One love -biisin reggae-bändin säestämän. Morsiusneitojen puvut olivat alaosasta turkoosit ja yläosaltaan valkoiset. 


Sulhanen oli pukeutunut rennosti turkoosin/aquan väriseen pellavapaitaan ja valkoisiin housuihin. 

Nyt ei pidä ajatella, että mä meidän parvekkeelta vakoilin. Itse asiassa hienotunteisesti kiersin hääpaikan jos seremonia oli meneillään, kun talsin kotiin ja parvekkeellekaan en könynnyt. Kuten ei näyttänyt tekevän kukaan muukaan. Mun ammatti on ollut pukeutuminen lähes 20 vuotta ja sinä aikana mä opin pistämään yksityiskohdat merkille yhdessä vilauksesssa. Niin pitkälle pääsin, että erotin messuilla pienen pienestä kangastilkusta oliko se italialaista vai saksalaista villaa :) Pukeutumisen kirjo on tullut tutuksi urheilujalkineista morsiuspukuihin saakka. 


Annoin merenneito-morsiamelle halauksen ja kerroin kuinka kaunis hän ja hänen pukunsa ovat. Tiedättekös, joskus tulee vain sellainen olo, että joku tarvitsee halauksen, joku tarvitsee muutaman kauniin sanan. 


Morsiuskimppukaan ei varmasti maltaita maksa jos valitsee pukettiin paikallisia kukkia. Luonnossa kasvoi mitä näyttävämpiä, veistoksellisia kukkasia. 

Meidän piti miehen kanssa matkustaa Jamaicalle häämatkalle lähes 20 vuotta sitten. Menimme Suomessa naimisiin ja kaksi viikkoa häiden jälkeen matkasin miehen luokse Kaliforniaan. Emme vaan tienneet, että kaksoset olivat jo lyöttäytyneet matkaseuraksi. Muistan, kun sanoin miehelle San Franciscossa tullitarkastuksessa, että sano niille että rouva ei jaksa jonottaa kun odottaa kaksosia. Noin viikon ajan olin ollut kummallisen väsynyt, juhannuksena eivät alkoholipitoiset juomat maittaneet ja nukutti. Purskahdin kyyneliin, kun illastaessamme Helsingin keskustassa näin punaisen Ferrarin kaartavan mutkaan....

Ja niinhän siinä kävi, että häämatka lykkääntyi. Sinä loppukesänä teimme nopean matkan Suomeen, kun tiesimme että kohta on turha tunkea lentokoneeseen. Jamaica jäi. Mutta olipahan ihana mennä sinne nyt niiden samaistan kaksosten ja yksösen kanssa! Kaksoset ovat jo pidempiä kuin vanhempansa ja kaikki kolme tietävät kaiken paremmin kuin isä ja äiti. 

Kirjoitan vielä jutun, pari. Olen ollut vähän allapäin matkan jälkeen. Sain reissussa niin paljon energiaa ja iloa, että paluu arkeen on ollut raskasta. Mun pitää alkaa lotota. 

4 comments:

  1. No huh huh, on teillä ollut upea reissu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, olihan tää semmoinen once in the lifetime. Tosin en pistäisi pahakseni toista tai kolmattakaan kertaa :)

      Delete
  2. Replies
    1. Yes! Jamaica is extremely beautiful. And everyone was so nice. I really miss the island already.

      Delete