Sunday, June 28, 2015

All inclusive sudenkuopat

All inclusive kuulostaa mukavalta, mutta on siinä ainakin kaksi sudenkuoppaa: ruoka ja juoma. Vielä kun erilaisia ravintoloita on tarjolla useampia ja juomat kannetaan nenän alle hiekkarannalle, niin vahvinkin liha heikkenee. 


Aamut aloitin hedelmillä. Lautaselle päätyivät varmimmin hedelmät jotka olivat paikallisia, kuten mango ja papaija. Aloin epäillä, että työntekijät lähetettiin iltavuoron jälkeen keräämään hedelmäsatoa. Sama henkilökunta kun tuntui olevan paikalla aamusta iltaan ja hedelmät olivat ihanan tuoreita. Maistoin uusiakin tuttavuuksia, kuten otaheiti apple ja nase fruit. Jälkimmäinen maistui mämmille. Aamiaisen kruunasi smoothie, vastapuristettu appelsiinimehu ja mimosa. Appelsiinmehu muuten tuntui kelpaavan vain harvoille ja valituille. Puristinautomaatti oli kyllä keskeisellä paikalla, mutta mehu ei ollut ollenkaan niin makeaa kuin tölkistä kaadettava. 

Aamiaistarjoilu oli niin runsas ja monipuolinen, että pelkällä aamupalallakin olisi jaksanut koko päivän. Kananmunat eri tavoin valmistettuina (munakkaat, paistetut, keitetyt jne.), aamiasmakkarat, pekoni, kalaruuat, leivonnaiset, puurot, pannukakut, french toast... Kaikkea oli tarjolla. 


 Aamiasikattaus


Ennen lounasta piti jo hakea pikkupurtavaa. Rannassa puhisi oikea pizzeria leivinuuneineen ja italialaisine pizzamaakareineen. Otin pizzeriasta aina välillä mukaan pizzan, kun arvelin jälkikasvun jossain vartovan nälkäisenä. Olivat muuten taivaallisen hyviä. Välillä lapset itsekin kävivät tilailemassa. Pizzat olivat enemmän eurooppalaisia kuin juustohöttöä, johon täällä Amerikassa olen tottunut.


Ja joskus kävi myös niin, että piti saada tukevampaa välipalaa ennen lounasta tai illallista. Askel veti grillikiskalle. Otin pari kertaa mahi-mahi wrapin, kerran maistoin jamaikalaista jerk chicken ja patties (vähän kuin suomalainen lihapiirakka eri täytteillä) maistelin myös. Oi voi, vieläkin vesi nousee kielelle. 





Alueen yhdeksästä ravintolasta vain yksi jäi käymättä, sushi-baari. Sikäli harmillista, että tykkäämme sushista kaikki (paitsi yksi joka ei tykkää yhtään mistään). Kaikki paikallset ruuat olivat erinomaisia. Itse söin useinmiten kalaruokia. Vihannekset olivat erinomaisia, tomaatitkin ihan eri makuisia kuin täällä kotona. Japanilainen Kimonos ravintola ja italialainen iltaravintola vaativat ennakkovaraukset. Nämä kaksi olivat myös ne, joihin näin jälkikäteen voisin jättää menemättäkin. Ruuat olivat hyviä ja tarjoilu ystävällistä, mutta enemmän jamaikalaisia valmistusperinteitä ja raaka-aineita sisältävät herkut vain niin paljon parempia. Creme Brulee oli erinomaista, mutta rommi-kookosleivonnainen vei kielen. 




Enkä mä tietenkään muistanut ottaa ruokakuvia... Lautanen oli tyhjennetty ennen kuin kuvaaminen tuli mieleenkään. Eniten pidin rannalla olevasta kalaravintolasta, Stew Fish. Esimerkiksi kookosmaidossa haudutettu kala oli äärettömän hyvää. Kalat olivat useinmiten mahi-mahi tai snapper. Päivän erikoiset olivat kertakaikkisen maukkaita. Voih, kaipuu on kova jo  nyt kalapatojen ääreen.


Rantaravintolasta ei ole kuin kaksi iltakuvaa. Nekin merelle päin. 



Kaksi allasbaaria sekoitteli drinksuja sen minkä ennätti. Yllätyin ensimmäisen kerran, kun rannalla pötkötellessä ystävällinen sielu tuli kysymään että haluaisikos rouva jotain juotavaa. 



Ja halusihan rouva. Yhtenä päivänä mies poistui hetkeksi viereltäni ja läheltä alkoi kuulua huutoa "miladi, miladi, miladi". Havahduin katsomaan, että hukkuuko siellä joku. Ei. Minä olin se miladi (ei todellakaan mikään maileidi tai mylady vaan miladi). Sillä tavoin yksin hyljättynä maistuisi varmastikin jokin juotava :)

Ensimmäisen kerran mua kutsuttiin miladiksi, kun yhtenä päivänä lounastin yksikseni. Henkilökunta näki vaivaa viihtymiseni hyväksi. Jokainen kävi vuorollaan pitämässä seuraa ja kautta rantain selvitti, että en ole yksinäni matkalla. Miladille käytiin kertomassa kuinka ruuan valmistuminen etenee, vesilasi täytettiin tuhka tiheään ja muuta juotavaa olisi tuotu ilomielin. Miladi oli hyvin tyytyväinen. 


Joka päivä oli tarjolla päivän drinkki special. Tietysti  myös vanhoja tuttuja sai tilattua. Yläkuvassa on juoma Jamaican lipun väreissä. 



Tämä taitaa olla Temptation. 


Lasissa on joko gintonic tai sitten Ambrosia.


Drinksun sisällön sai tarkistaa liitutaululta. Berry berry oli mukavan mustaherukkainen. 


Rannalle tuli kärryt, joista jaettiin kookoksia. Kookos avattiin viidakkoveitsellä ja kookosveden sekaan sai halutessaan tujauksen rommia. Paikallinen Donna-rouva kertoi, että hänelle on opetettu että ainoa vesi joka menee suoraan sydämeen on kookosvesi. Elektrolyytit tekevät hyvää. 

Vaikka juomia oli tarjolla aamusta iltaan ja vielä baarikaappikin täytettiin viineillä ja oluella, niin koko aikana en nähnyt yhtään selkeästi päihtynyttä. Joku oli illalla ehkä vähän väsynyt, mutta ei hoipertelu-väsynyt. Kohde on amerikkalaisten suosiossa ja meidän kulttuuriin ei kuulu humalassa esiintyminen collegevuosien jälkeen. Juoda saa, mutta humaltua ei. Suomalaisittain ajatellen voisin kuvitella esimerkiksi monen pikkulapsen vanhemman kavahtavan viinalla läträämistä. Minkälainen esimerkki siinä nyt annetaankaan lapsille. Amerikkalaisittain ajatellen taas tiedän, että jokainen tuntee rajansa. Pikkulapsista ja vähän isommistakin huolehditaan, vaikka drinksu tai kaksi olisikin otettu. 


Mun ehdoton suosikki oli Cafe de Paris. Kahvilassa tarjottiin erinomaista Jamaica Blue Mountain -kahvia espressona, lattena, americanona, mokkana... Lisäksi oli valikoima erilaisia jäätelöitä, leivonnaisia, creps, digestives. Täyden palvelun kahvila siis. 

Haimme täältä usein kahvit nuorimmaisen kanssa parvekkeella nautittaviksi. Parvekkeen nähdessään nuori mies totesi, että täällä me äidin kanssa juodaan sitten kahvit. Ja niinhän me tehtiin. Joimme Jamaica Blue Mountain -juomia, arvioimme leivoksia, googlailimme kahvin hintoja. Pauna (vajaa puoli kiloa) tätä kahvia maksaa Amazonilla viitisenkymmentä dollaria. 


Leivonnaiset olivat onneksi kohtuullisen pieniä. Niitä saattoi maistella siis useammankin päivässä. 



Kaikesta ylenpalttisesta herkuttelusta ja tarjonnasta huolimatta mä laihduin matkalla. Ensinnäkin herkuttelin hedelmilä, vihanneksilla ja kalalla. Toisekseen maistelin, mutta vähän ja harkiten. Viinaksien kanssa herkuttelin myös, maistelin uutuuksia, uudenlaisia sekoituksia. Ja vettä join reilusti. 

Etukäteen googlailin ihmisten arvioita resortin ruuasta. Monessa sanottiin, että ruoka on hyvää, mutta vähän mautonta. Mielessäni ajattelin, että se on kai sitten sellaista tyypillistä suurtaloussapuskaa. Multa jäi tärkeä pointti ymmärtämättä. Arviot olivat amerikkalaisten kirjoittamia. Ikävä kyllä moni nykyinen maanmieheni arvostaa ruokaa jos siinä on tarpeeksi suolaa, sokeria ja rasvaa. Mun makunystyrät nauttivat täysillä vähäsuolaisesta, vähämakautetusta, puhtaista raaka-aineista tehdystä ruuasta. Olin ihan taivaassa. Kroppakin huomasi viikossa eron. Voin monella tapaa paremmin. Mulla onkin aivan erityinen ikävä paikallisia ruokia. Lapset arvselivat, että satoa ei ole päästy geenimanipuloimaan. Mä arvelen, että asialla olivat taivaalliset jamaikalaiset kokit. 

Pitää alkaa lotota. 

10 comments:

  1. Replies
    1. Vesi taas hersyy kielelle, kun näitä muistelee. Mun ikuisuusongelma on, että en ole vielä löytänyt paikkaa josta saisi tuoretta kalaa kohtuu hinnalla.

      Delete
  2. Yhdyn edelliseen ;-) Näyttää ja kuulostaa NIIIIIIIIN hyvälle!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pojan kanssa parhaaksi leivonnaiseksi äänestimme herkun, joka oli kuin minikokoinen berliininmunkki. Sisällä oli vaniljatäytettä ja päällä valkosuklaata. Ja sitten tietysti se kookos-rommileivonnainen. Eikä porkkanakakkukaan ollut pössömpää. Tai mansikkavaahto murokuoressa. Nutella creps sitten oli ihan huikea, kuten rommilla terästetty creps...

      Delete
  3. Kuulostaa niin hyvältä, että tuli nälkä, vaikka just söin aamiaista :D

    Näitä sinun matkakertomuksia on ollut todella kiva lukea. Lisää vaan siis, jos juttua riittää! Muutenkin blogisi on yksi parhaista. Täällä tulee aina hyvä mieli!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Mimmi! Täällä on miladi ihan muikeana palautteestasi. Tulipas hyvä mieli!

      Joku siinä Jamaican ilmanalassa oli niin merkillistä, kun ruoka ei pakkaantunut vyötärölle eikä viinakset silmäpusseihin tai päähän. Kyllä mä lähtisin uudelleen.

      Delete
  4. Replies
    1. Voi, tämä oli sellainen hemmotteluretki että ei varmasti ikinä unohdu.

      Oletko Sinä löytänyt hyvää tuoretta kalaa mistään? Costcolta ostamme lohen, mutta niihin Hondurasista tuotettuihin valkolihaisiin kaloihin en ole ryhtynyt.

      Delete
  5. Näyttää niiin herkulliselta:P Sulla on kyllä ollut kissanpäivät!

    Me ostetaan tuoretta kalaa Whole Foodsista ja aiemmin kun täällä oli Fresh Food niin sieltä myös.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vieläkin kehrään :)

      Meillä kai paras paikka olisi farmers market eli tori. Siellä on suuri kalaosastokin tai siis yksi myyjä jolla on suuri osasto. Matka on vaan vähän pitkänlainen, kolmisenkymmentä kilometriä suuntaansa.

      Delete