Sunday, May 31, 2015

High Tea

Yksi asia johtaa helposti toiseen. Niin kävi tänäänkin. Leivoin mustikkamuffinsseja. Mies pyysi tuomaan kaupasta tuoretta patonkia. Kahvin asemasta alkoikin teekupponen houkuttaa. Meillä oli High Tea -tarjoilu pystyssä ennen kuin huomasimmekaan. Ehkä vähän epäortodoksinen, mutta silti. Mies on kotonaan oppinut High Tea -perinteen, minä sävellän. 


Kuvista puuttuvat vohvelitötteröstä tarjotut jäätelöt. Tässä "kattauksessa" näkyy muuten vallan erinomaisesti mun makuni: vähän kaikkea. On Villeroy Boch, Iittala, Syracuse, Royal Doulton, Mikasa ja vielä Ikean lasitkin. Love it! Asiaanhan ei mitenkään vaikuttanut se, että otimme astian joka sattui ensimmäisenä vastaan tulemaan. Ja kolmion mallisia kurkkuleipiä pitää olla. 


Saunaprojekti etenee. Putkityöt olivat valmiit alkuviikosta ja kaupungin tarkastaja tuli keskiviikkona varmistamaan, että työt on tehty koodin mukaan. Hän poistui ulko-ovesta onnitellen hyvin tehdystä työstä, kallistukset on paikoillaan ja kaikki näyttää hyvältä. Kunnes hän soitti parin minuutin kuluttua ovikelloa ja sanoi, että by the way se 1 ja ½ tuuman putki pitääkin olla 2 tuumaa. 

Putkimies tuli torstaina ja putki vaihdettiin. Kakkoskerroksessa on huoneen katossa reikiä. Sähkömiehet ahersivat kaksi ja puoli päivää ja nyt odotetaan tarkastajaa varmistamaan, että sääntöjä on noudatettu. Sitten päästään aloittamaan interiööriä. 


Lapset vähän ihmettelivät mitä keijut tekevät muffinsien päällä. Itsekin ihmettelin, kunnes muistin koulunäytelmän peruskoulun toiselta luokalta. Mun roolini oli olla Kevät. Kevätjuhlan aamuna luokkatoveri väkersi mulle seppeleen voikukista (vai oliko ne leskenlehtiä?). Juhlaan mulle oli hankittu keltainen liivihame ja valkoinen puhvihihainen pusero, valkoiset polvisukat ja mustat lakerikengät. Seppele hiuksilla hyppelin estaradille ja sanoin: "Kevät keikkuen tulevi." Aika voimalliset sanat, kun vieläkin muistan. Näyn on täytynyt olla aika villi, sillä hiukset olivat siihen aikaan hehkuvan kuparinpunaiset. 

Olen miettinyt aina silloin tällöin, että jostain syystä ne elämän tähtihetket eivät ole olleet niin mieleenpainuvia. Toisaalta on hetkiä, jotka muistan - melkein ohimeneviä ellei ihan merkitsemättömiä hetkiä. Yhtenä iltapäivänä ajelin kotiin ja aurinko vilkkui puiden oksien läpi, radiokin taisi olla hiljaa. Sillä hetkellä mielen läpäisi ajatus: olen onnellinen, näin elämän pitää olla.

Samanlaisen hetken koin lähes 30 vuotta sitten, kun aamulla kävelin koululle hakemaan ylioppilaslakkia. Aamuaurinko tuikahteli lehvien läpi ja yhden huikaisevan hetken olin onnellinen. Muutapa en juuri siitä päivästä muista. Tai no, lakki ja kengät puristi. 


Mielen päällä on muitakin tärkeitä hetkiä. Lasten ensimmäinen näkeminen, miehen katse kun lupasimme tahtoa (mä en kyllä ihan varmaksi tiennyt mitä maistraatissa pitäisi lyhyen seremonian lopuksi sanoa), lapset joulunäytelmän Josefina, enkelinä ja itämaan tietäjänä. Vahvana on myös halaus, jonka sain mieheni tädiltä kun saatoimme mieheni isän viimeiselle matkalle. Surua oli ollut paljon viimeisen vuoden aikana. Tädin halaus ja lohduttavat sanat, empatia. Itkuksihan se meni, mutta se oli jotenkin lohdullista, armollista. Mulla oli lupa olla surullinen. 


Tän jutun opetus kaikessa lyhykäisyydessään on: ylimääräiset keijukaiset kannattaa törkkiä muffinssien päälle. Koskaan ei tiedä mitä keijut tuovat tullessaan.

Ihanaa KESÄKUUN ensimmäistä viikkoa. Olen kesäkuun ja kesän lapsi. Go for it!

4 comments:

  1. Voi mikä postaus - kiitos! Tähän aamuun oikein sopiva muistutus minulle, että elämä on tässä - ja ehkä ne keijukaisetkin:)
    Ihanaa kesäkuuta sinne rapakon taakse, Johanna <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, kiitos kommentistasi! Mukava alku päivälle. Ja kesäkuulle. Kesäkuu on jostain syystä ollut aina erityinen. Niitä keijujakin alkaa ilmaantua metsämansikoiden lehtien alle :)

      Delete
  2. Ihanat keijut ja herkullisen näköiset muffinssit! Tai ehkä nämä sinun ovat sittenkin enkeleitä...Mukavaa kesän alkua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Poika söi neljä muffinssia. Jotain niissä täytyi olla.... Ja nyt alkaa saada taas sopuhintaan mustikoita. Ovat mallia pensas, mutta kyllä ne muffinsseissa menevät :)

      Delete