Monday, April 20, 2015

Yksi teiniautoilija, kaksi teiniautoilijaa...

Lauantai oli jännä päivä. Kaksoset lähtivät miehen kanssa aamutuimaan DMV:lle (devision of motor vehicles) yrittämään ajokortin harjoitteluluvan kirjallisia kokeita läpi. Ja meniväthän ne läpi ja arvasin lopputuloksenkin oikein: tytär 0 virhettä, poika 3 virhettä. 

Lapset saivat ajaa kotiin. Lauantaista saakka auton takana on ollut tämä tarra, jonka tarkoitus on varoittaa muita tielläliikkujia uusista kuljettajista. 


Tyttären kanssa läksimme käymään kaupassa. Mä en tajunnut etukäteen minkälaista on istua vasta 15-vuotta täyttäneen kyydissä. Mun pitää istua siinä rinnalla kuin tatti ja opastaa & neuvoa. Välillä kyllä piti ottaa kauhukahvasta turvaa. Sovimme, että minä ajan kaupasta kotiin. Sunnuntaina tytär ajoi jo parisenkymmentä kilometriä kaverin luota yökylästä. Ja poika ajoi töihin leikkaamaan entisen naapurin nurmen ja hakemaan siskonsa vesipalloharkoista. Tänään on huristettu uintiharkkoihin ja lapset alkavat ajaa itsensä koululle. Minä yritän olla hiljaa ja pysyä rauhallisena.

Sain kyllä palautettakin. Lapset kehuivat, että äiti on niin  tyyni...

Mun osalta lasten kuskaaminen loppuu huhtikuun 18. päivä 2016.  Meillä on nyt vuosi aikaa harjoitella autoilua ja kummankin lapsen pitää ajaa vähintään 60 tuntia. 10 näistä tunneista pitää olla yöajoa,  siis ajettu pimeällä. Tiellä he saavat liikkua klo 5-21 välillä. Pitäkää meille peukkuja!

Ystäväni kertoi laskeutumisesta Grand Canyonin pohjalle muulin selässä. Mies räjähti nauramaan, kun sanoin että musta taitaa tuntua vähän samalta lasten kyydissä. 

P.S.

Promin valmistelut etenevät. Mä en ihan ymmärtänyt mihin pääni pistin. Kavaljeeri oli tiedustellut tyttären mekon väriä. Mikähän siihenkin soinnutetaan? Ohjelmasta on paljastunut, että  prompäivänä on varattu tunti aikaa valokuvaukselle. Sen jälkeen on dinneri. Sitten lapset nuoret hyppäävät limusiiniin ja ajavat juhliin. Tytär saa kyllä nyt tutustua perinteisiin oikein pitkän kaavan mukaan. 

Ja mikä tärkeintä, mekko löytyi! Kävimme eilen kaupoilla katsomassa prommekkoja. Valtaosahan oli jo mennyt. Jäljelle jääneet olivat kuin johonkin transvestiittien showhun suunniteltuja. Ihan kamalia. Muistin sitten, että mulla on käyttämötön tummanharmaa Ralph Laurenin kolttu. Tytär kiskaisi sen päälleen ja oli ihan kuin nakutettu. Yksinkertainen, tyylikäs, ihan mukavakin yllä. Katsotaan saisinko mekon  mallin yllä kuvatuksi. 

8 comments:

  1. Onnittelut harjoitteluluvan johdosta.En ole koskaan oikein tajunnut miten USAssa annettaan niin nuorten jo ajaa mutta toisaalta tuo vuoden harjoittelu on oikeastaan ihan hyvä juttu. Ja kiva että löytyi mekko Prom-juhliin:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. On se aikamoista bonding, kun siinä vieretysten mennään. Olen näiden päivien aikana ymmärtänyt, että tämä saattaa olla yksi syy siihen että perhesiteet vaikuttavat niin vahvoilta. Pitää olla kunnioitusta ja malttia puolin jos toisin ja on yhteinen päämäärä, jonka eteen tehdään töitä.

      Delete
  2. Hui,
    minä en uskaltanut opettaa lapsia ajamaan. Mieheni opetti kaksi vanhinta itse. Autokoulut kallistuivat tosi paljon täällä,joten tuo oli kätevää kun vanhimpien ikäero ei ollut niin paljon.
    Laita kuvia Prom-juhlamekosta ;-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tähän mennessä lysti on maksanut $65 (sisältää teoriatunnit 12 kpl, 6 tuntia tiellä autokoulun opettajan kanssa ja harjoituslupa testeineen). En edes tiedä miten muutoin voi kortin hankkia kuin tällä systeemillä. Kaikki tuttujen lapset ovat hankkineet korttinsa näin. Mutta onhan siinä jännitysmomentteja matkassa...

      Delete
  3. Replies
    1. Joo, kiireisenä pitää :) Mutta vuoden päästä mun ei tarvitse enää nousta ennen klo kuutta ja lähteä kyydittämään lapsia kouluun.

      Delete
  4. Meillä Suomessa 15-vuotiaat ajaa köröttelevät maanteillä liikenteen seassa yksinään/kavereineen mopoautoilla. Ja useilla ei näytä olevan mitään käsitystä liikennesäännöistä, vaikka kokeenkin ovat joutuneet suorittamaan. Työmatkani varrelle osuu ammattikoulu, joten melkein joka aamu joudun loputtoman pitkältä tuntuvaan jonoon, jonka edessä matelee keskiviivalla ajeleva, kännykkään puhuva nuori. Nopeusrajoitus olisi kesällä 100 km tunnissa, mutta 40-60 mennään riippuen mopoauton viritystasosta. Ohittaminen on mahdotonta, koska työhönmenoliikenne on molempiin suuntiin niin vilkasta ja koko mopoautobuumin aikana muistan vain kahden mopoauton väistäneen bussipysäkille tai levennykseen (joita matkalla on useita) päästämään jonon ohitseen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mopoautot yleistyivät vasta sen jälkeen, kun olin muuttanut Suomesta. En ole livenä nähnyt yhtään, joten mulla on vain sellaisia musta tuntuu -ajatuksia. Kuvissa mopoautot näyttävät aika heppoisilta ja olen miettinyt miten viranomaiset ovat ne hyväksyneet. Kuvittelisin, että autossa tulee vähän valheellinen turvallisuudentunne. Tuskin se kehikko paljon suojaa jos kolari sattuu.

      Luin juttua, että lapset ja nuoret eivät saa tarpeeksi liikuntaa. Ennen mentiin polkupyörillä, nyt huristellaan autolla. Niin se kehitys kehittyy :)

      Delete