Tuesday, April 14, 2015

Sokerirasituskoe

Päädyin ihan vahingossa sokerirasituskokeeseen. Kaikki alkoi n. puolitoistaviikkoa sitten, kun parempi puoliskoni keikautti sokeriastian sisällön aamupalapöydälle ja pöytäliinalle. Yleensä käyn hakemassa harjan ja putsaan sotkut, mutta nyt se jäi tekemättä.


Illalla tulin kotiin yhdeksän kieppeillä ja siinähän ne sokerit olivat edelleen pöytäliinalla. Täydellinen testiasetelma! Ajattelin, että nyt on hyvä katsoa ketä tämä sokeri alkaa rasittaa. 

Kokeen aikana sokeri ehkä aavistuksen verran väheni läjästä. Epäilen, että sitä lusikoitiin kahviin. Yhtenä aamuna nuorimmainen leikki hajamielisesti pienen muovipussin kanssa ujuttaen sokeria pussiin. Jossain vaiheessa sokerin yhteyteen ilmaantui maissihiutaleita. 

Viisihenkinen testiryhmä kesti sokerin rasitukset oikein hyvin. Ei olisi vähempää voinut vaikuttaa. Vihdoin viimein sitten eilen harjasin sokerit pois, pesin pöytäliinan ja laitoin sen takaisin paikoilleen. Kukaan ei huomannut olennaisen osan, sokerin, puuttumista. 

Perhe syö pöydän ääressä kolme kertaa päivässä. Satunnaisia kahveja ja välipaloja tässä nautitaan myös. Kokeen aikana istuuduimme pöytään koko testiryhmän voimin yli 20 kertaa ja sen lisäksi tulevat yksittäiset istahdukset. 

Ajattelin seuraavaksi roudata multakasan eteisen lattialle, aloittaa biodynaamisen viljelmän. Tosin epäilen, että se jäisi omaksi yksityiseksi projektikseni. Tuskin sitä kukaan huomaisi.

22 comments:

  1. Tämä on niin totta! Meillä puoliso huomaisi kyllä multakasan ja tekisi asian eteen jotain viikon kuluessa, mutta ruokapöydässä saa olla vaikka kilo murusia ja ne on siellä tasan niin kauan kunnes minä reagoin asiaan...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kun kommentoit! Säästyinpä nyt multakasakokeelta.

      Ei sen puoleen, itsekin kyllä aika lakakkaasti suljen silmät monelta asialta. Lasten suhteen voin vain todeta, että itsepä olen kasvattanut. Tosin kuvittelin, että osaisivat harjaan tarttua. Aina välillä heitä patistelen tähän toimeen.

      Delete
    2. No kyllä minullakin on pahoja tapoja jättää asioita levälleen yms., mutta olen yrittänyt opetella pois siitä ja siistimmäksi, koska se siivous kaatuu kuitenkin aina loppujen lopuksi omaan nilkkaan...

      Delete
    3. Tell me about it... Toisaalta sitten on juttuja joista ajattelen, että ei kiirusta, minähän sen kuitenkin teen.

      Delete
  2. Tutulta kuulostaa ja näyttää! Ne leivänmurut pöydällä, murr.
    Minäkin olen tuollaista rasituskoetta yrittänyt useaankin otteeseen - rankin testi oli se, kun jätin siivoamisen kokonaan vähäksi aikaa. Siinä sitten aikanaan jynssäsin vessanpyttyjä ja sotkuisia lattioita olan takaa - ei tuntunut häiritsevän ketään muita.
    Suuri mysteeri minulle on se, että ne leivänmurut pöydällä eivät ole vähentyneet, vaikka lapset ovatkin jo kotoa muuttaneet. Pitäisiköhän tuo isäntä pistää leipälakkoon?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jokin kumma siinä on. Lapset tietävät mitkä hommat pitää tehdä, viikosta toiseen. Mitään ei tapahdu ilman erillistä kehotusta, joskus tarvitaan useampi. Mysteeri on myös se miksi yhden ruokailija kohdalla on enemmän murusia. Epäilen, että tilanne ei muutu vaikka lapset muuttavat :)

      Delete
  3. Tuli mieleen omassa huusholissa yksi juttu!
    Olen X-ni kanssa sen verran välilöissä, että puhutaan ja yökylässäkin saa olla tarvittaessa, kunhan asutaan eri huoneissa.....no tuli ja kantoi syömisensä olohuoneen pöydälle kun telkkarista vissiin tuli jotain mielenkiintoista !? Annoin olla astiat olla siinä mihin hän ne jätti ja seuraavan päivän iltana kysyi, että miksi nämä astiat on tässä pöydällä !???? Vastasin, että sitä minäkin olen ihmetellyt jo pari päivää ja lähin saman tien eteiseen laittamaan hänen kengät menosuuntaan. Puheväleissä ollaa edelleenkin, mutta vain kännykän välityksellä... heh-he ...;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Maikku, sinä oot ihana! Ystäväni joka kunniakkaasti hoitelee kotiäidin hommia avautui miehensä raivostuttavimmasta tavasta: suihkuun mennessään mies astuu vaatteistaa ulos kylpyhuoneen lattialla ja jättää vaatteet juuri siihen mihin yltä putoavat. Ei mene vaatteet pyykkikoriin. Kyllä siinä vaaditaan aikamoista kärsivällisyyttä.

      Delete
  4. Oi oi, niin tuttua! Ketään ei voi vähempää liikuttaa vaikka lattialla olisi kasa vatteeita, leluja yms. joiden yli pitää loikata tai kävellä... Ihan voivat olla hamaan tulevaisuuteen asti. Häviävät ehkä siinä tapauksessa, että joku tarvitsee niistä jonkun johonkin käyttöön:) Pöytiä ei kukaan viitsi pyyhkiä, so what jos on vähän (paljon) murusia ym. Elä nyt sitten näiden kanssa:))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei, mä luin lettuja! Siis tuon leluja. Meillä kerääntyy koululaukut, uintikassit, kengät koulupaprit keittiön baaritiskin/ilandin tuntumaan. Nyt siinä on miehen tennismaila. Ollut jo muutaman päivän... Ja kaikki siitä poistuu siitä vasta silloin, kun minä a) putsaan, b) komennan. Ja sitten minä olen pahis :(

      Delete
  5. Pomoni voisi asua teillä! Ojensin eilen hänelle yhden laskun ja hän tuikkasi sen epämääräiseen kasaan työpöydälleen. Tokaisin "Ai, suoraan mustaan aukkoon? Kuorta ei siis koskaan avata?"

    Hän jättää avatut kuoret levälleen pöydälle, näytelaukut purkamatta, salkkunsa keskelle lattiaa jne. Ja lupaa parantaa tapansa... sitä olen odottanut 12 v. Hän on joskus kysynyt olisimmeko eronneet, jos olisimme menneet naimisiin (tosin emme koskaan ole olleet kiinnostuneet toisistamme): Siihen totesin, että olisin varmaan leski ja linnassa, sillä olisin luultavasti tappanut hänet raivospäissäni... Töissä kestän hänen tapojaan, mutta kotona tulisin hulluksi.

    Oma mieheni on onneksi järjestyksen ihminen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. This comment has been removed by the author.

      Delete
  6. 19-vuotiaan Esikoiseni kohdalle olen lukuisia kertoja suunnitellut pyykkipalvelun poistamista täyshoidosta... Vielä ei ole malja niin täyttynyt, mutta läheltä on pitänyt. Kuinkahan kauan menisi kun kommenttia puhtaiden vaatteiden puuttumisesta tulisi, olisikin mielenkiintoista tietää...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mun epäilykseni on, että sitten mentäisiin niillä käytetyillä. Tytär on halunnut oppia pyykkäyksen salat jo pari vuotta sitten. Ei jaksanut odottaa hitaahkoa pesupalvelua. Pojille pitää vielä opettaa. Ennen kotoa lähtöä pitäisi ymmärtää muutama asia.

      Delete
  7. Oikein nauratti tuo sinun sokerikokeesi, noin se yleensä menee. Odotetaan vaan että "joku muu" hoitaa homman. Hyvää kevättä teidän perheellenne.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi voi, tuossa kerroin jo miehen "unohtuneesta" tennismailasta (keittiön baaritiskin/ilandin) tuolinnojalla jo useampaa päivää majailee. Hämmästyttää, että se ei kenenkään muun silmään ota. Ihanaa kevättä, Unelma!

      Delete
  8. Minä kun ajattelin että kyse oli toisenlaisesta sokerirasituskokeesta;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei kyllä ollut suosikkini! Ensin paadtotaan ja sitten juodaan sitä hirvittävää litkua ja sen jälkeen tökitään neuloilla! Ihan kun siinä ei olisi tarpeeksi, että odottaa kaksosia.

      Delete
  9. Tähän täytyy kertoa juttu sukulaismiehestä. Hän kaatoi ajatuksissaan kahvia pienen lammikollisen pöydälle. Ja sitten yhä syvissä mietteissä otti kermaa ja kaatoi sitä kahvilammikkoon. Ja kiukustui, kun muut rupesivat nauramaan...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä putosin! Oi kun tuon olisi saanut nauhalle. Ja reaktio! Kyllä mies on ihmisen paras kaveri.

      Delete
  10. Voi sun koetta :( Paljon hauskempi kuitenkin kuin oikea sokerirasituskoe, jota olen joutunut kokeilemaan pariin otteeseen :/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sulla on varmaan samat kuin itselläni. Kaksosten kanssa se oli kyllä ihan erityisen kurjaa....

      Delete