Tuesday, March 3, 2015

Huoltojoukoissa

Viimeksi päivittelin viikko sitten. Niinhän siinä kävi, että koko loppuviikoksi pistettiin koulujen ovet säppiin. Torstai-iltana piti lähteä lasten uintikisoihin, mutta kisojen alku siirrettiin perjantaille talvimyrskyn vuoksi. Tiet olivat vielä perjantainakin epävakaat, joten jätin suosiolla vanin kotiin ja lähdin matkaan miehen nelivedolla. Matkaa on n. 100 mailia kisapaikalle, yleensä ajoaika on puolisentoista tuntia. 

Kisat olivat kauden tärkeimmät, osavaltion ikäkausimestaruudet. Oli kyllä aika kivaa, kun kaikki kolme alittivat karsinta-aikoja. Ensimmäisenä päivänä oli vain pari kisaa ja pääsimme hyvissä ajoin hotellille. 


Koska mä olen huoltojoukoissa, niin suosiolla luovutin vuodepaikat urheilijoille. Iltapalan jälkeen virittelin lattialle ilmapatjan ja sen päälle makuupussin. Veto lattianrajassa oli ihan muuta kuin muhkeissa punkissa. Katuvalothan ne pilkistelivät oven karmien välistä. Pyyheliinoilla tilkintää ja unten maille. Glamooria matkustelua etten sanoisi. 

Kohtalon oikusta satuin vielä Kipinä-Mikoksikin. Huoneen lämpöpuhallin päätti aloittaa julmetun tärinän ja paukkeen päästyään tavoitelämpötilaaan. Ensimmäisellä kerralla luulin, että roska-auto saapui asumuksemme viereen illan hämyssä. Heräsin yön aikana kuutisen kertaa sammuttamaan laitteen ja hetken kuluttua laittamaan sen uudelleen päälle. Pakkasyön etuihin kuului, että kerta kerralta huone kylmeni nopeammin ja tavoitelämpötilan pääsyyn meni pidempi aika. 


Aamulla reippaana tyttönä klo 6 aikoihin aloin valmistella aamupalaa. Hotellin aamupalalla uimarit olisivat painuneet altaan pohjaan kuin kivet - viinereissä, muffinsseissa ja vohveleissa on toki hiilareita, mutta tähän tarkoitukseen vähän vääränlaisia. Rasvasta puhumattakaan. Fiksuna tyttönä jätin kylmälaukun autoon yöksi ja muroihin tarkoitettu maito olikin mukavan hileistä. 

Tässä mun lauantain aikataulu: 

Klo 6 aamupalan virittely 
Klo 7 kaksi uimaria uimahallille lämmittelyihin (välimatka on vain parisen mailia suuntaansa)
Klo 9 seuraamaan uimareiden kisoja
Klo 10:30 kahden uimarin kanssa hotellille
Klo 11:45 katsomaan yhden uimarin uintia ja yhden jättäminen lämmittelyihin
Klo 12:30 kahden uimarin kanssa lähiostarille lounaalle
Klo 13:30 kaksi uimaria hotellille
Klo 14:30 katsomaan yhden uimarin kisoja ja paluu hänen kanssa hotellille kisan jälkeen
Klo 16 kaksi uimaria lämmittelyihin
Klo 16:15 yksi uimari myöhäiselle lounaalle lähiostarille
Klo 17:30 seuraamaan iltakisoja
Klo 21:30 Wendy's  hamppareille (joo, kaikki muu järkevä oli jo kiinni)
Klo 22 yöpuulle virittelyä 
Yön yli Kipinä-Mikkona

Aamulla hyvin levänneenä lämmittelyihin, kisoihin, lounaalle vaihtelevalla kokoonpanolla ja vihdoin viimein KOTIMATKALLE! Jännitysmomenttina vielä säätiedotuksen lupaama jäätävä sade, jonka vuoksi päivän ohjelmaa siirrettiin muutamalla tunnilla. Felix otti meidät lämpimästi vastaan. Pikkuinen nuoli mun naaman läpimäräksi. Miehellä oli yllätys yllätys, josta mä taidan postata seuraavaksi :)

Kuvat kertovat meidän talvimyrskyn seurauksista. Puita ja oksia on tullut tonttiin niin, että kaupungin pihajäteautot eivät vieläkään ole ehtineet keräämään aarteita meidän kulmilta. Ajomatkalla näin niin paljon kaatuneita puita, että välillä tuli mieleen sotatanner. Varsinkin männyt kasvavat niin nopeasti, että niistä tulee hyvin hauraita. Ne eivät kestäneet lumen ja jäätyneen veden painoa. 

Sotatantereesta. Kisoissa törmäsin oheistuotteita myyvään vanhempaan herraan. Hän oli myyntikojunsa kanssa paikalla aamuvarhaisesta iltamyöhään. Kävin katselemassa tuotteita (uskokaa pois, mulla oli aika hypistellä vaikka mitä!). Tervehdysten vaihdon jälkeen herra kysyi mistä olen kotoisin. Skandinaviasta. Mistä sieltä? From Finland. Aaa... Suomi. Minä ihmettelemään, että mistä tiedät että Suomi. 

Asuin pienenä poikana Virossa. Katsoin siitä lahden yli Suomeen, että siellä se vapaus on. 

Paljastui, että keskustelukumppanini oli alunperin Ukrainasta. Hänellä oli hyvin vankka käsitys mitä venäläisille pitäisi tehdä. Totesi vielä, että Suomikin on osansa Venäjästä saanut. 

Mulle tuli hyvin vajavainen olo. Minä en tiedä vapaudesta mitään. Varsinkaan sen puutteesta. Tämä herra oli katsellut Suomenlahden yli, haikaillut vapautta. The land of free on koti ja työtä tehdään tauotta. Minä ja ikäpolveni länsimaalaiset otamme vapauden itsestäänselvyytenä. Monelle se ei sitä ole koskaan ollut.

2 comments:

  1. Huh,onpas taas ollut kiireinen viikonloppu huoltajalla;D
    Totta,vaikeaa tietää mikä on ei vapaus jos sitä ei ole kokenut, Saamme olla onnellisia vapaudesta:)
    Teillä kaatui paljon puita.Meillä kävi samoin talvimyrskyissä;ja tässä ihan olohuoneen ikkunan ulkopuolella olevista nuorista jakarandoista kaatui yksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jakaranda on sananakin jo niin kaunis. Joo, puita on kaatunut älyttömästi ja oksia katkeillut hirmuisesti. Joka talon edessä odottaa kasa siirtoa.

      Oli siinä menoa kyllikseen. Ja aina piti ottaa auto alle ja ajaa maili tai muutama johonkin suuntaan. Välillä jo alkoi pätkiä mihin pitäisi mennä. Sää sitten antoi lisäjännitystä.

      Delete