Thursday, January 29, 2015

Autojonoraivo eli carpoolraivo

Luin joku päivä sitten iltapäivälehteä ja törmäsin termiin laturaivo. Vakava juttu, mutta kyllä mua termi alkuunsa nauratti. Apinan raivolla olen kuullut tehtävän erilaisia asioita. Ainakin isot pojat aikanaan kuntosalilla treenasivat apinan raivolla. 


Viime viikolla törmäsin autojonoraivoon eli carpoolraivoon. Odottelin lasta koulun edessä siistisi jonossa. Edessä olevan auton edestä lähti jonottava auto pois. Kellon soittoon oli vielä aikaa. Tapana on, että kun tilaa tulee niin eteenpäin siirrytään. Parin auton päässä takanani oli tiukka kaarre, joka oli mennyt tukkoon. Ohi ajavat joutuivat venkslaamaan, että pääsivät autojonon ohi. Käynnistin auton. Odottelin kotvan jos toisenkin, että edellä olija siirtyisi eteenpäin. Kun mitään ei tapahtunut menin muina mieheni koputtamaan auton ikkunaan. Tämä ei ole mitenkään tavatonta. Munkin ikkunaan on koputettu, kun olen ollut ajatuksissani.

Rouva raotti sen verran auton ovea, että juuri ja juuri sain silmäkontaktin. Hei, anteeksi kun häiritsen, mutta voisitko sä siirtää sun autoa eteenpäin? 

Kanssaeläjä katsoi aika murhaavasti, totisena. No jos se on sulle kerta niin tärkeää, niin voinhan minä.

Mulla meni konseptit jo vähän sekaisin. Yritin pukea sanoiksi, että kaarre takana on tukossa, saataisiin väljyyttä. Kyllä minä tiedän miten carpoolissa toimitaan kuului napakka vastaus.

Äkkäsin, että nyt ei ole hyvä päivä. Pyysin anteeksi ja sanoin, että tarkoitukseni ei ollut käyttäytyä hyökkäävästi tai ikävästi. Pahoittelin vielä ja menin takaisin autooni. Tyhmä minä.

Rouva siirsi autonsa melkein edessä olevan auton takakonttiin. Hyvä ettei polttanut kumia. Jono liikkui, suma kaarteessa purkautui.

Olin vähän hölmönä, mutta ajattelin että eihän se kyllä mun homma ole jotain jonoa järjestellä. Olin vähän yli-innokas. 

Viiden minuutin päästä edessä avautui auton ovi. Katselin visusti sylissä olevaa kirjaa. Ikkunaan koputettiin. Rullasin sen auki sydän pamppaillen. Rouva on auton vieressä nolona ja pyytää anteeksi. Minä pyydän puolestani. Sanon, että enhän mä mikään järjestysmies ole. Kanssa-autoilija sanoo, että tänään on ollut sikasurkea päivä. Sanon, että kaikki on unohdettu, meni jo. Toivotamme hyvää päivänjatkoa. 

Tämä on oikeastaan ensimmäinen kerta, kun normaalissa kanssakäymisessä törmään töykeään käytökseen. Ihmiset ovat yleensä kohteliaita, vaikka taivas kolisisi kanveesiin.


xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Itselläni on yksi raivo, joka ei ota laantuakseen. Kauppakärryraivo. Mies väitti jokin aika sitten, että läksin kuin pikamatkanjuoksija lähtötelineistä, kun joku onneton meinasi viedä kärryt Costcolla. Olimme ottamassa huikopalaa ennen ostosten tekoa ja kärryt olivat muutaman askeleen päässä tyhjinä. Eihän siinä mitään, mutta hehtaarihallissa pitää tarpoa monta sataa metriä suuntaansa, että saa uudet tyhjät kärryt kaupan ulkopuolelta. Mun kärryjä ei viedä! Eivätkä muuten vieneet. 

Pari vuotta sitten korotin ääntäni Kohlsiin kaupassa. Jätin tyhjät kärryt rekkien väliin ja puikkelehdin tutkimassa tarjontaa. Kun palasin kärryille niitä ei ollutkaan missään. Vieteristä vetäen kädet nousivat tukevasti nyrkissä vyötäisille ja karjaisin että nyt hei, kuka otti mun kärryt! Kukaan kolmesta neljästä shoppaajasta ei tohtinut vastata, näyttivät päätä pudistamalle että en se minä ollut. Katselin kaikkia epäluuloisesti, hyvä etten lähtenyt kärryjä tarkastamaan. Siinä katsellessa sitten silmäkulmasta näin yksin rekkien välissä könöttävät kärryni. Vaivihkaa hakeuduin niiden suuntaan, yrittelin kai jotain vihellyksen tapaista. Onhan tässä kaupassa muitakin osastoja. Nehän pitääkin tsekata....

En osaa sanoa mistä raivo kumpuaa. Jotain alkukantaista siinä on. Sen verran alkukantaista, että en ennätä miettiä ennen kuin toimin. Raivoterapiaan, mars.



16 comments:

  1. Koetan välttää rattiraivoa, mutta välillä torvi soi kun työpaikan lähellä keskustassa isommalla kadulla ajavat eivät tajua olevansa väistämisvelvollisia minuun nähden kun tulen pikkukadulta ja toinen samanlainen paikka on kodin lähellä. Ja tietysti silloin raivo räjähtää kun olen pysähtynyt suojatien eteen ja sivulta painetaan törkeästi ohi välittämättä tuon taivaallista katua ylittävistä jalankulkijoista.

    Kauppakärryraivoa en olekaan itse kokenut, mutta sellaiset kohteeksi jouduin kerran juhannusaattona Stockalla, vähän eri lailla tosin kuin sinä. Takanani tullut mies ajoi täysiä akillesjänteeseeni täyteen lastatuilla kärryillä. Anteeksipyynnön sijaan hän karjaisi "Väistä, perkele!" ja minä nilkutin syrjään kipeästi vihlovan nilkan kanssa niin hämmästyneenä etten edes osannut sanoa mitään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Lumo! Mulla on akillesjänne niin arka kohta, että olisi varmaan vastaraivo revennyt. Miten voi joku olla niin törppö, ettei ymmärrä pyytää anteeksi!

      Itselläni on rattiraivon piirteitä silloin, kun yritän jättää turvaväliä edelliseen autoon ja siihen väliin sitten tungetaan melkein kenkälusikalla sovittamalla. Mutta kyllähän tuo jalankulkijalle tien antaminen ja toiset eivät välitä siitä mitään... hengenvaarallista. Joskus joudun itse katsomaan, että onko toiselle kaistalle joku ajamassa, uskallanko antaa tietä. Jalankulkijoihin kun ei ole totuttu, niin pelottaa että vaarannan tietä antamamma jonkun hengen.

      Delete
  2. Minulla on valitettavasti jonkunlainen rattiraivo - kommentoin itsekseni ääneen muiden ajamisia - toistaiseksi saan pidettyä taudin kurissa puhumalla. Tosin teksti voi olla aika tujua ajoittain. Ja tietty yleensä ihan suomeksi !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olen ajatellut, että rattiraivo on ok niin kauan kun se ei vaikuta ajamiseen, että alkaisi kiihdytellä, hidastella, kiilailla. Itsekin manailen suomeksi ja tarpeellinen muistutus tuli, kun lapset olivat pienempiä. Jostain olivat oppineet mesomaan "s@@tanan idiootti" - kyllä mua hävetti!

      Delete
  3. Ei rattiraivossa ole mitään kummallista, mutta minulla on muovikassiraivo! Eikö nää pölvästit todellakaan tajua mikä määrä moskaa kahdesta viikottaisesta kahdeksankymmenen muovikassin lastista tulee! Onko sen kauppakassin käyttäminen todellakin niin vaikeeta!! Haloo!!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta! Usein pakataan yksi maitotölkki per kassi! Ilmiselvästi paperikasseihin yritetään pakata sitten fiksummin. Ikävä kyllä itselläni valtaosin jäävät kauppakassit kotiin. Vaivihkaa sitten sovittelen niitä maitotölkkejä enemmän siihen yhteen pussiin...

      Delete
  4. Mikäköhän raivo mulla on...ehkä jonoraivo,jos siihen tulee kiilaajia tai jono ei etene toivottavan nopeasti...Näitä raivoja kyllä aina välillä löytyy;D Kauppakärryraivon ymmärrän hyvin,sillä olen ollut Costcossa ja muissa amerikkalaisissa jättimarketeissa ja matka on tosiaankin pitkä lähteä uutta hakemaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jonoraivon oireita on ehkä minullakin. Onneksi amerikkalaiset ovat jonottamisen suhteen kohteliaita ja etuilua ei juuri ole. Viimeisin omakohatinen kokemus on Jyväskylän keskustasta kolmen vuoden takaa. Siinä Sokoksen yhteydessä olevassa S-marketissa odotin kiltisti vuoroani pullatiskille. Ja eikö sieltä joku turkkirouva tunge eteen. Huomautin ystävällisesti, että vuoro oli kyllä minulla. Turkkirouva olisi tukehtunut pullaan jos sellainen olisi ollut jo suussa. Henkilökunta kävi neuvottomaksi. Myyjä pyysi sitten toisen myyjän jelppimään minua ja jatkoi turkkirouvan kanssa. Tulin molempien käytöksestä siihen tulokseen, että oli varmaan vakioasiakas ja hyvin TÄRKEÄ sellainen :)

      Delete
  5. Laturaivon kanssa ei ole leikkimistä!Koulupakko hiihdon jäljiltä kun toivuin reilut 20v,ja uskaltauduin lipsuttelemaan,niin sujuvaa luistoa tärkeämmäksi tuli ladulta pois pomppaaminen.Meitsi sivakoi siellä missä pikkulapsetkin,mieli halajaisi kuntoladulle mutta itsesuojeluvaisto estää.On järkky näky kun miehet joilla pipo kiristää pahemmin kuin trikoot kiitää luistellen,jää vain vauhtiraita kuin maantiekiitäjillä ikään.Kun lähestyvän sauvan läjähdyksen kuulee(kuulostaa näillä kuin raipan isku)hyppää kiireen vilkkaa sivuun.Poikani oli kuntoladuilla hiihtämässä ja vaikka mukavaa vauhtia sivakoi niin lyötiin sauvalla selkään ja miehisesti takaapäin.Mullekkin on huudettu ja kiroiltu ihan siellä sivuladuilla.On tosi pelottavaa kun pari metrisillä suksilla ja terävillä porkilla tullaan luistellen ja voima Se on mikä jyllää,pois alta risut ja männynkävyt!Ihmetyttää,että pitääkö tuollakin suorittaa?Vaikea kuvitella nautinnoksi.Kilpamestat on sitten erikseen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On se hurjaksi mennyt. Muistan kyllä itsekin, että pienenä tyttönä piti olla tarkkana että osasi hypätä ladulta pois kun takaa tultiin kovalla vauhdilla. Silloin mielestäni vielä karjuttiin "latua"!

      Onhan tuota jotenkin mahdotonta ymmärtää. Ottavatko nämä hiihtosankarit aikaa vai mitä tekevät. Mutta kaikille hiihtäjillehän ne ladut on tarkoitettu. Ja Anu, olet kyllä ihan oikeassa. Miten tuollainen räyhähiihto muka millään tavalla voi tuoda liikunnaniloa tai muutakaan hyvää mukanaan. Pistää miettimään minkälaisia tällaiset ihmiset ovat muuten elämässään.

      Delete
  6. Raivoja löytyy meiltä monenlaisia :) Itseltäni ehkä se rattiraivo...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, tilanteen mukaan erilaisia raivoja :)

      Delete
  7. Vielä tuosta jonottamisesta,kuulostaa jotenkin ihanalta,että hyppäsit autosta ikkunaan koputtelemaan,täällä olisi töötätty.Koputtelu olisi sitten jo matsin merkki😉Kuten totesit,teillä siellä on käytöstavat kunniassa,täällä joskus tuntuu ettei siitä puusta laskeutumisesta kovin kauan ole.Ihan perus kiitos,ole hyvä ja hei,ei aina onnistu ja jotensakin noloja tilanteita on sattunut kun itse tervehdin ja toinen aikuinen katselee varpaisiin hämmentyneenä.Edes meidän kotikadulla ei kaikki naapurit tervehdi,vaikka kohta pari vuotta tässä asuttu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, tööttäilystä olisi kyllä katsottu kieroon pahemman kerran. Huomaan joskus olevani niin ajatuksissani, että esim. kaupassa jonkun toisen ohi mennessä vähän turhan läheltä en muista sanoa excuse me. Siinä sitten jo toinen sanoo vähän voimakkaammin äänenpainoin EXCUSE ME. Hetken on vähän tollisko olo....

      Delete
  8. Täällä kanssa rattiraivoinen😞 Aina nuoria morkataan mutta kyllä ne kaupassa etuilijat ovat aina olleet varttuneempaa väkeä ja jostain syystä aina naispuolisia?! Itse jää sitten häkeltyneenä vaan ihmettelemään!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hassua, mutta totta! Aika usein se Suomessa oli se vanhempi rouva. Täällä kyllä vanhemmat etuilevat, mutta vain siksi että nuoremmat tarjoavat tilaa :) Mutta hei, kohtahan me ollaan parhaassa etuiluiässä. Pitäiskö kokeilla?

      Delete