Friday, October 23, 2015

Asuntoesittelyssä 1.2 miljoonan dollarin koti

Kävimme miehen kanssa kurkistelemassa mitkä ovat uusimmat asumisen trendit. Katsoimme kaksi kohdetta, molemmat uudisrakennuksia. Ei näissä mitään järisyttävää ollut. Ainoa silmiinpistävä juttu oli viininmaistelulle varattu tila molemmissa taloissa. Valkoiset keittiöt olivat tehneet myös pesänsä taloihn. Ja löytyipä vähän tapettiakin. Muuten ratkaisut olivat aika perinteisiä. 

Tämä 1.2 miljoonan dollarin koti oli sikäli pieni, että makkareita oli vain neljä. Alakerrassa oli toisaalta tilaa seurusteluun vaikka kuinka. Toisaalta esim. elokuvateatteria ei ollut tai uima-allasta ulkosalla. 

Kaksipuoleinen portaikko tervehti tulijoita. Love it!


Dining roomista ei saanut kuvaa sitten millään. Tarjoilutilan musta-valkoinen tapetti on samaa kuin mitä dining roomissa oli käytetty. 


Valkoinen keittiö. Takana aukeaa tila aamiaisnurkkaukseen. 







Aamiaisnurkkaus


Keittiöstä nousi portaat toiseen kerrokseen ja portaiden alaosaan oli rakennettu koirankoppi. Ihan kuin siinä oven päällä olisi lukenut Felix....


Huone soitannalle.



Olohuone lintuperspektiivistä. 




Viininmaisteluhuone. Tila oli suosikkini tässä talossa. Kyllähän tuolla voisi maistella juomia ja ruokia, pössytellä sikarin lokoisassa nurkkauksessa....


Mittasuhteet hämäävät. Pöytä oli melkein kainalon korkeudella ja pöydän ympärille mahtunee lähes 20 henkeä.






Kotitoimisto. Pitäähän niitä töitäkin tehdä. 


 Matka jatkui yläkertaan. Kaipailin vähän kolmatta kerrosta, mutta sitä ei ollut. Näkymä eteisaulaan. 


Master Bedroom. Tämä oli talon toinen huone, jossa oli tapiseerattu. Tila oli yllättävän pieni, mutta kyllä sinne sänky mahtui. 



Sen sijaan Master Bathroomissa ei oltu neliöitä säästelty. Ammeen koko taas kerran hämää. Kuvissa se näyttää pikkuruiselta, melkein kuin ämpäriltä. Ammeeseen mahtuu oikein hyvin kaksi polskijaa. 




Ja suihkuun saisi varmaan mahdutettua jalkapallojoukkueen.


Jos oli Master Bathroom suuri, niin sen yhteydessä oleva vaatehuone oli valtava. Kuvista se ei oikein näy, mutta tilaa oli käytetty kahden huoneen verran. 



Vierashuoneen päätyseinään oli maalattu ruudutus.


Annie-tyttö ei taida olla  mestariampuja vaan mestari tenniksessä. Hauskana yksityiskohtana olivat pinkit tennispallorivistöt, joilla elävöitettiin vihreää maalipintaa. 




Vaatekaapeista oli esittelyn ajaksi otettu ovet poist.



Anniella oli myös oma kylppäri. 



Veli sitten pelailee lacrossea. Pelin suosio on muuten noussut huimasti viime vuosina. 




Vielä yksityiskohta aulasta. Kodinhoitohuoneesta jäi kuvat ottamatta. 


Ja silmäys ulkoa. 



Mitäs sanot. Asettuisitko taloksi?

Sunday, October 11, 2015

Kukkaketo metsän siimeksessä


Mulla oli monia ennakkoluuloja nykyistä kotimaatani kohtaan ennen kuin olin käynyt ensimmäistäkään kertaa. Pintaa, neonvaloja, luksusautoja, drinkkejä aamu- ja iltapalaksi, kovaäänisiä meikkipeikkoja, välkkyviä hampaita ja pumpattuja haukkareita, hampurilaisia ja ylipainoa. En ymmärtänyt ajatella lukemattomia luonnonpuistoja ja tuhansia maileja kunnostettuja maastopolkuja. 

Käymme usein viikonloppuisin tutkimassa uusia polkuja jo ihan Felixin (meidän koira) mielenterveyden vuoksikin. Pikkuinen inspiroituu ihan selvästi ennenkokemattomista tuoksuista ja maisemista. Viimeksi törmäsimme luonnontilassa olevaan kukkapeltoon keskellä metsikköä. Perhoset lentelivät värikkäiden kukkien yllä ja ympärillä oli vain puiden hiljainen humina.  

Meidän pikkukylän asukasluku tuplaantuu kymmenvuosittain. Pari läheistä kaupunkia on äänestetty USA:n parhaimmaksi paikaksi asua lapsiperheille. Yksi valintakriteeri on ollut monipuoliset ulkoilumaastot. Reittien varsille rakennetaan grillikatoksia, leikkipaikkoja, käymälöitä. Lemmikeille on tehty omia juottopaikkoja ja erilaiset infopisteet kertovat alueen historiasta, kasvillisuudesta. Kuntoilijoille on rakennettu jumppatelineitä. 


Olen taas ajanut ja ajanut. Aloitan urakan iltapäivällä kahdelta ja kotona olemme kaksosten kanssa vähän ennen iltayhdeksää. Eilen lauantaina vein kaikki kolme harkkoihin, kahteen eri paikkaan. Itse vaeltelin kirjastoon. Viereisestä huoneesta kuului kitaransoittoa ja miehen laulua. Ikkunasta näin sen verran, että äidithän (oli siellä joku isäkin) siellä leikittivät vauvojaan. Olikin varsinaiset kukkakeppien kokoontumisajot. Ei ollut näillä äideillä tietoakaan raskauskiloista tai vauva-ajan ankaruudesta. Huone pullisteli hoikkia, huoliteltuja, porkkanan pirteitä äitejä. 

Satutunnin päätyttyä en sitten enää ihmetellyt äitien kokoontumista niinkin aikaisin lauantaiaamuna. Kitaraa soitteli pitkähiuksinen ja sangen miellyttävännäköinen nuorimies. Jotkut äidit jäivät vielä hengailemaan tunnin päätyttyä ja pikkuisia palleroita tungettiin kilvan soittoniekan syliin.

Harkkojen jälkeen vein kaksoset lähiravintolaan hakemaan smootheja ja purtavaa. Matka jatkui hyväntekeväisyys vesipalloturnaukseen, jossa molemmat  pelasivat iltakuuteen saakka. Ihailen sitä energian määrää, mikä lapsilla on. Intoa puhkuen tulivat monituntisen urheilupäivän jälkeen kotiin ja ketään ei tarvinnut illalla erikseen patistella nukkumaan. Varsinkaan minua. 


Presidentin vaalien alkueriä käydään. Tämän alakuvan tekstin bongasin autosta, jossa oli paljon muitakin samansisältöisiä iskulauseita. Mua on alkanut oikeasti jo vähän hirvittää, että Trump saattaa päätyä presidentin paikalle. Moni uhoaa muuttavansa Kanadaan jos tämä uhkakuva toteutuu. 


Oli viittä vaille, että en olisi kävellyt kukkapellon ohi. Ensin huomion kiinnittivät perhoset ja sitten vasta kukat. Kuinkahan monen kauniin ja tärkeän asian ohi tulee päivässä kävelleeksi, ei ymmärrä hetken ainutlaatuisuutta, osaa hidastaa askeliaan oikealla hetkellä.  

Ainutlaatuisen upaa viikkoa!

Friday, October 2, 2015

Elisa Kirja - helpotusta lukunälkään

Etsin pitkän aikaa nopeaa ja suhteellisen edullista tapaa lukea suomenkielisiä kirjoja iPadiltä. Kokeilin mm. Suuren Suomalaisen Kirjakerhon Luekirja -palvelua (klik, klik). Palvelu ostetaan aina kuukaudeksi kerrallaan ja sinä aikana luetaan niin monta kirjaa kuin ennätetään. Toimii hyvin varsinkin loma-aikoina. 



Aina ei ole kuitenkaan aikaa ahmimiselle, joten yritin löytää palvelun josta voisin ostaa kirjan kerrallaan iPadiltä luettavaksi. Kyllä mä edelleenkin pidän parhaana ihka oikeaa kirjaa käsissäni. Jo senkin vuoksi, että sen saa kaivettua muutaman vuoden jälkeen uudelleen luettavaksi. 

Elisa Kirja (klk, klik) on osoittautunut ihan parhaaksi. Ilokseni palvelu hyväksyy myös ulkomaiset luottokortit. Palvelua on helppo käyttää. Odotan aina innolla tarjouksia ja kampanjoita. Olen monta kirjaa ostanut muutamalla hassulla eurolla ja onpa tarjolla ilmaisia klassikoitakin. Hyllyssä odottavat mm. Nora, Baskervillen Koira, Kolme Muskettisoturia ja Kaukainen Maa. 


Meillä taitaa nyt olla vähän samanlainen keli kuin siellä koti-Suomessa. Ihan siis mainiota aikaa lukemiselle. Kesä ja alkusyksy olivat sateettomia ja lasten kanssa monta kertaa puhuttiin, että sataisipa. Nyt on satanut osapuilleen viikon, ihan vain silloin tällöin, useinmiten hiljaista tihkua. Poika totesi aamulla, että kyllä tämä sade nyt riittäisi, että jos vaikka vain illalla vähän satelisi.

Aamulla ajoin lukiolaiset bussille. Matkaa meiltä on puolisen kilometriä. Lähes kaikkien muidenkin pysäkin vanhemmat olivat saaneet saman ajatuksen. Ainoastaan pari nuorta värjötteli varjon alla. Heille tietysti tarjottiin paikkaa autossa odottelun ajaksi, mutta he kohteliaasi kieltäytyivät.

Juniorin ajoin sitten Elementary- ja Middle Schoolin -bussille. Sinne on matkaa parisensataa metriä. Onneksi vein, vaikka arvailin mielessäni kestäisikö sadetauko. Jos en olisi vienyt olisi meidän lapsi ollut ainoa jota EI kyyditty bussille. Taas olisi ulkomaanelävät kunnostautuneet. 

Voin kuvitella, että suomalaista tämä asia naurattaa ja kummastuttaa. Itse olen sitä sukupolvea, jota ei kertaakaan autolla viety koululle. Pyörällä, jalkaisin, potkukelkalla tai suksilla taittui koulumatka. (Lapset on sitä mieltä, että aika kova toi meidän mutsi. Ei ole muiden mammat hiihtäneet.) Tämä ei ole täkäläisittäin edes mitään helikopterivanhemmointia. Sateeseen ja huonoon keliin ei vain mennä. Maassa maan tavalla :)


Vielä selvyyden vuoksi - postaus on ihan oma aivoitukseni. Ainoa ilo jonka tästä saan on se, että jossain joku toinenkin kirjatoukka pääsee apajille.


Thursday, September 17, 2015

Minne menet kauppa?

 Piti taas renkaat soikeana kurvailla asioilla. Poika tarvitsi äidinkielen tunnille kirjan. Ajoin lähimmälle ostarille ja Barnes & Noble -kirjakauppaan. Kauppa on ehdoton suosikkini. Vähän kuin Akateeminen siinä Helsingin keskustassa parikymmentä vuotta sitten. En ole nyt aikoihin Akateemisella käynyt, onkohan se paljon muuttunut? B&N tarjoaa lapsille satutunteja, kaupan sisällä on kahvila ja hämmästyksekseni asiakkaille on varattu tuoleja ja pöytiä lukemista varten. Ei ole tullut vielä kukaan sanomaan, että vasta maksamisen jälkeen voi kirjaan tutustua. Voisin viettää kaupassa aikaa enemmänkin. Varsinkin alekirjat saavat ihan sekaisin. Oi voi. 

Kauppa on ollut mun työpaikka koko aikuisikäni ja olen kaupan saloihin tutustunut monelta kantilta. Siksi kai tarkkailen kaupan virtauksia, asiakaspalvelua... milloin mitäkin. Olen pitemmän aikaa ollut pahoilla mielin meidän ostareiden tyhjenemisestä. Tämäkin ostari on suhteellisen uusi ja asumme alueella, jossa väkiluku tuplaantuu nopeasti. Kymmenen vuoden kuluttua pitäisi olla taas kaksi kertaa enemmän väkeä näillä kulmilla. Asumme yhdessä Amerikan vilkkaimmin kasvavassa keskittymässä, töitä on ja moni pikkukaupunki on valittu lähivuosina Amerikan parhaimmaksi paikaksi perheille. Palveluja tulee lisää, mutta jostain syystä ostoskeskukset tyhjenevät.


Tälläkin ostarilla oli joku vuosi sitten vielä Pottery Barn Kids, Gapin myymälä vauvasta vaariin, Abercrombie ja Abercrombie Fitch, Luis Vuittonin myymälä Saks Fifth Avenuen yhteydessä. Nyt kaikki ovat häipyneet ja tilalle on tullut ainoastaan HM ja muut tyhjät tilat täyttyvät kausiluontoisesti. Yleensä yrittäjäksi tulee joku, joka myy halpaa Kiina-krääsää koruista t-paitoihin ja katoaa muutaman kuukauden jälkeen. Monella ostarilla on kirkkoja, seurakuntia, armeijan värväyspisteitä. 

Juttelin yrittäjän kanssa, joka pitää lahjatavarakauppaa. Hän kertoi, että vielä muutama vuosi sitten kauppa kävi ympäri vuoden mutta nykyisin vain juhlapyhien kuten joulun aikaan. Ihmiset kyllä katselevat, mutta sanovat sitten tilaavansa netistä kun niin paljon halvemmalla saman tavaran saa. Tuntui ihan pahalta yrittäjän puolesta. Hän maksaa vuokrat ja työntekijöiden palkat, sähköt jne. Ei hän millään voi kilpailla Amazonin ja muiden yritysten nettihintojen kanssa. 

Itsekin ostan nykyisin kaiken tarvittavan netistä. Esimerkiksi lasten uima-asut maksavat oikeaan aikaan ostettuna vain murto-osan siitä, mitä lähin kauppa tarjoaa. Jos tech-suitista säästää $200 niin on aika selvää mistä se tulee ostettua. 

Kauppa on muuttunut ja muuttumassa ihan valtavasti. Stockmann on suurissa vaikeuksissa siellä Suomessa ja meillä tavaratalojätti Macy's ilmoitti juuri sulkevansa 40 tavarataloa. Jos olisin edelleen kaupassa töissä taitaisin yrittää hakeutua vielä uusille urille. Perinteinen myyjän työ käy vähiin vääjäämättä. Meillä itsepalvelukassat ovat lisääntyneet parin viime vuoden aikana valtavasti. Toisaalta ihmiset maksavat mielellään, kun voivat tehdä ruokaostokset netissä ja kauppakassit kannetaan vain autoon. Itsekin skannailen ruokaostokset muutaman kerran viikossa kaupan kassalla. Oma apu paras apu.

Täältä kun katselen Suomen menoa, niin ihmettelen että vielä niin hartaasti viikko jaksotetaan kristinuskon mukaan. Sunnuntai on pyhäpäivä ja palkka sen mukainen. Juhannuksen aikaan luin uutisen, että risteilyturistit haahuilivat tyhjässä Helsingissä ihmetellen että mikään paikka  ei ollut auki. Kuinka siihen on varaa? Enitsenä myyjätyttönä tiedän, että sunnuntailisät ovat iso asia. Tiedän myös, että kaupassa on paljon töissä ihmisiä jotka haluaisivat tehdä enemmän töitä mutta saavat osa-aikaisina tyytyä 20 viiikkotuntiin. On perheellisiä, joille kelpaisi sunnuntailisät, mutta ei ole mahdollisuutta työskennellä kun päiväkodit ovat kiinni. 

Tuttavani Jo röhi kamalasti kaupan kassalla. Hän on myyjä. Sanoin vähän kummeksuen, että sunhan pitäisi olla kotona huilaamassa. Jo katsoi alta kulmien ja vastasi "three strikes and you are out". Kassalle yhtä aikaa osunut asiakas totesi vain, että tämä on tätä amerikkalaista kauppaa. Sairaslomalta ei saa palkkaa, mutta työnantaja ei hyväksy edes sairauden potemista. 


Täältä katsellen asiat Suomessa ovat edellen hyvin, vaikka sunnuntailisistä tingittäisiin. Jos itse pääsisin vaikuttamaan, niin antaisin kauppojen ja palvelujen itse päättää aukioloajoistaan. Muuttaisin palkkauksen niin, että liksa olisi reilumpi oli töissä sitten mihin aikaan tahansa ja minä viikonpäivänä tahansa. 

Nyt mä ennustan. Perinteiset kivijalkakaupat katoavat vääjäämättä. Viimeisinä hengissä puhisevat ruokakaupat, mutta sielläkin asiakas itse hoitaa skannaamisen ja maksamisen. Joku vain katsoo päältä. Erikoistavarapuolelta pystyyn jäävät putiikit, jotka tarjoavat ammattitaitoa ja osaamista kuten urheiluvälineet  ja asiakkaalle mittojen mukaan räätäöidyt tuotteet sekä luksustuotteet. 

Shoppailu on mukavaa ajanvietettä. Huomaan tosin, että mieluummin käytän senkin ajan netissä tehokkaaseen hintavertailuun ja ostamiseen kuin kaupoissa ramppamiseen. Ehkä kaupoissa on jatkossa vain soviteltavat koot ja mallit, toimitus odottaa kotona kunhan kauppareissulta kotiutuu.