Friday, October 17, 2014

Ikkunanapesijä

Kauppaan porkkiessa katse kiintyi erikoisen näköiseen autoon. Piti ottaa oikein kuva. Ikkunanpesijähän siinä olisi tarjolla. Mietiskelin, että noinkohan pesijät sentään kilteissä häärivät. Mietteeni osoitettiin vääriksi miltei heti miten. Vastaan nimittäin porhalsi lähes kaksimetrinen korsto. Näytti oikeastaan aika paljon sarjakuvahahmo Obelixilta. Kiltti taisi olla vähän pieni hänelle, kinnasi vyötäröltä. Helmat heiluen herra suuntasi autolleen. Oli kuitenkin sen verran pelottavan näköinen, että en uskaltanut ottaa kuvaa. 


Näyttäisi olevan franchise -ketju, joten Suomeenkin voisi tämän ilahduttavan firman perustaa. Mua vähän vaivaa tuo "no peeking". En nyt toki ajatellut tikkaiden alle mennä vasiten, mutta mitäs jos on tuulinen päivä?


Olen joutunut funtsimaan myös ystävyyttä. Tässä jokunen vuosi sitten autoin ystävää tyhjentämään talon ja puuhaamaan sitä myyntikuntoon. Talossa oli sisältöä useammalta vuosikymmeneltä, pintoja ei kai ollut näkynyt vuosiin. Ja se vähä mitä näkyi oli kipeästi pesun tarpeessa. Tein talossa töitä pari viikkoa. Tyhjensin, lajittelin, siivosin. Jynssäsin kynnet sormistani. Ajattelin, että olen todellakin apuna. Ystävä ei ole sen tyylinen, että vuolaasti kiittelisi. Ajattelin kuitenkin, että on hän varmaan avustani tyytyväinen.

Toki on muukin elämä ja iltapäivisin piti sitten huolehtia lapsistani. Tänään ystävä muistutti mua, että silloinkin jätin hänet pulaan. Kun kuuntelin tarinaansa, niin ymmärsin että hän ei muistanut yhtään mitään siitä mitä talossa tein. Hän ajatteli tyhjentäneensä ja siivonneensa talon ihan itse. Minä nähtävästi kävin hänen mielestään vain ovelta kurkkimassa.

En jaksaisi uskoa, että hän ihan silkkaa ilkeyttää muistaa asiat niin eri tavalla. Kerroin sitten mitä tein: tyhjensin keittiön kaapit, eteisen vaatehuoneen, useat lipaston laatikot, yläkerran vaatehuoneen. Kaikki oli niin täynnä, että hyvä kun uskalsi ovet avata. Tyhjensin lattioita, pöytiä, sängyn päällisiä. Kävin kaiken läpi, ettei hukkaan menisi mitään tarpeellista.Pesin keittiön uunin, kaapit, laatikot, kaappien ovet. Työ oli enemmänkin räjäytystyötä kuin pesemistä. Oli pinttynyttä. Lastasin roskasäkin toisensa jälkeen kaatopaikalle vietäväksi. Imuroin ja pesin. Mutta ystävän mielestä mä en niiden kahden viikon aikana tehnyt mitään.

Tottakai tuli apea mieli. Ehkä itsekin muistan yläkanttiin tekemiseni. Onko Sinulla tuttavia, jotka kuvittelevat olevansa kaikkivoipia ja iloisesti unohtavat saamansa avun?



Sunday, October 12, 2014

Ideoita syksyisen pöydän kattamiseen

Tykkään posliinista. Astiat, lasit, lautasliinnat saavat sukat pyörimään jaloissa. Kaunis kattaus on vähintään puolet ruokaa. Mutta säilytystilathan siinä tulee vastaan. Kyllä vaan kurpitsakeittoastioille olisi käyttöä. Jokaisen ruokailijan eteen voisi laittaa kurpitsaisen pippuri- ja suolasirottimen. 


Tämän alakuvassa olevan saviruukun voisin jo hyvinkin hakea kotiin ja täytää syksyisillä oksilla. 


Kaupassa (Pier 1 Imports) oli kurpitsoja joka lähtöön. Näistä pienistä kai olisi tarkoitus tehdä potpourri, tuoksuva koriste. 


Mies kertoi työtuttavuudesta, joka vei kotiinsa Washingtonin liepeille Chevy Chaseen. Tokihan talo esiteltiin vieraalle. Ja mm. yksi huone kellarikerroksesta, joka oli kuin kaupan varasto. Juhlaan jos toiseen sopivia astiastoja olivat hyllyt täynnään. Siitä vaan sitten sopivaa kattausta valitsemaan. Mulla ei olisi mitään tällaista huonetta vastaan. 


Kynttilöitä ja palloja.Hajusteet ovat myös iso juttu. Itse vierastan kotona keinotekoisia hajusteita. Toisinaan laitan imurin pölypussiin muutaman pisaran laventeliöljyä. Ainakin imuroijalla on  raikas nenä. 


Lyhtyjä olen rakastanut siitä saakka, kun sain ensimmäisen punaisen lyhtyni pikkutyttönä. Siihen  laitettiin kynttilä iltaisin, jotta tontut näkisivät paremmin hiippailla. 


Halloweenkuusikin on nyt sitten nähty. Vielä en tällä ajatukselle lämmennyt, vaikka aamukävelyllä tällaisen näinkin yhden naapurin oven edessä.  


Sen sijaan tällainen metsänelämillä koristeltu vähän karumpi kuusi voisi jo käydäkin. Vaikka ruokapöytään.


Näppäräsorminen taikoisi pöllön oksista. 


Vielä onnistuneen Kiitospäivän aterian resepti. Mitäpä muuta sitä tarvitaan kuin piirakkaa ja viiniä. 



Friday, October 10, 2014

Ota koppi!

 Eilen aamulla aloin miettiä, että mun tärkein tehtävä vanhempana on olla valmiina ottamaan koppi. Siis jos jokin menee pieleen. Pienimmäisellä meni. Ei pahasti eikä isosti, mutta niin että näki kuinka jurppii. 

Herätyskello herätti, mutta nukutti. Tulin kotiin viemästä isompia lapsia ja huomasin, että lautanen on pöydässä vielä koskemattomana. Uni maistui makealta ja nenä painoi. Aamupala oli vähäsanainen. Pukeutuessa oli mieleen sitten muistunut, että yksi läksy on tekemättä. Nuori mies näytti hyvin huolestuneelta ja stressaantuneelta. Lupasin viedä autolla. Googlailin vähän avuksi. Keitin Muumimukillisen verran kahvia. Puolen tunnin pakerruksen jälkeen mies oli valmis kouluun, mutta vieläkään ei hymyilyttänyt. 


Sydäntä riipi, kun katsoin ahdinkoa. Ja toisaalta mietin, että vaikka ahdinko tuntui suurelta niin pientähän tämä on. Muutaman vuoden päästä suruja ei ehkä lievennetäkään kahvikupillisella ja autokyydillä.

Isompien lasten High School on alkanut hyvin. Opettajat valitsivat pojan syyskuussa desing akatemiansa ykköseksi mitä tulee käyttäytymiseen, työskentelyyn, yrittämiseen. Pojasta kertoo aika paljon se, että hän unohti koko kunniakirjan ja -maininnan. Kuulimme siitä ihan muualta. Tytär sai teatteritaiteen opettajalta lappusen, joka oikeuttaa aloittamaan ruokatunnin viisi minuuttia aikaisemmin. Mainintoina suoraselkäisyys, esimerkillisyys, hyvä työmoraali. On upeaa, kun koulussa huomataan ja palkitaan.

Toisaalta sitten olen huolissani muuttuneesta kouluympäristöstä. Oppilas, joka käy samaa koulua kertoi aikaisemmin, että hän voisi milloin tahansa ostaa huumeita. Hän tietää kuka  niitä tarjoaa. Yksi luokkakaveri  väittämänsä mukaan osallistuu iltapäiväkerhoihin ja meneekin reilusti aikuisikäisen diilerinsä kanssa ajelemaan. Nuorimmat koulun oppilaat ovat 14-vuotiaita, vanhimmat kai jo lähempänä 19 vuotta.

Aamusumuista tietä ajaessa mietin, että olen kopparina ruispellossa. Tai maissipellossa. Lapset osaavat jo yhtä ja toista. Monessa asiassa ovat vanhempiaan etevämpiä. Mutta täällä mä olen, varmuuden varoiksi. Toivottavasti niin kauan, kun tarvetta piisaa. 

Tuesday, October 7, 2014

Myttyyn mennyt Estate Sale

Useamman vuoden ajan on pitänyt mennä Estate Saleen,  mutta kun ei ole saanut aikaiseksi. Myyjäiset ovat vähän kuin pihakirppari, mutta myynnissä on koko talon sisusta. Tuotteet ovat valmiiksi hinnoiteltuja. Sunnuntaina lähdimme toivorikkaina matkaan. Ensimmäinen yllätys oli, että kaupanteko alkoikin vasta puolenpäivän jälkeen. Kävimme kahvittelemassa ja uusi yritys. Pihamaalla oli toinen yllätys: väkeä kuin iPhone julkaisussa. Laitoin nimet listaan. Vartin seisoskelun jälkeen totesimme, että ei kannata. Sisälle oli päässyt neljä henkilöä, jonotuslistalla oli 60 ja risat henkilöä ennen meitä ja sisälläkin jonotettiin. Syykin selvisi: myynnissä oli mm. 10 000 korua. Jäivät nyt kruununjalokivet näkemättä. 


Jotain teki kuitenkin mieli nähdä. Menimme asuntoesittelyyn. Pikkuinen 275 neliön villa oikein kutsui astelemaan peremmälle. Kutsu oli niin voimallinen, että jäi ulkoa tämä rivitalonpätkä (townhome) kuvaamatta. 

Ensimmäisenä oli vastassa pikkueteinen. Eteiseen oli aseteltu lepotuoli ja build-in-penkki säilytyslokeroineen. Öljykäsitelty lattia näytti uudelta ja raikkaalta iänikuisen parketin jälkeen. 



Heti sisääntulosta oikealla oli työhuone.


Ja seinässä roihusi tuli! 


Astelimme peremmälle olohuoneeseen.


Tilaan tuli runsaasti valoa suurista ikkunoista ja huoneesta oli käynti katetulle terassille. Olohuoneessa oli build-in-kirjahylly ja takka oli toteutettu karjatilatyyliin.  


Master Bedroomissa oli myös puulattia. Aika useinhan makuuhuoneiden lattiat on verhottu kokolattiamattoon.


Katon huolittelivat tyylikkäät listat. Kiinteä tuuletin on kesäisin kyllä aika ehdoton, vaikka ei välttämättä mikään kaunistus olekaan. 


Kuppi cappuccinoa aamutuimaan ja menoksi!


Master Bathroom oli kyllä ylellinen. Suihkussa on tilaa useammallekin.


Sadesuihkut ovat yleistyneet ja tähän suihkukoppiin niitä oli laitettu kaksi. 


Eikä amerikkalainen kylppäri ole mitään ilman ammetta. Joskus olen ihmetellyt kaveripiirissä ammeiden yleisyyttä ja silloin kyllä paljastui, että aika moni pulahtaa iltaisin kylpyyn eikä tyydy pelkkään suihkuun. 


Vaatehuone oli myös mallia build-in. Mua ihan erityisesti huvitti  Tory Burchin paperikassi ja rasia. Asuntoja myydään mielikuvilla ja tähän nyt haluttaisiin Tory Burch -baltsujen käyttäjä ilmiselvästi. 


Sisustuksissa ilahduttivat yksityiskohdat. 


Joku näitäkin työkseen miettiin. Master Bathroomissa oli mukavasti tilaa kahdelle peseytyjälle. Pinnat graniittia.  


Toisessa kerroksessa oli "Media Room". Vähän kaipailin wet bar -tyyppistä ratkaisua. Tilassa oli kiinteä kaapisto esim. astioille ja tila jääkaapille. 


Pokeripöydästä pääsi kyllä kätevästi kylppäriin, mutta likaiset drinksulasit pitää kiikuttaa alakertaan pestäviksi.  






Yläkerran kaksi makuuhuonetta ja kylpyhuonetta olivat jokseenkin standardia. Palataanpa siis vielä alakertaan ja keittiöön. Suuri island, courmet keittiö ja valkoiset kaapistot. Usko tai älä, mutta tässä asunnossa mun mielestä oli jo vähän modernia henkeä. 


Tiskaaminen sujuu näppärästi maisemia katsellen. 


Kaapistoista mulle tuli mieleen Ikea-keittiöt. Tällaisia läpikuultavia kaapinovia ei usein käytetä. Ja vielä alhaalta aukeavat!


Pytingin hinta oli $460 000. Sijainti on lähellä golfkenttää ja golfkärryllä hurauttaa parissa minuutissa clubille jos ei satu kokkaaminen innostamaan. 


Aika usein tällaiseen villaan asettuu asumaan pariskunta, jonka lapset ovat lentäneet omille teilleen. Ei huolta pihatöistä tai talon rassaamisesta ja upea golfkenttä palveluineen ihan vieressä. 



Saturday, October 4, 2014

Virkisty väreillä - tarjolla oranssia ja keltaista

 Olen aina tykännyt keltaisesta. Ja sitten vähän myöhemmin oranssista. Keltaisen kanssa meni niin pahaksi, että muistan purskahtaneeni alle kouluikäisenä katkeraan itkuun, kun kumpisaappaiksi meinasi kaupasta tulla mukaan punainen pari. Vaihtui ne sitten keltaisiksi. 


Tähän aikaan vuodesta on mukava käydä ihan vaan ruokakaupassakin. Keltaista ja oranssia. Siinä sitä sielu voidellaan kauppareissulla. Tosin kyllä kanervatkin kelpaisivat. Eilen aloin ihan vakavissani miettiä, että noinko niitä edes Amerikan metsissä kasvaa.  Krysanteemeja on kyllä monen värisiä, mutta kyllähän joku muukin syyskukka olisi paikallaan. Suomessa syksyyn liittyi väkevästi marjapuuronpunainen. Sitä on vähän ikävä.


Kanttarelleja olen etsinyt epätoivon vimmalla jo pari vuotta. Tästä Fresh Market kaupasta sellaisia löytyi kuivattuna. Olisiko tuliittuaskin kokoisessa rasiassa ollut peräti kaksi tai kolme sientä, hintaa $7. Tai $6.99 jos ihan tarkkoja ollaan. Eihän sellaisesta tullut kuin vihaiseksi.


 Erilaisista pikkukurpitsoista ja maissintähkistä voi askarrella jos minkälaisia katseenvangitsijoita pöytää koristamaan. Näppärimmät sommittelevat näistä ovikoristeita.  


Syksyllä on ihanan poltella tulia takassa. Moni on kaupan puiden varassa. Viisi halkoa irtoaa seitsemällä dollarilla. 


 Tämä on yksi täkäläisiä lempikauppojani. Sisällä voi maistella eri kahvilaatuja. Tänään kokeilin kookoksella terästettyä kahvia.  


 Ihmiset ovat kyllä tavattoman rehellisiä. Useat kaupat pitävät kukat ulkona myynnissä. Tämänkin kuapan ympärillä käy aika kuhina, mutta hyvin tutuisivat myyntitavarat säilyvän.