Thursday, February 27, 2014

Karikkoinen väylä vanhemmuuteen

Sain eilen sähköpostin, joka sai unohtamaan omat pikku tuskastumiseni. Kuten tuon kuorohomman. 

Olen tuntenut sähköpostin lähettäjän nyt viitisen vuotta. Tapaamme muutaman kerran vuodessa. Ystävälleni on sattunut upeita asioita viime aikoina. Sitä ennen tie on ollut ohdakkeinen. Kuten niin moni muukin on tämä pariskunta hallunnut lapsia. Takana on vuosien tuskainen taival erilaisia hoitoja, keskenmenoja. Toivoa, iloa, odotusta ja sitten taas suuri pettymys. 


Kolmisen vuotta sitten he luopuivat toivosta, että voisivat itse käydä raskauden läpi. Alkoi muiden vaihtoehtojen tutkiminen. Heidän lähipiirissään ei ollut ketään, joka olisi käyttänyt sijaissynnyttäjää. Heidän tähän astisensa lääkärit tai asianajajansa eivät osanneet suositella ketään. Meidän osavaltiolla ei ole edes lainsäädäntöä koskien sijaissynnytystä. On vain lakeja adoptiota ja erilaisia sopimuksia varten. Laitonta toiminta ei ole, mutta tukevaa lainsäädäntöäkään ei löydy.

Kaksi vuotta sitten löytyi toimisto, jonka asiakkaiksi ystäväni ryhtyivät. Välitystoimisto on tehnyt työtä sarallaan jo yli vuosikymmenen. Omistaja oli itsekin ollut kaksi kertaa sijaissynnyttjä, surrogate mother. Suositukset ihan loistavat. 

Mäkiä ja mutkaa on matkalla riittänyt. Sijaissynnyttäjä on nyt seitsemännellä kuulla raskaana. Tyttövauva syntyy huhtikuussa. Nimikin on valmiina. Ja mikä parasta, tulevalla vauvalla on kotona jo muutaman kuukauden ikäinen isosisko odottamassa. Nimittäin perheelle tuli tilaisuus adoptoida ystäväperheen tyttären vauva. Tytär oli vielä kovin nuori aloittamaan perhe-elämää ja vauva oli vailla hyvää kotia. Sekä adoption alullelaitto että raskauden alku osuivat samoihin aikoihin. Ensin varmistui adoptio, sitten raskaus. Silloin kun sataa, sataa kaatamalla. 


Sijaissynnyttäjän käyttö ei ole ihan halpaa lystiä, vaikka sijainen ei ottaisi edes palkkiota. Välitystoimisto haluaa tietysti oman palkkionsa, $10 000 - $ 20 000. Palkkio sijaisäidille $15 000 - $30 000+. Erilaisia maksuja kuten esim. tukiryhmälle $1500, äitiysvaatteet $1000,  henkivakuutus sijaisäidille $500, lakimiesten maksuja $5000, sijaisäidin muita kuluja parkkimaksuihin, lastenhoitajaa ym. $2500, keisarileikkaus $2500, sairasvakutuuskuluja aina $30 000 saakka... Lista on ihan loputon. Tästä linkistä löytyy yksi laskelma, klik klik 

Ystävilläni on nyt todellinen hätä. Muutama viikko sitten heräsi epäilys, että välitystoimistossa ei ole kaikki ihan kunnossa. Tällä hetkellä rikostutkijat perehtyvät toimiston asioihin. Toimiston säilytyksessä olleet rahat ovat hävinneen. Kadonneet taivaan tuuliin. Usea perhe on samassa tilanteessa kuin ystäväni. Rahat, joilla piti maksaa sairaalakulut, sijaissynnyttäjän palkkiot, lakikulut - kaikki menneet. Ja oma biologinen vauva syntymässä parin kuukauden kuluttua. Tosin ainoastaan biologisesti oma. Lain mukaan synnyttäjä on äiti, äidin puoliso isä ja ystäväni voivat saada biologisen lapsensa omakseen vain adoptoimalla. 

Ystävilleni on organisoitu rahankeruuarpajaiset. Muutamat yritykset ovat antaneet ihan loistavia palkintoja arvontaan ja uskon, että meitä on monia jotka haluamme auttaa. Kaikki kertynyt menee lyhentämättömänä sijaisäidille ja sairaalalle.

Itse olisin varmasti jo pakkopaidassa. Ihailen perheen rohkeutta, voimia, positiivisuutta, kykyä suunnata katse eteenpäin. Pikkuinen tulee tänä keväänä kotiin päättyy ystäväni sähköposti. 

Mä en ole oikeastaan koskaan tajunnut, kuinka raakaa bisnestä tällaisilla asioilla tehdään. Jotenkin sitä aina uskoo ihmisten rehellisyyteen, hyväntahtoisuuteen, oikeudenmukaisuuteen. Kun katsoin noita sijaissynnyttäjän käyttämisen kuluja niin leuka kyllä loksahti. Ystävänikin ovat ihan tavallisia työntekijöitä, eivät mitään kultalusikka suussa syntyneitä perijöitä tai startup -firman myyneitä miljonäärejä. Tekevät työtä lasten ja nuorten parissa. 

Aikanaan selviää onko kyseessä perinteinen ponzi-huijaus vai mitä on tapahtunut. Jos uskot rukoukseen, positiiviseen energiaan, hyvään; toivon että sanot ystävieni puolesta muutaman sanan, ajattelet hyvän ajatuksen. Ja tietysti kaikkien muidenkin niiden puolesta, jotka ovat tätä hätää jakamassa. Pienen tytön yhdeksi nimeksi on valittu Joy. 

xxxxxxxxxxxxxxx

Ja siitä kuorosta ja kampauksista. Myöhään tiistai-iltana sain sähköpostin, että opastustilaisuus oikeaoppiseen tyttöjen kampaukseen on peruttu. Ilmoittautuneita ei ollut riittävästi. 

Tuesday, February 25, 2014

Ennätätkö kahveille?

Tiedäthän tunteen, kun kahvihammasta kolottaa ja olisi sydämelläkin purettavaa? No musta tuntuu juuri siltä. Tosin kahvit join, mutta ei se elämä siitä oikein kirkastunut. Ennätätkö kahvittelemaan?


Illalla tuli koulun kuoron vapaaehtoiselta meili, että tyttöjen hiukset on päin prinkkalaa. Siis niitä ei ole kammattu ohjeiden mukaan. Meidän kaksi laulajaa ovat Middle Schoolin Honors -kuorossa. Koulu on ihan tavallinen julkisin varoin kustannettu koulu, ei mikään eliittiopinahjo. Kuorossa on reilut 40 jäsentä ja harjoitukset ovat kaksi kertaa viikossa aamulla. Seuraava suuri esiintyminen on koulujenvälisissä laulukilpailuissa, jossa kuoro esittää yhden laulun.  Myöhemmin maaliskuussa n. puolet kuorosta lähtee esiintymään Orlandoon Disney Worldiin. Ei se ole ihan niin juhlallista kuin luulisi. Kuorot käyvät tuon tuosta tuomassa lisäväriä DW:n ohjelmaan ja matka kustannetaan ihan itse. 

Juniori oli vielä syksyllä aivan innoissaan kuorohommista. Edellisen koulun musiikin opettaja sai lapset todella innostumaan, ohjelma oli selkeä ja osallistumishinta sellainen, että kenenkään laulajan ura ei siihen kaatunut. Nyt on into laantunut. Ei kuulemma enää ensi vuonna. 

Alkusyksystä oli infoilta vanhemmille ja väittäisin, että meitä oli reilut sata kiinnostunutta perhettä kuuntelemassa. Minäkin vähän purin hammasta, kun kuulin esiintymisvaatteiden maksavan $100 per laulaja. Musta aika suolainen hinta. Onhan ne tytöt somia pitkissä mekoissa ja pojilla on smokkipaita, smokkihousut ja rusetti. Mulle olisi välttänyt kyllä yhtenäinen t-paita ja vaikka mustat housut. 


Joulun alla lapset opiskelivat varmaan reilut kymmenen joululaulua. Ihan vain sitä varten, että on runsaasti ohjelmaa Kuvernöörin virka-asuntoon ja paikallisen naistenklubin tapahtumaan.

Nyt keväällä on harjoittelukertoja ollut neljä ja jo pitäisi osata taas kymmenen laulun repertuaari. Siis sitä Disney Worldin matkaa varten. Meidän mukulat eivät matkalle lähde. Jälleen kerran hinta on suolainen ja toisekseen toinen laulajista lähtee Atlantaan urheilukisoihin. Ja sitten illalla tuli saamarinmoinen ohjeistus tyttöjen hiusten kampaamisesta! 

Ymmärrän, että kuoron pitää näyttää yhtenäiseltä. Olemme noudattaneet ohjeita. Pojalla on mustat sukat ja siististi leikatut hiukset kaiken muun lisäksi. Tytöllä on ohjeiden mukainen kaulakoru, ihonväriset sukkahousut, hiukset kiinnitetty oikeaoppisesti ja kaikki muu. Mutta nyt hiusten kiinnittämisessä pitäisi huomioida, että sivulle tulee pieni LAINE! Vapaaehtoisella joka ulkonäköasioita koordinoi sattuu olemaan tytär, jolla on tummat, paksut, kauniisti laineilevat hiukset. Arvatkaas mitä tapahtuu, kun suomalainen ohut, vaalea, kloorin ja uintilakin rasittama hius yritetään taivuttaa laineelle ja sitten sattuu olemaan tuulinen/kostea päivä? Vapaaehtoistujan tyttären hiustyylistä on tullut koko kuoron virallinen tyyli. 

On palkattu kampaaja opastamaan tyttöjä. Hyvä juttu tietysti. Ikävä kyllä vain siihen aikaan, kun tyttären pitää olla harkoissa. Ennen isoja kisoja ei voi olla päivääkään harjoituksista pois. Mietiskelen tässä, että olenko mä nyt liian niuho vai onko tämä ihan ok. Mun mielestä olisi tärkeintä, että lapsilla olisi mukavaa laulaessaan, nauttisivat siitä. Että ohjelmisto olisi sen kokoinen, että siitä ei tulisi stressiä. Muutama hyvin harjoiteltu laulu olisi parempi kuin kymmenen ohjelmanumeron esittäminen. Ja mitä pukeutumiseen ja kampauksiin tulee, mulle riittäisi ne muiden koulujen käyttämät t-paidat ja housut. 

Harmittaa, kun lapsille mukavaksi ja vähän urheilulle tarkoitetusta vastapainosta on tullut yksi stressin aihe lisää. Harmittaa, kun huomasin että infoillassa alunperin olleista perheistä mukana on ehkä alle puolet. Harmittaa, että porukka näyttää aika homogeeniseltä. Onko Suomessa kuorotoiminta näin vakavaa? Siis lasten kuorojen?

Olisin toki voinut mennä itse vapaaehtoiseksi ja pistää vähän kapuloita rattaisiin. Suurin ongelma taitaa olla, että vapaaehtoiset tulevat varakkaammista perheistä ja puuttuu käsitys siitä, mikä on kohtuullista. Musiikin opetteja taas on hyvin kunnianhimoinen. Tärkeämpää on tehdä paljon ja näkyä "tärkeissä" tapahtumissa kuin tehdä muutama helmi ja esittää niitä vähän vaatimattomammin. 


Joten olenko mä nyt ihan hakoteillä? Jos tämä kaikki olisi ollut tiedossa emme olisi kuoroon liittyneet. Riittää, kun lapsilla on yksi vaativa harrastus. Ja laine tyttöjen hiuksiin vasemmalle puolelle, my ass!

Muuten eletään metkoja aikoja. Isommat lapset miettivät valinnaisia High Schooliin. Nyt otan enemmän kuin mielelläni kommentteja teiltä USA:ssa asuvat lukijat, joilla lapset on High Schoolissa. Mä olen vähän ulalla eri tasokurssien (että Science ja Social Studieskin on eri tasoja - ei mene mun jakeluun!) kanssa. Onneksi lapsille on suositeltu Honors -kursseja jo heti kättelyssä. Mutta mitä nyt kannattaa valita? Ainoastaan espanjaa näyttäisi voivan lukea enemmän kuin kaksi kurssia. Lapset ovat suorittaneet jo ykköskurssin Middle Schoolissa, joten se on alta pois. Tarjolla on businesta, teatteria, laulua, taidetta, tietotekniikkaa. Liikunnassa lapset päätyivät jo Lifetime Sports -gategoriaan. Siinä opiskellaan eri lajeja golfista tennikseen ja uintiin saakka. Ehdotin heille kurssia maailman uskonnoista, mutta ehdotus teilattiin 2-0. Ei kuulemma sovi Freshmanin repertuaariin.

Kiitos kun kahvittelit mun kanssa. Marengeissa ei ole kuin 25 kaloria. Mulla meni niitä neljä :) 


Thursday, February 20, 2014

Minibaarien ennustuksia osa II

Kirjoitin muutama postaus sitten Minibaarien ennustuksista koskien Olympia lätkää. Vähän Minibaarit haksahtivat, sillä se ennustushan koski huomista ottelua! Tässä ovat kultapelin viralliset kuvat: 

USA on järjestänyt jymy-yllätyksen. Arkkivihollinen Kanada otti ja hävisi puolivälierät 2-4. USA on loppupeleissä vastassaan mitään pelkäämätön leijonalauma! Taas tapitetaan miestä ja otetaan mittaa. Ei tärise maila. Eikä mies. 


Kiekko holahtaa maaliin. Ups. No, on Suomenkin maaliin holahtanut jo tätä ennen,


vaikka Rask niitä kyllä torjuu sen minkä ehtii. Varsinainen peliaika päättyy 2-2. Jatkoajalla ei tule selvyyttä. Eikä rankkarikisassa. Eikä sitä seuraavassa äkkikuolema rankkarikisassa. Peli päätetään historialliseen tasatulokseen, kun seuraava aamu alkaa koittaa Sotsissa. Molempien joukkueiden kaulaan pujotetaan kultamitalit ja kätellessä paiskataan vielä hopeamitali kouraan. 



Tässä vielä suhteellisen selvät sävelet siitä, kuinka huomista peliä pelataan: 

 Minibaarien ennustuksiin (kun Starwreck -elokuvassa todettiin, että Minibaarien ennustukset käyvät toteteen mä ratkesin). Vaikka Minibaareja ei ole konsultoitu ko. tapauksessa uskon kuitenkin, että jossain päin maailmaa jokin Minibaari yhtyy ennustukseeni. 

Suomi ja Ruotsi kohtaavat olympialaisten loppuottelussa ja Suomi voittaa 3-2! (Anteeksi mahdolliset Ruotsissa asuvat tai muuten vain ruotsalaistuneet lukijani, kaikki muut myös jotka kokevat ennustuksen epäystävällisenä, uhittelevana tai muuten vain sopimattomana.)

Kuvassa näkyy, kuinka ruotsalainen pelaaja toteaa, että mie romahan. Ja romahtaa myös. Suomi jatkaa hyökkäystään, suoranaista vyörytystä. Kotikatsomoissa raikaa hakkaa päälle!


Tiukka katsekontakti, puristus mailasta on sitä luokkaa että säleet lentävät. Tosin suomalaisella vähän rennompi. Suomalainen mies tietää, millainen on sopivan tiukka, mutta lempeä, teknisesti oikeaoppinen ote


Ja siellä lepää! Den glider in! Ruotsin moke ei voi kuin kääntyä ja todeta tapahtuneen. Ihan kuin joku olisi sanonut fy fan...


En muuten arvannut, kun joulupukki toi Stigan pelin lapsille muutama vuosi sitten, että näin tämäkin asia todeksi muuttuu. 









Monday, February 17, 2014

Perfectly Preppy

Preppy Style ei koskaan petä. Jos ei nyt sattuisi olemaan vyön alla tutkinto Ivy League -collegesta, niin staili voi ainakin olla kuin konsanaan tyyriin preppauskoulun, myöhemmin Harvadista valmistuneen, tyylitaiturin. Ei siihen paljon muuta tarvita kuin ginghamruudullinen paita ja khakihousut tai -hame. Merkkien suhteen pitääkin sitten suorittaa karsintaa. Yksi tykkää Polo Ralph Laurenista, toinen Lacostesta. Lilly Pulitzer, Brooks Brothers, LL Bean, J. Crew, Kate Spade - nämäkin käyvät. Kuvista voi tiirailla vaikka Gracen, Audreyn ja Jacquelinen valintoja. Suurin kompastuskivi ovat liian tiukat, vartalonmyötäiset ja navan paljaaksi jättävät vaatteet. Niitä ei kunnon Preppy päällensä pistä. Adios Hollister, Abercrombie, American Eagle ja Aeropostale!

Viime aikoina vastaan on tullut enemmän ja enemmän Vineyard Vines -tuotteita (klik, klik). Niitä näkyy useammin tavaratalojen valikoimissa ja ihmisten yllä. Eilen poikkesimme kilpailuista kotiin ajaessa tyttären kanssa outleteillä ja siellähän oli Vineyard Vines -outletmyymälä. 

Valikoimaa oli niukanlaisesti, mutta asiakkaita sitäkin enemmän. Tuotemerkki sai alkunsa 1998, kun kaksi korporaatioelämään leipääntynyttä veljestä pätti alkaa myydä solmioita. Silkkisolmiot valikoituivat myytäviksi, koska veljekset eivät enää halunneet itse käyttää niitä. Aluksi kauppaa tehtiin poikien lomapaikassa Martha's Vineyardissa veneestä ja jeepistä käsin. Kauppa on sen jälkeen käynyt hyvin ja etenkin USA:n itärannikolla merkki alkaa olla jo tuttu, tunnettu & arvostettu.  

Kollaaseissa on tämän kevään uutuuksia. Yläkuvan vihreä-sinisävyinen tilkkumekko maksaa $178 ja tummansini-valkoinen mekko $125. Alakuvan kumpparit saa omaksi $89.50. 
Tytöille ja pojille on omat mallistonsa. Alakuvan purjevenein kuvioitu silkkisolmio maksaa $49.50 

Useat mallit ovat sellaisia, että äidit ja tyttäret voivat pukeutua samaan printtiin. Samoin isät ja pojat. Miesten solmiot maksavat $85. Paidasta ei tarvitse pulittaa kuin nelisen taalaan enemmän. 

Firman ideologia kuuluu "living the good life". Meillä on tänään President's Day. Sekin sopii aiheeseen, sillä huhun mukaan mm. presidentit Bush ja Obama ovat käyttäneet Vineyard Vinesin solmioita. Kuten myös ulkoministeri Kerry. Veikkaan, että Vineyard Vines -tuotteiden kanssa vaatimattomammallakin maulla varustettu Preppy käy täydestä kuin väärä raha :)  










Saturday, February 15, 2014

Asunnonostoa amerikkalaisittain

Asunnonvälittäjä kertoi päättämistään kaupoista, joissa kolmen miljoonan dollarin kauppasumma siirtyi taskusta toiseen käteisenä. Lainoja ei tarvittu, kun ammattiurheilija pisti palkkarahat tiskiin. Nyt mä en puhu tällaisista tapauksista. Ihan vaan tavallisista, joissa pitää pankin kanssa neuvotella lainoista. 

Ensimmäisen kodin osto reilu kymmenen vuotta sitten oli kivuton toimenpide. Lainaneuvottelijalle vain palkkakuitit muutamalta kuukaudelta ja siinäpä se melkein olikin. Elettiin aikoja ennen kuin markkinat ylikuumenivat. Siinä vaiheessa oli tärkeää, että lainanottajalla itsellään oli tolkku päässä kuinka kireälle haluaa taloutensa vetää. Lainarahaa sai helposti. Pari kolme vuotta myöhemmin talojen hinnat olivat huipussaan ja lainat huikeita. 


Kun uusi ehdokas kodiksemme löytyi täytyi hankkia pankilta paperi alustavasti hyväksytystä lainasta (pre-qualification). Myyjä ei aloittanut neuvotteluja edes ennen sitä. Paperi ei kuitenkaan paljoa paina. Sen antaa yleensä ensimmäinen lainan käsittelijä, the loan officer, niillä etukäteistiedoilla jotka hänellä ovat (hlötunnus, ajokortti, ennakonpidätystiedot parilta vuodelta, palkkakuitti, pankkitilien tositteet kolmelta kuukaudelta, tositteet lainoista, luottokorttiveloista jne.). Näiden tietojen varassa laaditaan kaksi dokumenttia, jotka ovat lainan etukäteisluonnoksia, A Good Faith Estimate ja Truth in Lending. 

Jos vihreä valo syttyy ja kohde kiinnostaa, niin tarjouksen talosta voi tehdä. Yleensä kaupan toteutumisen ehdoksi laitetaan, että lainan saanti onnistuu. Jos ei onnistu, niin tarjouksen tekijälle ei suuren suuria sanktioita lankea. Alkaa varsinainen lainaprosessi.

Esikäsittelijä pistää paperit seuraavalle käsittelijälle, the loan processor. Tämä käsittelijä hankkii lisätietoa: talo arvioidaan, luottotiedot tarkastetaan. Nykyisin meininki on aika villiä. Ystäväni uudelleen lainoitti talonsa lainan ja häneltä oli kysytty minne pankkitililtä hävisi reilu tuhat dollaria. Ostin sohvan kuului vastaus. Välittäjämme taas kertoi tapauksesta, jossa lainan hakijaan otettiin yhteyttä kun hakija nosti pankkitililtään sata dollaria. Miksi ja mihin on nostettu rahat kysyttiin. Vastaus oli kuulemma ollut lyhyt ja ytimekäs: ne ovat omia rahojani ja käytän ne miten haluan. 

Tässä vaiheessa multa meinasi mennä usko. Ensinnäkin kaksi eri lainaporrasta eivät kauheasti tuntuneet juttelevan keskenään. Kaikki paperit piti toimittaa uudelleen. Kaikki mahdollinen tutkittiin. Prosessoijalla oli aikaa soittaa ja kysyä mm. miten olemme hoitaneet asukasyhdistyksen maksut vuosittain. Sähkö-, kaasu- ja vesilaitoksiin oltiin yhteydessä. Mies tuli aina iltaisin töistä kotiin ja ei kun sähköpostittamaan samoja lippuja ja lappuja ties kuinka monennen kerran. Epätoivoissani jo kysyin, että haluaisikohan pankki myös tarkistaa alusvaatteemme... 

Näihin kahteen ensimmäiseen steppiin saatiin aikaa kulumaan nelisen viikkoa. Dokumenttien lähettäminen oli lähes päivittäistä viikonloppuja lukuunottamatta. Etsin jo netistä tietoa siitä, miten muilla lainanhakijoilla asiat ovat edenneet. Huomasin, että pääsemme aika vähällä. Suurin ongelma oli, että samat paperit ja selvitykset piti lähettää useampaan kertaan. Jotkut kolmeen neljäänkin otteeseen. 


Vaikka vihreä valo syttyi kerta toisensa jälkeen laina ei ollut varma ennen kuin se päätyi lainan hyväksyjän, the underwriter, pöydälle ja allekirjoittamaksi. Meillä siirtyi kauppakirjojen allekirjoitus päivällä, kun allekirjoittaja ei saanut paperitöitään kuntoon määrätyksi päiväksi. Toki asia harmitti, mutta harvinaista se ei ole ollenkaan. Alussa mainitsemani kolmen miljoonan kauppa myöhästyi kolmella viikolla määräajasta, vaikka kauppa tehtiin käteisellä. Useamman viikonkin viivytykset ovat yleisiä. Lainapaperit allekirjoitetaan asuntolainoihin (mortgage) erikoistuneissa lakiasiaintoimistoissa. 

Myös lainan allekirjottaja halusi vielä tarkistaa yksityiskohtia ja jälleen kerran samat dokumentit ja selvitykset toimitettiin hänelle. Lainoituksen kolme eri porrasta näyttivät työskentelevän kaikki omia aikojaan, tietoa jakamatta. Viimeinen puserrus kesti sitten vielä reilun viikon. Kaiken kaikkiaan pääsimme muuttamaan kuuden viikon kuluttua siitä, kun kävimme taloa ensimmäisen kerran katsomassa. Välittäjän mielestä ihan hippulat vinkuen toteutunut kauppa.

Luottotietojen tarkastukseen ei kannata antaa lupaa kuin tosimielellä liikkeellä ollessaan. Mun luottopisteytys, credit score, putosi tästä hyvästä useamman kymmenen pistettä. Tällaisen "hard inquiry" vaatii yleensä asianomaisen luvan ja sen poistuminen tiedoista kestää kaksi vuotta. Omat luottotietonsa voi tarkastaa kolmelta eri yritykseltä ilmaiseksi kerran vuodessa. USA:ssa asuville vinkkaan myös Credit Karma -palvelun (klik klik), joka pitää hyvin ajantasalla omista luottotiedoista ja antaa käytännön vinkkejä, miten pisteytystä saa  ylöspäin.  

Nykyisin lainansaantiin tarvitaan n. 3-20 % käsiraha (yleisimmin kai tuo 20%), kahden vuoden työsuhde, hyvät luottotiedot (luottopisteytys yli 660), kuukausiansiot, jotka ovat vähintään kaksi kertaa suuremmat kuin lainanlyhennykseen käytetty raha. Luottotietojen pisteytys vaikuttaa olennaisesti myös lainan korkoon. 

Tästä kaavasta varmaan löytyy poikkeuksia ja sovelluksia. Tämä ei ole missään nimessä ainoa totuus, mutta hyvin yleinen tapa toimia kuitenkin. 

Onko suomalainen lainoitus jo käynyt yhtä kimurantiksi? Itse olen ostanut ja myynyt asunnon 90-luvulla ja olipa mahdottoman helppo homma. 

Kuvissa meidän sisääntulo ja ylempiin kerroksiin menevät portaat. 




Friday, February 14, 2014

Happy Valentine's!

Kuten joulu myös ystävänpäivä yllättää joka vuosi. Siis olenhan mä nähnyt namit, nallet, kortit ja kukat kaupoissa jo oikeastaan puolentoista kuukauden ajan. Mutta että juuri tänään! Anyway, Hyvää Ystävänpäivää! Happy Valentine's Day!


Meillähän päivä on enemmänkin rakastavaisten päivä kuin ystävien. Monenlaisia tutkimuksia ja kyselyjä on tehty. Radiosta kuulin, että n. 30 % naisista haluaisi lahjaksi kukkia, hiukan pienempi osuus suklaata. llallinen, korut ja hajuvedet olivat seuraavana listalla ja alusasut saivat vain 8% kannatuksen. Kolme neljäsosaa miehistä sen sijaan haluaisi seksiä. Eläköön se pieni ero!


Eilen illalla kävimme miehen kanssa kaupassa. Oli vähän sellainen extreme-meininki! Tiet olivat edelleenkin autiot ja liukkaat paikka paikoin, mutta lähi Valtsulla (Walmart) olikin aika hyörinä vaikka työntekijöitä oli normaalista vain kourallinen. On aina yhtä liikuttavaa nähdä kuinka aavistuksen eksyksissä olevan näköiset miehet harhailevat kortti-, makeis- ja kukkahyllyjen tietämillä. Yhdellä isällä oli lapset mukanaan ja kärryihin oli istutettu ihmisen kokoinen nallekarhu, toinen lapsista kantoi suklaarasiaa ja toisella oli ruusukimppu kädessään. Nallen tassussa oli vuosiluku 2014. Mietin, että minnehän äiti laittaa kaikki nallet jos joka vuosi saa uuden...

Mies jäi edelleen kotiin, kuten niin moni muukin työssäkäyvä. Tulimme siihen tulokseen, että hän hoitaa tänä aamuna lapset harkkoihin - kouluthan on kiinni - ja illansuussa tyttären osavaltion kisoihin n. sadan mailin päähän. Talviajo ei ole koskaan ollut mun vahvin puoli ja vaikka tiet ovatkin sulat, niin mustaa jäätä on riittämiin.  

Felixin paras ystävä on naapurin Palmer. 


Tässä pojat muutama päivä sitten leikkivät lempileikkiään: ylös ja alas aidanviertä. Palmer haukkuu  matalasti wuuff wuuff ja Felix jäpittää jap jap jap.


Juhlitaan tänään ystävyyttä ja rakkautta. Vaikka vähän pitemmän kaavan mukaan.



Wednesday, February 12, 2014

Man versus Wild

 Mun toive ei toteutunut. Viime kertainen lumi ei ollut tämän vuoden viimeinen. Tänään tuli lisää. Mutta sitä osattiin odottaa. Lumentulo alkoi kuin nakutettuna klo 13 kuten ennusteissa luvattiin. Mieskin hakeutui niihin aikoihin kotilieden lämpöön :)


Valmistauduin lumentuloon kuin huippu-urheilija olympialaisiin: aamutuimaan kuskasin lapset harkkoihin, kävin tankkaamassa auton, kiersin parin ruokakaupan kautta, vein koiran pitkälle lenkille ja pesin likapyykit ja astiat. 

Muutama muu ei ollut ottanut tämän kertaista varoitusta vakavissaan. Siellä he nyt ihmettelevät valtateillä autojonoissa, että mitä kummaa. Osa on hylännyt autonsa tielle ja talsinut kotiin. Ikävä kyllä niiden mahdollisuudet jotka vielä autoissaan istuvat heikkenevät autonsa hylkääjien ansiosta. Minnekäs ajat, kun tien tukkivat tyhjät autot. Arvioiden mukaan autoja päästää hakemaan hyvällä tuurilla perjantaina. 

Luulen, että kaikista varoituksista huolimatta ihmiset muistelivat viime kertaa ja sitä, kun ensimmäisenä lumimyrskypäivänä ei lunta näkynyt mailla ei halmeilla. 


Koulupäivä peruttiin jo eilen illalla. Melkein heti tuli urheiluvalmentajan viesti ja harkat olikin aamulla  seitsemältä. Loppuviikosta olisi osavaltion kisat ja meidänkin oli tarkoitus osallistua kahtena päivänä. Huomenna ei kyllä mennä minnekään. 


Kävin kurkistelemassa etupihalle. Teitä ei enää erota. Nyt vain jännitämme menevätkö sähköt. Lumisade on muuttumassa rännäksi ja ice storm eli jäämyrsky lurkkii pilvien takana. Viime kerralla jäämyrsky oli vienyt sähköt useammaksi viikoksi. Toivon tosissani, että räntää ja märkää tulee hillitysti, vaikka pyykit ja astiat onkin putsattu. 

Liesi ja vedenlämmitys toimivat onneksi kaasulla. Kaasulla toimii myös kaksi takkaa, ainakin osan talosta saa lämpimäksi. 

Koululaisten vanhemmat käyvät kuumina. Ympärivuotiset koululaiset korvaavat menetetyt työpäivät lauantaisin, jolloin koulupäivän pituus on 3.5 tuntia. Traditionaalisten koulujen oppilaat joutuvat taas tekemään kokonaisen 6.5 tuntisen työpäivän loma-aikoina. Ympärivuotisen koulun ongelma on, että ainoastaan lauantaisin on tyhjiä pulpetteja. Vuorollaan yksi porukka on poissa koulusta ja näin saadaan pienempään tilaan enemmän oppilaita. Jotkut osavaltiot kuten Virginia ja Pennsylvania ovat ratkaisseet ongelman niin, että lapset tekevät lumipäivinä etätöitä. Toivon, että meilläkin tähän malliin päädytään ennemmin kuin myöhemmin. 


Holly (onks tää nyt sitten piikkipaatsama, orjanlaakeri vai rautatammi?) näyttää ihan jouluiselta. Olisikin ollut jouluna. Nyt on vähän vaikea löytää fiilistä, vaikka perheen toiveesta joulutorttuja paistelenkin. 


Monday, February 10, 2014

Kiitos! Ja Minibaarien ennustuksia...

Arvaas mitä? Tai kuten Pampula sanoo Saariston lapsissa, vet du vad?

Kiitos kaikille teille jotka äänestitte blogiani Travel Blog Award -blogi 2013 kilpailussa! Mun blogi pääsi toiselle kierrokselle. Magnolian veistoksellisen neitseellinen kukka saa toimia vielä kiitosten tuojana. Tämä on juuri Sinulle, ole hyvä. 


Olen yhdessä neljän muun ulkomailla asuvan upean bloggaajan kanssa valittavana vuoden 2013 Asuminen Ulkomailla -blogiksi.  Äänestysaikaa on 23.2. saakka. Mulle on voitto, kun pääsin loppukilpailuun. Kiitos Sinulle! Tuli sellainen olo, että ei nämä mun kirjoitukset ehkä sitten ihan pössöjä olekaan. 

Mutta vielä mä tarvitsen apuanne. Nyt pitäisi klikata tätä logoa ja käydä valitsemassa Omamaamansikka -blogi listasta ja jättää sähköpostiosoite.  Sähköpostiisi tulee vielä varmistuslinkki, jota täytyy klikata jotta äänesi tulee lasketuksi.  


Sitten niihin Minibaarien ennustuksiin (kun Starwreck -elokuvassa todettiin, että Minibaarien ennustukset käyvät toteteen mä ratkesin). Vaikka Minibaareja ei ole konsultoitu ko. tapauksessa uskon kuitenkin, että jossain päin maailmaa jokin Minibaari yhtyy ennustukseeni. 

Suomi ja Ruotsi kohtaavat olympialaisten loppuottelussa ja Suomi voittaa 3-2! (Anteeksi mahdolliset Ruotsissa asuvat tai muuten vain ruotsalaistuneet lukijani, kaikki muut myös jotka kokevat ennustuksen epäystävällisenä, uhittelevana tai muuten vain sopimattomana.)

Kuvassa näkyy, kuinka ruotsalainen pelaaja toteaa, että mie romahan. Ja romahtaa myös. Suomi jatkaa hyökkäystään, suoranaista vyörytystä. Kotikatsomoissa raikaa hakkaa päälle!


Tiukka katsekontakti, puristus mailasta on sitä luokkaa että säleet lentävät. Tosin suomalaisella vähän rennompi. Suomalainen mies tietää, millainen on sopivan tiukka, mutta lempeä, teknisesti oikeaoppinen ote


Ja siellä lepää! Den glider in! Ruotsin moke ei voi kuin kääntyä ja todeta tapahtuneen. Ihan kuin joku olisi sanonut fy fan...


En muuten arvannut, kun joulupukki toi Stigan pelin lapsille muutama vuosi sitten, että näin tämäkin asia todeksi muuttuu. 


Ja Suomen naiset tekevät ihan tismalleen samoin.
 Selättävät Ruotsin loppupelissä 3-2. 

Thursday, February 6, 2014

Muiden maiden mustikat ja oman maan mansikat

 Aamupalalla  nautin kahvikupillisen mansikoita ja mustikoita. Molempien maku oli mainio, makea ja tuore. Piti jo ihan kurkistaa, että mistä ovat kotoisin. Mansikat ovat oman maan tuotoksia, Floridasta. Mustikat ovat Chilestä. 


Tuoreista ja raikkaista hedelmistä, marjoista ja vihanneksista voi nauttia ympäri vuoden. Tämä on yksi niitä juttuja, josta ei ymmärrä aina olla kiitollinen kun tuntuu niin itsestään selvältä. 


Kahvikuppi ja lautanen on Syracuse China Corporationin tuotoksia. Löysin kuppiparin viitisentoista vuotta sitten kirpputorilta San Diegossa. Kupin pohjaa tutkiessa äkkäsin miksi kuviointi vangitsi katseeni: mallin nimi on Nordic. Olen sittemmin koonnut astiastoa pikkuhiljaa Ebayn avustuksella. 

Mä alan nyt tekemään lounasta. Argh! Jotenkin tuntuu lähes häväistykseltä käyttää muotoa alkaa tekemään. Niin lujaa nuiji muinoin opettajat silloisen oikean muodon, alkaa tehdä, päähän. Oppia ikä kaikki. Kuten että kyllä ne muiden maiden marjatkin on ihan kelvollisia :)


Tuesday, February 4, 2014

Cheerleaderit palkkakuopassa

Amerikkalainen jalkapallo ei ole koskaan ollut ihan mun cup of tea eli teekupponen. Super Bowl -peleistä olen kuitenkin oppinut nauttimaan. Niissä on omanlaisensa viehätys. 


Lauantaina päivää ennen Suurta Peliä sain Change.org -sivustolta haasteen. Pyydettiin allekirjoittamaan vetoomus NFL -joukkueiden cheerleadereiden puolesta. Karu totuus on, että nämä kovasti treenaavat, näyttävät naiset saattavat hankkia n. $150 per peli. Useimpien ansiot jäävät vuodessa tuhannen dollarin tietämille. Näkyvyys varmasti avaa ovia muihin työtehtäviin, mutta kyllähän palkkio kuulostaa hämmästyttävän pieneltä. Kuvassa on Seattle Seahawks -joukkueen cheerleaderit, The Sea Gals. Saa muuten treenata tosissaan, että jalan saa nousemaan noin korkealle! 

Ja vertailun vuoksi: joukkueiden maskotit hankkivat n. $65 000 per vuosi. Peyton Manning (Denver Broncosien pelinrakentaja, legenda jo eläessään) teki viiden vuoden sopimuksen hintaan $96 miljoonaa. Suurin yllätys kuitenkin itselleni on ollut se, että niin NFL kuin esim. NHL -joukkueetkin ovat ns. non-profit: liittovaltiolle ei tarvitse veroja busineksesta maksaa. Arvatkaa vaan allekirjoitinko vetoomuksen cheerleadereiden puolesta. Ilman muuta. 


Nuorin lapsista ilmoitti perjantaina ruokapöydässä, että me lähdetään sitten mamin kanssa hoitamaan ruokaostokset Super Bowlia varten. Edellisenä vuonna kun oli hänen mielestään mennyt tarjoilu nappiin. Sunnuntaiaamuna ajoimme kaupoille ja hankimme kaiken tarvittavan. Nuorella herralla oli ostoslista korvien välissä. Ainoastaan vihannesdippilautasesta hän oli vähän eri mieltä. Kuka nyt vihanneksia syö jalkapalloa katsoessa?

Olen tullut siihen tulokseen, että tämä joka kekkereistä löytyvä vihannesdippitarjoilu on lähinnä tarkoitettu rauhoittamaan isäntäväen ja vieraiden omaatuntoa. Sipsejä, limpparia ja leivonnaisia voi popsia huolettomasti, kun ottaa porkkanapalan ja vähän parsakaalia. Kyllä tässä terveellisesti syödään!



Kiitos kaikille teille, jotka olette äänestäneet blogiani Travel Blog Awards 2013 -kilpailussa! Pari viimeistä äänestyspäivää on käsillä ja äänestämään pääset klikkaamalla palkintologoa. Mä läksin kilpailuun pari kolme viikkoa myöhässä, mutta teidän ihanien lukijoiden ansiosta blogi on kohonnut kohisten listoilla. Lämmittää sydäntä. On kiva ajatella, että joku näkee niin paljon vaivaa, että äänestää :)

Blogin nimi: Omamaamansikka

Blogin URL/osoite:   http://muumaaamustikka.blogspot.com/



Tämä ensimmäinen on sarja Asuminen Ulkomailla:  





Ja toinen sarja on Paras USA-Blogi: