Friday, January 31, 2014

Meet The Primrose eli Treffaa Esikko

Ennen kuin pääsen esikoihin, niin täällä sitä kärvistellään jo neljättä päivää lumen saartamana kolmen murkun kanssa. Kyllä se nuorinkin alkaa olla ihan murkku. Varsinkin kun on lumen saartamana. Varsinkaan kun sitä lunta ei ole! Koulupiirimme on yksi koko maan suurimmista ja jos jossain vielä pienemmän pitäjän tiellä on mustaa jäätä, niin sitten kukaan ei mene kouluun. Turvallisuus ennen kaikkea. Mussa kyllä purnaa nyt jotain perisuomalaista ja se sanoo, että eikö sitä mustaa jäätä voisi käydä vaikka suolaamassa...?

Mulle paljastui käyntien kautta, että joku ystävällinen sielu on ilmoittanut blogini Travel Blog Awards -kilpailuun. Peräti kahdessa sarjassa. Mä olen nyt auttamatta jälkijunassa, sillä aikaa äänestää on jäljellä enää neljä päivää 4.2. saakka. Mutta laitan tähän nyt kuitenkin linkit, joita kautta blogiani voi äänestää. Kiitos suosittelijalle! Kyllä tällainen sydäntä lämmittää. Klikkaamalla logoja pääseet äänestämään.

Blogin nimi: Omamaamansikka

Blogin URL/osoite:   http://muumaaamustikka.blogspot.com/

Tämä ensimmäinen on sarja Paras USA -blogi: 









Ja toinen on sarja Asuminen Ulkomailla:






Sitten esikoista. Kaupassa katsoin, että onpas karkinvärisiä kukkia. Ihan kuin kevättä olisi ilmassa. Primrose näytti olevan kasvin nimi. Kotona sanakirjasta selvitin, että esikkohan se siinä. Toinen vaihtoehto olisi kääpiöesikko. No, esikko kuin esikko. Aika paljon johtuu mun rajoittuneista hortonomintaidoistani, että yhä edelleen yllätän itseni uusilla sanoilla. Meidän vieressä on ihan sikakallis eskari, jonka nimi on "Primrose". Olen pelkkää sanaa suussani pyörittelemällä päätellyt, että kalleutensa lisäksi koulu on varmaan kovin elitisinen. Mutta "Esikko" koulun nimenä saakin jo ihan toisen sisällön. Kevään ensimmäisiä kukkasia siellä kasvatetaan: vaatimattomia, värikkäitä, maanläheisiä. 

Ja jos koulut on vielä viikonlopun jälkeen suljetut, niin mie romahan! Vai pitäisikö sanoa, että tilulilulii, nyt se on auki ja nyt se on kii. Saa käyttää, mut ei oo pakko hei! (Joo, mä oon vajonnut jo katsomaan Putous -sketsejä YouTubesta...)

Wednesday, January 29, 2014

Kyllä me amerikkalaisetkin osataan

Vaikka me amerikkalaiset ollaankin älyttömän pinnallisia, syödään niin että ensin pilkotaan ape ja sitten tungetaan haarukalla ruoka suuhun, pidetään viinilasia kiinni siitä pesäosasta, nauretaan ihan liikaa ja turhalle, puhutaan liikaa ja ihan jonnenjoutavia, tehdään epäsyvällisiä elokuvia, syödään pikaruokaa, ei tiedetä mikä on Montenegron pääkaupunki, ollaan näennäisystävällisiä, lahjoitetaan vaan verohelpotusten toivossa, ollaan tyhmempiä kuin muiden kansallisuuksien jaloissaan pitämät saappaat, ollaan kovaäänisiä ja meidän kulttuurikin on ohut - niin kaikista näistä huolimatta kyllä meilläkin lunta piisaa!


Eilen tuli lunta tupaan. Koulu oli kiinni jo koko tiistaipäivän. Tietenkin lumentulo alkoi vasta illalla, mutta eivät lapset pistäneet pahakseen, vaikka lauantaina pitääkin mennä korvaamaan menetetty koulupäivä. Tänään keskiviikkona oli sitten kaikki kiinni. Me ollaan haistu  sulassa sovussa kotona koko perhe. Tämä päivä korvataan toukokuun 31. päivä, lauantaina tottakai. 

Illalla uutistoimittajat alkoivat olla ahdingossa. Juttua piti vääntää muutamasta haituvasta, jotka lepattelivat kaikessa rauhassa ymmärtämättä että tv-uutisissa tarvitaan draamaa. Toimittajapoika tunki viivottimen nietokseen ja kun näytti puolta tuumaa tuikkasi sen äkkiä toiseen kohtaan. Siinä olikin sitten jo ainakin kolme tuumaa lunta. Naistoimittaja käynnisti auton, ajoi muutaman metrin ja kuvattiin kuinka renkaat suti. Älkää hyvät ihmiset autoilko oli välitetty sanoma. 


Ihan oikeassa tietysti olivat. Tänä aamuna lunta oli meillä jo viitisen tuumaa paikoitellen. Tyttären ystävätär tekstaili illalla Atlantasta. Kouluja ei oltu suljettu aikaisemmin, joten kun lumisade alkoi olivat kaikki tien päällä pahimmoilleen. Vajaan kymmenen minuutin koulumatkaan menikin sitten kaksi tuntia. Osa oppilaista joutui jäämään yöksi koululle, pari lapsukaista nukkui koulubussissa kuljettajan kanssa. Meillä tämä koettiin vuonna 2004 ja sen jälkeen ei ole riskeerattu.

Ystäväni oli tuolloin vararehtorina Elementary Schoolissa ja kertoi, että lähes puolet oppilaista vietti yönsä koululla. Moni lapsi olisi saanut kyydin kotiin, mutta kun hakija ei ollut koulun kirjoihin ja kansiin merkitty luvallinen hakija niin kouluun oli jäätävä. Vaikka reksi tunsi monet hakijat ja tiesi, että siinä olisi naapurin lapsi saanut kyydin samalla, niin koulusta ei voinut päästää. Kun ei ollut nimi paperissa. Tämä tietysti sitä varten, että lapsia ei voi koulusta kaapata. 

Edellinen lumipostaukseni aiheutti jonkinlaista hihittelyä, vaikka varta vasten kehotin kaikenlaisen naurahtelun välttämistä. Mm. Ari Arnoya Norway -blogista (klik klik) hohotteli, kun meidän postilaatikko oli jäänyt lumettamatta. Nyt on lumessa! Kyllä tuosta jo pari lumipalloa tekee. Oikein jos tiivistää, niin ehkä neljä viisikin. 


Kävin kävelyllä. Sain kiertää golfkentän yksin, omasta rauhastani ja linnunlaulusta nauttien. Lapset viihtyivät pari tuntia pulkkamäessä ja Felix teki pikapyrähdyksen takapihalle. Hernerokka on kiehumassa. Tosin mulla ei ollut kuin kuivattuja keltaisia herneitä, joten rokka on  nyt enemmän ruotsalainen kuin suomalainen. 


Ystävällisesti samalla ilmoitan, että mun lumikiintiö on tältä vuodelta täysi. Tämä riittää. Kyllä tässä jälleen päästiin tunnelmiin ja fiiliksiin. Käyn kohta lappamassa lumet etupihalta ja siinä sitä on naapureilla taas ihmettelemistä. Joku vuosi takaperin naapurin rouva tuli vartavasten kysymään, että olenhan ryhtynyt urakkaan vapaaehtoisesti enkä esim. mieheni pakottamana. Ystävällisesti hän toi minulle myös konjakkia mojovan tujauksen, jotta kylmä ei kangistaisi. 

Saturday, January 25, 2014

Ruoho on vihreämpää...

... tai sitten ei.

Suomesta kun aikanaan matkasin muualle Eurooppaan, niin näytti siltä että tavaraa ja tarjontaa on enemmän kuin kotimaassa. Ja Amerikassahan sitä vasta olikin! Merkkiä ja brändiä vaikka muille jakaa. 


Mun ongelma on se, että haluan sitä mitä näen mm. blogiystävien blogeissa. Pari vuotta sitten yhdessä blogissa tuli vastaan Henkka Maukka Homen pöytäliina ja tabletit. Ei kun tilaamaan! Vaan eihän se ihan niin käynytkään. Meillä nimittäin on H&M onlinetilaaminen toiminut vasta muutaman kuukauden. Vielä alkusyksystä ei onnistunut. 

Ikean kuvaston parissa olen läähättänyt kuten niin moni muukin simppelistä ja edullisesta sisustuksesta pitävä. Hinta-laatusuhteeltaan Ikean pussilakanat ovat ihan pistämättömiä. Kuviotkin miellyttävät. Tykkään mä Pottery Barnistakin, mutta hinta on jo ihan toista luokkaa. Silloin kun pussilakanoiden tarve oli suurin ei ollut puhettakaan, että nettitilaaminen olisi onnistunut. Nykyään meilläkin toimii Ikean online, mutta ei läheskään kaikkien tuotteiden kohdalla.  
Joulun alla katselin jouluisia sisustustarpeita ja törmäsin Espritin nettisivuille. Siinähän sitä taas taivas aukeni ja satoi mannaa. Suomalaisilla Espritin sivuilla (klik, klik) aikani seikkailtuani googlasin sitten "Esprit online USA". Ja mikä oli kompuutterin vastaus: 

WE’RE SORRY

THERE IS CURRENTLY NO E-SHOP IN YOUR COUNTRY 

Kävin taas tutkailemassa jos tilanne olisi muuttunut. Suomen sivuilla on meneillään turkasen mukavat alemyynnit. Siis täältä mun suunnalta katseltuna. Tuo yläkuvan jakku olisi sellainen, että käyttöä löytyisi: klassinen ja hillitty, mutta materiaalinsa puolesta mukava ja ah! niin helppo yhdistellä. Viimeksi eilen kaupoilla vilkuilin josko näkisin jotain tuon tyylistä. Itse asiassa tuo koko yläkuvan outfit olisi sellainen, että mielelläni pukisin ylleni. Sisustustuotteissakin oli kivoja juttuja, kuten suuri tuulilyhty hintaan 7.99. Ilmainen postitus ja palautus... Sanonko mä mitä.

Joten näyttäisi se ruoho olevan vihreämpää  aidan toisella puolella. Täältä kuikkuillen mulla on erityisen ikävä myös Elloksen tuotteita :)

Wednesday, January 22, 2014

Eipäs naureta siellä!

Meille tuli lunta! 


Felix sai aamulla hepulin, kun joku oli käynyt vaihtamassa kaiken ulkona valkoiseksi. Oikein kunnon haukkuhepulin. 

Ja kuten kuvista näkyy on lunta tasainen lähes valkoinen huntu mm. naapureiden katoilla.  


Mä jouduin jännäämään illalla ihan viime tippaan, että pitääkö lähteä carpoolaamaan viittä lasta harkkoihin 45 minuutin päähän vai ei. Winter weather advisory alkoi iltaviideltä. Noin puoli tuntia ennen matkaan lähtöä tuli sitten harkkojen peruutus ja koutsi päätti mailinsä sarkastisesti: "If you have any questions about practice or how to survive a ½ inch of snow, please do not hesitate to ask."

Olipas ihana olla kotona kaikessa rauhassa. Olin tehnyt kalasopan jo etukäteen ja koska yllättäin oli lisäaikaa pöyräytin omenapiirakan ja vaniljakastiketta. Olimme koko perhe vähän riehakkaalla tuulella. Seurasimme lämpömittarista asteiden hupenemista ja kävimme vuoron perään kurkkimassa josko jonkinlaista sadetta ilmaantuisi. Pieni pisarointi sai aikaiseksi ilonkiljahduksia ja pisaroiden muututtua lumihiutaleiksi riemulla ei ollut rajaa. 

Ilakointiin on vain ja ainoastaan yksi syy. Aloimme jännittää viivästyykö koulun alku kaksi vai kolme tuntia vai peruutetaanko koko koulupäivä. Kahden tunnin viivästyminen tuntuui ihan lottopotilta. Aamulla saisi nukkua kaksi tuntia pidempään! 


Joo, meillä on aika pienet ja halvat ilot. Oman talon katolta lumi oli ehtinyt jo sulaa. Ilma tuntuu maaliskuiselta: lumi sulaa, aurinko paistaa, räystäät lirisevät ja linnut laulavat. Mikään ei pelasta mua tämän illan carpoolilta, mutta viikon päästä torstaina saattaisi taas lykästää.

Eikä naureta siellä! Ja hei, just katsoin ikkunasta, kun golfkentälle vaelsi kaksi taaperoa pulkat mukanaan. Ne ressukat yrittävät laskea pulkkamäkeä. 

Tuesday, January 21, 2014

Erilainen

Odottelin ruokakaupan kassalla ja kun oli vilkas päivä aloin avuksi lappaa ostoksiani kasseihin. Ovat jo tottuneet mun omalaatuisuuteen ja tietävät, että tulen maasta jossa asiakkaat pakkaavat omat ostoksensa. Siinä pakatessa tuli mieleeni, että tämä on yksi niitä asioita joka erottaa mut muista. Olen erilainen. 

Kuvat eivät liity taaskaan mitenkään otsikkoon, mutta huomasin takapihalla kaksi tällaista rustiikkista ruukkua. Edellinen omistaja oli jättänyt ne meitä ilahduttamaan.


Miestiskelin sitten lisää asioita, jotka tekevät musta erilaisen. Jätän tästä nyt pois itsestäänselvyydet, kuten toisen kansallisuuden, kulttuurin, kielen. 

1. Pakkaan kaupassa ostoksiani. Käytän aika usein myös itsepalvelukassaa.

2. Mulla ei ole juoksushortseja. Ne on täkäläisillä rouvilla se yleisin asu, kun aamulla haetaan sanomalehti tai saatetaan lapsia bussille. Ja  kun lenkkeillään.  

3. En ole niin nöpönuuka karvoituksen kanssa. Sääri- ja kainalokarvat hmmm... toisinaan rehottavat. Ajattelen aina, että kun ovat niin vaaleat ja kuka niitä katselisi. 

4. Varpaan kynsiä lakkaan harvakseltaan. Ihan paras oli mun tuttavani, joka kertoi käyneensä molemmilla kerroilla ennen synnytystä pedikyyrissä, jotta lääkärillä olisi jotain kaunista katseltavaa. 

5. Hampaiden valkaisuun ryhdyn aniharvoin. Käyn kaksi kertaa vuodessa hammaslääkärillä tarkastuksessa, mutta valkaisen harvoin. Vihloo niin perkatisti!

6. Tiedän miten untuvatakit ja -peitteet pestään. Kiitos suomalaisen koulun kotitaloustuntien! Kotitalous rules!

7. En osaa puhua Idolseista, Talenteista tai Voicesta. Ohjelmien nimet tiedän, mutta en seuraa niitä kun aikaa telkkarin katselulle ei ole. Tosin surkuhupaisaa kyllä, aloitin kolme viikkoa sitten uuden sarjan "The Assets" seuraamisen. Sarjassa on kahdeksan jaksoa, kertoo Kylmän sodan aikaisesta vakoojasta ja perustuu tositapahtumiin. Katseluaika klo 22-23 - siis mulle ihan omiaan. No, kolmannella kerralla ei sitten ohjelmaa tullutkaan. Se oli hyllytetty, kun katsojia ei ollut riittävästi. 

8. Unelmalomani ei ole Disney World tai mikään muukaan huvipuisto. Ystävällismielisesti kutsun näitä perhehelvetiksi. Olen liian rajoittunut ymmärtääkseni mitä hauskaa on siinä, että menee johonkin vempaimeen ja pyörittää päänsä pyörälle ja sitten jonottaa taas puolituntia seuraavaan härveliin. Ja tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan:

9. Olen mahdottoman huono jonottaja. Kaupoissa tätä ongelmaa ei yleensä ole. Eikä elokuvissa tai ravintoloissa. Mutta huvipuistoissa ja Black Friday, ou nou. Siksi en taida tykätä kummastakaan. 

 

10. Mulla on käytössä edelleen varmaan 15 vuotta vanhoja vaatteita. Kierrätysnopeus näyttäisi yleisesti olevan hyvin paljon nopeampi. Varsinkaan linttaanastuttaja lenkkareita ei näe. Paitsi mulla taitaa olla sellaiset takapihakenkinä... Tiedättehän, kun pöllytetään multaa ja kasveja...

11. Leivon aina alusta alkaen, from scratch. 

12. Syön harvoin ravintoloissa tai pikaruokapaikoissa, muutaman kerran kuukaudessa. En siis viikottain tai joka viikonloppu.

13. Tiedän, miten auton tuulilasi raapataan! 

14. Ja viimeisenä: lumisateella hiljennän auton vauhtia ja en varsinkaan laita kenkien päälle muovipusseja suojaamaan jalkoja kastumiselta. 

Nämä kaksi viimeistä kohtaa innoitti tämän päivän sääennuste. Lunta satanee. Ja mulla on car poolin ajovuoro n. 45 minuutin päähän. Mies lupasi tulla tilalleni, jos tilanne näyttää kovin pahalta. Muuten otan perheen nelivedon alleni ja eiköhän sillä päästä. 

Friday, January 17, 2014

Home - Where your story begins

Uuden kotimme sisustushaaste ovat seinät, joilla kaikki näyttää pieneltä piiperrykseltä. Ennen jotenkin sopivan kokoiset taulut ovat kutistuneet. Mikään ei oikein näytä miltään tai jos näyttää, niin liian pieneltä. 


Kotiin tullessa on ensimmäisenä vastassa kyltti, jossa sanotaan "HOME Where your story begins". Tällaiselle puolivillaiselle kodinhengettärelle tämä on hyvä muistutus: kotoa alkaa matka maailmalle. Kodin ilmapiiristä voi saada uskomatonta voimaa. 


Tässä vielä eteistä toisesta suunnasta.  


Sallyllä on mukava arvonta blogissaan Sally's. Arvonta aikaa on sunnuntaihin 19.1. saakka. Käykääpäs kurkkimassa! Klikkaile vaikka tästä.


Monday, January 13, 2014

Kalevala Koru -mysteeri osa II



Löysin eBaystä pronssisen riipuksen ja kun hinta ei päätä huimannut huutelin sen omakseni. Pyörittelin korua käsissäni ja alkoi jo vähän epäilyttää, että onko tämä Kalevala Koru ensinkään. 


Korussa on kuvattuna neljät kasvot, ihmisen vai eläimen mene ja tiedä. Tuossa keskellä on melkein kuin kilpi. Se kohoaakin korun pinnasta jonkun verran. 


Tässä kuvassa pitäisi näkyä teksti, jonka loppuosa on Finland. Siitäkään en voi olla ihan varma, sillä teksi on myös korussa vähän epätarkka.


Taakse on kaiverrettu kirjaimet KK - vai onko sittenkää? Tämäkin leima on epätarkka. 


Korun halkaisija on 6 cm. Osaisitko auttaa? Tiedätkö tästä korusta mitään? 

Saturday, January 11, 2014

30 000

 Ilma on lämmennyt ja tänään on jo 20 C astetta. Illaksi on luvassa myrskyn poikanen, toivottavasti ei hurjaksi heittäydy. 


Sain tiikeriraidallisen kuumavesipullon joululahjaksi muutama vuosi sitten. Ajatus kai oli, että mulla on lämmin tiikeri kainalossa niinäkin öinä kun mies on matkoilla... Pullon on valmistanut saksalainen Fashy ja tästä kun klikkaa, niin pääsee ihailemaan googlen kavalkadia ao. pulloista. Suosittelen lämpimästi. 


Mä ajan vuodessa 30 000 km. En tiedä riittääkö edes tulevalle vuodelle. Eilen perjantaina herätin kaksi lasta aamulla klo 4 ja puolta tuntia myöhemmin kiidimme nukkuvan osavaltion pääkaupungin keskustan katuja. Aamuharkat alkoivat klo 5. Harkkojen jälkeen nopeasti kotiin, ruokailua ja vaatteiden vaihtoa ja auton nokka kohti koulua. Iltapäivällä takaisin koululle, lapset kyytiin ja harkkoihin. Illalla sitten ennen kahdeksaa kävin hakemassa kaksi lapsista kotiin. Yksi pääsi isän kyydillä jo aikaisemmin. Luppoaikoina kävin kaupassa, lenkkeilytin koiran, laitoin ruokaa ja pesin pyykkiä. 


Bensalaskun lisäksi tietysti hirvittää hiilijalanjälki, mikä tästä toiminnasta jää. Ainoa lohtu on, että siinä missä monet vanhemmat kuljettavat yhtä lasta mulla on yleensä lastina kolme omaa lasta ja muutama lainattu. 

Eiliset aamuharkat eivät olleet ihan tavanomainen juttu. Puolentoistatunnin treeneihin osallistuminen oli vapaaehtoista ja kysyinkin lapsilta monta kertaa, että haluatteko te todella mennä. Varsinkin, kun edellisenä iltana harjoituksista palattiin lähempänä iltayhdeksää. Lupasin kuitenkin, että kuljetan ja kenenkään ei ole pakko lähteä. Aamu-uniset lapset olivat menomatkalla aika vaitonaisia, mutta tullessa kuin jonkun taivaallisen energialatauksen saaneita. Energia ja hyvä tuuli säilyi koko eilisen päivän loppuun saakka. Tällä hetkellä mies on treenimatkalla kuuden tenavan kanssa. 

Vanhempana mietin hiilijalanjäljen ja bensalaskun lisäksi sitä, että palavatko lapset loppuun. Tarkkailen ja seuraan jaksavatko. Harmittaa, kun mitään ei oikein voi harrastella. Kaikki pitää ottaa niin tosissaan. Joulun alla sain huutia lasten koulun kuoronjohtajalta ja urheiluvalmentajilta, kun lapset eivät voineet olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Kuoronjohtaja ilmoitti, että olen saattanut hänet noloon asemaan. Korjasi toki lausuntonsa, kun kävi ilmi että meidän lapset ovat jo joululomalla kun kuorolla oli esiintyminen. Urheilukisojen alla taas ei olisi voinut olla yhtä päivää treeneistä poissa. 

Tärkeintä tietysti on, että lapset nauttivat. Olen alkanut arvostaa ihan eri tavalla vanhempia joiden lapset urheilevat. Huoltojoukkojen homma käy kokopäivätyöstä. En koskaan ymmärtänyt minkälaista sitoutumista ja panostusta harrastaminen vaatii. Toden sanoakseni pidin kai tällaista elämäntapaa vähän omituisena :) Niin se elämä taas opettaa. Parin vuotta pitäisi vielä jaksaa suhata, sitten meillä on kaksi autoilijaa perheessä lisää. 

Tuesday, January 7, 2014

Stay warm!

Näinä päivinä tekstarit, sähköpostit ja hyvästien heitot päättyvät ytimekkäästi: "Stay Warm! Keep Warm!" 

Juu, meillä on pakkasta. Eikä mitään pikkupoikien pakkasta vaan hurjat lukemat -10 C astetta ja ylikin! Kylmempää on kuin Suomessa paikka paikoin. Koulu alkoi tänään kaksi tuntia myöhemmin. Bussit piti lämmittää. Eihän sitä lapsia voi kylmään linjuriin pistää. 


Ei kyllä ollut huolta koulubussin kylmyydestä, sillä kaikki vanhemmat jotka kynnelle kykenivät kyyditsivät piltit kouluun siinä klo 10 paikkeilla. Niin minäkin. 

Paikallinen sähköyhtiö on vedonnut säästämään sähköä. Kaihtimet ja verhot kehotetaan avaamaan, jotta aurinko voi lämmittää huoneilmaa. Ilman kohetuksia tajusin sen verran ja meidän pikkuleijona Felix kyllä tietää missä kannattaa makoilla. 

Tulin kolmanteen kerrokseen kirjoittamaan tätä päivitystä ja kävin kääntämässä lämmityksen päälle puolisen tuntia aikaisemmin. No, täällä mä istun villapaita ja fleecetakki päällä kahdet villasukat jalassa. Välillä piti käydä hörppimässä mukillinen teetä. Olosuhteet ovat karut :)


Onneksi normaaliin päiväjärjestykseen päästään jo huomenna iltapäivällä. Eilen näihin aikoihin oli yhä + 15 C astetta lämmintä. Yöt tosin ovat kylmiä ja Felixkin on tottunut nukkumaan kuumavesipullon kanssa. 

Sunday, January 5, 2014

Isoa naista lapsettaa

Vasta muutama vuosi sitten ymmärsin, että mun tyylini on jokseenkin naivistinen. Vielä lasten ollessa pieniä puin päälleni farkkulappuhaalarit ja vähintään kerran kesässä sommittelin kutreilleni kukkaseppeleen. Hiusten palmikoiminen ei ole ollut harvinaista.Taidemakuni on kallistunut impressionistien suuntaan. Osaan mä nauttia toki kauniisti sommitellusta kuutiosta ja ympyrästäkin, mutta värityksen pitää olla sitten jotenkin omintakeinen. Ja julisteet ne vasta erinomaisia ovatkin!


Lastenkirjoja olen aina rakastanut. Kirjoja olen ostanut ihan vain kauniiden kuvien vuoksi. Suomessa en ollut kuullutkaan Dr. Seussista. Hattupäinen kissa on varastanut sydämeni niin tehokkaasti, että katti istuu makuuhuoneessa kaapin päällä ja valvoo unia. Kirjoja ei kai ole suomennettu. Voisi olla aika hankala riimitellä Vihreitä Munia ja Kinkkua. Kuvassa on vain osa kirjakokoelmasta, jota valtaosaa lapset eivät ole lukeneet. Mulla on vieläkin muuton jäljiltä kirjojen lajittelu vähän kesken. 


Ostin läheisen kuoleman jälkeen kirjan "5 - Where will you be five years from today?". Ensimmäisen vuoden aikana luin kirjaa useinkin, mutta sitten se jäi pölyttymään. Kunnes osui muutama päivä sitten käsiini. Muistin miksi kirjan ostin. Heti ensimmäisellä sivulla on aika jykevä H. Jackson Brown, Jr. -kommentti:

"Don't say you don't have enough time. You have exactly the same number of hours per day that were given to Helen Keller, Louis Pasteur, Michelangelo, Mother Teresa, Leonardo da Vinci, Thomas Jefferson and Albert Einstein."


Seuraavalla sivulla jatkaa Dr. Seuss:

"You have brains in your head and feet in your shoes
You can steer yourself any direction you choose.
You're on your own and you know what you know
And you are the one who'll decide where to go."

Taidan taas kuljetella kirjaa mukanani ja syventyä sanomaan carpoolissa vartoillessani. 


Lasten koululla oli huutokauppa PTA:ta  (Parent Teacher Association) varten. Kuvaamataidon opettaja oli piirtänyt Dr. Seuss aiheisen kuvan. Huusin teoksen kolmellakympillä ja nyt sekin koristaa makuuhuonettamme. Kunhan rikastun vaihdan kehykset vähän fiksumpiin. Nyt kuva on alkuperäiskehyksissään. 


Ai, mitkä ovat kirjan "5" viimeiset sanat?

"You will never have more time than you do right now."