Sunday, December 14, 2014

Vain 0.3 sekunnin tähden - kloorinhuuruiset muistelmat

Hei hulinaa vaan kaikille! Kuten otsikossa lukee on viime viikkojen muistot kloorin värittämiä. Jopa siinä määrin, että kun viikko sitten olin ottamassa aikoja piti kotona jo yökkiä. Klooria oli niin reilusti altaassa, että mulla tuntui palaneen kurkun värekarvat. Moni muu valitteli silmiään. On aika meininki, kun puolessa tunnissa ajastetaan lähes 600 uimaria. Munkin radalla pulahti uimari altaaseen puolen minuutin välein 50 vapaata uimaan. Lähdöt olivat sellaisia, että edelliset odottivat altaassa kun seuraava lähti. On aika huikeaa katseltavaa, kun matka kauhtotaan 20 sekunnin pintaan. Siinä kastuu kyllä ajanottaja päästä varpaisiin. Tosin yards, ei metrejä. Mutta silti. 

Jouluvalmistelut ovat alkaneet. Lyhtyjen seuraan liittyivät ankat jo muutama viikko sitten, mutta marjakranssi ihan vastikään. Kuusi tuli tupaan eilen. Joulukortit ovat työn alla. Yksi lapsi on ollut lomalla jo viikon. Pari lahjaakin on valmiina. Ei hullumpaa. 


0.3 sekuntia  on paljon. Viime aikoina olen alkanut ymmärtää huippu-urheilijoiden vanhempia. Meillä ei ole huippu-urheilijoita, urheilijoita ja vanhempia kylläkin. Kolmena päivänä viikko sitten läksimme aamulla klo 6 kisapaikalle. Alkukarsinnoista pääsi 8+2 jatkoon. Iltakisan paikka. Ja niinhän me olimme iltakisoissa. Perjantaina ehdotin lapsille, että voivat jäädä kotiin huilaamaan, mutta väenvängällä euforiaa puhkuen halusivat pariksi tunniksi kouluun. Jos tästä urheilusta ei jää muuta käteen, niin ainakin taju siitä että tuloksia tulee kun tekee töitä. Ajoimme illalla 45 minuuttia suuntaansa, lämmittelyt, oman kilpailun odotus. Useampi tuntihan siinä kului. Ja kaikki vain siksi, että vielä sai karsinta-ajasta 0.3 sekuntia pois. 


Joulumieli iski muhun eilen. Taas siellä altaan reunalla. Jokainen urheilua harrastanut tietää, että joukkueessa on yksi, joka rehentelee, vertailee, pitää itsestään melua ja on niin vallan mainio. Välillä pahoittaa joukkuetoverin mielen niin, että kaveri ei enää halua urheilla. Kiusoittelu äityy fyysiseksi, kun sanoilla ruoskiminen ei riitä. Urheilija erotetaan seurasta määräajoiksi, ajetaan altaasta pois. Soitetaan vanhemmille, pidetään puhutteluja. Vaihdetaan harjoittelupaikkaa seuran sisällä. Mutta ei kiusankappale opi. Muut oppivat karttamaan häntä. 

Eilen uitiin 500 vapaauinti. Kellotin naapurin poiikaa omien lasteni lisäksi. Naapurin poika on verraton freestyleri. Vieressä oli joukkueen kiusankappale. Kisa alkoi hyvin naapurin pojan kannalta. Kiusankappale pääsi nippa nappa altaanvälin. Hän palasi lähtöpäätyyn, kyynelsilmin. Ankara hatutus oli meneillään. Pojan isä yrittää kysyä varovasti, että mikä tuli. Lapsi sanoo, että no se sama. Mä en saa henkeä, en saa hengitettyä! Kaikki katselevat jonnekin muualle, valmentaja levittelee käsiään. Ei ole ensimmäinen kerta, kun tämä urheilija saa kohtauksen.

Parin minuutin jälkeen uimari kömpii altaasta. Istuu ihan siihen lähelle. Isänsä näyttää neuvottomalta. Kysäisen haluaisitko mun pyyheliinan lämmikkeeksi. Ei. Isä lähtee vaivihkaa altaan reunalta ja poika jää yksikseen. Pojan äitikin on jossain lähellä, mutta ei tule luo. Äh, mua alkaa itkettää. Tässä nyt on se kaikkien karttama kiusankappale kyynelsilmin, märkänä, lähes alasti. Istun pojan viereen ja yritän keksiä jotain fiksua sanottavaa. Kuule, kun mä olin nuorempii niin mulle sattui paljon kaikenlaista. Kokeista tuli huonoja numeroita ja ei mennyt aina hyvin. Mun isä sanoi kuitenkin joka kerta, että yrität sitten seuraavalla kerralla paremmin. Olen oppinut, että se on aika hyvä neuvo. Seuraava kerta voi mennä paremmin. Tai sitä seuraava. Me kaikki tiedämme, että olet hyvä uimari ja nopea. Mä olen pahoillani sun puolesta tänään. Todella pahoillani. Mutta seuraavalla kerralla menee paremmin.

Ei kummoinen pep-talk, mutta ei siinä ollut ketään muutakaan. Hetken kuluttua poika nousi ja näin hänen menevän valmentajan luo.

Illansuussa katsoin kokkausohjelmaa muiden askareiden ohessa. Tänä vuonna olisi trendikästä valmistaa ankkaa joulupöytään. Ankan laardissa paistetut potut olisivat torta på torta ankkapaistin lisäksi. Jostain syystä on hankala ajatella, että joulupöydässäkin on trendejä. Että jos mä tykkään kalkkunasta niin nyt pitääkin olla ankkaa jotta on trendikäs. Aikani kun asiaa ajattelen tulen siihen tulokseen, että trendit ovat belzebuubista. Trendien tarkoitus on vain saada ihmiset tuntemaan olonsa mitättömiksi sellaisina kuin ovat. Heja kalkkuna! Ja kinkku! Ja miksei ankka ja joululanttukin. Mutta ihan muista kuin trendisyistä.



4 comments:

  1. Paljon työtä on äidillä noiden harrastusten johdosta. Olit kyllä ihana kun lohdutit kiusankappaletta;toivottavasti hän ei enään jatkossa ole kiusankappale.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä mä jo odotan joulutaukoa. Tosin syksy on mennyt nopeasti, ei ole tarvinnut miettiä mitä nyt tekis :)

      Olen sen verran pessimisti, että en jaksa kiusankappaleen muuttuvan. Meidän uimaritkin ovat saaneet oman osansa: milloin on p@skat välineet, milloin nolon hidas ja sitten kaikenlaista tönimistä, altaaseen päälle hyppimistä. Kuitenkin ovat päässeet vähemmällä kuin moni muu. Mutta oli kyllä riipaisevaa nähdä lohduton pettymys! Ei kukaan sellaistakaan ansaitse. Sanotaan karmasta mitä sanotaan.

      Delete
  2. Ihanat kouluiset ankat :) Kyllä sinulla on kiirettä lasten harrastusten parissa. Nostan hattua sinulle... Hyvää 4. adventtia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulle tulee näistä ankoista hilpeä olo... Melkein pystyn kuvittelemaan oikeat ankat vaappumassa ympäriinsä joululakit keikkuen.

      Jos olusin ymmärtänyt tämän työmäärän mikä uintiin liittyy... Enpäs tiedä. Mutta lapset tykkää ja se on tärkeintä.

      Delete