Tuesday, November 11, 2014

Kirjallinen projekti - I'm too old for this!

 En osaa sanoa kumpi meistä enemmän kammoksuu seitsemättä luokkaa, minä vai poika. Projektia lykkää projektin perään. Meininki on sellainen do or die. Jyvät karsitaan akanoista ja veri punnitaan.


Projekti alkaa aina vähän pahaa-aavistamattomasti. Tälläkin kertaa lapsi pyysi kovakantista kirjaa, jonka voisi tuhota. Menin kirppikselle. Muuten hyvä kirja, mutta pojan veli tahtoikin lukea sen. Menin kirjahyllylle. John Irvingin Playing for Pizza uhrattiin. Yey, projekti on hanskassa!


Kuule äiti, kun kirjan sivuille pitäisi saada reiät samoihin kohtiin ja laittaa narut aina yhden nipun läpi. Oisko erivärisiä nauhoja ja osaatko tehdä kiharaa. Rei'itämme ja kiharramme. Yey, projekti hanskassa!


Äiti hei, tässä olisi tämä rubric projektille. Tässä vaiheessa äiti vetelee henkeä syvään, useamman kerran. Mitähän ne opettajan sähköpostit oli. Sanottiinks siinä, että tämä projekti vastaa puolia kvartaalin pisteistä...  Iskee ymmärrys, projekti on tärkeä ja en voi auttaa jos en lue kirjaa. Kirjan pikalukua parina päivänä erinäisissä autojonoissa. Done. 


Viikko meillä vierähti... Minä tein reserchiä eli tutkintaa päivisin ja illalla puhuimme ja kirjasimme projektia. Plot diagram eli juonikaavio oli mulle ihan tuntematon käsite. En ole koskaan sellaista tehnyt ja tuntui kyllä, että olen liian vanha tähän. Herran jestas, mähän olen kohta 50 ja projekti on 12-vuotiaille tenaville! 


Oli kyllä aikamoiset voittajafiilikset meillä molemmilla, kun edellisenä iltana projektin saimme valmiiksi. Miehelle manailin, että kerrassaan takapäästä ovat tällaiset projektit jotka on niin laajoja ja hankalia, että lapsi ei niistä yksinään suoriudu. Mitä järkeä. Mies sitten muistutti, että teillä taisi olla kuitenkin aikamoista bondingia. Ja totta, luulen että lapsen kanssa muistamme molemmat tämän työrupeaman. Kyllä siinä iskettiin viisaat päät yhteen ja pureskeltiin pähkinöitä ja kynsiä urakalla. Ja mikä ettei, taisi kynttiläkin kärytä molemmista päistä.



Lapsi kaiveli repustaan eilen seuraavan projektin. Voisitko sä äiti auttaa tän kollaasin kanssa. Ööö, joo? Onko mulla vaihtoehtoja?


12 comments:

  1. Ihana kun pystyt auttamaan koulujutuissa.. Ja oppiihan siinä itsekin! :) Mutta vaativia ja haastavia juttuja teillä siellä on koululaisilla. Hyvä kun saitte projektin onnistumaan!

    Iloa viikkoosi!Terkuin:Kristiina

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toden sanoakseni nyt vähän jännitän mikä arvosana sieltä tulee :) Ja kyllähän tällainen vähän erilainen funderointi on hyväksi. Onneksi kirja oli ihan mielenkiintoinen, muuten olisi tullut suru puseroon. Tuossa keskusteluosiossa oli viisi kysymystä ja aika laajoja jokainen. Yhdessä piti vertailla tätä kirjaa ja jotain muuta (omavalinnainen) vertaillen teemoja.

      Delete
  2. Aikamoisen vaativia projekteja pojalla (ja sinullakin) mutta onneksi on apua lähellä;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mieleen tulee vain, että toivottavasti avusta oli hyötyä... Saattoihan se mennä ihan mönkäänkin. Pojan kanssa keskustelimme, minä muotoilen lauseita suomeksi, lapsi kääntää englantiin. Hämmästelin kyllä välillä kuinka hyvä se suomen kielen sanavarasto lapsella onkaan :)

      Delete
  3. Kuulostaapa hurjalta rojektilta, saanko kysyä open opettajakokemusta vuosissa ja mikä aine oli kyseessä. Tsemppiä seuraavaan :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hauska kysymys. Taitaa olla 40 vuotta lähempänä kuin 30. Mielestäni hän on myös hankkinut opettajan pätevyyden. Oppiaine on "language arts" eli suomalaisittain kai äikän ope. Hän on myös team leader eli vastaa neljän opettajan (social studies, science, math, language arts) toiminnasta.

      Itselleni tuli mieleen, että jossain opintopäivillä törmätty kivaan projektiin ja päätetty toteuttaa. Siinä vaiheessa kun analysoimme Rick Riordanin "The Sea Monster" ja tätä Al Caponea... tuli lukioajat mieleen.

      Meillä muuttui kuntakohtainen opetussuunnitelma kolmisen vuotta sitten. Ollaan kyllä menty äärimmäisyydestä toiseen. Opettajakohatinen tulkintakin näyttäisi olevan hyvin erilainen. Mun on hyvä vertailla, kun kaksoset pakersivat samoilla opettajilla kaksi vuotta aikaisemmin. Kuudes luokka oli käynyt monessa mielessä helpommaksi ja seitsemännellä sitten pitää kilvoitella. Naapuri kertoi, että kahdeksas on easy :)

      Delete
  4. Hienoa toki tuo sivutuotteena tuleva bonding, mutta kuinkahan käy lapsille, joiden vanhemmat ei syystä tai toisesta pysty panostamaan lastensa koulunkäyntiin samalla mitalla? Tippuvatko kelkasta ja syrjäytyvät?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tätä minäkin mietin. Mietin tietysti myös sitä, että oma kielitaito voisi olla parempi. Olisi sitten enemmän apua. Omia kouluaikoja kun muistelen, niin itse oli osattava. Silloin ei ollut tapana lapsia autella. Mikähän tilanne nyt on Suomessa?

      Delete
  5. Onpas projektia kerrassaan :) Tuossa täytyy varmasti olla tosiaan aikuinen apuna ja kaikilla ei varmastikkaan ole...

    ReplyDelete
  6. Minä en pystyisi nykyajan koululaisia paljonkaan auttamaa! Oikeastaan mistä sen tiedän, kun olen yhä utelias ja tiedonhaluinen ja onhan noita haasteitä kyllä kivakin ottaa vastaan ja testata samalla itseensä.
    Näihän sitä pitäskin olla ja elää, nämä yhteiset asiat joita porukalla ratkotaan, lähentää jopa fyysisestikin perhettä.!?
    Mä olen ruvennut näitä vaikeita asioita vähän laistaa, koska en osaa todellakaan niitä ja valitsen vähän omakin halujen mukaan.....vissiin tämä ikäkin antaa jo niitä oman käden oikeuksia....hyvä Johanna....;)

    ReplyDelete
  7. Onpas teillä ollut projekti!
    Joskus kyllä hikeä pukkaa jo ihan matikan läksyjen tarkistus ;-)
    Ja nyt omat opiskelut toivat monta haastetta eteen,niistäkin selvittiin vaikka edellisestä koulun penkillä olosta on jo aikaa...

    ReplyDelete
  8. Mä opetan Suomen yläkoulussa äidinkieltä. Meillä luetaan (=kuka lukee, kuka ei) joka vuosi neljä romaania. Niistä tehdään koulussa erilaisia tehtäviä, mutta peruskäsitteinä ovat aina aihe, juoni (rakenne, huippu- ja käännekohdat), henkilöt (pää-, siuv- ja taustahenkilöt), miljöö, tapahtuma-aika ja teemat. Jotakuinkin samat asiat siis. Työt kyllä tehdään koulussa eikä ulkoasuun niin panosteta kuin jotkut kuviksesta kiinnostuneet vapaaehtoisesti.

    Yhdeksännellä luokalla tehdään ns. kirjailijakansio osittain koulussa, osittain kotona. Siinä tutustutaan johonkin kotimaiseen kirjailijaan. Kirjoitetaan elämäkerta, esitellään teoksia, luetaan ja analysoidaan yksi kirjaijan teoksista, kirjoitetaan tarina, jossa matkitaan kirjailijan tyyliä, kirjoitetaan kirje kirjailijalle. Lopuksi kirjoitetaan vielä sisällysluettelo, johdanto ja lähdeluettelo.

    ReplyDelete