Wednesday, September 24, 2014

Kuka siivoaa ravintolan lattiat?

Meillä lattian siivoukset helpottuivat huomattavasti Felixin tultua taloon. Pikkukaveri nuohoaa häntä heiluen lattiat mennen tullen ja pöydätkin käsittelisi jos saisi luvan. Mutta kuka putsaa ravintolan lattialle pudonneet ruuat tai juomat?


Se Hesburgerin jupakkahan tässä tietysti on taustalla. En ota nyt sen enempää kantaa tapahtuneeseen. Oli kuitenkin upeaa, että ravintolassa oli edes yksi ihminen, jolla oli sydän ja pää paikallaan. 

Itse olen ravintolassa ollut pöydässä, jossa on kaatunut viinilasi ja toisessa vesikannu. Molempien siivousta aloittelimme itse, mutta kyllä ravintolan väki sitten hoiteli asian näppärästi. Uusi viinilasillinen ja vesikannukin ilmestyivät ilman erillistä pyyntöä tai maksua.

Pikaruokaravintoloissa apuun rientää ravintolan henkilökunta kuten myös kaupoissa, jos lattialle on pudonnut tai särkynyt jotain. Syykin on ihan selkeä: jos joku toinen asiakas vaikka liukastuisi rasvaiseksi jääneellä lattialla olisi ravintola tai kauppa korvausvelvollinen. Oikeudessa sitten pähkäiltäisiin, että maksetaanko kuinka monen vuoden ansionmenetykset ja paljonko krooniselle kivulle laitetaan hintaa. Yleensä lattiat pidetään muutoinkin siisteinä. Kuka sitä nyt haluaisi ostaa kuraisesta kaupasta mitään tai ruokailla ravintolassa, jossa on tahmea lattia. 

Olen vieraillut Hesburgerissa muutaman kerran. Ihan siksikin, että lapset ovat sitä mieltä että heidän hampurilaiset on parempia kuin mitkään muut. Odottavat kovasti, että ketju alottaisi Amerikan valloituksen. Saisi sitten täältäkin kunnon pikaruokaa. Toisaalta lapset eivät suostu syömään Burger Kingin anteja ja KFC on ihan kuraa... Kaiken tämän tietävät ilman käymistä  ihan vain kavereiden kertomana.

 Itseäni hämmästyttää, että Hesburger on käsittääkseni pikaruokaketju. Niillä kerroilla kun olen käynyt syömässä on näyttänyt ihan siltä, että töissä ei ole kuin muutama ihminen. Sillä tavoin ei kyllä ruoka kovin pikaisesti asiakkaalle kulkeudu. Kuten ei ole kulkeutunutkaan. Viiden hengen aterioita on saanut odotella hyvän aikaa. Myös tuijottava henkilökunta  hämmensi. Täällä on tottunut siihen, että kassalle astellessa työntekijä huikkaa hi ja mitäs laistetaan. Keski-Suomessa tyyli näytti olevan kiinteä tuijotus ilman sanaakaan. Siitä piti ymmärtää että nyt on mun vuoro.

Kantoapuakin saa yllättävän usein. Lapset tykkää Chic-fil-A -ravintoloista. Poikkeuksetta niissä henkilökunta hätistää meidät pöytään tiskin sivulta odottelemasta ja tuovat ruuat sinne. Kerran olivat jopa niin lutuisia, että valmistivat lounasmenun aterian vaikka lounaan alkamiseen oli rutkasti aikaa. Yksi sandwicheistä on pojan suosikki ja olin luvannut viedä sen kouluun lounaaksi. Tosin itse en nykyisin enää syö Chic-fil-A -ravintoloissa. Jokunen vuosi sitten CEO toi pontevasti esille kantansa homoliitoista, tai siis että hän on niitä vastaan. Että avioliitto voi olla vain naisen ja miehen välillä. Mä syön nykyisin mieluummin Mäkkärissä :) 

Jos joku pudottaa tarjottimensa, kauppakassi hajoaa tai tuuli lennättää papereita taivaalle niin voi olla jokseenkin varma, että monta käsiparia on nopeasti apuna. Itsekin olen auttanut monet kerrat. Mulle tulee  hyvä mieli jos voin kassalla avittaa jos edellisen asiakkaan rahat eivät ihan riitäkään. Olen ollut huomaavinani, että saan useinmiten antamani korkoineen takaisin. Tämä on yksi niitä harvoja asioita, jotka mua Suomessa ärsyttää. Se, että toisia ei auteta. Ollaan kuin Amerikan republikaanit, kukin hoitakoon itse itsensä ja jos ei kykene niin parempi sitten päätyä muihin ratkaisuihin. Kuten pysyä kotona jos sellainen nyt sattuisi olemaan. 

16 comments:

  1. Hyvä mieli tarttuu ja se on ilmaista.;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Elämä on kyllä ihan liian lyhyt aika hukattavaksi murehtimiseen ja pahoinvointiin. Aina vain ei jaksa muistaa. Olen ollut huomaavinani, että kun esimerkiksi tippaan vähän reilummin heti melkein jo jotain mukavaa tapahtuu.

      Delete
  2. Tuntuu hullulta ja surulliselta tämä uutisointi. Onneksi aika usein kuitenkin törmää ystävälliseen ja auttavaan henkilökuntaan, myös muutamissa pk-seudun heseissä,joissa olen käynyt :) huonoa mainosta ketjulle. Kuopion heseä tulen välttämään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja eihän niistä ystävällisistä ja avuliaista kyllä liiemmälti kirjoitella. Paitsi jos korjaavat suoranaisen vääryyden.

      Olin huomaavinani, että Helsingissä ja siinä liepeillä palvelu oli jotenkin rennompaa, luontevampaa. Ehkä sattui vain hauskoja yksilöitä kohdalle. Ja toki Keski-Suomessakin oli enimmäkseen erinomaista. Kuten hotelli Yöpuun tarjoilija. Jos mulla olisi ravintola houkuttelisin heti töihin :)

      Delete
  3. Täällä hihittelen, että pitää Ameriikan kautta kiertää "jupakkauutisten", että meikäläisen korviin osuisivat :) Enpä ollut aiemmin asiasta kuullutkaan.

    Minä olisin kyllä armollinen noitten pikaruokaloitten työntekijöille - lapsiahan ne suurimmaksi osaksi ovat, huonosti varmaan kyllä kasvatettuja, mutta mistäpä he osaisivat olla hyväkäytöksisiä, jos kukaan ei ole neuvonut. Toivottavasti nyt oppivat ainakin nuo.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinhän sitä sanotaan, että suutarin lapsilla ei ole vaatteita :) Mä olen Suomen uutisten osalta iltapäivälehtien ja Ylen klo 20:30 uutisten varassa. Mutta onhan siellä aina jotain jännää.

      Mua arveluttaa tässä uutisessa se, että on kuultu vain yksi silminnäkijä havainto. Toisaalta Suomessa kuitenkin puolet elämästäni asuneena ja usein vierailleena voisin kuvitella että näin siinä on juuri käynyt. En ole koskaan tykännyt, että heikompia kiusataan. Se ei vain ole oikein. Joten nuori voi auttaa vanhaa, pitkä lyhyttä (perhana kun jotkut tavarat on kaupassa korkealla!), voimakas heikompaa. Empatia ei kysy sosiaalista taustaa tai elintasoa. Sen pitäisi tulla jo selkäytimestä.

      Delete
  4. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  5. Eihän tää kommentointi meinaa multa onnistua... Sain pitkän vuodatuksen aikaiseksi suomalaisista ja muiden auttamisesta, ja sitten se häviää johonkin...

    Kaiholla muistelen takavuosien Itävallan reissua esikoisen ollessa 6kk. Hotellista tullessa oli oven edessä yksi(!!) matala rappunen, eikä kertaakaan tarvinnut ilman apua laskeutua rattaiden kanssa kadulle. Paras oli eräänä aamuna kun, ilmeisen kiireinen, pukumies nosti mulle rattaat kadulle ennenkuin ehdin kunnolla edes tajuta mitä kävi. Hyvä (ja hämmentynyt) mieli tuli.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tai siis auttamatta jättämisestä. (I need more coffee... Zzzz...)

      Delete
    2. On muuten raivostuttavaa, kun on saanut kirjoitettua kommentin ja sitten se vaan katoaa!

      Eikös olekin aika mukavaa. Muistan, kun olimme miehen kanssa yhdessä liikkeellä ja kaksoset tuplarattaissa. Usein mun ei taevinnut nostella rattaita edes apuna, kun auttajia oli enemmänkin. New Yorkissa pienessä delissä ihmiset antoivat tilaa ja hymyilivät vielä lapsille. Toden sanoakseni en varmaankaan olisi mennyt pikkumyymälään jos olisin ymmärtänyt kuinka pieni se on. Ja ainoa ulospääsy oli sitten kiertää kapeat käytävät rattaiden kanssa. Mua vähän jo nolotti. Samana kesänä olisin Helsingissä moneen kertaan heittänyt henkeni. Sen verran vihaisia katseita sain jo vain kadulla kulkiessani....

      Delete
  6. En minäkään ollut kuullut aiemmin jupakasta :) Mutta tosiaan auttamisen suhteessa ja ystävällisyydessä suomalaiset saisivat tulla jenkkilään oppiin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Useinhan amerikkalaisia syytetään, etteivät ole aitoja. Mutta mä otan kyllä epäaidonkin avun vastaan silloin kun on sen tarve :)

      Olen usein miettinyt miltä maahanmuuttajista Suomessa tuntuu. Mun sopeutumista ja viihtymistä on auttanut, kun on ystävällisyyttä ja avuliaisuutta ympärillä. Ja voi vähän vaikka jutella jos on yksinäinen olo.

      Delete
  7. Se Hesburgerin henkilökunnan käytös oli kylllä kummallista.Itse en ole tuollaiseen koskaan törmännyt ,vaikka clumsy me on joskus ravintolassa vähän pudotellut jotain;D
    Onneksi oli se ihana tyttö,joka pelasti tilanteen Hesburgerissa:)
    Felix:) Bambilta lähtee kamalasti karvoja kuumana aikana,lähteekö Felixiltäkin?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olihan se aika noloa. Tietystikään kun ihan tarkkaan ei tiedä miten tilanne eteni niin ei tohdi kovin spekuloida. Mutta nuori nainen kyllä toimi aivan upeasti!

      Felixin karva pidetään kesällä vähän lyhyempänä, mutta kyllä sitä lähtee. Talvikarva on sitten sen verran pitempää, että sitä tuntuu olevan joka puolella. Ressukkaa nyt palelee (lämpötila n. 15-20 C) vähän lyhyemmällä karvalla.

      Delete
  8. Se on kyllä todella huonoa asiakaspalvelua jos asiakasta ei tervehditä. Tai en tiedä oliko se vielä huonompi kun kerran Mäkkärissä minun tilausvuoron tullessa kassa katsoi minua, luonnollisesti vakavalla naamalla, ja tokaisi että noh? NOH??! No toisilta se asiakaspalvelu sujuu jouhevammin kuin toisilta... -Arja-

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aloin oikein miettiä ja mun täytyy sanoa, että edes se NOH olisi parempi kuin täysi tuijottava hiljaisuus. En nimittäin ollut varma ryhtyikö kassa meditoimaan. Ja eihän toisen harjoituksia sovi sotkea.

      Onhan se tietysti tylsää monta kertaa päivässä tervehtiä ihmisiä, hymyillä tuntemattomille ja esittää samaa asiaa. Toisaalta asiakkaalle se viestittää, että homma etenee kuten kuuluukin.

      Delete