Saturday, September 6, 2014

Jolie-Pitt Hääkuvat

Meillä on tyttären kanssa jotain yhteistä: Angelina Jolien esittämä Lara Croft on meidän mielestä verraton! Kun eilen tulin People -lehden kanssa kotiin tytärkin ilmoitti lukevansa lehden. Epätavallista sikäli, että hän ei ole mikään hääfanittaja. Kuninkaallisten häät eivät voisi vähempää kiinnostaa. 


Angelina Joliella ja  minulla on jotain yhteistä: molemmat menimme hillitysti naimisiin. Ja meillä on kaksoset :) 

Itse menin elämäni ainoan kerran naimisiin niin hillitysti, että todistajatkin olivat maistraatin puolesta. Vaikka olisin voinut hyvin käyttää valkoista pukua päädyin kuitenkin punaiseen. Ranteessa oli saman sävyinen gerbera. Hiukset taisivat olla avoinna, kiharoilla ja ripsiväriäkin laitoin. Mies ei voi ainakaan syyttää, että viime metreillä olisin yrittänyt huijata ulkonäön suhteen. Olin niin naturel, että nyt melkein jo nolottaa. Ikääkin kuitenkin oli jo yli 30 vuotta. Puvun laitoin viimeksi ylleni, kun vietimme kymmenvuotishääpäivää (onks tää yhdyssana?). 


Joten mua puhutteli, kun pari joka voisi matkata vaikka kuuhun päättikin viettää häänsä läheisten läsnäollessa ja antoivat suuren vastuun lapsilleen. Jokainen toki juhlii tavallaan. Toiset nauttivat suuremmista ja näyttävämmistä juhlista, toisille riittää yhdessäolo läheisten kanssa. 

Joskus kun katson stressaantuneita häävalmistelijoita ja hääparia tulee kuitenkin mieleen, että olisiko lopputulos onnellisempi pienemmällä reuhtomisella. Siinä vaiheessa kun kutsukortteja on sommiteltu puoli vuotta ja morsio saa hermoromahduksen liian tummasta tai vaaleasta musteen sävystä haluaisin sanoa, että roskiin ne menevät kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Ei sen ole niin väliä.

Jotenkin meidät on saatu uskomaan, että elämässä on yksi päivä jonka pitää olla täydellinen. Toisen täydellisen päivän pilaavat lapsivieraat, yksi kärsii sateesta ja kolmas itkee  kun anoppi aivasti just silloin kun piti sanoa tahdon. 

Ja jos ei muuta, niin kautta rantain kuuluu kuinka on laitettu tahditon lahjalista. Tai pyydetty pukeutumaan teeman mukaan. Ainakin tarjolla ollut kana oli kuivaa ja peruna kumia. You know what I mean. 

Ja sitten ihan toinen katsantokanta elämän juhlahetkeen: juhlitaan kaikkein rakkaimpien kanssa. Kuten kuvasta näkyy Jolie-Pitt -perhe ei ainakaan halunnut viettää lapsettomia häitä. Jos tarina pitää paikkansa nimenomaan lapset halusivat vanhempiensa avioituvan.  


Tätä päivää ei tainnut pilata edes se, kun pienet sormusten kantajat pudottivat aarteensa. It happens! Jos elämässä ei putoa muuta kuin tavaroita asiat ovat hyvin. Häistä puhumattakaan.


Itse naimisiin mennessä olin umpirakastunut. Meillä ei ollut hääkakkua, hääkuvaa, häävieraita, häävalssia, marssia, lahjoja eikä mitään muutakaan. Oltiin vain me. Näytti ihan siltä, että mies siinä vieressäni oli ihan yhtä umpirakastunut. Kaksi viikkoa avioitumisen jälkeen muutin miehen luokse Kaliforniaan. Kaksosetkin olivat jo matkassa, vaikka sitä en silloin tiennyt. 


Jouduin kuitenkin muutama vuosi sitten miettimään, että olisihan asiassa voinut toimia toisinkin. Tytär kyseli silloin mun hääpuvusta, meidän hääkuvasta. Mekko oli näyttää, mutta sekin punainen. Nyt tytär on sitä mieltä, että ihan cool mutta hänen kavereidensa mielestä se oli outo juttu. Vielä oudommaksi asia tulee, kun kirkossa mieheni ja minut kuitenkin kuulutettiin ja edelleenkin olen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Avioliittokin oli ensimmäiseni ja lapsiakaan ei ollut. Miksi siis punainen puku? Dean Martinia lainaten, It's amore. Rakkautta, rakkautta vaan Dave Lindholmin sanoin. Punainen on rakkauden ja intohimon väri ja siltä musta juuri silloin tuntui.




Tytär oli innoissaan, kun Angelina Jolie ei pettänyt tälläkään kertaa. Puku oli sekä klassinen että vähän punk-henkinen. Tosin kapinointikin oli tehty perhe ja lapset huomioiden. Voiko kauniimpaa ajatusta olla.



Alakuvassa mua ilahduttaa erityisesti lasten valoisat ilmeet. Hei kattokaa nyt, mutsi ja faija pussaa! 


Tässä kuvassa ovat Brad Pittin vanhemmat. Hauska nähdä, mistä ulkonäkö periytyy.


Kakkumestari Pax kolmantena vasemmalla tarkkailee kakun leikkaamista.




Muutaman viime vuoden aikana mua on alkanut aavistuksen harmittaa, että en 
  silloin aikanaan hankkinut valkoista, perinteikästä morsiuspukua. En käynyt kampaajalla ja meikattavana. Olen ajatellut, että tälle asialle pitää tehdä jotain. Olenkin jo löytänyt hääpuvun, tai oikeastaan kaksi (tämä on tämä Kaksos-merkkisten ongelma, aina kaikkea kaksin kappalein!), ja jonain kauniina päivänä pujottelen ne ylleni. Käyn kampaajalla, käyn meikattavana ja menen valokuvaajalle. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mahtaa mies yllättyä :) 

26 comments:

  1. Hieno kertomus kaksista häistä - ja punainen on upea hääpuvun väri:)
    Nythän on tullut ainakin tänne Suomeen nämä avioliittojen uudelleen siunaamiset - jospa voisitkin sitä unelmiesi hääpukua jossain tuollaisessa seremoniassa käyttää;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen avioliiton siunaamistakin ajatellut. Täkäläisittäin myös vahvistetaan valoja. Jotenkin kuitenkin ajatus tuntuu vieraalta. Mä kai vain haluaisin pynttäytyä :) Se alkuperäinen toimitus oli niin lyhyt ja ytimekäs, että sen yhäkin muistan.

      Delete
    2. Sitten vain pynttäydyt - ja pistät pienet lähipiirin kemut pystyyn;)

      Delete
  2. Johanna, melkein odotin, etta olisit vahan nayttanyt punaista pukuasi ! En itse ole Angelican suurimpia ihalijoita (paitsi se elokuva, jossa han seikkailee Venetsiassa) - mutta heidan tarinansa on hieno ja ihana lapsi katras !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä lupaan näyttää ennen ja jälkeen kuvat jos saan joskus toteutettua päivä ruususena -haaveeni :)

      Jännä juttu, minäkään en ole niin iloinnut Jolien ja Pittin elokuvista. Molemmat tekevät kuitenkin uskomattoman paljon hyväntekeväisyyttä. Ja perhe näyttää niin kauniilta.

      Delete
  3. Ihana suunnitelma kohden toteutusta sit vaan! Olipa herkkiä hääkuvia, kiitos kun jaoit ne kanssamme.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, mä voisin olla päivän prinsessana ihan omin voimin :)

      Delete
  4. Angelina on upea, kaunis, mahtava, oman tiensä kulkija. Kauniit kuvat, ihana tunnelma, wau! Se tosin mietityttää, miksi kuvat on myyty lehdelle, vaikka toisaalta olen aika iloinen että näin tekivät, eihän muuten niitä oltaisi nähty :)

    Ja voi. Onhan punaisessa rakkausmekossa enemmän kerrottavaa ja tarinaa kuin perinteisessä valkoisessa. Ainakin mun mielestä ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Arvelisin, että jutusta saadut rahat ovat menneet hyväntekeväisyyteen. Pitt on ollut jälleenrakentamassa New Orleansia vuoden 2005 Katrina myrskyn jäljiltä ja Jolie on tainnut keskittyä viime vuosina pakolaisleirien auttamiseen.

      Ja tietysti kaikenlaisilta arvailuilta vältytään, kun julkistaminen hoidetaan itse tunnetun lehden välityksellä :)

      Kyllä mä aika outo otus olen täkäläisen hillityn keskiluokan mielestä. En ole asiasta muutoin jutellut, mutta tyttäreltä oli joku kysynyt että eikö sun äiti olekaan kristitty kun värikkäässä koltussa avioitui :)

      Delete
  5. Kiitos noista ihanista kuvista! Symppis pariskunta... Hieno suunnitelma sinulla :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Todellakin lämminhenkisen tuntuinen pariskunta. Jolie kertoi artikkelissa kuinka heidän yhteiselämä on ollut ennen kaikkea perhe-elämää. Pitt adoptoi Jolien kaksi adoptiolasta jo heti suhteen alkumetreillä.

      Onneksi nykyään saa kuvia photoshopattua tehokkaasti. Meinaten jos projekti kovin lykkääntyy :)

      Delete
  6. Tämä pisti miettimään omaa elämää ja elämäni rakkauksia, joista molemmat siirtyivät ajasta ikuisuuteen menneen vuoden aikana. Toisen kanssa vietin pienet häät ja toisen kanssa ehdin kihloihin. Muistoksi jäi kolme ihanaa lasta. Elämä on ihmeellistä monella tapaa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuula, niin se on. Onneksi elämää ei tiedä eteenpäin. Olisiko rohkeutta edes kohdata tulevia.

      Minulle tulee usein Pikku Prinssi mieleen. Se kohta missä hän sanoo, että on surullista menettää ystävä. Ja toteaa sitten, että kaikilla ei edes ole ollut ystävää.

      Delete
  7. Ihana kirjoitus. :) Itse olen yksinkertaisten häiden kannattaja - en ole koskaan haaveillut prinsessajuhlasta ja hirvittää millaisia summia rahaa sellaiseen saa upotettua. Ihanat häät Brangelinalla, ja heidän lapsukaisensa ovat niin kauniita ja suloisia koko katras ja koko perhe näyttää onnelliselta. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, kuinkahan monella olisi pokkaa tarjoilla lapsen leipoma hääkakku :) Jutussa kerrottiin myös, että lapset auttoivat vanhempiaan kirjoittamaan lupauksia toisilleen.

      Olen lasten kanssa jutellut häistä noin yleisesti. Moni pistää täällä häihin sellaisia rahoja, että niillä saisi esimerkiksi talon käsirahan maksettua. Tai lyhennettyä opintovelkoja reilusti. Ollaan puhuttu siitä, mikä olisi järkevää ja kohtuullista.

      Mun kannalta kai tylsintä olisi, että lapset päättäisivät avioitu kuten vanhempansa, karkaisivat vihille kenellekään kettomatta. Mutta sekin täytyy vain hyväksyä, jokainen tyylillään.

      Delete
  8. Kauniita kuvia ja luinkin jostain tuosta, että lapset olivat saaneet piirtää omia kuviansa hääpukuun ;-) Kiersiköhän Facebookissa joku juttu Bradin kirjoittamana(??) , että hän halusi piristää masentunutta syömishäiriöistä avovaimoansa ym..kauniisti se oli kirjoitettu,olipa nyt kenen kynästä sitten tullutkin.

    Jäämme odottamaan kuviasi ;-)

    Joskus tyttäreni katsoi hääpukuani, ei oikein tainut olla mieleinen :) 90-luvulla kun puvut olivat sellaisia kermakakkuja! Sanoi, että selkä on ihan ok! (selässä on kauniit 40 pientä nappia) Vietimme pari vuotta sitten 20-v. hääpäivän kunniaksi juhlia ja vihkipappimme siunasi meidät. Kun ei olla valoja vannottu aikaisemminkaan tms. mutta siunaaminen tuntui ihan kivalta. Silloin parikymmentä vuotta sitten häät olivat vielä aika yksinkertaisia, nyt "pitää" olla kaikki niin suunniteltua,servetit printattuja, ohjelmat viimeisen päälle ym. Mutta pääasia on kai ,että jokainen suunnittelee omat häänsä omaan tyyliinsä ja makuunsa, sanokoot vieraat sitten mitä hyvänsä ;-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuossa jo Marille vastasinkin, että onneksi photoshoppaus on niin pitkälle kehittynyt. Meinaten jos mun projekti kovin venyy...

      Täällä pyörii ohjelma, jossa äidin vanhasta puvusta muokataan tyttärelle sopiva. Näistä runsaista 90-luvun luomuksistakin on saatu kauniita aikaiseksi. Ja juuri muuten muistin, että mähän olen ollut myymässä 80- ja 90-luvulla myös hääpukuja! Se olikin hauskaa hommaa.

      Delete
  9. Ensi vuonna on tulossa kymmenvuotishääpäivä. Mies ei ikänä suostuisi valojen uusimiseen enkä itsekään sellaista tilaisuutta haluaisi. Jollain erikoistavalla pitäisi päivää kuitenkin juhlistaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Te kyllä varmasti keksitte jotain ihanaa. Ja veikkaan myös herkullista :)

      Minulle myös tuo valojen vannominen olisi vähän hankalaa. En nimittäin silloin ensimmäiselläkään kerralla luvannut oikein mitään muuta kuin tahtoa avioitua. Siviilivihkiminen kun on aika lyhyt ja ytimekäs. Kyllä se silti jännitti, perhoset lepattivat :)

      Delete
  10. Minä olen sovitellut hääpukuani viime aikoina tiuhaan. Se on nimittäin käyny isoksi jo aikaa sitten. Vielä vuosi sitten olin 30kg liian suuri siihen. Nyt 36kg kevyempänä olen alkanut haaveilla hääpäivästä jossa minulla olisi unelmien hääpuku ja kampaus, meikki ja kaikki. Ja uudet hääkuvat olisi aivan mahtavat. Valehtelematta näytän nyt 15v. jälkeenpäin nuoremmalta kuin silloin :)

    Vuoden päästä voisi olla uusien kuvien aika, ehkä hääpäivänä pääsisi mukavasti juhlatunnelmaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varmaan mahtavan hyvä tunne ja olo! Itse tiedän tuon farkuista. Joskus menee vähän pienemmät, joskus pitää kokeilla suurempia.

      Mulle on käynyt niin, että vaikka paino on pysynyt aikalailla samoissa on vaatekoko kasvanut. Läski tarvitsee suuremman tilan, mutta painaa vähemmän kuin lihas :(

      Kyllä meidän pitää toteuttaa nämä meidän suunnitelmat! Mun kai pitäisi porkkia salille...

      Delete
  11. Hyvä ja Johanna kun laitoit näitä kuvia tänne, jostain luin pienen kommentin näistä häistä ja jäin kaipaamaan lisää......:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan niin kuin minäkin. Luin jostain, että People ja Hello julkaisivat. Meni muutama päivä ennen kuin lehti kulkeuti meidän lähikauppaan.

      Delete
  12. Enpäs ollutkaan vielä nähnyt näitä kuvia, ainoastaan nuo pari lehden kannessa!

    Minäkin menin pienesti naimisiin, maistraatissa puhelimien piristessä taustalla. Päälläni oli tummansininen iltapuku, joka on vielä tallessa ja olen sitä jossain kekkereillä, esim. joillain suurlähettilään itsenäisyyspäivillä pitänyt. Vähän se on kutistunut kaapissa... Tyttäret riitelevät jo nyt siitä, että kumpi saa sen perinnöksi :). Kavereille järjestettiin sitten myöhemmin bileet. Naimisiin mentiin käytännön syistä, ihan helpottaaksemme ulkomaille muuttoa, ja niin sitä vaan tässä kuussa vietetään 12-vuotishääpäivää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Munkin kaappi kutistaa kaiken. Kumma juttu. Haihtuukohan niistä kankaista vettä?

      Meilläkin taisi suurin syy olla, että saatiin asiat sujumaan helpommin. Avoliiton -käsite oli huomattavasti hankalampi maahanmuuttajan kannalta. Ja toetysti sairasvakuutukset ja muut. Ne olivat hyviä tekosyitä mulle pyörtää puheitani. Olin aika ponteva sen suhteen, että avioliitto ei ole mua varten :)

      Hyvää hääpäivää!

      Delete