Thursday, August 28, 2014

Lukiolaisen lukujärjestys

High School alkoi maanantaina. Lukujärjestykset julkaistiin puolitoista viikkoa sitten netissä ja niitähän odotettiin kuin kuuta nousevaa. Ja kuten kaikissa suurissa julkistuksissa, niin tässäkin oli legendaarisia vaiheita kuten että järjestys lipsahti nettiin ennen aikojaan ja sitten se piti ottaa pois. Tyttären valinnaiset olivat vinksin vonksin ja niitä venkslasimme toivotunlaisiksi. Ensimmäisenä aamuna lukujärjestyksessä oli kaikki mitä haluttiin.



Syyslukukaudella tytär opiskelee: 

Theater Arts I 
Biology Honors 
World History Honors
Multimedia and Webpage Design 

Pojan opinnot näyttävät taas tältä:

Scientific & Tech Visual I
English I  Honors
Biology Honors
Visual Arts I 

Kukin oppitunti kestää 90 minuuttia ja näitä paahdetaan joka päivä, viitenä päivänä viikossa vuoden loppuun saakka.

Lapset ovat ihan tohkeissaan. Koulusta tullaan onnellisena kuin pienet peikot ja kaikki on vaan niin tosi kivaa. Mutta toden sanoakseni mä sain slaagin kun näin lukujärjestykset. Tiesin, että opinnot on jaettu neljään blokkiin. Yhdessä katsottiin valinnaiset. Mutta eihän kukaan nyt voi käydä lukiota tällaisella lukujärjestyksellä! Missä on matematiikka, fysiikka, kemia, kielet? Missä sivistys ja oppi? Tätä myös manailin kohtuullisen kovaan ääneen, kun lapset järjestyksensä näyttivät. Ai kun heillä oli hauskaa. Kuule äiti, japanilaiset vanhemmat ihmettelevät ihan samaa. 

Eilen kyselin koulupäivän kuulumisia. Poika sanoi, että ekalla tunnilla ei voitu tehdä mitään kun piti lukea järjestyssääntöjä. Luokka jaettiin kahteen osaan ja vuoron perään käytiin tankkaamassa sääntöjä ja ohjeita. Muu aika oltiin Youtubessa. Ahas. Viimeisellä tunnilla oli askarreltu spagetista, vaahtokarkista ja kuminauhasta mahdollisimman korkea torni. 

Tytär kertoi innoissaan, että teatteritaiteen opettaja on opettanut Megan Foxia. Pää punaisena kysyin, että sitäkö luonnerooleistaan tunnettua näyttelijääkö. Sitäpä juuri. Mies pudisteli jo mulle päätään, antaa lapsen olla innoissaan. Ei tässä nyt kuitenkaan Kansallisteatteria olla valloittamassa. Mutta te ette tiedä miltä musta tuntuu. Voiko näillä opinnoilla ihan oikeasti päästä collegeen? Menestyä ja pärjätä elämässä?

Keväällä on molemmilla sentään espanjaa ja matematiikkaa. Mutta en kyllä enää yhtään ihmettele niitä vaihto-oppilaita jotka tulevat takaisin Suomeen ja sanovat, että helppoa oli. 

22 comments:

  1. Hupsista - täytyy myöntää, että kyllä minäkin hieman ihmettelin - varsinkin kun luin, että noilla mennään koko syyslukukausi. Mutta no hätä - tuntuvat ne jenkkiläiset pärjääjän vähän vähemmälläkin pänttäämisellä. Joskus tuntuu siltä, että meillä Suomessa koulutetaan ihan liian laajalla skaalalla - ei kaikkien tarvitse tietää, mitä on integraalilaskenta - ainoa, mikä tätä puoltaa, on se, että sitten on parempi valmius valita mahdolliset tulevatkin opinnot laajalla skaalalla...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on vähän se ongelma. Onneksi meidän lapsilla on jo hajua siitä mitä haluavat tehdä. Tai ainakin tietää mitä ei halua tehdä. Tyttären luonto ei vähistä hätkähtele ja mielestäni hänelle sopisivat esim. hammaslääkäin tai ihmislääkärin hommat. Hän on ihan hyvä luonnontieteissä ja matematiikassa. Mutta siihen suuntaan ei ole mielenkiintoa, mutta näyttelevä konitohtori on hänen suunnitelmissaan. Joten valinnat tätä tukevat. Ja eihän se haittaa jos osaa nettisivut tehdä.

      Poika on taas ollut pienen ikänsä kiinnostunut designista, rakentamisesta. Lääkäriä tai tuomaria on turha odotella, joten valinnat tukevat mahdollista insinöörin/arkkitehdin/designerin uraa.

      Se täällä on kurjaa, että aika pian pitäisi tietää mikä haluaa olla isona. Colleget kuulemma katsovat johdonmukaisuutta High Schoolin ainevalinnoissa.

      Hissan ope muuten opettaa lapsille pikakirjoitusta :)

      Delete
  2. Kuule, alakoululaisen vanhempana ihmettelen ihan samaa mitä lapsistani vielä tulee. Tosin Suomessa. Läksyjä ei ole pakko tehdä jos ei halua/jaksa, päntätä ei tarvitse kun on olemassa niin hyvät kaikki internetit sun muut joista tietoa hakea. Tärkeämpää on erottaa fakta ja fiktio. Läksyihin ei saa patistaa, koska se tappaa innon koulua ja oppimista kohtaan. Ja tiedätkö, olen tullut siihen tulokseen että tämä pehmeä metodi on toisaalta hyvä. Lapset todellakin oppivat (niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin), koko luokka on innostunut ja harrastaa todella paljon. Ovat positiivisia lapsia. Voi kumpa koulu olisi ollut tällaista jo aiemmin...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oppimisen ilo on tietysti se tärkein asia. Olisihan se kamala laittaa lapset kouluun jos se olisi itkua ja hammasten kiristystä. Olimme kouluun tutustumassa miehen kanssa viikko sitten ja alkoi jo innostus ja positiivisuus tarttua ihan vain rehtoria kuuntelemalla. Lapset sanoivat, että oli heillekin pitänyt hyvän pep talking.

      Kyllähän ne muutamat kerrat kun itse sain koulussa kehuja ovat edelleen mielessä. Vähän sillai, että se opettaja tosiaankin ajatteli että mä olen hyvä!

      Delete
    2. Pakko tulla huutelemaan soraääniä tähän oppimisen iloon. Eräässä ihan hyvämaineisessa helsinkiläislukiossa opettava matematiikan opettaja törmää toistuvasti ykkösten kanssa oppilaisiin, jotka silmät kirkkaina selittävät että ei he ole koskaan murtoluvuilla laskeneet. Tai nähneetkään yhtälöä. Tai ovat ihan kauhuissaan siitä että läksyjä tulee useampi kuin kaksi tehtävää. Tai ovat oikeasti loukkaantuneita siitä että koenumero on se merkitsevin mittari arvosanaa annettaessa.

      En mitenkään kiistä etteikö se koulussa viihtyminen ole tärkeää, mutta mielestäni sitä ei pitäisi tehdä sen oppimisen kustannuksella. Ei se auta vaikka osaisit hakea sen nippelitiedon netistä jos sinulla ei ole mitään kokonaiskuvaa johon sen kiinnittäisit. Kun se kokonaiskuva (yleissivistys) puuttuu, niin se kerran luettu fakta valuu sieltä mielestä pois yhtä nopeasti kun sen wikipediasta hakikin.

      Tällä hetkellä vaan täällä suomessa koulutuskeskusteluja seuratessa tuntuu että se yleissivistäväoppiminen on jäämässä pahasti sen henkilökohtaisuuden, virtuaalisuuden ja kaikenkattavan ihanuuden jalkoihin. Toki lapsilta pitää kysyä ja mielestäni valinnaisaineiden joustomahdollisuuksia voisi ihan hyvin lisätä, mutta mielestäni on väärin viedä se valinnanmahdollisuus niin pitkälle että niillä valinnoilla voi sulkea ovia edessäpäin. Jokaisella peruskoululaisella pitäisi olla jokaisesta aiheesta sen verran pohjasivistystä että jos myöhemmin sitten kiinnostuukin niin oppiainetta pystyy lukemaan ilman että pitää yhtäkkiä kiriä vuoden-parin opintosisällöt kun onkin alunperin valinnut jonkun ihan toisen polun jonkun muun kustannuksella.

      Delete
    3. Soraäänet ovat tervetulleita! Ja en mä ole edes varma oliko kommenttisi niinkään soraääni kuin vaan vähän erilainen näkökulma.

      Minua on aina hämmästyttänyt, että esim. kaikki missikandidaatit eivät tiedä Suomen itsenäistymisvuotta. Miten voi käydä yhdeksän vuotta koulua oppimatta sitä? Tosin kyllä itsellänikin paljon on tietoa kadonnut päästä, se ulkoaopittu ja tankattu varsinkin. Kuuntelin pari päivää sitten radio-ohjelmaa Magna Cartasta ja oikeastaan nyt vasta tajusin mistä siinä oli kyse, kun asiaa tarkasteltiin siltä kannalta miten se vaikuttaa nykyihmisen elämään.

      Mutta onhan se aika hurjaa, että Suomessa on noin suuret koulukohtaiset erot! Olen luullut, että Suomessa jos missä voi luottaa siihen että saa tasalaatuisen opetuksen asuu sitten missä tahansa.

      Meillä on ollut läksyjen kanssa sellainen ongelma, että Elementary- ja Middle Schoolissa niitä on ollut reippaasti. Illalla on saattanut mennä parikin tuntia ihan vain läksyihin ja usein matematiikastakin ihan vain mekaanista ladkemista pari sivullista. Koulupäivät ovat yhtä pitkiä Kindergartenista High Schoolin vikalle, joten päivät ovat olleet pienimmille raskaita. Ja sitten projektit päälle.

      Olen samaa mieltä, että yleissivistys ja kokonaisuuksien käsittäminen on tärkeää. On toi lapsen hissan kirja kyllä aika paksu, näyttäisi olevan yli 1000 sivua :)

      Delete
    4. Itse tavallaan ymmärrän missikandidaattien pöljäilyjä, yleensä kysymykset esitetään stressaavissa tilanteissa ja alkaahan se olla myös melko epätodennäköistä että henkilö olisi samanaikaisesti riittävän pitkä, riittävän nätti ja kiinnostunut koulunkäynnistä. Tietty voisi ajatella miss Suomen edustavan maataan, joten kotimaahan liittyvän tietopohjan voisi olettaa olevan edes jollain tolalla.

      En tiedä onko kyse niinkään koulujen eroista, opettajien on kuitenkin pakko olla koulutettuja joten opetuksen taso ei yksinkertaisesti voi olla kovin ala-arvoista ainakaan tietopohjaisesti. Epäilen tuon valikoivan oppimisen ja sen ettei jostain jo ala-asteella alustavasti käydyistä asiosta muka tiedetä enemmänkin liittyvän siihen että kursseja arvioidaan hyvinkin leväperäisesti. Tietopuutteita voi lopullisen arvosanankin tasolla korvata kauniisti tehdyillä ryhmätöillä tai olemalla muuten vaan valloittava persoona. Yläasteaikoinani (90-luvun puoliväli) oli melko tavanomaista että kurssinumeroaan saattoi saada arviointikeskustelussa puhuttua ylöspäin jopa parilla arvosanalla. Nämä valloittavalla persoonalla hankitut numerot päätyvät samoihin lukioihin ja amiksiin kuin ne työllä ja osaamisella numeronsa hankkineet. Tottakai silloin oppilaiden lähtötasossa alkaa olla vaihtelua, vaikka pääsykeskiarvon perusteella voisi olettaa jotain muuta.

      Läksyjen hyödystä on ollut aika paljon tutkimusta nyt viimeaikoina. Ilmeisesti niillä ei ole kovin suurta merkitystä itse oppimiselle, mutta itse pidän niitä hyvänä harjoituksena ajanhallintaan ja siihen itsenäiseen työskentelyyn. Pari tuntia illassa tuntuu todella hurjalta, meidän koulusta (ala-aste) tuli viestiä että läksyihin pitäisi mennä 10-30min, jos kovin paljon sen yli tuherretaan niin pitäisi ottaa yhteyttä opettajaan.

      Onko pienimmilläkin ihan opetusta koko aika vai onko osan päivää jotain kevyempää ohjelmaa? Aika monella kotimaisellakin lapsella se todellinen työpäivä kasvaa alimmilla luokilla iltapäiväkerhojen yms myötä aika pitkäksi, mutta opetusta ei ole kuin se 4-5h.

      Delete
    5. Täällä myös on puhuttu viime aikoina läksyistä ja niiden hyödyllisyydestä. Yksi argumentti on ollut, että koulu on lasten työtä ja eivät aikuisetkaan tule töistä kotiin kotona tehtävien töiden kanssa. No, tietysti on ammatteja joissa on tehtävä töitä vapaa-ajallakin, mutta noin yleisesti.

      Kindergarten aloitetaan viiden vanhana ja meidän nuorin täytti viisi ensimmäisellä kouluviikolla. Onhan pienten ohjelma vähän etilainen. Mukana oli paksu pyyheliina, jonka päällä ensimmäiset 6 kk huilailtiin päivittäin puolisen tuntia. Lisäksi Elementary Schoolissa oli 30 minuutin välitunti. Muutenhan välitunteja ei ole.

      Alaluokilla oli paljon myös "centers" eli oppilaat menivät pisteestä toiseen oppitunnin aikana ja suorittivat enemmän tai vähemmän hauskoja tehtäviä. Itse olin näissä vapaaehtoisena opettamassa mm. äänteitä. Toinen vapaaehtoistuja usein oli Etelä-Koreasta. Meillä molemmilla aikalailla korostusta...

      Mun lukio loppui 80-luvulla ja silloin kemian opettaja sanoi, että antaa kemiasta kympin jos pyrin lääkikseen tai muuhun missä kemiaa tarvitaan. Muuten saan yhdeksikön. Kokeisen keskiarvo oli tasan 9.5 ja olin tunneilla suhteellisen aktiivinen. Tottahan toki sanoin, että ei kuulu suunnitelmiin ja sain ysin. Tulipahan oltua rehti :)

      Delete
    6. Oma esikoiseni on ollut päivähoidossa melkein koko ikänsä, mutta jos ajatellaan koulu-uran alkavan eskarista niin ensimmäiset "koulupäivät" olivat nelituntisia 9-13 ja siitäkin aika iso siivu meni ruokailuun ja välitunteihin. Eka- ja tokaluokkalaisen päivät olivat samanmittaisia, mutta sisällöt enemmän koulumaisia. Kolmos ja nelosluokasta eteenpäin koulupäivien maksmipituudet pitenevät suunnilleen tunnin/vuosi, se kuinka monta pitkää päivää lukujärjestykseen tulee riippuu siitä onko valittu ylimääräistä kieltä vai ei. Perus tuntirakenne on 45min opetusta, 15min välkkää, mutta aika monet alku- ja loppupäivän oppitunnit pidetään yhteen jotta voidaan joko tulla 15min myöhemmin kouluun tai päästä 15min aiemmin. Ruokatauko on 45min, laskennallisesti puolituntia syömiseen ja vartti välituntia.

      Lukiossa ehkä ymmärrän paremmin numeroista keskustelemisen, sillä todistuksella sentään haetaan oikeastikin jonnekin ja etenkin lääkiksiin ja muihin ne lähtöpisteet alkavat oikeasti merkitäkin jotain. Ylä-asteella numeroiden antaminen pärstäkertoimella tai korottaminen puhumisella on enemmän karhunpalvelus, sillä lukiossa yleensä siirrytään siihen osaamisperusteiseen arviointiin joka tapauksessa. Ottaahan se sitten itsetunnolle kun on ollut aiemmin vaikka enkusta ysi tai kymppi joka sitten yhtäkkiä putoaakin seiskaan tai kasiin.

      Jos koulupäivät ovat jo lähtökohtaisesti pitkiä niin suuret läksymäärät tuntuvat varsinkin nuoremmille aika rankalta. Suomalaisissa lukioissa pisimmät päivät taitavat olla 8-17, mutta niitä on yleensä vain jos on valinnut jotain ylimääräisiä oppiaineita. Yleensä maksimi on 8-16. Näissä on toki niitä välitunteja, joten opiskelua lienee suunnilleen sama aika kuin sielläkin. Itse tosin muista tuhertaneeni lukioaikana läksyjä pahimmillaan toistakin tuntia, osaltaan ehkä vaikutti se että luin pitkänä kahta kieltä, psykologiaa, matematiikkaa, kemiaa ja fysiikkaa. Jos lukujärjestykseen sitten sattui paljon peräkkäisiä päiviä eri aineista niin sitten oli vaan pakko tehdä kerralla kaikki annetut läksyt. Ja noissa kovissa tieteissä kursseissa on niin paljon asiaa että se laskuharjoittelu piti käytännössä hoitaa kotona, koska tunneilla ei ehditty.

      Delete
    7. Meillä lapset harjoittelivat pari vuotta koulunkäyntiä ennen koulun alkua. Kolmi- ja nelivuotiaina oltiin kolmena päivänä viikossa neljä tuntia preschoolissa ja opeteltiin kirjoittamista, vähän lukemistakin. Meidän preschool oli luterilainen, joten kirkossa kävivät kerran viikossa ja Raamatun tarinoihin tutustuttiin.

      Preschoolissakin joutui hölmöilystä rehtorin puhutteluun ja saattoi joutua määräajaksi erotetuksi. Ei tarvinnut paljon toisia häiritä tai töniä...

      Meillä taitaa suurin syy pienten pitkille koulupäiville olla koulubussit. Nyt jo ajetaan useammassa vuorossa, sillä alueen koulut alkavat porrastetusti.

      Delete
  3. Minusta on tosi hienoa, että olet hyvin perillä, mitä kursseja siellä on menossa ! Mutta itse asian kokeneena, asiat ovat aika erilaisia ja tunnistan itseni noista samoista tuntemuksista - ja vähän tuo tyyli sitten jatkuu myös collegessa. Sanoin joskus lapselle, että jos äiti näkee jotain sellaista kuin 'under water basket weaving ' tai muuta vastaavaa, niin sitten keskustellaan. Se hankaluus tietysti siinä, että nämä high school kurssit tosiaan vaikuttavat niihin jatko opintoihin. Muuten näyttelevä konitohtori kuullostaa aika mielenkiintoiselta !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lohdullista kuulla, että tästä on mahdollista selvitäkin :)

      Eilen tyttö tuli koulusta ja sanoi, että löytyi ensi vuodelle uusi kurssi, forensic science. TV:n rikossarjojen vaikutuksesta aihealue on suosittu. Onhan nämä toki mielenkiintoisempia kuin mitä itse aikoinaan opiskelin. Silloin oli mahdollisuus valita uusi mielenkiintoinen aihe: ATK. Kyllä oli hienoa piirrellä vuokaavioita.

      Maassa maan tavalla. Kaksoset lukivat jo Middle Schoolissa Espanja I ja Matematiikka I, joten parin kurssin verran on varaa sitten tehdä muuta jännää.

      Delete
  4. Meillä alko juniorivuosi ja 2 AP-kurssia... Tähän asti on menny tosi loistavasti ja meidän likkahan aloitti High School uransa suoraan Suomesta muutettuaa English honour:lla, joten kyllä minä kumarran Suomen koulujärjestelmän suuntaan, ainakin vielä. Ja aion lähettää likan Tampereen yliopistoon kahden vuoden päästä, toivottavasti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kannatan lämpimästi Tampere-suunnitelmaa! Tampere on muutenkin ihana kaupunki.

      Olen kuullut ennenkin, että Suomesta tulleet pärjäävät erinomaisesti englannin kielessä. Yksi syy on varmadti, että Suomessa opetetaan kielioppi niin perusteellisesti. Edelleenkin vissiin. Täällähän se tuntuisi olevan aika pinta raapaisu. Mä kyllä nyt erityisesti toivon, että espanjan opettaja olisi ammattitaitoinen. Tähän saakka opettajat ovat olleet syntyperäisiä espanjan puhujia, joiden opettajan koulutus on ollut aika vähäistä.

      Delete
  5. Suomalaisittain kuulostaa oudolle,ettei opiskella kaikkea mahdollista..mutta ehkä sitä ei tarvitsisikaan!!
    Onnea opiskeluihin!! Meidän 9-luokkalainen pähkäilee tulevaisuuttaan..hyvin tuntuu olevan avoinna!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä kyllä vähän melkein jo hätäännyin. Ja esimerkiksi lapsille tulee nyt matematiikan opinnoissa lähes 9 kuukauden tauko. Espanjan opinnoissa tauko on vuoden verran. Taitaa jotain jo unohtuakin.

      Harvassa taitavat olla ne, jotka kovin varhaisessa vaiheessa tietävät urasuunnitelmansa. Täällä on tosin yllättävän paljon tenavia, jotka kertovat jo alakoululaisina mihin collegeen menevät sitten isoina. Yleensä se on se isän tai äidin opinahjo.

      Delete
  6. Onpa mukavaa, kun olet taas täällä blogimaailmassa. Olen blogisi ahkera lukija, mutta huono kommentoija.
    Kauhean koirakuumen vallassa bongaan heti nämä koirakuvat. Mielenkiinto heräsi eli minkä rotuinen tämä teidän söpöliini on ?
    Mukavaa syksyn jatkoa! Päivi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukava, kun kommentoit!

      Meidän Felix on löytökoira. Felix oli jäänyt jumiin kissanloukkuun, josta koiruli vietiin rescue shelter. Felix oli jo nukutettavien listalla, kun pelastusjärjestö kävi hakemassa suojiinsa. Tytär sitten löysi Felixin järjestön sivuilta ja saimme koiran adoptoida.

      Felix on kolmisen vuotta vanha, painaa vajaat 5 kiloa. Eläinlääkärin mukaan paljon on Jack Russelin terrieriä, mutta jotain muutakin rotua Felixissä on. Joku on arvaillut corgia, joku mäyräkoiraa, muita terrierejä.

      Felix oli löytyessään noin vuoden vanha. Joku oli opettanut sisäsiistiksi ja kepin noutaminen, istuminen ja maahan käynti oli opetettu. Joskus mietin, että jossain joku ehkä vieläkin kaipailee koiraa.

      Delete
  7. Ohoh,aika erikoista että vasta keväällä on matikkaa ja muuta...
    Ihana Felix:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Felixistä on iän karttuessa tullut herrasmies. Tosin muiden koirien kanssa täysi alfa, joka yrittää alistaa isommankin koiran. Joskus toivon, että olisi samanlainen kuin ystävänsä Tucker, jota treffaamme kävelyretkillä tuon tuosta. Tucker, lempeä villakoira, antaa rennosti nuuhkia ja heittäytyy selälleen...

      Delete
  8. Meillä aamupäivän keskustelussa on myös ollut lukiolaisen lukkarin rakentelu. Tokaluokkalainen tyttö varasi jo kesällä lukioon vasta päässeen poikani Vanhojenpäivän tanssipariksi. Nyt sitten meneekin lukkari uusiksi, jotta ekaan vuoteen saa mahdutettua tanssikurssin, joka muuten olisi vasta tokalla. Pahasti näyttää siltä että lukio-opinnoista lentää kokonaan alkava ranska pihalle, jotta pääsee tanssimaan tuon puolivieraan neitosen kanssa. Huoh. Äidin äänellä ei nyt tunnu olevan paljoa painoa tässä asiassa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tässä ollaan kyllä tienhaarassa ja vedenjakajassa. Sulla on kyllä ihana poika, kun on valmis tällaiseen myönnytykseen. Itse varmaan esittäisin lapselle kysymyksen, että entäs kun tämä neitokainen löytää seurustelukumppanin ja viime tingassa ilmoittaa, että sorry, sua ei tarvitakaan enää.

      Toisaalta tanssitaito on upea juttu. Sitäkin monessa tilanteessa tarvitaan. Toisaalta taas kielitaito ei koskaan ole haitaksi. Yhdistettynä tanssitaito ja ranskan kieli... Näyttäisi ihan diplomaatin uralta :)

      Delete