Saturday, August 30, 2014

Helpot suomalaiset naiset

Jokin aika sitten Hesari kirjoitti australialaismiehen koikemuksista Suomessa ja suomalaisista naisista. Oli aika hupaisaa, että tämä useamman eri naisen mukaan lähtenyt mies koki suomalaiset naiset helpoiksi. Mun mielestä se päinvastoin kertoi kyseisen herrahenkilön helppoudesta, suoranaisesta kevytkenkäisyydestä. Ja meni vielä kertomaan julkisesti. 


Aloin miettiä, että koskeeko tämä "helppous" vain suomalaisia naisia ja mistä johtuu, että ulkomaalaiset miehet kiehtovat. Ihan ensimmäisenä tuli mieleen, että monella muualta Suomeen tulleella miehellä on hyvät tavat. Ovea pidetään auki, tarjotaan takamuksen alle tuoli ja hyppysiin drinkki. Keskustellaan, ruokaillaan, seurustellaan. 

Hyvätapaisuus on edelleenkin sellainen juttu, että välillä vielä kaikkien täällä vietettyjen vuosien jälkeenkin on vähän hankala reagoida. Kuten tässä joku päivä sitten, kun salilta lähtiessäni vastaantuleva mies jäi pitämään ovea auki vaikka hänellä oli toisessa kädessä treenikassi ja toisessa kädessä kahvimuki. Musta tilanne oli hassu, minunhan sitä ovea olisi pitänyt auki pitää. Tai vesisateisena päivänä kaupan parkkipaikalla, kun olin saanut ostokset kärrystä autoon ja olin lähdössä viemään kärryjä katokseen niin omalta kärrynvientireissultaan palaamassa oleva mies elehti, että annas kun vien sinunkin kärryt. Eihän siihen voinut sanoa muuta kuin että kiitos, vaikka olisinhan mä saanut ne kärryt sinne katokseen itsekin. 

Hyvät tavat on iskostettu niin topakasti jo lapsiin ja nuoriin, että toisten huomioiminen on toinen luonto. Poika oli kolmannella luokalla ymmärtänyt ottaa kantaakseen raskaana olevan opettajan tuolin, kun luokka meni ulos tekemään töitä. Tästä kiitokseksi opettaja lähetti kotiin kiitoslappusen.

Ja sitten on tietysti se aksentti. Mun ikäpolvi on hurmaantunut Hugh Grantin brittiaksenttiin. Mutta näyttäisi brittiaksentti toimivan täälläkin. Yhden tuttavan mies on ihkaelävä engelsmanni ja ei hänen tarvitse yksinään olla missään kokoontumisissa. Olen joskus kuullut naapurin rouvan huokaavan, että puhu nyt vielä. Ihan mitä vaan, mä vaan kuuntelen. Ei ole sattumaa, että maailman tunnetuimman salaisen agentin aksentti ei ole saksaa tai ranskaa vaan kauniisti soljuvaa englantia. Well, well. 

Saimme tässä joku aika sitten ravintolassa oikein hyvää ja huomaavaista palvelua. Tytär kysi etukäteen, että sopiikos jos hän harjoittelee brittiaksenttiaan, vähän sellaista yläluokkaista. Sovittiin, että ok, mutta roolissa pitää sitten pysyä koko ilta. Meidän tarjoilija hurmaantui. Kertoi kuinka rakastaa tätä kaunista aksenttia ja toivoisi itsekin voivansa sellaisen oppia. Tytär oli onnesta soikeana. Meidän "englantilainen vaihto-oppilas" meni täydestä.

Ulkomaalaisten miesten, ja miksei naistenkin, on mahdotonta käsittää kuinka tasa-arvoisia suomalaiset naiset ovat. Ei meidän tarvitse miettiä, että mitä tästä nyt tuumitaan tai kysellä lupia. Suomalainen nainen tekee juuri niin kuin mieli halajaa. Osin tekee myös sitten esimerkiksi ne työt, jotka täällä katsotaan puhtaasti miesten hommiksi: asentaa lamput ja pyörän ketjut, vaihtaa renkaat, luo lumet, nostaa verkot, kiroilee ja ryyppää kuten kunnon jätkä. Meillä tämä roolijako on niin tiukka, että seutukunnalla ei ole monta naista itseni lisäksi joka vie roskikset tienposkeen tyhjennystä varten kerran viikossa. Sekin kun on vähän jo miesten hommia. 

Tytär on monta kertaa sanonut, että hän ottaa sitten suomalaisen  tai ruotsalaisen miehen. Kun niiden ääni on niin paljon  matalampi. Ja ovat jotenkin niin paljon komeampia. Jännempiä kuin amerikkalaiset pojat. Toinen pojista taas hiljeni aivan mykäksi nähdessään intialaisen tytön. Jähmettyi suolapatsaaksi. Tyttö oli kyllä tavattoman kaunis. 

Olen itsekin retkahtanut jenkkiin. Ei tarvinnut monta kertaa jenkkipojan ruskeilla silmillään vilkuilla, kun olin myytyä naista. Muutaman päivän jälkeen oltiin jo samassa sängyssä. Felixin mielestä mä olen aivan erityisen helppo.  



30 comments:

  1. Upea postaus! Tätä oli kiva lukea. Mukavaa sunnuntaita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Satu! Sun kommettia oli kiva lukea. Nautinnollista sunnuntaita!

      Delete
  2. Mahtava kirjoitus, jälleen kerran! Sulla on kyllä upea taito löytää ihan arkisistakin asioista vähän syvällisempi puoli, unohtamatta kuitenkaan huumoria :) Kiitos näistä postauksista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Marianne, Sinulla on etityinen taito saada tällainen blogikirjaltaja tuntemaan olonsa aivan erityiseksi. Kiitos Sinulle! Huumori on kyllä vaikea laji. Ja välillä menee ihan poskelleen. Iän myötä olen oppinut nauramaan itselleni ja tällä menolla hekottelen kohta aamusta iltaan.

      Delete
  3. Suomalaisen (naisen) on aika vaikea ottaa apua tai kohteliaita eleitä vastaan. "Kyllähän minä itsekin",,, Mieheni kuitenkin niin luontevasti ottaa kauppakassitt kassalla, avaa ovet ja ojentaa käden kivikkoisilla poluilla, että olen yhteisten vuosien aikana oppinut suhtautumaan muidenkin kohteliaisiin eleisiin vähän paremmin ja kiitoksella.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin totta. Pitää myös opetella olemaan kohteliaisuuksien kohteena.

      Kyllähän suomalaiset miehetkin ovat kohteliaita. Työelämässä ollessa ovia avattiin, autettiin takin kanssa, huolehdittiin tuolia alle. Myös mieheni on oppinut kauniit tavat kotoaan ja kiertää sateenvarjon kanssa edelleenkin avaamaan auton oven jos tilanne sitä vaatii. Ja jorpakossa olisin ollut rullaluistimilla ja ilman jos hän ei olisi naisestaan huolehtinut.

      Kotoahan kaikki tämä lähtee. Meillä muuten tyttö on ehta skandinaavi ja tokaisee, että kyllä mä itsekin saan. Pojat ovat retuuttaneet oma-aloitteisesti kauppakasseja lähes polvenkorkuisesta.

      Delete
  4. Hyvä kirjoitus :) Mäkin olen sitä mieltä että ehkä me ollaan huonoja myös ottamaan kohteliaisuutta vastaan vaikka sitä tarjottaisiin ;) Ilo syksyysi ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Riitta! Huomasin tämän Suomessa viime kerralla käydessä. Tarjosin kaupan kassajonossa paikkaa edessäni nuorelle naiselle, jolla oli vain pari ostosta. Itselläni viiden hengen ruokatarpeet. Tyttö kieltäytyi päätään pudistaen.

      Meillä tämä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Aina joku tarjoaa tilaa edessään jos käsissä ei ole kuin muutama ostos.

      Delete
  5. Voi mikä kirjoitus - ja noista tavoista olen samaa mieltä - itsekin pidän auki ovea miehille, jotka kantavat jotain raskasta ja tästä taas tuli huomautuksia kesällä chicagolaiselta Paulilta, joka ei sitä millään ymmärtänyt - meidän Isäntä taas ymmärtää liiankin hyvin;)
    Ja voin tunnustaa, että kyllä minäkin noiden ruskeiden silmien edessä olisin ollut helppo nakki;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Paul parkaa! On muuten varmaan ihan oikeasti jonkin asteinen shokki, kun koko ikä opetellaan ja ollaan herrasmiehiä ja sitten saakin tasa-arvoisen, vai pitäisikö sanoa sukupuolineutraalin, kohtelun.

      Tyttären silloinen 13-vuotias "poikaystävä" tarjosi tyttärelle takkinsa viileänä syyspäivänä, kun koulun edessä odottelivat autokyytiä kotiin. Toisen kerran mukaan oli varattu ylimääräistä rahaa, että voisi ruokatunnilla ostaa tytölle jäätelön.

      Delete
  6. Niinpä :). - Ihana Felix!!! ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Miten nämä asiat muuten ovat Norjassa? En ole koskaan käynyt, niin en osaa edes ajatella.

      Felix on ihan mahdoton pelimies! Jos muu ei auta, niin nuolee sitten sormetkin.

      Delete
    2. Pohjoismaiset naiset ovat ilmeisen tasa-arvoisia täällä Norjassakin näissä asioissa. Kyllä saan kauan odottaa, että täällä saisin herrasmiehen kohtelua. Ainakin täällä maalla. Mutta sitten kun sellainen sattuu kohdalle, niin olen kyllä aivan myyty ;). Mutta semmoistahan ei satu kovinkaan usein... Mutta poikkeus vahvistaa säännön.

      Delete
    3. Kiva Tuula, kun vastasit mun uteluuni. Tiedän Norjasta ihan hävettävän vähän! Enpä oikeastaan muuta kuin kuninkaalliset.

      Kyllähän se niin on, että tasa-arvo on loisto juttu. Mutta onhan se aika kivaa, kun tulee kauniisti kohdelluksi. Ja se mikä täällä meillä on erityisen kivaa on, ettei tarvitse olla nuori tai nätti jotta ovea pidetään auki.

      Delete
  7. Niinpä niin, täällä Suomessa me naiset kiltisti ja asiaa kovin paljon edes funtsimatta avaamme ovia miehille. Tavat tärähtävät takaraivoon siinä vaiheessa kun mies on marssinut ovesta ohitseni edes kiitosta lausumatta :(.

    Ihana tuo vaihto-oppilaskokeilunne :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sovittiin silloin vaihtari-iltana, että ylimääräisiä ei saa huijata. Joten lähinnä ruuan tilailulla selvittiin. Mielelläni tytärtä kuuntelin, kun kuulosti jotenkin niin erilaiselta, arvokkaalta.

      Kaksoset olivat nelisen kuukautta, kun teimme heidän kanssaan ensimmäisen Suomen matkan. Odotimme Helsingin päässä lentokentällä hissiä, että pääsisimme toiseen kerrokseen. Täkäläisittäin sen verran kaukana ovista, että emme tuki rattaiden kanssa ulostulijoiden reittiä. Ja niin vain takaamme pyyhälsi naisryhmä hissille juuri kun hissin viimeiset poistuivat. Sitä ennen olimme lentäneet vauvojen kanssa viisi tuntia Kaliforniasta New Yorkiin ja New Yorkista kahdeksan tuntia Helsinkiin. Arvaa vaan räjähdimmekö nauramaan. Suomessa ei kohteliaana odotellakaan, vaan pitää mennä eikä meinata.

      Delete
  8. Hienosti olet laittanut asiat tahan postaukseen, Viimeinen kappale oli myos ihana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Leena! Me sovittin kyllä etukäteen, että koira nukkuu omassa punkassaan. Mutta ei musta ollut sanomaan ei, kun toinen katseli ruskeilla silmillään. Lapset väittää, että lepsuilen Felixin kanssa huomattavasti enemmän kuinheidän kanssaan.

      Delete
  9. Olipas hauskaa ja kepeää luettavaa :) Olisikohan tyttäressäsi näyttelijän ainesta kun osaa niin hyvin matkia brittiaksenttia? :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tyttö on harjoitellut aksentteja varsin innokkaasti. Etelän syvä mongerruskin onnistuu erinomaisesti. Mua välillä pelottaa, että jää pysyväksi. En saa siitä nimittäin vieläkään mitään tolkkua!

      Kiitos ystävällisistä sanoistasi, Matkatar.

      Delete
  10. Minä olen alkanut kahden vuoden jälkeen huomautella miehellei, että 'kaikki muut' olis kyllä tulleet auttamaan noitten kassien kanssa, kun raahaan kauppa-ja vesikasseja autosta (kun en pysty juomaan vesijohtovettä vaan tuon 6 gallonaa puhdistettua). Joskus se auttaa, useimmiten ei. Suomalainen mies.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kyllä se meidänkin yleensä aika huomaavainen mies toisinaan marssii hienosti kahta kättä heilutellen :) Toisaalta taas pojat ovat pieninä raahanneet niin painavia kasseja, että on meinanneet voimat hyytyä. Ei ole kassia äidille luovutettu pyynnöistä huolimatta.

      Kyllähän vesi olisi periaatteessa juotavaa, mutta on siinä aika vahva maku. Meillä juodaan jääkaapin ovesta filtteröityä vettä ja mies parhaillaan asentaa sellaista tankillista systeemiä keittiöön. Ensin hankittiin pora, sitten poraan timanttiterä. Sitten graniittiin reikä. Jonka jälkeen meille on tullut erilaisia putkia ja liittimiä. Tänään piti mennä jo ostamaan uusi tiskari... Onneksi ne oli kaupasta loppu. Asennustyö jatkuu... Mies on kyllä taitava ja saa yleensä kaiken toimimaan, mutta tällä kertaa tuntuisi olevan hyvi monipolvinen projekti.

      Delete
  11. Eksäni,joka on täältä kotoisin,oli erittäin kohtelias,ja alussa koin sen melkein kiusallisena,siis sen ovien avaamisen ym ym;D Tosin kaikki täällä eivät ole yhtä kohteliaita.Hienosti on tyttäresi oppinut brittiaksentin kun ihan täydestä menee;D
    KIva kirjoitus:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä se totuttelua vaatii. Mun täytyy edelleenkin joskus kieltäytyä takin kanssa auttamisessa, jos on kovin istuva malli.

      Luulen, että täällä ei kovin hyvin eroteta erilaisia brittiaksentteja joten riittää kun on riittävästi sinne päin. Mutta kieltämättä se on hauskan kuuloista.

      Delete
  12. Niin Suomessa on täysi tasa-arvo. Monessa asiassa hyvä, mutta löytyy siitä huonoakin, todella huonoa.

    Meillä naisten alkoholin käyttö on viimeisen 20-30 vuoden aikana kasvanut samoihin mittoihin kun miesten, jotkut naiset juovat enemmänkin. Aikaisemminhan nainen hoiti kodin ja lapset ja miehillä oli perjantaipullo. Ennen äiti pysyi selvänä ja perheessä oli aina yksi turvallinen aikuinen. Tässä on yksi syy kasvaneeseen lasten pahoinvointiin. Nyt sitä turvaa ei aina ole.

    Toinen merkityksellinen asia on se, että ennenkuin nainen tietää olevansa raskaana, tapahtuu alkiolla isoja kehitysvaiheita. Mitä vaikuttaa se, että tässä vaiheessa vedetään lärvit? Nainen puolustautuu sillä, etten tiennyt raskaudesta, mutta ei se sitä lasta auta. Voi vaan miettiä miksi ADHD ja monet muuta vastaavat neurologisetongelmat ovat kasvaneet viimeisen 20-30 vuoden aikana. Pientä neurologista oireilua on jo isolla osalla lapsista. Toki kaikki ei tietenkään johdu alkoholista, mutta viisaammat väittävät ette sillä on iso merkitys, kuten tupakoinnillakin.

    Miehellä ei ole mahdollisuutta olla raskaana ja synnyttää. Siinä ei auta selittää, että haluan olla tasa-arvoinen. Tasa-arvo on hyvä asia monessa asiassa, mutta ei kaikessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja taitaa alkoholi vaikuttaa rankemmin muutenkin naisen terveyteen

      Suomessa ollessani tein jonkin verrankin vapaaehtoistyötä päihdeongelmaisten kanssa. Heidän, jotka olivat ongelmiensa vuoksi pudonneet jo normaalielämästä, asuivat asuntoloissa jne. Työntekijät sanoivat, että kyllä miesten kanssa vielä pärjää, mutta naiset alkavat olla siinä vaiheessa aika pitelemättömiä.

      Taisi alkoholinkulutus / asukas tilastossa suomalaiset olla sijalla 15 maailmanlaajuisesti. Mietin, että olikohan tuossa mukana edes Viron tuontijuomat. Yksi tilasto, jossa ei tarvitsisi loistaa...

      Delete
  13. Hymy huulessa luin postauksesi, tuli mieleen 80-luvulla Sleeppareiden sanonta "puhut vähän mutta asiaa" ;)
    Kyllä välillä tuntee itsensä niin moukaksi kun ei osaa/ymmärrä kiitellä, käyttäytyä tai ottaa palveluja vastaan vaan on aina sellaisella "kyllä minä itse"- meinigillä!

    Ihana tytär! Kyllä Hugh Grant saa polvet notkumaan tai aksentti paremminkin :) Voi kun osaisikin puhua englantia sillä aksentilla!
    Kyllä ruskeat nappisilmät sulattavat rautaisimmatkin...mieheni on nykyisin kovin allerginen koirille, mutta kun tyttäremme otti ranskan bulldogin, niin miehenikin suli :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, mua ei ole koskaan verrattu Sleeppareihin ja tämä on kyllä kunnia. Kesämopo tulee mieleen milloin sopivina, milloin sopimattomina hetkinä. Pojilla oli sana hallussa.

      Meillä muuten mies oli kantona kaskessa koiran hankinnassa. Eikä siis allergioita tai muuta. Mutta niinpä vaan ovat koira ja isäntä adoptoineet toisensa.

      Enkä kyllä suoraan sanottuna ymmärtänyt kuinka kovasti itsekin voin kiintyä. Me kyllä vietetään Felixin kanssa paljon aikaa yhdessä ja aika hyvin olemme perillä toistemme aivoituksista.

      Delete
  14. Olipas hyvä ja hauska kirjoitus! Täytyy sanoa, että mä olen tottunut miesten kohteliaisuuteen, sillä isäni, mieheni ja veljeni ovat kaikki tosi kohteliaita. Samoin työkaverimiehet ovat!

    Onhan se brittiaksentti hurmaava! Juu, varsinkin Hugh Grantin suusta. tai Pierce Brosnanin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itse olen sitä ikäpolvea, että esim. omilla vanhemmillani oli luontaisesti hyvät tavat. Osattiin olla kohteliaita. Pikkutyttönä itsellenikin opetettiin niiaaminen, silmiin katsomista, miten sanotaan päivää. Ei taida muuten nykyään enää kukaan niiailla :)

      Delete