Wednesday, June 18, 2014

Hej på er alla!

Olen viime päivinä lukenut Svensk Damtidning -nettisivuja oikein urakalla. Innokkeen sain tottahan toki pikkuprinsessan ristiäisistä. So forgive me my Swedish. Muuten, hassu juttu on että vieläkin kaikkien näiden vuosien jälkeen ruotsi muistuu mieleen, vaikka en sitä koskaan Suomessa käyttänyt. Muutama viikko sitten lasten urheilukisoissa viereiselle radalle sattui ajanottaja Ruotsista, mitenkäs muuten. Kisat menivät rattoisasti, kun tapailin kieltä, hän puhui ruotsia ja minä vastailin englanniksi aina kun ruotsin sanat hukkuivat. Uusi ystäväni Maria oli kuitenkin sitä mieltä, että ruotsini oli erinomaista. Ainakin parempaa kuin hänen suomensa. Kuka vielä kehtaa väittää, että kouluruotsista ei ole mitään hyötyä kysyn ma.


Postauksiin, joissa on kuvia meiltä kotoa on tullut usein rukseja kohtaan "lisää". Joten tässä pari kuvaa. Yleensä tämän pöydän ääressä syödään päivän ateriat: aamulla silmät sikkaralla, illalla jo touhukkaampina. Keittiö on mallia "gourmet kitchen" kuten täällä niin kauniisti sanotaan. Mun toivomuslistalla on keittiön värittäminen vaaleammaksi. Ensin haikailin valkoisen keittiön perään, mutta tosiasia on että tähän taloon se ei sopisi. Ellei sitten pistäisi ihan kaikkea uusiksi. Joten mielessä on alkanut versoa harmaan sävy. Tänään mieli harhaili vihreille poluille, mutta ehkä se harmaa on turvallisempi. Mies sanoi, että keittiö saa odottaa. Ensin on muutama muu projekti. 

Edellinen ja talon ensimmäinen asukas oli Italiasta kotoisin. Opinnot Ranskassa ja sitten Manhattanin kautta tänne tupakkapeltojen keskelle. Maku näkyy monessa asiassa. Kuten keittiön tummissa sävyissä. Itseäni ilahduttavat riittävät säilytystilat ja kantikkuus. Mä tykkään suorista viivoista. 

Olen hulluna myös pöytäliinoihin. Mitä kukikkaampaa sen parempi. Jos pöytäliina ei ole kukallinen niin sitten kattauksesessa pitää olla flooraa. Mun koti ei kai koskaan voi olla valkoinen. Ihailen valkoisia koteja, mutta rakastan värejä. 


 Olen aikaisemminkin kuvannut eteistämme. Tykkään aina vaan tästä tilasta. Dennis Stockin mustavalkoinen kuva on taustalla. Siihen liittyy monta muistoa. Ensinnäkään emme tienneet tästä kuvasta, kun mies otti lähes samasta kohtaa kuvan Highway Ykköseltä (Kalifornia,San Diego). Tämä kohta on lähellä Del Marin ravirataa. Itse asiassa lähes tuohon kohtaan kerran mieheni kanssa pysähdyimme ja hän pujotti rannerenkaan ranteeseeni :) Ja kaksosten kanssa jätimme auton usein parkkiin ja painelimme rantaviivaa pitkin vauvat selässä. 

Mun pitää kaivella tietokoneen uumenista miehen ottama kuva ja kehystää se tuohon lipaston päälle. 


Olen aina rakastanut auringonkukkia. Ja mandariineja. Molempia kutsun pikkuauringoiksi. Eihän tällaisen kukan edessä voi kuin hymyillä. 


Juhannus näyttäisi olevan vilpoisa siellä koti-Suomessa. Mielelläni pukkaisin matkaan muutaman meidän lämpöasteen. Tänään paineltiin jo yli 100 Fahrenheit asteen. Kesäkuuksi se on ihan liikaa. Aivan liikaa. Siis sellainen 35 C astetta. Felix ei jaksa lenkkeillä ja me muutkin ollaan vankeina sisätikoissa. Ilmastointi hyrrää ja dollarit lipuvat savuna ilmaan. 

Ja vielä pari sanaa taulusta. Vein julisteen kehystettäväksi kun muutimme tänne etelän maisemiin. Ensinnäkin kehystysaika venyi viikon. Kun menin hakemaan kuvaa oli kehys vaurioitunut matkalla kehystämöstä kauppaan. Kehys tehtiin uudelleen. Kun hain kuvan pyyhittiin yli koko reilu 300 dollarin lasku. Olkaa hyvä Mrs. M. Olemme pahoillamme kun näin mokasimme. Arvatkaas vaan missä olen sen jälkeen kehystystyöt teettänyt :)

13 comments:

  1. Olen huomannut,että olisi kannattanut ruotsin tunneilla olla ehkä kuulolla ;-) Olemme automatkustelleet Ruotsissa,Tanskassa ja Norjassa ja kaikissa olisi ruotsin kieli tarpeen..mutta mikä se on kun yrität puhua niin tulee vaan englannin tai saksan (!!) sanat mieleen..hih!
    Auringonkukat ovat aivan ihania <3
    Joo,lähetäppäs meille pari kymmentä Fahrenheitia niin tarkenee grillata :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä luulen, että itse tulin vahingossa kuunnelleeksi ruotsia sen verran ylimääräistä koulun lisäksi, että jotain tarttui. Olen aina tykännyt Eva Dahlgrenista ja Öhmanin tavaratalo oli hauska. Suurta juhlaa oli, kun näki vuoden vaihtuessa Ruotsin kuningashuoneen kuulumisista tv-lähetyksen. Mutta jos tarkkoja ollaan, niin kyllähän se mun ruotsi on enemmän tyyliä det är på det sättet att jag förstår inte. Kan jag få en flaska Jaffis sujuisi myös :)

      Delete
  2. Hej hej från Helsingfors!

    Olen joskus aikoinaan puhunut ihan sujuvaa ruotsia vielä lievällä Ahvenanmaan murteella (ahvenanmaalainen täysin ummikko tyttö oli töissä tallilla, jolla kävin teininä). Nyt on ruotsinkielinen pomo, appi sekä ystäviä ja aina puhutaan suomea...


    Taito on pahasti ruostunut ja tuntuu kuin älykkyysosamäärästä häviäisi 90% kun pitää puhua ruotsia, vaikka vielä ymmärränkin sitä ihan hyvin. Joitain vuosia sitten olin työmatkalla Ranskassa. Matkustin paikan päälle jo edeltävänä viikonloppuna, paikalle oli tullut jo ruotsalainen kollegani, joka ilmoitti että puhumme ruotsia viikonlopun. Alku oli aika hapuilevaa, mutta jostain niitä sanoja alkoi taas löytyä. Eli toivoa olisi kielitaidon palautumisesta, jos pääsisi intensiivisesti puhumaan vaikka viikon tai kaksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mun keskustelukumppani oli siitä kiva, että häntä piut paut kiinnosti mun kielioppi tai mikään muukaan. Olen kyllä herttaisesti unohtanut kaiken mahdollisen, paitsi säännön KONSUKIEPRE joka oli muistaakseni ohje sivulauseen sanajärjestykseen. Mutta kuka sellaista puhuessaan miettii :)

      Mun varmasti kävisi köpelösti ruotsin kielisessä ympäristössä. Jag heter Johanna och jag kommer från Finland ei kauhean pitkälle auttane. Mutta amerikkalaisittain ajatellen mä olen jo aikamoinen virtuoosi :)

      Delete
  3. Kouluruotsista on hyötyä, isolla Hoolla. Mä olen nyt mun kolmannessa työpaikassa, missä käytän kieltä päivittäin. Oikeestaan mä tarvitsisin norjankieltä, ja yhdessä edellisessä oisin tarvinnut myös tanskankieltä, mutta ruotsillakin tuun toimeen näiden mun pohjoismaisten kavereiden kanssa:) Mikään kieli ei ole turha jos multa kysytään.

    Lämpöä voisit tännekin vähän jakaa kun sulla on sitä siellä yllin kyllin, siskokin lupasi Vegasista vähän yrittää puhallella tänne päin:) No keskikesän juhla on ovella ja se on kiva se, oli sää mikä tahansa! Auringon kukat tuo kummasti auringon sateeseenkin...

    Mukavaa Juhannusta sinne rapakon taakse!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen joskus yrittänyt saada selkoa norjasta ja tanskasta myös. Vaadittaisiin kai hyvin hidasta puhetta, että jotain ymmärtäisin. Kai se on vähän niin, että kun tottuisi kuuntelemaan niin sujuisi patemmin. Ei sen puoleen, tämä paikallinen etelän englanti on edelleenkin mysteeri. Ihan mahdotonta käsittää.

      Mulla on kova ikävä Suomeen. Kotiäidin on vaan aika mahdotonta taikoa matkarahat :( Varsinkin nyt juhannuksen aikaan. Mua ei haittaisi vaikka olisi vähän kylmempi ja vetistä. Oikeastaan se olisi ihan mukavaa vaihtelua.

      Delete
  4. Nostan hattua tuosta ruotsin osaamisesta - jos ei kieltä käytä niin vanhat hyvätkin taidot unohtuvat. Näin viime viikolla artikkelin vieraan kielen harjoittamisesta ja kuinka hyvää aivo-voimistelua se on. Joskus haaveilen jostain intensiivikurssista, jossa minut tiputettaisiin jonnekin jossa vain pitäisi pärjätä vieraalla kielellä.....:)
    Auringonkukat ovat ihania ja teillä on kaunis valoisa eteinen ! Hyvää Juhannusta myös teille. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Annoin nyt vähän turhan hyvän kuvan osaamisestami. Tämä on tälläista amerikkalaista osaamista - muutaman sanan tapailu jo kertoo huikeasta kielitaidosta :)

      Ruotsi oli mulle koulussa jostain syystä luontaisesti helpompaa kuin englanti. Yhden ruotsin maikan ilahdutin ikihyväksi, kun valtakunnallisessa ruotin ainekirjoituksessa sijoituin toiseksi. Siinä sai muistaakseni olla sanakirjat apuna. Ensimmäinen palkinto olisi ollut Ruotsin risteily. Toinen palkinto oli kaksi tai kolme c-kasettia, joissa Suomen ruotsalaisten bändien musiikkia... Pääasia, että opettaja ilahtui.

      Delete
  5. Minä olen onnistunut ihan totaalisesti ruotsin, en ole tarvinnut sitä mihinkään... Englantia taas käytän töissä melkein päivittäin.
    Hyvää juhannusta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. En minäkään Suomessa ollessa ruotsia tarvinnut. Kerran myyjätyttönä ollessa puhuin ruotsia turkkirouvalle, joka myöhemmin liukuportaissa alaspäin mennessään haasteli ystävälleen suomeksi. Satuin liukuportaisiin taakse. Ostoksilla ei ollut tyytyväinen ennen kuin löytyi ruotsia puhuva myyjä. Ja minähän yritin :)

      Delete
  6. On teillä hyvä näköistä !
    Olen itse kaksikielisestä perheestä ja nykyään saan niin harvoin puhua svenska.Mutta minulla on täällä ruotsinkielinen hammaslääkäri ja matkustan tosi pitkän matkan vain päästäkseni hänen vastaanotolleen,tosin hän on ruotsalaisuuden lisäksi myös mukava;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaksikielisyys on kyllä aikamoinen rikkaus! Sulla on siis päässä jo kaksinkertainen sanavarasto moniin muihin verraten. Tutkitustihan kaksikielisten riski sairastua muistisairauksiin on pienempi, kun aivosolujen välillä on enemmän yhteyksiä. Vai miten se nyt meni.

      Kiva juttu, kun on löytynyt mieleinen hammaslääkäri. Lapsuuden kauhukokemusten jälkeen se on ollut itsellenikin tärkeä juttu.

      Delete
    2. Nimenomaan! Minullakin on lapsuudesta traumaattisia hammaslääkärikokemuksia,mutta Mikaelin hoitoon pääsyä odotan innolla; D

      Delete