Saturday, March 8, 2014

Ostereiden höyryttelyä

Etelän ihmiset ovat herkkusuita. Kertakaikkisia herkkumaakareita. Ystävältä kävi kutsu saapua ostereiden paahtamiseen. Tai oikeammin höyryttämiseen. 15. maaliskuuta päättyy ostereiden kalastusaika, joten tänään oli viimeisiä tilaisuuksia järjestää kekkerit. Osterit on pyydystetty reilu vuorokausi sitten. 


Toinen ystäväni avusti lautaseni täytössä. Kun ostereita on availlut koko ikänsä käy se mahdottoman näppärästi. Ystäväni naapuri oli valmistanut tulisen soossin, jonka kanssa mereneläviä nautiskeltiin. 


Tämä yläkuvan saavi on valtaisa. Pääsimme juhliin parin tunnin viiveellä. Muut olivat saaneet saavin jo lähes täyteen. Ystäväni isä, joka toimi höyryttäjänä höyrytti meille ihan uunituoreet annokset. 

Kekkerit piti järjestää varmuuden varoiksi osittain autotallissa, sillä viime päivinä on satanut. Seremoniamestari on itse koonnut höyrytinsysteemin. Pari vuotta sitten nautimme mahdottoman hyvää nyhtöpossua samaisen kokin valmistamana. Nyhtöpossun valmistukseen oli rakennettu omat järjestelmänsä. Ystäväni isä on ammatiltaan saarnaaja. Aiemmin elämässään hän on viljellyt tupakkaa ja ystäväni on hankkinut taskurahoja tupakkasatoa korjaamalla. 


Tässä vielä herkku suoraan kuoresta.


Palanpainikkeeksi oli tarjolla mm. maissileipää, tässä tapauksessa flat cornbread. Rasva vain tirisi suupielistä, kun tätä maistelin. Turha kai sanoa, että aivan älyttömän hyvää. 


Jokainen vieras toi jotain lisäkettä tai tarjottavaa. Peruna-papulisäke oli erinomaista. Mä aina hämmästelen, että miten ihmiset osaavat. 


Ihan paras jälkiruoka oli ystäväni äidin tekemä 12-kerroksinen suklaakakku. Sokeri vain ritisi hampaissa. Hetki nauttimisen jälkeen vaivuin ihanaan sokerikoomaan, olla möllöttelin auringonpaisteessa. Nyt harmittaa, kun en ottanut kakkua lisää. 


Ruokajuomia oli joka lähtöön. Michelob on SE olutmerkki, jota jokaisen itseään kunnioittavan yksilön pitäisi nauttia. Harmi, kun mä tykkään Budweiserista :) Täkäläisittäin Budin juominen on ihan junttia. Ystäväni tuntee makuni niin hyvin, että minulle oli jätetty lämpimään pullo pari Red Stripe -olutta. Mä tykkään nauttia juomani huoneenlämpöisinä. Myös oluen. 


Päivä oli kaunis. Eilisen sade oli muisto vain. Siitä huolimatta takapihan pation tulisijassa roihusi.  


Tätä ystäväni pergolaa mä kadehdin. Kesäisin katosta koristavat köynnöskasvit ja illaksi syttyvät pienet valot.


Etelän ihmiset ovat vieraanvaraisia, sydämellisiä. Meidän ystävyys alkoi, kun vasta naapuriksi muuttanut silloin vielä tuntematon ystäväni joutui sairaalaan kesken kiireisen illan. Heillä oli silloin kaksi pientä tytärtä ja koska olimme vaihtaneet muutaman sanan kysyivät he voivatko tyttäret tulla meille siksi aikaa, että saavat muuta  apua lastenhoitoon. Pienet tytöt kannettiin meille, sijattiin vuoteet leikkihuoneeseen. Myöhemmin yöllä lasten isä kävi hakemassa tytöt kotiin, minä kannoin toisen sylissäni, tyttöjen isä toisen. Tämän jälkeen ystävyyttä ja avunantoa on ollut puolin ja toisin. Ystäväni perhekin on ottanut meidät omakseen. Suunnittelemme ystäväni kanssa matkaa Lontooseen. Se olisi hänen ensimmäinen ulkomaanmatkansa ja en mäkään mikään Lontoon asiantuntija ole vaikka kaupassa tänään myyjä kysyikin, että olenko kotoisin Lontoosta :) 

14 comments:

  1. Insinoorina en voinut olla kiinnittamatta huomiota tuohon hoyrytyslaitokseen ja erittain nokkelaan 'maitokorien' kayttoon kaasupullon naamioinnissa ! :)
    Osterit on hyvia - oma suosikkini on kuitenkin kypsentamaton.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä en edes ymmärtänyt ensiksi, että tässä tämmöinen systeemi on. Ja se nyhtöpossun valmistuslaitos vasta erinomainen olikin. Se oli rakennettu peräkärryyn, joten kulkee matkassa. Enkä ole niin hyvää possua naurtinut.

      Eivät nämä höyrytetyt ole ollenkaan pössömpiä. Eivätkä paahdetutkaan. Varsinkin, kun ovat vastapyydettyjä. Harrastan kuitenkin sen verran vähän ostereita, että kovin kummoinen asiantuntija en tässä ole. Itse asiassa se tulinen kastike oli piste iin päällä.

      Delete
  2. Varmasti hyvää :) Tuo kakku on tosi herkullisen näköinen, nam...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan harmitti, kun en ymmärtänyt ottaa ekalla kertaa kakkua tarpeeksi. Sitten en jotenkin kehdannut muka mennä santsaamaan...

      Delete
  3. Jopas on nähty vaivaa ja mikä kakku! Slurps :). Minulta osterit jäisivät syömättä, olen niin arkajalka kaikkien tuollaisten suhteen, katkarapuihin oli pakko tutustua Norjassa ja ne menevät, mutta ei nämä muut erikoisemmat eliöt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En minäkään mikään varsinainen heittäytyjä ole, mitä tulee näihin mereneläviin. Mulla tulee aika nopeasti raja vastaan. En siis kulhotolkulla voi ostereitakaan vedellä. Kastike taisi tällä kertaa olla se syy, miksi tuli nautittua vähän useampi.

      Delete
  4. Itse en ostereista välitä, mutta Siippani on niihin ihastunut. Täällähän niitä ei nautita saavikaupalla, vaan ravintolassa niitä tilataan esim 3 kpl ja palanpainikkeeksi shampanjalasillinen...Siipan mukaan hänellä on yksinkertainen maku...

    ReplyDelete
    Replies
    1. No me etelän junterot ei ymmärretä näin fiinisti nautiskella. Saavikaupalla ja oluen kanssa :) Ei vais, itse söin ehkä parisenkymmentä ja kuten Pauskalle vastailin oli kastike se juttu. Ihan kuten etanoiden kanssa valkosipuli.

      Delete
  5. Herkkuruokia!
    Mutta, vissiin amerikkalainen tapa on pilata tämä herkkusuiden nautinto kuumentamalla!?
    Tuoreet hyvin pestyt osterit jäämurskan päälle tarjolle, aukaset ja purista sitruunaa otuksen niskaan, niin selviää onko se tosiaankin tuore ja syömäkelpoinen. Lontti hätkähtää ja sitten suu auki hotkaisu ja saman siliän tien toisen kimppuun.....siellähän ne jo menomatkalla kuolee ennen kun perille pääsevät!
    Mulla olisi kansanvälinen ura keittiömestarina loppunut lyhyeen jos olisin osterit väärin valmistannut, niin tarkkaa on näitten kaikkien nilviäisten valmistus ja syönti!

    Tarkennan ihan näin hyvän ystävyyden takia, että inhoon raakoja osterita niin paljon etten niitä ite syö...olen aikoinani kokeillut, että jospa.....en vain pysty! Tämä on muuten niitä harvoja "herkkuja" jota en tosiaankaan pysty kurkusta alas laittamaan! Melko varmasti höyrytettynä toimisi mullakin.
    Sinisimpukat oli muuten viimeviikolla tarjouksessa Sokosella 5.90/kg, harkitsin jopa niitä ostaa ja keittää ihan vain omaks tarpeeks, kun hitakin oli ok. En ostanut kun olen niin kotioloissa niin mahottoman laiska jotain vähänkin vaivaa vaativan ruuan suhteen...enkä sitten tee......;)
    ps.herkullinen peruna/papu salaatti ja olin näkevinäni pekonia joka antaa sen maun siihen! Uskomattoman hieno kakku ja aikamoista taitoa vaativa, jotta tulos tuli näin herkullisen näköiseksi ja maku varmaan samanlainen !
    Olisin halunnut olla mukana, koska ne osterit oli lämmöllä valmistettu...nami...;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muuten en yhtään ihmettelisi vaikka näitä olisi höyrytetty siitä alkaen kun manner löytyi. Kyllähän me amerikkalaiset otetaan homma kuin homma omaksi ja tehdään siitä ihan omanalainen :)

      Minulla tuottaa tuskaa taas kaiken elävän nieleminen. Taitaisi jäädä hyväksi aikeeksi.

      Rouvalla on kuulemma jokin ihan erityinen vuokasetti jolla kakun pohja tehdään. Sitä minulle kauan ja hartaasti selvitettiin, mutta en nyt ole ihan varma minkälainen se oli.

      Salaatti oli erinomainen. Ja tarkkana tyttönä tietysti huomasit pekonin. Vähän kasvissalaatti siitä kärsi, mutta onhan se pekonikin melkein kasvis kun asiaa oikein joltain kantilta funtsii...

      Delete
  6. Ostereita on minullekin joskus tarjottu, mutta syömättä ovat kyllä jääneet. Pitänee
    antaa niille uusi mahdollisuus, kun sinä niin hehkutat niitä. Ja juot vielä oluenkin
    lämpimänä! Niin tekee miehenikin, ja sekös ihmetyttää immeisiä siellä Amerikoissa reissaillessamme. Ja juomat aina ilman jäitä, kiitos!
    -Eesaiina

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nämä höyrytetyt ovat ok. Samoin olen maistanut paahdettuja ja nekin menivät.

      Juon lähes kaikki juomat lämpöisenä/kuumana. Sikäli en oikein tänne sopeudu, kun amerikkalainen on kuulemma sellainen että haluaa oluensa kylmänä ja suihkunsä kuumana. Tosin jälkimmäinen pitää paikkansa ihan prikulleen.

      Delete
  7. Olen myös vähän arka meren elävien suhteen niin kuin Pauska tuolla ylempänä,mutta Dublinissa maistoimme tuoreita ostereita pubissa sitruunan ja Guinessin kanssa.Se kokemus riittää minulle!! :)
    Kakku näyttää ERITTÄIN herkulliselta!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. En tiedä miten tuoreiden ostereiden kanssa kävisi. Pitäisi olla ainakin sitä Guinnessia riittävästi.

      Vieläkin harmittelen, että en rohkaissut mieltäni ja hakenut kakkua lisää. Se oli ihan jumalattoman hyvää.

      Delete