Wednesday, March 5, 2014

Apinaenglantia

Aikani kuluksi lapsia autojonossa odotellessa katselin Ilta-Sanomien sivuilta Lenita Airiston ja Rita Tainolan keskustelua (täältä). Olen aina pitänyt diplomiekonomi Airistosta. Hän on rohkea oman tiensä kulkija. Sujuvasanainen, säkenöivä, eläväinen ja naurukin on hersyvä. Lenita Airisto on ihminen, jonka haluaisin tavata, kuunnella mitä hänellä on kerrottavaa. Viisautta ja kokemusta on muillekin jaettavaksi. 


Apinoihin voi tutustua Wikipedian-sivuilla. Kuvakin on täältä. Mutta apinoiden englannin kielen taidosta ei löytynyt mainintaa. 

Keskustelussa mua alkoi harmittaa peijakkaasti, kun taas kerran parjattiin ja mietitiin että miten me suomalaiset ollaan niin paljon huonompia. Suomalaiset sitä ja suomalaiset tätä. Ja sitten Lenita loihe lausumaan suomalaisten APINAENGLANNISTA. Kuulemma nykypolvilla menee jo paremmin, mutta firmojen pitäisi huolehtia että apinaenglannin puhujat eivät pääse pilaamaan suomalaisten mainetta. 

Olen itse sitä ikäpolvea, jonka kieliopinnot painottuivat kielioppiin. Puhumisesta viis kunhan lause on oikein koottu. Muistan kun kuudennella luokalla pyysin englannin opettajalta tukiopetusta. En suinkaan kieliopin vuoksi vaan siksi, että älysin ettei th-yhdistelmän lausuminen suju kuten pitäisi. Tunnin verran jankkasimme the car, there, that, those, the monkey. Ei se kuulkaa suju vieläkään. Aika helposti kaikessa kiireessä sanon tö tai thö (kuulostaa hö) tai jotain muuta. Tähän mennessä kukaan ei kuitenkaan ole minua täällä oikonut tai asia jäänyt ymmärtämättä. Broken English on kuitenkin maailman puhutuimpia kieliä.

Mulla nousee aina karvat pystyyn, kun ihmisten kielitaitoa arvostellaan. Pitää olla erinomainen ihminen, että voi toisen osaamista arvostella. Mutta kuinka sivistynyttä se on onkin sitten toinen juttu. Toisaalta eiväthän osaaminen ja sivistys olekaan synonyymejä. 

Olen kuullut sivusta, kun kaksi onnekasta jotka ovat oppineet vieraan kielen jo melkein vauvasta (vanhemmat olleet ulkomailla töissä) ovat haukkuneet kolmannen ääntämyksen pataluhaksi. Omaan blogiini riittää irvailijoita varsinkin englannin kielen kirjoitusvirheistä. Sikäli hassua, että taidan kuitenkin tehdä prosentuaalisesti enemmän virheitä ihan suomeksi. Kertokaa mulle mikä siinä on, että toisten kielitaitoa ja ääntämystä pitää arvostella? 

Suomen koululaitos veti mun kanssa vesiperän. Kielioppiopinnot ovat hävinneet päästä lähes täysin. Puhua papatan niitä sanoja jotka aivojen salalokeroista löytyvät ja varmasti teen virheitä sekä ääntämyksessä että kirjoituksessa.  Tiedän toki, että moni kuukauden ulkomailla asunut puhuu paikalliskieltä kuin NATIIVI (voi vitsi, jos yhden sanan voisi poistaa kielestä niin tämä olisi hellurei!) ja hänet sekoitetaan paikallisiin sekä ulkonäkönsä että puheenpartensa vuoksi. Ja jos ei paikallisiin, niin ainakin näyttää enemmän ruotsalaiselta tai ranskattarelta kuin suomalaiselta. (Itse asiassa olen tutustunut täällä amerikkalaiseen, joka on oppinut lähes täydellisen suomen kielen käymättä koskaan Suomessa, seurustelematta suomalaisen kanssa. Onpahan vähän treffannut suomalaisia ja loput oppinut kirjoista ja äänikaseteilta. Kyllä näitäkin luonnonihmeitä on. Kertoi, että hänen päänsä on sellainen että sinne vain tarttuvat jotkut asiat, kuten vieraat kielet.) 

Tiedättekö,  mä olen ylpeä siitä kun voin sanoa olevani suomalainen. Kuulostan ja näytän vähän erilaiselta, mutta niin tekevät mm. etelä-afrikkalainen, meksikolainen, intialainen ja teksasilainen ystäväni. En halua näyttää ruotsalaiselta tai ranskalaiselta. Kun adoptoimme Felixiä kertoi yhdistyksen pomo käyneensä edellisenä vuonna risteilyllä Helsingissä. Hän ihasteli, kuinka kaikki olivat hoikkia ja pukeutuneet niin hyvin. Näyttivät hyvinvoivilta ja terveiltä. Mitäpäs minä muuta kuin kehumaan, että Suomessa kiinnitetään paljon huomiota terveellisiin ruokatottumuksiin ja liikutaankin kun pyöräillen ja kävellen pääsee niin näppärästi joka paikkaan. Ja yksillä kutsuilla punastuin, kun kävin keskustelua herran kanssa joka totesi suomalaisten naisten englannin olevan hyvin seksikästä. 

Vieläkö kouluissa painotetaan kielioppia? Vai joko on hoksittu, että vaikka puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen kultaa, niin joskus kannattaa myös suu avata ja puhua sillä äänellä mikä sieltä tulee? Vertailun vuoksi, lapsillamme ei ole ollut kielioppitunteja edes omasta äidinkielestään englannista. Nyt opetusohjelma muuttui ja kielioppi on taas mukana kuvioissa. Jos kysyn, että  mitä ovat verbit ja adjektiivit niin vastaus löytyy. Mutta lauseenjäsenistä on turha tiedustella mitään. 


28 comments:

  1. Ei painoteta läheskään niin paljon kuin 80-luvulla, suulliset kokeet tulevat kohta ylioppilaskirjoituksiin ja niihin(kin) pitää alkaa harjoitella yhä enemmän. Toki kielioppi pitää hallita, mutta itse koitan kannustaa tuottamaan tekstiä. Kyllä se natiivi ymmärtää ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Pauska! Sie minua kiusaat näillä natiiveilla :)

      Multa on mennyt ohi tuo ylioppilaskirjoitusten uudistus. Hyvään suuntaan ollaan menossa, mielestäni. Lapset opiskelivat nyt Middle Schoolissa High Schoolin ykköskurssin espanjasta ja tenttiin kuului suullinen osakin.

      Delete
    2. ;) me kieltenopet käytetään tuota sanaa melkein joka päivä :).
      Ei se oikeastaan ole sulta mennyt ohi, pari viikkoa sitten luin siitä YTL:n Fb-sivulta ja nämä ovat kaiketi vasta suunnitelmia, mitään varmaa ei vissiin oo vielä ees päätetty.

      Delete
  2. Voi miten hienosti postasit tärkeästä asiasta. Olen itse kaksikielisellä alueella ja täällä osa porukoista arvostelee toisten ruotsinkielentaitoa ja/tai sitten sitä, että ruotsinkieliset eivät "halua" oppia suomea. Minusta tämän yli 40 v:n kokemuksella kaksikielisyydestä on kuitenkin tärkeintä se, että pystyy asiansa saamaan ymmärretyksi, haittaakse jos joku sanan suku tai sijamuoto tai prepositio ei ihan kohdalleen osuisi. No, Lenita muistetaan toki suomalaisten miesten tennissukkien arvostelemisesta myös, joten en ihmettele, että puuttuu ns. "apinaenglantiinkin".
    Sinun tekstissäsi ei juurikaan virheitä huomaa, niin hyvin on suomenkieli sinulla hanskassa, hyvä sinä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itse joskus olin ihan ällikällä, kun ymmärsin että kaikki ruotsinkieliset eivät todellakaan osaa suomea. Sisä-Suomen kasvatille se oli uusi asia. Toisaalta ilahdutin joskus ruotsinkielistä asiakasta, kun edes yritin auttaa ruotsiksi. Hän oli ihan otettu tästä yrittämisestä. Eihän se ruotsi niin kummoista ollut, kun ei koskaan tarvinnut harjoitella. Ja ranskalaiset asiakkaat vasta innoissaan olivatkin, kun parin ranskan kielen tunnin jälkeen toivottelin bonjouria :)

      Kiitos kiitoksistasi. Kirjoitan aika nopeasti ja toisinaan julkaisen ilman kunnon oikolukua. Virheitä jää ja kaikkea en taida enää osata, mutta hyvä jos selvän saa blogistin tarkoitusperistä :)

      Lenita oli kyllä silloin niiden sukkien kanssa ihan oikeassa. Toki mukavat sukat, mutta eihän ne ihan joka paikkaan käyneet. Nykyisin ei taida olla tarvetta paimentyölle pukeutumisen saralla. Suomalaiset ovat hyvin trendikkäitä. Ainoa asia joka minun silmääni on osunut ovat miesten caprit, mutta jonkin aika sitten oli Wall Street Journalissa juttu, jossa kerrottiin miesten housujen lahkeiden lyhentymisestä. Että olisivatko Suomen miehet tässäkin asiassa edelläkävijöitä :)

      Delete
  3. Itse olen sitä mieltä, että on aivan sama kuinka puhuu, kunhan tulee ymmärretyksi. Turhaa tuollainen arvostelu, puhumallahan sitä tosiaan vain voi kehittyä. Itse jatkan apinaenglantini kehittämistä surutta ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Samaa mieltä ehdottomasti. Mun puhe ei ole kyllä juuri kultivoitunut näiden vuosien aikana. Johtuu kai siitä, että kotona kuitenkin höpötän suomea. Ja tämä nettiaikakin sujuu suomen kielen parissa :)

      Delete
  4. Uskon, että enemmän tehään koulussa suullisia tehtäviä kuin ennen, mutta se on sitten aika paljolti suoraan kirjasta lukemista.. ainakin yläasteella

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä harjoitettiin aikanaan myös sisälukua. Ja voi pojat, kun kavereita nauratti jos joku (kuten minä) yritti ääntää muka vähän enemmän. Kyllä siitä sai sitten kuulla. Puhuminen olisi kaikista tärkeintä, mutta sitäkin taitaa olla jo niin paljon enemmän matkailun ja muun vuoksi. Sekin inspiroi opiskeluun kun huomaa, että jostain opitusta on tosissaan hyötyä.

      Delete
  5. Yläasteella ja lukiossa korostettiin kielioppia, kauppaopistossa panostettin enemmän puheen tuottamiseen ja rohkaistiin olemaan huolehtimatta virheistä turhaan.

    Au pair-vuoden aluksi lapset totesivat minun olevan ihan kiva, varsinkin jos opin puhumaan.englantia (takana oli siis jo vuosia kouluenglantia)... Niin lopulta opinkin, puhumalla päivästä toiseen ja murehtimatta turhaan taidoistani tai niiden puutteesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi niitä lapsukaisia! Aika nopeasti muuten huomaa ovatko ihmiset matkustelleet ja olleet ulkomaalaisten kanssa tekemisissä. He suhtautuvat jotenkin rennommin tilanteeseen ja ymmärtävät, vaikka kaikki ei ihan nappiin menisikään. Tätä ne lapsetkin varmaan tarkoittivat sillä, että jospa puhuisit englantia. Se vaati heiltäkin tottumista.

      Lasten espanjan opettaja oli epäillyt, että lapsi ivaili hänen englannin taitoaan. Oli sitten rauhoittunut, kun lapsi selvitti että mun äiti on ulkomaalainen ja puhuu korostuksella englantia eikä hän irvaile äidilleenkään. Mitähän tuostakin sitten pitäisi ajatella...?

      Delete
  6. Erinomainen kirjoitus ja kannanotto!

    Uskallan olla sitä mieltä, että suomalaisille englannin ääntäminen saattaa olla jopa hankalaa, sillä englannin kielen lausumisessa intonaatiolla on erittäin merkittävä asema. Että osaa siis painottaa sanoja oikein. Me suomalaisethan puhumme aika tasaisella nuotilla ilman suuria vaihteluja, ja silti aina ja kaikki ymmärtävät toisiansa :). Itse olen huomannut, että hyvin monia englanninkielisiä sanoja on vaikea oppia lausumaan oikein ellei osaa sitä oikeaa sanan painotusta. Siinä sitä on työn sarkaa niitettäväksi ainakin itselleäni :D.

    Sellaista olen huomannut, että suomalaiset eivät puhu enää välttämättä apinaenglantia vaan jotenkin hassummin lausuvat, epäselvästi ja vähän lisping. Tuleeko tuo lisping siitä, että ollaan epävarmoja ääntämisestä. En tiedä.

    Minusta suomalaisilla on yhtä suuri oikeus puhua eglantia aksentilla kuin on kaikilla muillakin, joilla englanti ei ole äidinkieli.

    no name

    ReplyDelete
  7. Hei kuule, vielä tuli mieleeni sellainen asia, että jos meidän suomalaisten annettaisiin (toisten suomalaisten taholta kuten esim. Lenita) vapaasti puhua englantia aksentilla, niin saattaisihan sitä vaikka niitä kauppojakin firmoille syntyä. Kauppamiehet ja -naiset puhua pajattaisivat kuuntelijoilta päät pyörryksiin hurmaavalla aksentilla, eikä heidän tarvitsisi pelätä ja tuntea häpeää, että toinen suomalainen vieressä arvostelee lausumista :D.

    Täällä kuulee niin monenlaisia hurmaavia aksentteja kun sitä englantia puhutaan, mutta eivät nämä puhujat näytä sitä häpeilevän, ja tuntuukin, että onko se häpeän viitta laskettu vain meidän suomalaisten hartioille tässä kieliasiassa. Ja kenen toimesta se on tehty.

    no name

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanoit kyllä ihan naulan kantaan: jep, kyllä meillä on ihan oikeus puhua englantia omalla aksentillamme kuten muillakin :)

      Minulle myös jotkut sanat tuottavat ongelmia, kuten technology ja executive. Kun pyysin joskus taksin viemään Girard Avenuelle niin piti tavata ja taksikuski sanoikin, että sä sanot vähän hassusti tuon sanan. Olen yrittänyt treenata hankalia, mutta niin aina vain välillä lipsahtelee paino väärälle tavulle.

      Ja olet oikeassa, että kyllä nyt olisi jo aika unohtaa nämä mollaamiset ja kannustaa ihmisiä. Tai ihan parasta olisi jos jätettäisiin kokonaan kommentoimatta. Itse olen joskus funtsinut työtilanteita. Kerrankin istuin neukkarissa ostajani , tanskalaisen myyjän ja suomalaisen myyjän agentin kanssa. Ostaja ja agentti oli ihan turhia siinä neuvonpidossa. Eivät sanoneet mitään. Minä olin ensimmäisiä kertoja sellaisessa tilanteessa ja olisin toivonut vähän tukea, mutta mulla oli epämukava olo että siinä ne arvioivat mun englannin kielen taitoa. Kaikki sujui toki hyvin. Nyt jälkeenpäin on tullut mieleen, että ehkä eivät sittenkään uskaltaneet avata suutaan. Olen myös usein ollut se, joka neuvoo turistille tietä tai muuten neuvoo. Siis Suomessa. Luulen, että se johtuu siitä että en kertakaikkiaan vain osaa nolostella osaamattomuuttani :)

      Delete
  8. Tosi kiva kirjoitus. Joo Lenita näkee meissä suomalaisissa aina virheitä. Se on hänen tapansa pysyä otsikoissa, ehkä. Ei se kivalta tunnu, ehkä hänelle joku sen joskus kertoo. Omia pitäisi puolustaa! - Ulkomailla asuessani en muista koskaan kenenkään huomautelleen erityisesti ääntämisestäni paitsi silloin jos ei tullut ymmärretyksi. Samoin Ruotsissa jopa kehuvat että kun niin kivalta se ruotsi kuullostaa.

    - Sä oot kyllä tosi hyvä näissä blogeissa. No problem. Olet ihan oikeassa että aksentti on ihan ok. Mukavaa jatkoa! - ps. niin ja mitä Lenita ja valkoiset sukat -problematiikkaan tulee, sanoin/sanon aina niin, että luuleeko hän, että ne kaikki Aasian tennisukkatehtaat pysyisivät pystyssä, jos se vaan olis meidän suomalaisten miesten lempisukka, siihen aikaan asun kuin asun kanssa! Ei se mitä Lenita sanoi pitänyt paikkansa ollenkaan. Mutta saahan sitä sanoa...ja me suomalaiset (osa meistä) otetaan itseemme kaikki moitteet...huonoja ollaan, huonoja...mutta sehän ei pidä paikkansa, kun jokainen miettii omaa tuttava piiriä, ihan huipputyyppejä monessa suhteessa, ihan niin kuin muutkin ihmiset maailmassa - meitä on joka junaan, ja hyvä niin...!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lenita on kyllä aina ollut Ms. Suorasuu ja antanut tulla aika surutta. Niin hyvässä kuin pahassakin. Ja olen kyllä samaa mieltä, että kaipaan enemmän sellaista meininkiä, että samassa liemessä ollaan, mitäpä jos vedetään yhtä köyttä. Kyllähän suomalaiset ovat niin pieni porukka, että kuka muu sitä suomalaista tukee ja jeesaa jos ei toinen suomalainen.

      Mullekin sanotaan usein, että voi kun sulla on kiva aksentti.

      Itse muistan tuosta valkoisten sukkien ajasta, että kaikilla pojilla oli purjehduskengät ja niissä ne valkoiset sukat. Oliko poikaparoilla edes muun värisiä sukkia :) Taisi olla juuri sitä aikaa, kun alettiin puhua jupeista. Oli attaseasalkut, silkkitakit ja sitten ne sukat. Ja takatukka :) Vapaa-ajalla salihousut ja vyölaukku. Oi niitä aikoja!

      Delete
  9. Kun oikein lytätäään ja arvostellaan tuosta kielen ääntämisestä ja puhumisesta ylipäätään, niin sitten aremmalle käy niin, ettei uskalla puhua enää (ihan hyvin osaamaansa kieltä) ollenkaan. Mulla on ihan hirveä kynnys yrittää puhua koreaa edes paria osaamaani sanaa, koska "jossei se ole sujuvaa, niin ei sitten puhuta ollenkaan". Lienee siis peräisin samoista Lenitamaisista ajatuksista.
    Täällä kuitenkin meidän suomalaisten englanninkielentaitoa hämmästellään positiivisessa mielessä jatkuvasti. Korealaiset ei voi ymmärtää, miten kielen voi oppia sujuvasti, jossei opiskelua ole aloitettu jo 2-3 -vuotiaana. Ja monet amerikkalaisetkin ovat kehuneet; sanavarasto on erittäin hyvä, ainoastaan aksentista kuulee, että olette "jostain", mutta mistä?" :)
    Korealaisethan itse asiassa luulevat, että Suomessa puhutaan englantia äidinkielenä. Että kyllä me suomalaiset kuitenkin ollaan ihan hurjasti Aasiaa edellä tässä asiassa, sanoo Lenita mitä vaan...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan samanlaisia kommentteja kuuluu täälläkin. Itse asiassa monelle on yllätys, että suomalaiset puhuvat suomea eivätkä englantia.

      Musta on ollut harvinaisen surullista minkälaiseen ryöpytykseen esimerkiksi suomalaiset politiikot joutuvat kielitaitonsa kanssa. Surutta haukutaan ja moititaan jos ääntämys on vähän renkempi. Suomessakin on murrealueita joiden murre on todella vahva, esim. pohjanmaalla ja Turussa. Sillä omalla murteella kun puhuu englantia niin onhan siinä toki aksenttia. En tiedä irvailevatko esim. ranskalaiset omilleen jos yrittävät englantia. Ehkä korkeintaan siksi, että mitä menevät puhumaan muilla kielillä kuin ranskalla.

      Kyllä suomalainen koulu antaa hyvän pohjan kielitaidolle. Ja monille muille asioille. Mutta ehkä se yleinen mielipide voisi keskittyä enemmän onnistumisiin kuin epäonnistumisiin.

      Delete
  10. Lenitan olisi tuolla iällä aika jo olla vähemmän kaikkitietävä ja olla laukomatta suustaan joka asiaan jotakin..Vanhukset ovat mielellään besserwisserisch. Löytyi neistä sopivasti teemaan liittyvästi teenager, joka taitaa kaikki aksentit, tai nyt ainakin jonkun 9 kielen..
    http://www.t-online.de/tv/webclips/lustige-videos/id_68333008/teenager-imitiert-verschiedene-sprachen.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tää tyttö on ihana! Meillä muuten tytär mielellään harjoittelee brittiaksenttia ja kerran häntä luultiin ravintelissa englatilaiseksi vaihto-oppilaaksi :)

      Tuossa jo kommentoinkin, että Lenita on aina ollut suorasukainen. Suorasukaisuus on ok, mutta tietysti mollaaminen ei ole kivaa. Ja kun on mielipidevaikuttaja, niin sehän on hyvä paikka myös kertoa siitä mikä menee hyvin ja hienosti. Mutta positiivisuus taitaa harvemmin myydä.

      Delete
  11. Hyvän jutun sait taaskin aikaseksi Johanna!

    Mulle toi APINAENGLANTI oli uusi sana!
    Vissiin olen täysin jo aikoinani (nytkin) pilannut Suomalaisten maineen koska en osaa muuta puhua kuin sitä KYÖKKIENGLANTIA. Kyllä olisi Ritalla ja Lenitalla tekemista mun kanssa, että Suomen maine tulisi takaisin...hih....;)
    Lenita on kunnioitukseni saanut omalla työllään ja tykkään kyllä hänestä, taitava sanan käyttäjä hyvällä ulosannillaan ja bisnesnainen vailla vertaa.
    En ole koskaan hävennyt esitellä itseeni suomalaiseksi ulkomailla, päinvastoin!!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mikähän tää mun englanti on, kotiäitienglanti, autokuskienglanti, koiraenglanti...?

      Minä tykkään Lenitasta. Hänellä on loistava energia, eläväinen mieli ja tarmoa vaikka pienen kylän tarpeisiin. Ja näyttävä kuin mikä!

      Nykyisin yllättävän moni on käynyt Suomessa. Ja onpa kuultu luentoa Mannerheimistä ja Sibeliuksesta. Ihmiset niin mielellään jakavat tietonsa, jos jotain sattuvat toisen kotimaasta tietämään.

      Kiitos. Mua ihan valtavasti risoo, kun suomalaisia moititaan. Täältä katsellen hyvin koulutettuja, älykkäitä, kauniita, kosmopoliitteja, kielitaitoisia. Omalla suomalaisella värityksellään kuten asiaan kuuluu.

      Delete
    2. Sulla onkin toi laajenmpi englanti, mulla supistettu...hih...;)

      Minä kun olen vähän kauemmin elännyt niin nuorisolle selitän mitä se kyökkienglanti oikein tarkoittaa, jos ei joku sitä tiedä!?
      Mun isän ja äidin puolen isovanhemmat ja aika suuri osa sukua meni silloin 1800-1900 luvun vaihteessa amerikoihin naiset piikomaan ja miehet vielläkin kovimpiin töihin. Kielen he oppivat siellä keittiön puolella, töitä tehdessä...siitähän se kyökkienglanti ja vissiin nyt 2000-luvilla puhutaan apinaenglannista, että apinomalla opitaan ja matkimalla!?

      Sitä FINLISKAA on hauska kuunelle koska menee mulle paremmin perille kun amerikankieli. Finliskaa mä OSAAN kait ja luultavasti laajempi sanavarastokin mulla on siihen....koska siinä on vähän kumpaakin suomea ja englantia sekaisin. Toimii muuten ihan hyvin nykyäänkin mulla ja aina olen saanut asiani hoidettua.....;D

      Delete
    3. Kiitos Maikku, kun selvensit mitä kyökkienglanti oikeasti tarkoittaa. Luen juuri Tuula Saarikosken kirjaa Armi Ratiasta ja kirjassa mainitaan erikseen, että suomalaiset tulivat piikomaan.

      Joo, tää mun kielitaito on laaja-alaista :) Tänäänkin on heiluttu ainakin 50 mailin säteellä. Nyt istun autossa yliopiston parkkarilla ja odotan, että lasten treenit loppuis. Vettä vihmoo ja on melkein 0-keli. Jos tässä samalla vaikka ihan vahingossa kultivoituisi ja sivistyisi. Vaikuttaa kyllä aika epätodennäköiseltä, mutta aina sopii toivoa :)

      Delete
  12. Näinkin tuon haastattelun;D olen itse kaksikielinen lapsuudesta (suomi ja ruotsi) ja aina ollut sellainen tunne ettei hallitse yhtäkään kieltä ihan täysin.Tämä bloggailu onkin hyvää kielenharjoittelua kun asuu ulkomailla;D Kielioppia oli tosiaankin koulussa runsaasti ennen,mutta onkohan se syynä siihen että olen intohimoisesti kerännyt kielioppikirjoja eri kielissä ,etenkin espanjankielessä....
    Muuten,kun aukaisen täällä suuni,minulta usein kysytään olenko argentiinalainen;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä välillä vähän vaivaannuin, kun Tainola niin pontevasti toppuutteli että on eri ikäpolvea kuin Airisto :)

      Meillä kävi haadtattelussa argentiinatar lastenvahdin hommaan, kun lapset olivat pieniä. Oli kyllä sen verran vetävännäköinen lyyli, että onneksi sitten tuli toisiin aatoksiin. Tosin palkattu espanjatar ei ulkonäkörontamalla hävinnyt ja mieskin kiitteli hyvästä rekrytoinnista. Kyllä näkemieni kuvien perusteella sussa on sellaista latinalaista viehkeyttä :)

      Kaksikielisyys on kyllä upea juttu. Tutkimusten mukaan vahvistaa aivojen toimintaa monin tavoin. Muistisairauksienkaan ei pitäisi iskeä niin herkästi.

      Delete
  13. Ollessani vaihto-opiskelijana Meksikossa ihmettelin suuresti, kun samalla espanjan kurssilla olleet yhdysvaltalaiset eivät tienneet mitä tarkoittaa adjektiivi tai substantiivi. Onkohan heilläkään ollut kielioppia koulussa? Eipä tullut mieleenkään, että niin voisi olla. Vaikeuttaa suuresti muiden kielten oppimista, jos ei tiedä perusasioita edes äidinkielensä kieliopista eikä sitä kautta osaa verrata sitä muihin kieliin joita opiskelee.

    Työskentelen kansainvälisen matkailun parissa ja työn kautta saa usein selittää, miten suomalaiset osaavat niin hyvää englantia ja moni useampaakin vierasta kieltä. Itse inhosin kielten opiskelua koulussa ja puhuin englantiakin todella huonosti lukion jälkeen. Sen jälkeen on vaan ollut pakko uskaltaa puhua ja sitä kautta kielitaitokin on parantunut paljon.Toivottavasti nykyisin puhumiseen panostetaan enemmän, sillä se on kuitenkin niin tärkeä osa vieraan kielen osaamista. Toki kielioppikin on syytä hallita, mutta ei sillä ole niin väliä, sanooko kaiken täydellisesti, kunhan tulee ymmärretyksi.

    -Ninni

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä olen kauhistellut ihan samaa. Kielioppia ei opiskella edes omasta äidinkielestä. Tässäkin on varmasti eroja osavaltioiden ja koulupiirien välillä. Huippukoulujen uskoisin opettavan. Uskon kyllä, että amerikkalainen oppisi jos joku vain opettaisi :) Meillä tosiaan muuttui opetusohjelma ja kielioppi on taas kuvioissa mukana. Ei kylläkään sillä perusteellisuudella, jolla itse jankkasin muutama vuosikymmen sitten.

      Tuo on just niin tärkeää, että voi käyttää oppimaansa! Mun viiden vuoden venäjän opinnot meni harakoille. Ja ruotsista on ollut iloa lähinnä, kun yritän tavata prinsessa-uutisia Aftonbladetista.

      Delete