Tuesday, February 25, 2014

Ennätätkö kahveille?

Tiedäthän tunteen, kun kahvihammasta kolottaa ja olisi sydämelläkin purettavaa? No musta tuntuu juuri siltä. Tosin kahvit join, mutta ei se elämä siitä oikein kirkastunut. Ennätätkö kahvittelemaan?


Illalla tuli koulun kuoron vapaaehtoiselta meili, että tyttöjen hiukset on päin prinkkalaa. Siis niitä ei ole kammattu ohjeiden mukaan. Meidän kaksi laulajaa ovat Middle Schoolin Honors -kuorossa. Koulu on ihan tavallinen julkisin varoin kustannettu koulu, ei mikään eliittiopinahjo. Kuorossa on reilut 40 jäsentä ja harjoitukset ovat kaksi kertaa viikossa aamulla. Seuraava suuri esiintyminen on koulujenvälisissä laulukilpailuissa, jossa kuoro esittää yhden laulun.  Myöhemmin maaliskuussa n. puolet kuorosta lähtee esiintymään Orlandoon Disney Worldiin. Ei se ole ihan niin juhlallista kuin luulisi. Kuorot käyvät tuon tuosta tuomassa lisäväriä DW:n ohjelmaan ja matka kustannetaan ihan itse. 

Juniori oli vielä syksyllä aivan innoissaan kuorohommista. Edellisen koulun musiikin opettaja sai lapset todella innostumaan, ohjelma oli selkeä ja osallistumishinta sellainen, että kenenkään laulajan ura ei siihen kaatunut. Nyt on into laantunut. Ei kuulemma enää ensi vuonna. 

Alkusyksystä oli infoilta vanhemmille ja väittäisin, että meitä oli reilut sata kiinnostunutta perhettä kuuntelemassa. Minäkin vähän purin hammasta, kun kuulin esiintymisvaatteiden maksavan $100 per laulaja. Musta aika suolainen hinta. Onhan ne tytöt somia pitkissä mekoissa ja pojilla on smokkipaita, smokkihousut ja rusetti. Mulle olisi välttänyt kyllä yhtenäinen t-paita ja vaikka mustat housut. 


Joulun alla lapset opiskelivat varmaan reilut kymmenen joululaulua. Ihan vain sitä varten, että on runsaasti ohjelmaa Kuvernöörin virka-asuntoon ja paikallisen naistenklubin tapahtumaan.

Nyt keväällä on harjoittelukertoja ollut neljä ja jo pitäisi osata taas kymmenen laulun repertuaari. Siis sitä Disney Worldin matkaa varten. Meidän mukulat eivät matkalle lähde. Jälleen kerran hinta on suolainen ja toisekseen toinen laulajista lähtee Atlantaan urheilukisoihin. Ja sitten illalla tuli saamarinmoinen ohjeistus tyttöjen hiusten kampaamisesta! 

Ymmärrän, että kuoron pitää näyttää yhtenäiseltä. Olemme noudattaneet ohjeita. Pojalla on mustat sukat ja siististi leikatut hiukset kaiken muun lisäksi. Tytöllä on ohjeiden mukainen kaulakoru, ihonväriset sukkahousut, hiukset kiinnitetty oikeaoppisesti ja kaikki muu. Mutta nyt hiusten kiinnittämisessä pitäisi huomioida, että sivulle tulee pieni LAINE! Vapaaehtoisella joka ulkonäköasioita koordinoi sattuu olemaan tytär, jolla on tummat, paksut, kauniisti laineilevat hiukset. Arvatkaas mitä tapahtuu, kun suomalainen ohut, vaalea, kloorin ja uintilakin rasittama hius yritetään taivuttaa laineelle ja sitten sattuu olemaan tuulinen/kostea päivä? Vapaaehtoistujan tyttären hiustyylistä on tullut koko kuoron virallinen tyyli. 

On palkattu kampaaja opastamaan tyttöjä. Hyvä juttu tietysti. Ikävä kyllä vain siihen aikaan, kun tyttären pitää olla harkoissa. Ennen isoja kisoja ei voi olla päivääkään harjoituksista pois. Mietiskelen tässä, että olenko mä nyt liian niuho vai onko tämä ihan ok. Mun mielestä olisi tärkeintä, että lapsilla olisi mukavaa laulaessaan, nauttisivat siitä. Että ohjelmisto olisi sen kokoinen, että siitä ei tulisi stressiä. Muutama hyvin harjoiteltu laulu olisi parempi kuin kymmenen ohjelmanumeron esittäminen. Ja mitä pukeutumiseen ja kampauksiin tulee, mulle riittäisi ne muiden koulujen käyttämät t-paidat ja housut. 

Harmittaa, kun lapsille mukavaksi ja vähän urheilulle tarkoitetusta vastapainosta on tullut yksi stressin aihe lisää. Harmittaa, kun huomasin että infoillassa alunperin olleista perheistä mukana on ehkä alle puolet. Harmittaa, että porukka näyttää aika homogeeniseltä. Onko Suomessa kuorotoiminta näin vakavaa? Siis lasten kuorojen?

Olisin toki voinut mennä itse vapaaehtoiseksi ja pistää vähän kapuloita rattaisiin. Suurin ongelma taitaa olla, että vapaaehtoiset tulevat varakkaammista perheistä ja puuttuu käsitys siitä, mikä on kohtuullista. Musiikin opetteja taas on hyvin kunnianhimoinen. Tärkeämpää on tehdä paljon ja näkyä "tärkeissä" tapahtumissa kuin tehdä muutama helmi ja esittää niitä vähän vaatimattomammin. 


Joten olenko mä nyt ihan hakoteillä? Jos tämä kaikki olisi ollut tiedossa emme olisi kuoroon liittyneet. Riittää, kun lapsilla on yksi vaativa harrastus. Ja laine tyttöjen hiuksiin vasemmalle puolelle, my ass!

Muuten eletään metkoja aikoja. Isommat lapset miettivät valinnaisia High Schooliin. Nyt otan enemmän kuin mielelläni kommentteja teiltä USA:ssa asuvat lukijat, joilla lapset on High Schoolissa. Mä olen vähän ulalla eri tasokurssien (että Science ja Social Studieskin on eri tasoja - ei mene mun jakeluun!) kanssa. Onneksi lapsille on suositeltu Honors -kursseja jo heti kättelyssä. Mutta mitä nyt kannattaa valita? Ainoastaan espanjaa näyttäisi voivan lukea enemmän kuin kaksi kurssia. Lapset ovat suorittaneet jo ykköskurssin Middle Schoolissa, joten se on alta pois. Tarjolla on businesta, teatteria, laulua, taidetta, tietotekniikkaa. Liikunnassa lapset päätyivät jo Lifetime Sports -gategoriaan. Siinä opiskellaan eri lajeja golfista tennikseen ja uintiin saakka. Ehdotin heille kurssia maailman uskonnoista, mutta ehdotus teilattiin 2-0. Ei kuulemma sovi Freshmanin repertuaariin.

Kiitos kun kahvittelit mun kanssa. Marengeissa ei ole kuin 25 kaloria. Mulla meni niitä neljä :) 


30 comments:

  1. Namin näköiset marengit:)

    Onpa stressaavaa kaikki tuo kuoroilun ympärillä ja kallistakin.Tuo tukkalainejuttuhan on ihan naurettava,suoraan sanoen.
    Olen itse ollut aikoinani teininä kuorossa,eikä se kyllä ollut tuollaista;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nämä ovat sellaisia, että ihan vahingossa saattaa mennä muutama :)

      Jossain vaiheessa tuli sähköpostia, että tyttöjen mekkojen pitää olla tietyn mittaiset ja erikseen mainittiin, että YKSI mekko oli lyhennetty liian lyhyeksi. Ei ollut meidän mekko, mutta mua kiukutti kun jonkun moka piti toitottaa kaikille.

      Kyllä tässä ollaan niin vakavalla mielellä liikkeellä, että hyvä kun sitten aikanaan loppuu.

      Delete
  2. hmmm...ihan kuin se tärkein olisi unohtunut eli musiikki ja lasten ilo :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kysyin tänään lapsilta kun hain koulusta, että onko se lauluhomma iloista ja mukavaa. Katsoivat vähän hitaasti ja puuskahtivat, että tänään tuli taas kaksi uutta laulua ohjelmistoon. Toinen hepreaksi. Lauluja on nyt reilusti yli kymmenen. Siis sellaisia, joita on harjpiteltu kaksi kertaa viikossa vasta kolme, neljä viikkoa. Kuulemma pitää Youtubesta opetella...

      Delete
  3. No on kyllä aika naurettavaa, viedään into niiltä viimeisiltäkin kuorolaulajilta. Minä en ole koskaan ollut kuorossa, enkä muista, että kukaan tuttukaan olisi, että sille pohjalle en kyllä osaa mitään verrata. Mutta kuulostaa kyllä uskomattomalle, vaatteet ja kampaaja! Harrastuksen pitäisi tosiaan olla sellainen, mistä saisi jaksamista siihen kouluun, ei viedä pois sitä.
    Ja marengit ja kahvi, kyllä kiitos!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No tämäpä se on! Poika oli niin innoissaan menossa kuoroon, kun kokemukset Elementary Schoolin kuorosta olivat niin hyvät. Taitaa olla nykyisen kuoron ainoa kuudesluokkalainen poika. Eikä poikia muutenkaan ole paljon. Poika nauttii laulamisesta ja nyt pitää miettiä että miten sitä saadaan elämään lisää.Iltaisin ei onnistu, kun on harkat. Ehkä sitten lauantaisin iltapäivällä voisi ottaa yksityistunteja ja sehän maksaa mansikoita. Toisaalta on niin upeaa, kun on joku homma mistä tykkää.

      Elementary Schoolin kuoro pärjäsi hyvin mm. kilpailuissa. Lapset lauloivat mm. Mozartia. Mutta juju olikin siinä, että lauluja oli huomattavasti vähemmän. Varmaan alle kymmenen koko vuonna. Kolme oli hyvin vaativaa ja niitä kyllä hiottiin. Ja lapset tykkäsivät.

      Ja kiitos kun kahvittelit mun kanssa!

      Delete
  4. Joo eroon vain tuollaisesta kuorosta, siellä on nyt jollakin vanhemmalla ihan selkeesti liikaa vapaa-aikaa. Musiikin harrastamisen pitää olla kivaa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pauska, kun tämä tulee Sinulta niin tiedän olevani oikeilla jäljillä. Kyllähän sen pitäisi olla mukavaa. Eikä esim. sitä, että stressaantuneena Youtubesta katselee että miten sitä laulua lauletaan.

      Tämä vanhempi muuten on sitä mieltä, että tytär menee ainakin American Idolsiin. Tyttärellä on jo oma Youtube kanava, missä esittää lauluja. Hyvä hän onkin, oikein hyvä. Ehkä kumminkin enemmän soololaulaja kuin kuoron jäsen :)

      Delete
  5. Liian vakavaksi menee tuollainen harrastaminen! En kyllä ole Suomessa vielä ihan tuollaisesta kuullut - paitsi urheilussa. Mutta että kuorossakin. Too serious!
    Kiitos kahveista - sitä on tänä iltana mennyt jo kolme mukillista - marenkeja ei ollut, mutta olipahan tummaa suklaata;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai jai, piti sun mainita. Kävin nappaamassa palan. Ja toisen vielä varmuuden varoiksi, että antioksidantteja tulee riittävästi :)

      Meillä melkein urheilu on vähemmän vakavaa. No, harkkoja on tietysti joka ilta mutta siellä ymmärretään jos joskus joutuu olemaan pois esim. kuoron vuoksi. Kuoron johtajalta eli siis musiikin opettajalta sain tästä nuhteet joulun alla, kun lapset eivät lomallaan menneet joka esitykseen urheilukisojen vuoksi. Sain opettajan näyttämään huonolta. Opettaja on muuten saksatar ja musta tuntuu, että hän olisi erinomainen mm. organisoimaan jonkun tehtaan tuotantolinjaa. On jämptiä ja tarkkaa.

      Delete
  6. No huh huh! Mun kuopus laulaa neljättä vuotta Cantores Minoreksessa, Suomen kovimmassa poikakuorossa ja meno on skarppiudesta huolimatta sangen leppoisaa kuvaamaasi verrattuna.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No jopas sattui! Olin nimittäin vähällä kirjoittaa, että liekö edes Cantores Minores näin stressaava. Kuoro on ainoa jonka Suomesta tiedän. Ja sen mitä tiedän on, että ihan huippu ja ihan helppo ei ole päästä kuoron jäseneksi.

      Kiitos, kun annoit perspektiiviä. Meillä on tosiaan vain kokemus Elementary Schoolista ja siellä se ope oli ihana, ammattitaitoinen. Ohjelma vaativampi, mutta suppeampi. Ja lapset innostuneita.

      Delete
  7. <3 Mulla olisi mennyt pussillinen niitä marenkeja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä on joku pieni hiiri käynyt päivän mittaan pantryssä rapistelemassa... Tällä menolla pussin pohja paistaa hyvin pian. Ja Lady of Mess sai houkuteltua myös tumman suklaan kimppuun...

      Delete
  8. Huh tuota kuorotouhua. Muakin alkaisi moinen närästämään.

    Tyttärellä oli junior highssa (meidän koulupiirissä taitaa kaikki middle schoolit olla nimellä junior high) kouro valinnaisena aineena(?). En muista enää niin tarkkaan, mutta oli ne samanlaiset paidat ja hameet tytöillä. Ei siis suurta rahallista panostusta, mutta ei halunnnut enää jatkaa kun siirtyi high schooliin kun kourossa oli kuulemma sellainen suosikkioppilasjärjestelmä ja tyttäreni omien sanojen mukaan opettaja ei pitänyt hänestä.

    High schoolissa on molemmat isommat lapsemme hyvin itsenäisesti valinneet kurssinsa. Olemme olleet kai kovin suomalaisia vanhempia. Mm. aasialaiset vanhemmat kuulemma valitsevat kurssit lapsilleen ja ammatit ja opinahjotkin on jo valittu lasten puolesta. Mutta täytyy myöntää etten ole kovin syvällisesti perehtynyt asiaan. Meillä monet aineet on jaoteltu AP, pre-AP ja academic -tasoihin. Tai vain kahteen tasoon AP ja academic. Omat lapseni ovat itse valinneet kurssinsa ja tasonsa. AP-taso teettää paljon työtä, joten eivät ole halunneet ottaa vain AP tai pre AP -kursseja, koska silloin illat täyttyy pelkkien kotitehtävien tekemisestä. Olemme uskoneet, että lapsemme tekevät parhaansa ja osaavat valita itselleen oikeat kurssit ja tasot. Molemmat kun hoitavat koulutyönsä vastuuntuntoisesti. Paremminhan he asian tietävät kuin minä joka en ole koskaan high schoolia käynyt. Toki high schoolin alussa kun koko koulusysteemi oli uusi, tuntui kurssien ja tasojen valinta vähän arpapeliltä ja osallistuimme valintoihin vähän enemmän mutta nyt kun on menossa toisella viimeinen ja toisella toiseksi viimeinen vuosi niin ovat hoitaneet valinnat hyvinkin itsenäisesti.

    Onnea kurssivalintoihin, hyvin se menee vaikka alussa voi tuntua haastavalta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos hei! Tästä oli valtavasti apua. High Schoolin edustaja on käynyt koululla juttelemassa ja lapset ovat tarkasti kuunnelleet. Tuntuisi siltä, että ovat saaneet ihan hyviä ohjeita ja neuvoja.

      Mikä mua tässä huolestuttaa on tietenkin se, että jos nyt tekee jonkun huonon valinnan niin sitä ei ehkä voi myöhemmin korjata. Se sitten johtaa automatic seuraavina vuosina jollekin tasolle. Toisaalta, kun nuo perusjutut ovat honors-tasoa, niin eiköhän tästä selvitä. Mutta samperin sekavan rakennelman ovat kyllä saaneet aikaiseksi, muuta en virka.

      Moni lasten kavereista on ottanut jo Middle Schoolissa niitä hauskoja aineita: tanssia, laulua, kuvista. Lapset olivat vähän kärttyisiä, kun heidän piti opiskella espanjaa. Kun ei kavereidenkaan tarvitse! Moni yliopisto kuitenkin taitaa vaatia jonkinlaiset kieliopinnot.

      Kiitos, helpotti mun tuskaa! Ja otan ilomielin lisää vinkkejä vastaan.

      Delete
  9. Täällä toinen suomalainen äiti - lapsi sai valita omat kurssinsa High Schoolissa. Noita AP kursseja mainostetaan aika paljon sillä, että niistä saa sitten helpotusta collegessa. Muistaakseni jotkut AP kurssit olivat maksullisia ja sitten loppujen lopuksi kaikki colleget eivät niistä juuri piittaa. Meillä kävi siten, että valittu college ei loppujen lopuksi hyvittänyt yhtään kurssia....
    Hienoa, että lapsesi harrastavat ja niin kauan kun harrastukset ovat mukavia, se on ihan hyvä asia.
    JT:n 'macarons' on kanssa hyviä..... :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Seuraavalla kerralla katselen "macrons". Tuleekohan niihin himo?

      Kiitos Sinullekin tästä kommentista. Olo on kuin suossa rämpisi. Onneksi ne pääsuunnat ovat hyvin selvillä, joten tämä muu on sitten hienosäätöä.

      Mulla on myös sellainen olo, että tämä Junior-vuosi on koulunkin puolesta sellaista hillittyä ja tarkoitus on, että lapset oppivat lukio-opiskeluun. Innoissaan ovat kuin mitkä. Taas ollaan vähän isompia, vähän vanhempia :)

      Harrastaminen on tärkeä juttu. Jo senkin vuoksi, että aikaa ei jää sitten johonkin muuhun, kuten koko ajan tietsikalla istumiseen ja pelien pelaamiseen. On sekin ok, mutta pieninä palasina.

      Delete
  10. Kiitos kahvihetkestä :) Aika tiukkapipoiselta tuntuu toi kuorotoiminta, eikös musiikkiharrastuksen pitäis olla hauskaa hommaa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kun kahvittelit! Munkin mielestä sen pitäisi olla ensisijaisesti hauskaa, antaa iloa, riemua - kaikkea sitä mitä tarvitaan pakertamisen vastapainoksi.

      Kilpailu on hyvä juttu, monta kertaa se parantaa laatua, motivaatiota. Mutta liika on liikaa :(

      Delete
  11. Voi taivas, en muuta sano. Lasten harrastusten pitää nimen omaan olla hauskoja, kunnianhimoisia sitten jos lapsi itse sitä haluaa.
    Meillä ei kuorossa olla, mutta soittotunneilla kylläkin. Ohjeistus esiintymisiin on meillä "siistit vaatteet", käytännössä meidän kölvit (6 & 8v) on juhlakengät+tummat sukat+mustat suorathousut+kauluspaita yhdistelmällä ja tällä samalla combolla on ehkä 20-30% lapsista. Sitten on sellainen yksivärinen t-paita/neule/poolo (riippuu vuodenajasta) ja farkut lapsia semmoinen 50-60% ja loput on sitten vähän miten sattuu vaatetuksessa. Eli ei ollenkaan noin nipoa, onneksi.
    Urheilussa meillä on toisella kaksi lajia ja toisella kolme -kummallakin on yhteen lajiin yhteneväinen asustus joukkueen toimesta. Muuten ollaan vielä tässä vaiheessa omasta kaapista löytyvillä verkkareilla ja paidoilla.

    aurinkoa päivääsi,
    Assari

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Assari!

      Olen monta kertaa ajatellut, että minnehän Sinä olet kadonnut. Teillä on kyllä tuota menoa ja meininkiä, että en ihmettele jos ei blogimaailmassa ennätä kovin riekkua.

      Joo, tää on musta sikälikin kurjaa, että emme ajatelleet edes mitää varsinaista ympärivuotista kuoroa. Onhan sellaisiakin tarjolla ja ymmärrän jos ne tekevät musiikkia vakavamielisesti. Koulun kuorolta odotin keveyttä. Toki ihan vakavamielistä työtä, mutta kuitenkin vähän keveämmällä otteella.

      Toivottavasti mä saan lasten esiintymisasut kaupattua ensi vuonna uusille kuorolaisille. Olen utelias näkemään kuinka moni tänä vuonna mukana ollut jatkaa ensi vuonna.

      Monella koululla on esiintymisasuna yhtenäinen t-paita. Yhdellä kuorolla oli hauskasti t-paitoja eri väreissä. Näytti värikkäältä ja raikkaalta. Meidän kuoro näyttää kyllä juhlalliselta. Tosin ehkä aavistuksen tönköltä :( Varsinkin poikien asuista tulee erehdyttävästi mieleen elokuvateatterin työntekijöiden asut smokkipaitoineen ja -housuineen, rusetteineen ja liiveineen.

      Delete
    2. Voi, en mä kadonnut ole. Tunnustan edelleen lukevani jokaisen postauksesi. Mut musta on tullut aikaansaamaton mitä kommenttien kirjoittamiseen tulee... Pahoittelen.
      Assari

      Delete
    3. Ihana, kun olet tallessa. Eikä tarvitse pahoitella. Välillä vain tulee mieleen, että missä kaikki ovat :) Mulle kyllä tuli nyt suorituspaineita. Öö, pitäiskö kirjoittaa jotain korkealentoista ja hyvää?

      Delete
    4. Sulla on aivan ihana blogi just tällaisenaan. ♡ Tiedät varmasti itsekin, kun vapaa-aika on kortilla aikaa ei käytetä silloin hukkaan. :-) Koska en ole superäiti-uranainen niin luen & satunnaiskommentoin enää muutamaa blogia. Sinun tapasi kirjoittaa ja käsitellä asioita on ihana.
      Kiitos.
      - Assari

      Delete
    5. Kiitos! Mä olen jo ihan sanaton. Joo, en itsekään ole mikään supernainen ja sen äitiurankin kanssa on välillä vähän niin ja näin :) Mutta onneksi huomenna on aina uusi päivä ja aika harvoin tulee tehtyä mitään, mikä olisi ihan peruuttamatonta. Paitsi noi marengit hävisivät jonnekin...

      Delete
  12. Kiitos kahvihetkestä :)

    Johan on mallillaan kuorohomma kyllä! Ei kuulosta alkuunkaan kivalta ja leppoisalta harrastukselta. Vähän mennään jo pikkumissi-linjalle. Siinä on "harrastus" jota en ole koskaan ymmärtänyt.

    Meillä lapsista kukaan ei ole kuorossa mutta tuttuja lapsia on useammassa eri kuorossa ja kaikki ovat kehuneet kovasti että on kivaa ja mukavaa. Juhlissa esittävät pari-kolme hyvin harjoiteltua kappaletta ja PYRKIVÄT yhdenmukaisiin asuihin eli esim. juuri mustat housut ja tietynvärinen t-paita. Ja onpa sellaisiakin juhlia ollut jossa kaikilla itse valitut vaatteet. Laulu ja laulamisen ilon näkyminen lasten kasvoilta on vieneet huomion pois kirjavasta vaatetuksesta.

    Meillä tyttö pelaa korista ja harkoissa ovat kuka missäkin vaatteissa. Peleissä on yhtenäiset pelipuvut jotka tulee seuralta. Mikäli asun tärvelee tai hukkaa niin sitten maksettavaa tulee muutama kymppi.

    Leppis

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Leppis! Kiitos kun kahvittelit. Yksin kahvittelu on niin tylsää. Ja sain tässä purkaa sydäntä & paineita.

      Mun käy kyllä kateeksi tämä suomalainen systeemi. Harrastaminen on täällä niin julmetun kallista ja kaikkeen pitää olla omat asut. No, koulun track & field -joukkueen asut olivat koulun puolesta. Se olikin kiva kokemus.

      Luulen, että yleisesti ottaen täällä on matalampi kynnys uniformuihin. Monissa kouluissa on kuitenkin koulupuvut. Itse asiassa mua ei haittaisi koulupuvut, sillä ne ovat usein vain tietynväriset housut ja niihin yhdistettävät tietyn väriset pikeepaidat ja neuleet. Helpottaisi sen miettimistä mitä aamulla laitetaan päälle :)

      Delete
  13. Huhhuijaa!
    Meidän highschoolissa ekana vuonna ei juuri ollut valinnanvaraa, mutta likka otti kuoron ja on tykännyt kovasti. Taideaineet ovat siis tosi korkeatasoisia verrattuna Suomeen. Muuten en juuri kehu highschool-systeemiä. Kielivalinnat on tosi rajalliset ja kaikkea pakollista (lue: collegeen johtavaa) tuleåee koko ajan vastaan.
    Meidän erinomaisen arvostetussa koulussa kuorokaan ei ole osa virallista curriculumia, mikä tarkoittaa sitä, että rahoitetaan vanhempien pussista (kaiken maailman myyjäiset ja tilaukset ja ja ja). Kuorovaatteetkin siis ostettava. Tätä asiaa ei tietenkään ennakkoon missään kerrottu!
    Koulussa me on myös vahva suositus, että jokainen mukelo ottaa ainakin yhden AP-kurssin. Siitä koulu saa krediittiä ja vissiin rahoitustakin. Koska siis sinne collegeen... Eli suomalaisin silmin kaksi ekaa vuotta highschoolia on pelkkää collegeen valmistautumista ja vauhti senkun kiihtyy... Mukelot itse ei pysy kärryillä, joten äidit tietävät, ottavat selvää ja tunkevat jälkikasvua kesäkurssille ja pre-preppauksiin ja campuksia kierretään. Huoh. Me suomalaiset sitten heitetään se kolmaskymmeneskin yliopiston markkinointikirje

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meilläkin olisi highschoolissa kuoroa tarjolla, mutta tyttärellä taitaa vetää muutoin näyttämötaiteen puolelle ja poika taas tähyää tekniikan suuntaan.

      Tytär olisi halunnut ottaa latinan, mutta sitä ei ole. Ehkä sitten espanja jatkuu. Onhan se tässä maassa ihan käytännöllinen taito.

      Mua hirvittää just, että emme osaa valita jotain mikä olisi tarpeen collegessa. Ja olisi hauska tietää saako suomen kielen taidosta jotain lisäkredittiä?

      Jokin vuosi sitten vähän jo kauhuissani kuuntelin postissa palvelusedän selvitystä miten olivat lentäneet mantereen toiselle puolelle tutustumaan kalifornialaiseen kampuksen. Lapsensa oli sitä mieltä, että haluaisi siellä opiskella joten koko perhe koneeseen ja tutustumaan. Myöhemmin kuulin, että perhe todellakin muutti Kalifroniaan jotta voisivat olla lähellä tyttären opinahjoa.

      Miellelläni kuuntelen lisävinkkejä jos Sinulla on jakaa. Siis mitä kannattaa valita ja mitä ehdottomasti ei.

      Delete