Wednesday, February 27, 2013

Proud Mama - aika mones osa

 On siinä puolensa, kun lapsia on useampia. Esimerkiksi mahdollisuus koulun kunniamainintoihin moninkertaistuu. Saimme postia taas mutuama viikko sitten, ja kuten edellisellä kerrallakin vanhemmat kutsuttiin nauttimaan aamiaista ja ilakoimaan jälkikasvun menestyksestä. Nyt oli tyttären vuoro saada kunniamaininta suoraselkäisyydestä, integrity. 


Oltiin me miehen kanssa taas vähän ylpeitä, kun istuttiin pöydässä ja juotiin omppumehua. 

Tyttären maininta kuuluu näin: "Since the beginning of the year, S. has exhibited many qualities that represent integrity. She is always willing to help out another student and is always honest with herself and others. She makes good choices and always knows to do the right thing. S. is a huge asset to our track."



Jakku Muse

On mulla pari muutakin syytä olla ylpeä lapsista. Eilen tyttären kaksoisveli loihe lausumaan, että hänestä elämä ja yhteiskunta näyttävät nykyään kovin paljon yksinkertaisemmilta. Hän kun oli kuvitellut nuorempana, että molemmat olisivat hyvin hankalia asioita. On lohdullista ajatella, että angsti on tällä saralla helpottanut ainakin hetkellisesti. Puhutteleva kommentti esiteiniltä. Pitihän mun sitten sanoa, että yleensä jos valitsee tehdä " the right thing" niin asiat pysyvät aika yksinkertaisina ja selkeinä. Ja jos vaikka tulisi vastoinkäymisiä, niin niistäkin on helpompi suoriutua. 

Pudotin juniorin aamulla kuoron harkkoihin. Siinä koulun ovella, opettajista ja muista oppilaista välittämättä poika tuikkasi pusun poskelle ja sanoi "I love you mom." 

Päivä on saanut mainion alun. Tästä kelpaa taas jatkaa. 

Monday, February 25, 2013

Evolution Of Mom Dancing eli Mutsitanssin Kehitys

Michelle Obama hassutteli muutama ilta sitten Jimmy Fallon -showssa. Oheisella YouTube lohkaisulla First Lady esittää "Evolution of Mom Dancing" eli mutsitanssin kehityksen.Tytär tuli yökylästa ihan innoissaan ja kertoi, että kaverin äiti oli ensin kertonut vitsejä ja sitten näyttänyt erilaisia tanssityylejä. Olipa osannut tehdä jopa "The Dougie"! Ohjelmaa on vissiin katsottu muuallakin kuin meillä :)



Mulle tuli paineita. Tanssitaidossa ei ole koskaan ollut kehumista. Oikeastaan tuo videon ensimmäinen tyyli on lähinnä omaani. "Pulp fiction" ja "Reel It In" sujuu, mutta siinä se melkein onkin. Niin ja tietysti "Out of Sync Electric Slide" menee luonnostaa. Dougiesta ei ole toivoakaan. Ikävä kyllä salonkitanssejakaan ei tullut opeteltua. Joskus mulla oli työkaveri, joka osasi viedä niin mainiosti että en sotkeentunut jalkoihini. Jenkka jäi jostain kouluajoilta mieleen. "Askel, askel, hyppy, askel, askel, hyppy, ympäri, ympäri, ympäääri" kuuluu edelleenkin korvissani. Mutta noinkohan ne lasten kaverit innostuisivat mun jenkkaesityksestä...

Ensimmäisen Rouvan hiustyylistäkin tuli selvyys. Jossain keskusteluohjelmassa Michelle Obama kertoi, että koska hänen ei anneta hypätä benji-hyppyä eikä huristella avoautolla on uusi hiustyyli keski-iänkriisin ilmentymä. 

Tanssiesitys on osa Rouva Obaman kampanjaa saada perheet ja lapset liikkumaan. Voiko sitä tuon hauskemmin tehdä. Olen valtavan ylpeä Ensimmäisestä Rouvastamme. Hän on piristävä poikkeus kaavoihin kangistettujen valtiopäämiesten puolisoiden joukossa. Ei kai se presidentti-instituutio siitä kärsi, vaikka välillä vähän hassutellaan. Hyvän asian puolesta. 

Sunday, February 24, 2013

Ihana helmikuu!

Oikeastaan vasta tänään pääsin huokaisemaan ja ihailemaan helmikuuta. Parin päivän vesisateiden jälkeen luonto kukoisti ja aurinko paistoi, käytiin jo lähellä 20 C astetta. Ei meidän kiireet poikkea muiden lapsiperheiden menosta, mutta kun omalle kohdalle sattuu kiireputki tuntuu se ainutlaatuiselta. 


Kaksi edeltävää viikonloppua meni lasen urheilukisoissa. Ensin ajetaan puolitoistasataa kilsaa suuntaansa ja sitten kökitään monta tuntia. Illalla kotiin, eväiden pakkaaminen seuraavaksi päiväksi ja taas aamulla viiden jälkeen matkaan. Mutta kun lapset tykkäävät. 

Koulujen harrastukset vievät oman aikansa. Yksi lapsista kyyditään kolme kertaa viikossa koulun kuoron harkkoihin ja neljä kertaa urheilutreeneihin, kahta roudataan koulun yleisurheiluharkkoihnin neljästi viikossa ja kuusi kertaa viikossa varsinaisiin omiin treeneihin. Mutta kun lapset tykkäävät. Mun kaasujalka alkaa olla ylikunnossa. 


Tänään lähdimme miehen kanssa aamukävelylle vastarakennetulle luontopolulle. Polku puikkelehtii joen rannassa ja päättyy sitten ihan yllättäin farmarin pihan tuntumaan (yläkuva). Puusilta on niin leveä ja tukeva, että sillä mahtuu huoltoauto ajamaan. 


Huikean korkeat puut kaareutuivat taivaalle.


Mutta mikä miehen mielestä oli parasta oli tietysti ajaa kuratietä ja kokeilla maastoauton nippeleitä ja nappeleita. Kuvan kumpareen takana oli julmetun kokoinen lätäkkö, paremminkin lampi. Yritin muistutella hellästi, että autokoulun ohjeiden mukaan seisovaan veteen ei koskaan pitäisi ajaa. Ei auttanut. Koiran kanssa sitten jännäsimme kuinka käy. 


Hyvin siinä kävi, vaikka joku hälytysääni varoittikin veden olevan korkealla. Autokin kuraantui maltillisesti. Vaelsimme reilun tunnin ja sulassa sovussa valmistimme lounaaksi pasta carbonaraa. Viinit pitää jättää illaksi Oscareille. Muuten saattaisi löhötuoli houkuttaa. 

Wednesday, February 20, 2013

Fashion Alert: Alemyynnissä Perse

Olen jo pidemmän aikaa toivonut, että ollapa edes yksi aito Perse vaatehuoneessa. Jotenkin viehätyin, kun ensimmäisen kerran tuotemerkkiin törmäsin. Tässä on sitä jotain, joka puhuttelee, koukuttaa. Tuotteet on kasuaaleja, rentoja.  Normaalihinnoilla en ole tohtinut kuitenkaan edes ajatella ostamista. Nyt huomasin, että meneillään on Perse Sample Sale. Kuvan hiukan militanttihenkinen samettijakku olisi tarjouksessa $99. 


Tuotteita olisi tarjolla muös kodin sisutamiseen. Täytyy sanoa, että näissä on rentoa, simppeliä Kalifornian henkeä.  Mikä olisi Perse -sängyssä köllötellessä. 


Eivätkä miehetkään jää osattomiksi. Miehille on oma Perse-mallistonsa. Kasuaalia ja reipasta, ei pingotusta tai pönötystä.


Mua harmittaa, että laukkuja ei mallistoon kuulu. Olisi tosi metkaa mennä kylillä aito Perse olalla keikkuen. Toivottavasti James Perse ottaa laukut pian tuotantoon mukaan. 

Mutta niistä alemyynneistä. Ainakin Nordstromillä ja Bloomingdalesilla on nyt Perse alessa. 

Sunday, February 17, 2013

Kaikki särkyy

Eilen tuli lunta, mutta ukko oli tänä aamuna kutistunut miniatyyrikoosta olemattomaksi. Lätäkkö vain oli jäljellä. 


Mutta eilen illalla mulla hyppäsi sydän kurkkuun, kun lasten kanssa kaarsimme urheilukisoista kotipihaan. Etupihalle oli ilmestynyt mötikkä. Tarkemman tutkiskelun jälkeen ymmärsin siinä olevan tiskarin. Hädissäni jo pälyilin ympärilleni, että olisiko siinä muita mulle kuuluvaksi katsottavia tavaroita. Ei ollut. Uskalsin sisälle. 

Mies ähelsi tiskipöydän alla. Uusi kone oli melkein paikoillaan. Olen monta kertaa ihmetellyt miksi kaikki hajoaa yhtäaikaa. Ensin hajosi audio-visuaalinen vahvistin. Telkkari hiljeni, kuva näkyi. Sitten teki lakon autotallin oven moottori. Lopuksi tiskari teki tenän. Mies on sikälikin mainio, että hän osaa korjata oikeastaan mitä vain. Näistä kolmesta hajonneesta saatiin autotallin oven moottori vielä varaosalla toimimaan. Vahvistin ja tiskari olivat mennyttä kalua. 


Meillä on myös laitettu silmiä kuntoon ja viime viikolla yks kaks yllättäin tuli hammasremontti. Sillä rahalla olisi meidän viisihenkinen perhe lentänyt Suomeen ja takaisin. Siis miksi? Miksi kaikki tapahtuu aina yhtäaikaa? Toisaalta pitää olla valtavan onnellinen, kun ei vakavampaa satu. 

Thursday, February 14, 2013

Happy Valentine's Day!



Ihanaista Ystävänpäivää!


Mun on pakko näyttää tämänaamuinen ystävänpäivätervehdys, joka nojasi kahvimukiin. Kortin alalaidassa on tulitikkuaski, jotta kortin koosta saa käsityksen. Nyt mä olen tainnut kaiken nähdä :)


"A hug is like a boomerang - you get it back right away."

                                                                                                               Bil Keane



Wednesday, February 13, 2013

Akateeminen vartti

Viime päivinä olen saanut tuta, miten erilaisia aikakäsityksiä ihmisillä on. Amerikkalainen on yleensä myöhässä vartin verran juhlista. Mikä helpotus emännälle! Vielä on 15 minuuttia aikaa kohentaa kotia ja ilmiasua. Jos juhlat järjestetään muualla kuin kotona, niin sitten vieraat saapuvat suurin piirtein ajallaan. Lasten synttärit alkavat juuri eikä melkein. Tila kun yleensä vuokrataan vain pariksi tunniksi. 


Lounastreffeiltäkin voi vähän myöhästyä. Ei haittaa. Ei siellä kukaan kuitenkaan ole määräaikaan. Eikä pahastu, jos vaikka olisikin ja hetken joutuisi odottelemaan. Kesällä Suomessa huomasin, että tässä suhteessa olen jo osin amerikkalaistunut. Piti oikein muistuttaa itseään, että paikalla ollaan justiinsa. Mutta niin vain kävi, että oven takaa oli poistuttu kun en ollut sitä avaamassa ihan tarkalleen oikeaan aikaan. Myöhästyin kokonaiset seitsemän minuuttia. Tekstari tuli neljän minuutin odottamisen jälkeen: "Kävin ovella, mutta kun kukaan ei tullut avaamaan läksin pois." Täsmällisyys on kuninkaiden hyveitä opetti kotitalouden opettaja ja oikeassa hän tietysti on. Pitää vain tietää mikä kulloinkin on se täsmällinen aika. 

Liiketapaamiset ovat asia sitten erikseen. Aikatauluista kannattaa pitää kiinni.

Olen auttanut ystävääni esittelemällä hänen sijoitusasuntoaan potentiaalisille vuokralaisille. Kivaa hommaa. Ja tuntuu kotiäidistäkin ihan mukavalta välillä leikkiä asuntoesittelijää. Olen nyt käynyt kymmenisen kertaa asuntoa näyttämässä. Yksi asiakas tuli ajallaan, mutta hän olikin kiireinen uranainen. Loput yhdeksän ovat valuneet paikalle enemmän tai vähemmän myöhässä. Vartti on yleisin viive. Eilen kuitenkin odotin ensimmäistä asiakasta puolisen tuntia ja toista yli tunnin. Molemmat esittelyt oli sovittu klo 12. 

Odottaminen palkitaan, tottahan toki vaikka olisi kuinka kärsimätön. Se puolituntia itseään odotuttanut oli jättänäyt vuokrahakemuksen :)

Thursday, February 7, 2013

Haukku - miten sen saa loppumaan?

Olen nyt saanut yhden suurimmista kunnianosoituksista elämäni aikana: mua on sanottu koiraihmiseksi. "Oletkin niitä koiraihmisiä, en olis arvannut" sanoi ystäväni. 


Teoriassa kyllä, mutta käytännön toteutus vielä vähän ontuu. Kertokaa nyt muut hyvät lajitoverit, koiraihmiset, miten koiran haukun saa vähän taukoamaan. Ei Felix ihan mahdoton ole. Miehille se haukkuu aina. Ikävä kyllä myös ihon värillä näyttäisi olevan merkitystä ja mitä tummempi iho sen suurempi haukku. Ovikelloa ja puhelinta tervehditään äänekkäästi. Ei väliä tuleeko soittoääni livenä vai telkkarista. Haukkuminen on hyväntahtoista, mutta äänekästä. Miten tällaista pientä karvaturria hillitään? Kaunis puhe ei auta eikä pontevampi kieltäminen. Olen myös jutellut etukäteen, että jos tänään yritettäis olla ihmisiksi. Siis koiriksi. Ei vaikutusta. Kaikki viisaus tämän asian suhteen on nyt tervetullutta. Hau. 

Wednesday, February 6, 2013

Hitchcock

Olen kahlannut Oscar-ehdokkaita läpi. Nimenomaan kahlannut. Sitten piti katsoa jo jotain muuta. Hitchcock-leffa sai ihmettelemään, että miksi se ei ole Oscar-ehdokkaana. Keksin vain yhden vastauksen: elokuva olisi vienyt kaikki pystit :)

Alfred Hichcockista saisi varmasti aikaiseksi montakin elokuvaa. Särmikäs, hurmaava, omalla tavallaan hyvin vitsikäs ja vähän hellyttäväkin persoona (mä olen aina tykännyt miehistä joilla on VÄHÄN hiuksia) on kuin suoraan elokuvakäsikirjoituksesta. Rouva Hitchcockista, Alma Revillestä, en sen sijaan ollut aikaisemmin kuullut. Siinä on kyllä vakka kantensa valinnut. Saapas sukkansa, kuppi kahvinsa, pannu kattilansa... Noinkohan Hitch olisi ollut Hitch ilman Almaa. 


Elokuva keskittyy Psychon tekoon. Elokuvaan, joka tehtiin ankarasta vastustuksesta huolimatta, omarahoitteisesti, 800 000 dollarin budjetilla. Elokuvaan, joka oli aikansa suurimpia myyntimenestyksiä 50 miljoonan lippumyynnillään. 

Helen Mirren ja Anthony Hopkins ovat rooleissaan niin vakuuttavia, että ainoastaan kerran havahdun miettimään että tämän Hopkinsin maneerin olen nähnyt aiemminkin. Scarlett Johannsson on jotenkin kovin suloinen ja viaton Janet Leigh. Epävarmaa Anthony Perkinsiä esittää vakuuttavan epävarmasti James D'Arcy. 

Psychon synnystä paljastuu monta jännittävää yksityiskohtaa. Inspiroidun leffasta sen verran, että katsoimme perheen voimin Linnut. Psychoa en halunnut vielä lapsille näyttää. Voisi mennä vähän aikaa ennen kuin jälkikasvun saisi suihkuun taas totutettua. 

Elokuva on nautinnollista katseltavaa. Se etenee kuin juna. Siis sellaisena ideaalipäivänä, kun kiskoille ei ole tuiskunnut lunta, lipunmyynti ei takkua, Visa Electronilla voi maksaa junassa ja sähköt eivät katkea. 50-luku vetelee viimeisiään, naiset käyttävät edelleen hansikkaita, korot kopisevat ja autojen muodot ovat kuin jääkaapilla: pulleita ja pyöreitä. Suosittelen. 


Niistä Oscar-ehdokkaista. Olen nyt nähnyt Argon, Django Unchained, Lincoln ja Silver Linings Playbook. Muu perhe kävi katsomassa Life of Pi ja mies tutustui vielä Zero Dard Thirty -leffaan. Perhe antaisi parhaan elokuvan Oscarin Life of Pi -elokuvalle. Zero Dark Thirty oli myös katsomisen arvoinen. Itse pitkästyin noiden neljän muun ehdokkaan kanssa niin pahanpäiväisesti, että alkoi jo epätoivo kolkutella. Argo oli ok, muiden katsomiseen taisi olla huono päivä. Tai vuosi. Aina ei vain jaksa innostua. 

Monday, February 4, 2013

Jamie Oliver Caesar salaatti - toiveuusinta


Viime aikoina blogiini on tullut monta hakua, joissa etsitään Jamie Oliverin Caesar salaattia. Tässäpä viikon aluksi oivallinen resepti. 

Viikko sitten aamutelkkarissa Jamie Oliver jakoi "Ultimate Caesar Salad" -reseptin. Ruokaohje oli yhteydessä juttuun, jossa puhuttiin ravintolapäivästä. Minulla on ollut sellainen käsitys, että ravintolapäivä on suomalainen idea mutta se ei jutusta käynyt ilmi. Sen sijaan salaatti näytti syötävän hyvältä. Jamie on siitä hauska, että hän jaksaa innostaa. Vaikka sitten sellaisen klassikon kuin Caesar salaatin kimppuun. 


Reseptin löydät kokonaisuudessaan täältä


Jamien salaatissa on kanaa, ciabatta leipää, pancetta tyyppistä kinkkua/pekonia, salaattia, vesikrassia, paprikaa, parmesania ja kirsikkatomaatteja.   


Salaatti on helppo tehdä omien mieltymysten mukaan, mutta kastike on tässä salaatissa SE juttu. 


Jamien ohje kuuluu näin:

- valkosipulin kynsi
- 2 sitruunan mehu
- 60 g parmesan juustoa 
-8 anjovisfilettä
- 2 kukkurallista ruokalusikkaa maustamatonta jogurttia
- roiskaus Worcestershiren kastiketta
- ruokalusikallinen punaviinietikkaa
- teelusikallinen englantilaista sinappia (kai tähän käy Auran sinappikin - Jamie taas vetää kotiinpäin)
- puolikas nippu tuoretta basilikaa - maku kannattaa testata yrttiä lisätessä



Sitten vain kaikki ainekset sekoittimeen ja sekoittamaan. 


Lopputulos näyttää rustiikkiselta ja herkulliselta. Mitä sitä kesäkuumalla muuta ravinnokseen tarvitseekaan kuin hiukan tuhdimman salaatin. Caesar salaattia en ole koskaan elämässäni syönyt niin paljon kuin täällä asuessani. 


Mutta aikaa meni ennen kuin ymmärsin, että kastikkeen salaisuus on anjovisfileissä. Oli aikamoinen hetki huomata, että anjovis käy muuhunkin kuin Janssonin kiusaukseen. 

Saturday, February 2, 2013

Viisasten juoma

Viinakeskustelu käy kuumana. Risteilyalus kieltää viinanoston risteilyn menomatkalla, viranomaiset ehdottavat että ravintolatarjoilu voisi alkaa pari tuntia myöhemmin ja kaiken hyvän lisäksi ruotsalaisetkin vääntävät suomalaisten pyhästä lehmästä, viinasta, vitsintynkää. Pitää taas oikein pohtia. 


Ensinnäkin jos ravintoloiden tarjoiluaikoja pitäisi rajoittaa, niin minä lyhentäisin sitä sieltä toisesta päästä. Jotenkin on vaikea ajatella, että esimerkiksi klo 2 jälkeen aamuyöllä tarjoilusta kostuvat positiivisessa mielessä muut kuin ravintoloiden kassat. Siis pitäähän kapakkitoiminnan olla kannattavaa, mutta kuvittelisin että moni puukkotappelu, takstitolpparähinä, pahoinpitely, syrjähyppy ja sammuminen jäisi väliin jos ravintoloiden tarjoilu siirtyisi mehulinjalle klo 2 jälkeen. Toisaalta mikäs sen mukavampaa kuin sunnuntaiaamuna istua brunssilla ja nauttia lasi kuohuvaa. Jos nyt siis on tarjoiluaikaa ihan pakko rajoittaa.

Ja mitä varten viinit eivät voisi olla ruokakaupoissa? Sinnehän ne luontevasti kuuluvat. Väittäisin omasta kokemuksesta, että ei viiniä tule sen enempää ostettua vaikka ne siinä tutussa ruokakaupassa ovatkin hedelmätiskin jatkeena. Ja me sentään asutaan raamattuvyöhykkeellä! Sen ehkä viinien ostaminen ruokakaupasta on saanut aikaiseksi, että tutkin puteleita tarkemmin ja yritän löytää oivallisen parin kulloisenkin ruuan kanssa. Siis silloin kun viiniä tarjotaan.



Suomalaiset taitavat olla maailman koulutetuin kansakunta. Ainakin kärkikahinoissa mukana. Siksi onkin niin vaikea ymmärtää, että etenkin viinan suhteen tarvitaan yhteiskunnan vankkaa ohjausta. Että suomalainen ei osaisi viinan kanssa toimia ilman, että sitä tarkoin säädellään. Uskoisin, että suomalaisille voisi tarjota myös särkylääkkeitä ja muita käsikauppalääkkeitä ostettaviksi ruokakaupoista. Jos joku sen konseptin kanssa pärjäisi, niin koulutetut, varovaiset suomalaiset. Apteekit puolustavat asiaa tietysti sanomalla, että he kun myyvät Buranan niin siinä saa käyttäjäkoulutuksen kaupanpäällisiksi. Suomessa ollessani ei kertaakaan tultu kysymään, että ottaako neiti muita lääkkeitä näiden pillereiden lisäksi tai ymmärtääkö mikä on oikea annostus. Ei kertaakaan. Itse siitä paketin kyljestä se piti lukea. Väitän jälleen, että emme sen enempää käytä lääkkeitä kuin Suomessa ollessamme, vaikka ruokakaupasta rohdot löytyvätkin. Mutta on se vaan aika helpotus tietää, että ei tarvitse yösydännä etsiä päivystävää apteekkia, kun kuumetta pukkaa ja päätä jomottaa. 

Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka ahmivat herkkuja niin kauan kuin niitä kaapista löytyy, peukalot ruvella pelaavat tietokonepelejä, tunkevat viimeiset kolikot pajatsoon, istuvat kuppilassa valomerkkiin. Mulle tulee mieleen, että kuten sovituskopit rakennetaan myymälävarkaita silmällä pitäen (ei maksaville asiakkaille; oikein ärsyttää ne kopit jotka ovat kuin saluunanovet auki sekä ylhäältä että alhaalta eikä minkäänlaista yksityisyyttä!) niin alkoholilainsäädäntökin tehdään ongelmajuojien lähtökohdista. Mitä olen maailmaa seurannut, niin Jeppe juo vaikka ravintolat suljettaisiin kokonaan ja viina olisi viinakortilla. Sen sijaan pimeä kauppa kukoistaa ja korvaavia tuotteita kehitellään epätoivon vimmalla. 


Oikeastaan kun asiaa tässä pohdin, niin en keksi kovin monta syytä miksi alkoholin ja lääkkeiden myynti on Suomessa monopolisoitu. Jotain tekemistä sillä täytyy olla vapaiden markkinoiden ja niiden säätelemien hintojen kanssa. Vai miksi muuten ei yksi maailman korkeimmin koulutetuista kansakunnista pärjäisi näiden asioiden kanssa kuten esimerkiksi amerikkalaiset pärjäävät? 

Ja niistä bileristeilyistä. Ehkä niidenkin meno rauhottuisi ja hinku ostaa tax free -viinaksia laantuisi jos koko asiasta ei tehtäisi niin mystistä sääntelemällä kaikkea niin kovin tarkoin. En tiedä minkä ikäiset näitä bileristeilyjä harrastavat, mutta nuorilla on ollut tapana aina juhlia. Meillä se on spring break, jota nuoret viettävät enemmän tai vähemmän trooppisissa oloissa, bilettävät ja veuhtovat koko nuoren elämän kyllyydestä. Toisille noillakin lomilla riittää olut, pari. Toiset tyhjentävät minibaarin ja vaikka uima-altaan jos siitä vain voisi humaltua. Tärkeintä kai on se, minkä mallin on kotoa saanut: pelataanko tietsikalla yötä päivää, syödäänkö kerralla koko jäätelöpurkillinen, pistetäänkö koko kuukauden palkka lottoon tai juodaanko niin kauan, että juoja sammuu.