Saturday, November 23, 2013

Kotilieden lämmössä

 Hip hei kaikki ihanat ihmiset!

Mä ihan oikeasti olen ollut hip hei -tunnelmissa. On ollut mukavia asioita, ihan yksinkertaisia ja monen mielestä  varmaan sellaisia että mitä sä tosta kohkaat. Esimerkiksi suomen kielistä luettavaa. Hallelujaa!!!  Ja  ihan bonuksena näimme perheen voimin Teemu Selänteen luistimilla. Livenä. Toisaalta on ollut sellainen olo, että mitä sitä voi ihminen sanoa, kun Tehosekoitin jo sanoi kaiken kauniin: "Kun unessa pikkusisko kuupurrellasi purjehdit ja aamutähti otsalla astelet yön laitoja." Eihän tuota voi enää edes parannella.

  Ja sitten vielä se yöllinen huoli: jos olen onnekas niin olen elämäni puolessa välissä. Joku ajattelee, että aikaa tulee lisää. Joku toinen, että kohta se on loppu. Mitä minä ajattelen? Huoli huomisesta, toivo tulevasta. Elä ja unohda vai miten se James Bond sanoi. 


Kotilieden lämmöstä nautin päivittäin useamman kerran. Lasten kouluun mukaan pakattu lounas on kylmä, siihen ei liettä tarvita. Mutta iltapäiväateria ja illallinen pyritään tarjoamaan lämpimänä. Siis minä pyrin. 

Jokunen päivä sitten sattui hassu juttu. Ystävä soittaa aamukymmeneltä. Nyt t:arvittais sun apua. No mitä? Ystävän vuokra-asuntoon muuttanut asukas on soittanut ja sanonut että asuntoa pitää tulla siistimään.Vuokralainen on ensimmäinen asukas, asunto uuden uutukainen, loppusiivous ja tarkastus tehty pari kolme viikkoa sitten. Siivota pitää. Ystävä suostuttelee: Molly Maids tulisi, mutta aikaa saattaa mennä kokonainen päiväkin, etkö millään.

Kyllähän minä. Millään. Ihan jo vain uteliaisuudesta. Siinä vaiheessa kun selkä hajosi (en kävellyt muutamaan päivään vuonna 2007 ja seuraavana vuonna sama tarina, ylimääräinen nikama ja muutama aste vaille skolioosi oli diagnoosi) palkkasin omilla säästöilläni siivoojan perheelle. Joten tiesin mitä siistijällä on mukanaan. Pakkasin mahdollisimman oikeannäköisen työkalupakin. 

Soitin ovikelloa ja kapeaakin kapeammasta oviaukosta kurkki ystäväni vuokralainen. Cleaning service, good morning! How may I help you? Kurkistimme yhdessä vessanpönttöön, hyvä etteivät päät kolahtaneet yhteen. Siellä oli lika. En kyllä nähnyt, mutta ehkä se oli joku piilosta leikkivä bakteeri. "Cobweb" osoitti asukas. No olihan siinä keittiösaarekkeen reunassa ainakin neljä senttiä jonkinlaista hämähäkinseittiä. Tumma lattiakin oli pölyinen. Ja baaritiski. Nyökyttelin, kokeilin pintoja ja lupasin, että kyllä tämä tästä. 

Vuokralainen nappasi kainaloihinsa kaksi mahdottoman suloista pikku koiraa ja puikkelehti matkoihinsa. Pidin tarkan luvun, että siivosin kaiken mainitun ja vähän ekstraa. Kuten hammastahna roiskeet peilistä ja käsienpesualtaasta ja leivän murut työtasolta. Siirsin paikoiltaan kaiken mahdollisen. Ruiskuttelin pesuainetta altaisiin. Nenähän se viimeistään paljastaa siivouksen laadun ja tason. Hinkkasin sikapölyisen saarekkeen moneen kertaan. Vuokralainen palasi. Kerroin tekemäni ja pyysin tarkastamaan lopputuleman. Rouva tutkaili, nyökytteli. En viitsinyt sanoa, että en eritellyt erityisemmin roskaa joka oli tullut huonekaluja ja muuta muuttokuormaa muutettaessa ja mikä ehkä ja kenties asunnossa oli aikaisemmin. Asiakashan on aina oikeassa.  

Ystäväni sai tyytyväisen palautteen. Asukkaan ongelmaan oli reagoitu nopeasti ja asiantuntevasti (öhöm!). Hain lapset koulusta ja kerroin mitä mamma puuhaili päivän aikana. Lapset katselivat kuin jonkinlaista varttihullua ja pukivat sanoiksi hämmennyksensä: miksi se vuokralainen ei itse siivonnut sotkuja? 

Joo, mä olen nähtävästi kasvattanut lapsista liiankin omatoimisia. Etten sanoisi suomalaisia. Minäkin olisin vetäissyt rätillä tasot, hämähäkinverkot ja pyöräyttänyt harjalla vessanpöntöt. Amerikkalainen sen sijaan vaatii service. Jos asunto on uusi ja loppusiivous tehty niin sitten se on Spic 'n Span. Ja kaikki muu vaatii asiantuntijan (öhöm!) apua. 

Kokemus oli opettavainen. Toisaalta asiakaspalvelua ja asiakkaan tarpeisiin vastaamista parhaimmillaan. Toisaalta funtsin, että tältäkö tuntuu simputuksen kohteesta intissä. 

Mutta mikä mua tietysti jurppii on se, että arvoisa vuokralainen ei ymmärtänyt tipata. Olisihan siivouksen arvosta 15-20 % kuulunut siistijälle :) Tämä epäkohta kai kertoo enemmän asiakkaasta kuin siistijästä. 

 

Tässä vielä Felixin poseerausa. Kuvasta välittyy mielestäni hyvin se itsevarmuus ja mielihyvä mitä kuka tahansa meistä kokee ollessaan varmoissa käsissä. Omistajan ylpeys ja etuoikeus. Kuka on kuka - onko sillä niin väliä.

6 comments:

  1. No minullekkin tuli heti mieleen, että miksi ne ei siivoa itse :) Ja vielä uusi asunto... No, maassa maan tavalla. Voi kun Felix on niin suloinen <3

    ReplyDelete
  2. Onneksi oli ammattilainen, joka hoiti homman:).

    ReplyDelete
  3. Olisit sinä kyllä sen tipin ansainnut - ammattilainen ansaitsee aina;)
    Hyvää pyhää sinne kauas♥

    ReplyDelete
  4. Höh, olipa tyhmä, kun ei älynnyt Sinua palkita. Hyvin olet lapsesi kasvattanut :).

    ReplyDelete
  5. Ihana Felix:) Kiva kuulla sinusta taas täällä.Olipa hölmä vuokralainen kun ei tajunnut tippiä jättää....
    Happy Thanksgiving torstaina!

    ReplyDelete
  6. Pitkästä aikaa oli kiva kuulla sinusta!
    Olisit tippisi ansainnut reilusti kun eivät kerran itse älynneet edes siivota ! ;-)
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    ReplyDelete