Friday, October 18, 2013

Nytpä tahdon olla mä pienen mökin laittaja...

Hei kaikki ihanat!

Hengissä täällä ollaan. Viime viikkoina on ollut pakko antaa myöten ajalle: minäkään en pysty olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa. Mua ei yhtään haittaisi sellainen oma pieni teleportti: akka vaan atomeiksi yhdessä paikassa ja sitten taas kokonaiseksi toisessa. Himottaisi laittaa kotia kuntoon, mutta pitää ajaa lapsia sinne tänne ja takaisin. Kun lähden päivällä klo 2 olen takaisin reissulta illalla klo 9. Helpompina iltapäivinä ja iltoina ajan vain kolme kertaa sellaisen viidentoistakilometrin lenkin. Joo, silloin onkin tosi helppoa. 


Takapihalle menevät rappuset näyttävät kuvassa(kin) aika villeiltä. Luonnossa tilanne ei ole ihan näin paha, mutta joku ohdake tuossa nyt kiipeilee. Se on alkanut viime päivien sateiden innostamana oikein rönsyillä. 


Isohko projekti oli takapihan tekeminen Felix-turvalliseksi. Piha oli onneksi aidattu, mutta pienojen välit olivat sen verran suuret että aidan sisäpuolelle piti laittaa mustaa kanaverkkoa. Muutoin Felix viuhahtaisi matkoihinsa. Hirvittää pelkkä ajatuskin. Nyt kelpaa koiran juoksennella ja kyllä maar hän onkin juossut.


Joten vaikka kynttilää on polteltu molemmista päistä niin aikaa ei ole ollut istuskella deckillä ja nauttia olemisesta. Kyllä kai sekin päivä koittaa, mutta


kirjapinoja, laatikoita, tauluja katsellessa meinaa tulla suru puseroon. Ajatuksena oli saada kaikki paikoilleen Halloweeniksi. Jospa yrittäisi Kiitospäivää. 

Onnellista viikonloppua! Mä ajan huomenna vajaat parisataa kilometriä suuntaansa lasten urheilukisoihin. Mies huristelee sunnuntaina. Välillä tekisi mieli sanoa lapsille, että keksivät harrastuksen jota voi tehdä kotona. Mutta kun katson miten toiset vanhemmat ja lapset hyppivät läpi samojen renkaiden tulee taas tsempattu olo. 

Felix tuli juuri sisälle ja haisee ihan hirveälle. Löytänyt vissiin jonkun villieläimen läjän. Koirapyykille sitten siis :)

15 comments:

  1. Kyllä se kuule tulee se aika, jolloin ehdit istuskella siellä kuistilla, vähän liiankin pian:) Mutta on sinulla kyllä aika huiske siellä - anna vain talon muovautua ihan rauhassa - ehtii sen myöhemminkin;)
    Oikein hyvää viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei! Ja kuule, minä en enää muistanut että deck on suomeksi kuisti. Kiitos kun muistutit! Olen aina hakenut suomen kielistä sanaa, mutta löytymättä on jäänyt.

      Joo, kyllä kai tämä tästä suttaantuu. Mutta kun on niin malttamaton, haluaisi nähdä edes kerran miltä näyttäisi mahdollisimman valmiina :)

      Delete
  2. Ihan kuin meidän elämästä! Viimeiset kymmenen vuotta olemme melkein asuneet viikonloput futiskentän laidalla ja nyt aloitamme saman rumban uudestaan pienemmän kanssa urheilukentällä. Mutta toisaalta, olemma kyllä saaneet myös niin paljon hienoja hetkiä, että sen ikuisen ajamisen treeneihin ja peleihin on jo unohtanut. Ja futiskin kyllä jatkuu edelleen, nyt sentään ei tarvitse enää treeneissä odotella. Tsemppiä ja onnea uuteen kotiin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä se niin on, että ne hyvät hetket saavat jaksamaan ja jatkamaan. Kun tänään hain lapsia harkoista ja puhua pälpättivät ja olivat intoa täynnä, niin tuli mieleen että tämä on sellaista pääomaa joka kantaa elämässä. Itse löydän liikunnasta avun niin monenlaiseen: stressiin, alakuloon, suruun, harmitukseen. Sen jos lapset oppisivat, niin olisin tyytyväinen. Huippu-urheilijoiksi on niin paljon pyrkijöitä, että se taitaa olla aika hankalaa, mutta jos iloa tulee elämään tätä kautta niin olen tyytyväinen. Tsemppiä Sinulle!

      Delete
  3. Kiirettä pitelee sinulla siellä :) Mutta kyllä sekin aika koittaa, kun saat nostaa koivet kattoa kohti ja ottaa rennosti... Mun työkaveri sanoi minulle, kun tuskailin jotain tenavien juttuja, että ajatteleppas, että teillä on viiden vuoden päästä mökki jo aika tyhjä...! Aika menee joutuin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta. Mua jo vähän nyt surettaa, että vielä tulee sekin päivä kun lapset eivät tässä ympärillä tömistele. Mitä sitä siten tekee... mä varmaan lähetän ruokapakettaja jollekin yliopiston kampukselle :) Vauhti vain tuntuisi lisääntyvän, mitä ajan kulumiseen tulee. Tämäkin kouluvuosi on jo kohta puolessa.

      Delete
  4. Kauniit nuo rappuset! Ja toivottavasti ehdit hieman hengähtääkin välillä ja nauttia uudesta kodista.Ja kiva että Felixillä on missä temmeltää,kunhan ei pääse karkaamaan.On sulla kyllä pitkä kyyditsemismatka! Oikein hyvää viikonloppua JOhanna!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Felix on ollut niin riemuissaan! Ei sen puoleen, olemme kaikki ihan tyytyväisiä. Mutta kai se luontokappaleen tyytyväisyys tuntuu jotenkin vielä aidommalta. On ollut ilo katsella, kun Felix viilettää takapihalla kuono maassa ja häntä heiluen.

      Delete
  5. Aika mielettömältä kuulostaa tuo sinun kuskailu. Meillä on tiistaille buukattu kolme eri harrastusta, mikä tarkoittaa istumista autossa koko illan. Mutta se on vain se yksi päivä!

    Tänne satoi jo lunta... ei enää ulkona istuskella.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lumi on kyllä ihanaa. Se valaisee koko maiseman niin kauniisti. Toivon, että meilläkin tänä talvena tulisi lunta edes kerran tai pari.

      Joo, kyllä mä olen saanut nyt jo ajalla ihan kotitarpeiksi. Mutta jos lapset jaksavat harrastaa niin kyllä minäkin jaksan ajaa.

      Delete
  6. Vähän vanhaa tässä toista, ettei se työ tekemällä lopu....;)

    Onhan se oikeestaan mielenkiintoista ja mukavaa kun ajattelee.....sinhän vietät aikaasi paljon omien lastesi kanssa, aika monelta äidiltä jää se lasten kanssa yhdessä olo muuten aika vähiin. Näillä harkkamatkoille saatte puhua, kysellä ja vastailla...kukaan ei pääse karkuun kun sinä ajat ja auton ovet on lukittui! Kotona pääsee noin vain hilppasemaan vaikka minne ja se kysymys/vastaus jää taaskin aukinaiseksi.
    Kivempi ettiä näitä positiivisempia juttuja näistä pitkista ajomatkoista.
    Samoin on sitten uuden kodin kanssa, koko porukka saa kohentaa sitä pesää ja omaa nurkkaansa......siinäkin olette yhdessä....funtsia ja toteuttaa! Vaan taidat olla se päätekijä, mutta onhan se jonkun suuniteltavakin ja näytettävä mallia.....äitihän se on talon ja perheen hengetär ja pystyssa pitäjä!
    Johanna olet tarpeellinen koko konkkaronkalle....:)

    ps. saitko Felixen hajut pois mesemällä...hih.....;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. ....voihan hitsi kun noi kirjaimet tuleen mistä vain ja mihin sattuu.....eihän kait millään "mesemällä" koiraa puhtaakasi saa...vaan PESEMÄLLÄ oli tarkoitus kirjoittaa.....;)
      Sillä korjasin, ettet vain luule että taas uusi sana tullut puheisiimme, mitä nuoriso käyttää ja sitten mymmelit yrittää heitä matkia....hih....;/

      Delete
    2. Olet Maikku ihan oikeassa, kyllähän se on aikamoinen etuoikeus että saan lapsia kuljettaa. Ja tulee siinä samalla tutustuttua näihin muihinkin lapsiin. Nuorisolla on välillä aika hulvattomia juttuja :)

      Felix kävi kylvyssä ja mulla on sellaista shampoota joka poistaa hajuja aika mainiosti. Turkista tuntuu lähtevän aika hyvin, joten koiruli oli hetken aikaa puhdas. Mutta voi kuinka se rakastaa ulkona mönkimistä ja luiden piilottamista & esille kaivelua.

      Delete
  7. Siksakkia ajellaan täälläkin harrastusten merkeissä:) marraskuussa lisääntyy kun Pekan jalisharkat alkaa myös todenteolla, huh. No tässä välissä on syysloma ja lähdetään sinne rapakon taakse DisneyLandiin:) Kiva kun olette saaneet muuton tehtyä ja pikkuhiljaa asettumaan uuteen kotiin<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei! Toivottavasti on upea matka! Wau. Mä kävin kerran Disneylandissä ja silloin tietysti alkoi sataa vettä. Muuten Kaliforniassa aina paistoi aurinko. Tosin kaksoset olivat niin pieniä, että kahvikupeissa hurjastelu oli sitä villeintä menoa.

      Delete