Monday, September 9, 2013

Olipa kerran

Olipa kerran äiti, joka kulkeutui talon vintille. Siellä käytiin ylen harvoin: haettiin joulukoristeita, vietiin kausitavaroita säilytykseen. Vintillä oli tapahtunut jotain. Siellä oli silmämääräisesti arvioiden miljoona muovikassia. Kassit olivat täynnä kaikenlaista: parittomia sukkia, paperitolloja, tyhjiä vesipulloja, pattereita, leluja siltä ajalta kun vielä Pokemonit olivat kova juttu...  

Äidille selvisi miten pojat olivat siivonneet huoneensa pikavauhtia. Miten roska ja roina oli taiottu olemattomiin ja siisti ilmapiiri luotu. Kaikki oli tungettu niihin peijakkaan muovipusseihin! Löytyi sieltä loppujen lopuksi se pikkuveljen kadoksissa ollut lompakkokin. Siivousvimman vallassa ei oltu sen enempää lajiteltu mitä pussiin tungetaan. 


Näitä sotkuja tässä on selvitelty viime päivät. Ei se sadun äitikään synnitön ole. Tuntuisi olevan hamstereille sukua. Kymmenen vuoden aikana on kaappeihin kertynyt kaikenlaisia aarteita. Vaan nyt ne saavat lähteä, kun ei enää mitään minnekään muutoin mahdu. Viikko on vierähtänyt ja aika ei ole käynyt pitkäksi. Yölläkin uni maittaa. Puuhaa piisaa tulevallekin viikolle. Mutta sitten se on tehty ja edessä on toivottavasti kymmenen huoletonta vuotta. 

Samainen äiti lähti perjantaina iltapäivällä autoilemaan. Autoon astuessa vähän kummastutti, kun TomTom oli irrotettu tuulilasista, keskikonsoli irrallaan, hansikaslokero auki ja auton asiapaperikansio etupenkillä. Mitähän se mies oli taas etsinyt...? Vasta tavarat paikoilleen laitettuaan ja jonkin matkaa ajattuaan äkkäsi arvon rouva miettiä, että hetkinen, eihän se mies sellaista sotkua tekisi. Soitto miehelle varmisti asian ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi, että joku oli käynyt penkomassa pihassa yön yli seisoneen auton. Itse asiassa kun muistelen alkoi Felix murista perjantaina ja haukkua. Kävin kurkkimassa ikkunasta, mutta en nähnyt mitään. Jollekin tuli kuitenkin kiire. En säilytä autossa mitään arvokasta ja ovet lukitsen yleensä aina. Tuli kuitenkin vähän kurja olo, vaikka mitään ei hävinnyt. Ei ole kiva ajatella, että joku hiippailee pihamaalla, penkoo auton. 

Yläkuvan otin aamukävelyllä. Jättimäinen onnittelujuliste oli ripustettu sisäänkäyntiin ja kaksi pienempää kylttiä oli pihamaalla. Naapurin poika täyttää 16 vuotta ja nyt sen tietävät tutut ja kylänmiehet. Mahtaa poika olla innoissaan, kun tulee koulusta kotiin :) 


Puutarhaviirit joissa on sukunimen ensimmäinen kirjain ovat aina vain in. Tässä vaihteeksi isänmaallinen versio.

Ihanaa viikkoa meille kaikille!

13 comments:

  1. Mahtaakohan ne sadun pojat olla sukua minulle... Kellari on melkoisen täynnä kaikenlaista tarpeetonta. Kesäloman projektilistalla oli astiakaappien maalaus ja vaatekaappien siivous. Kaapit tuli maalattua vaatekaapeistakin tyhennettyä yhtä sun toista. Se kellarikin pitäisi laittaa jonkun pidemmän vapaan projktilistalle, vaan ei ole pidempiä vapaita vähään aikaan näköpiirissä...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saattaisivat vaikka ollakin :) Kuten tuossa kirjoitin, niin ei poikien äitikään ihan synnitön ole tässä hommassa. Kaikenlaista on tullut laitettua talteen pahan päivän varalle. Mutta ei tässä auta kuin ottaa opiksi.

      Sinä olet saanut kyllä ihan aikaiseksikin, maalaamista ja muuta. Mie vaan tyhjentelen...

      Delete
  2. Hyi kamala tuota auton penkomista. Jotenkin niin ilkeä fiilis tulee kun ajatteleekin. Siitä että joku kajoaa toisen omaan, hiiviskelee nurkissa :/ Sakihivutusta mokomalle jos kiinni sais!

    Meillä ei ole vinttiä joten lapset yrittävät aina kikkailla tavaransa sängynalle ja puolihuolimattomasti peittoa eteen näköesteeksi :) Ei onnistu ei, kyllä äiti omansa tuntee.
    Mutta isän siivouksen jäljiltä on eräskin jätesäkki haettu vaatehuoneesta ja varastosta kuukausien kuluttua. On kadonneita palapelin paloja, nukkeja, nukenvaatteita, legoja, sekalaista romua, vaatetta yms. Kun lapset eivät kerää huoneestaan niin isä kerää jätesäkkiin ja niitä voi kysellä sitten joskus viikkojen tai kuukausien päästä...

    Ei paras eikä minun mielestäni edes tehokkain keino, mutta sanoppa se tuolle jääräpäälle niin että uskoisi :) En edes yritä. Kyllä vaimo omansa tuntee :P

    Leppis

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuule, minä tein tuota kun lapset olivat pieniä. Kehotin kerran jos toisen siivoamaan sotkut. Aloitin lasten kanssa yhdessä. Aina jäi kesken, kun tuli muuta tärkeämpää hommaa lapsille. Sitten loppujen lopuksi keräsin jätesäkkiin ja ilmoitin koko kuorman menevän roskiin. Se muuten tepsi yllättävän hyvin, vaikka nyt vähän nolottaa.

      Mustakin tuntui kurjalta ajatella jotain auton kimpussa. Ehkä asteen verran helpommin sulatettavissa kuin että jos joku tulisi kotiin sisälle. Mutta eihän se kivaa ole.

      Delete
  3. Onneksi eivät vieneet mitään mutta tuollainen jättää kurjan tunteen,että joku on käynyt penkomassa.
    Kätevä tapa pojilla siivota kun on paikka minne laittaa kaikki ylimääräinen;D Muuttojen yhteydessä on aina tullut heitettyä/annettua pois vaikka kuinka paljon tavaraa mutta jotenkuten sitä on taaskin kertynyt.Pitäisi tehdä tuollainen samanlainen operaatio minkä sinäkin teit.Mukavaa viikkoa Johanna!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuossa vastasinkin Leppikselle, että ehkä tämä on asteen verran helpompi sulattaa kuin jos joku olisi käynyt kotona. Autossa kuitenkin kuljettaa muitakin ihmisiä. Toisaalta tuntuu tosi kurjalta, että joku on pihassa hiippaillut ehkä just silloin kun nukuttiin.

      Huomaan vaan, että edeelleenkään en henno laittaa kaikkea roskiin tai kierrätykseen mikä pitäisi. Ajattelen, että jos tämä joskus vaikka kiinnostaisi lapsia. Lapset kyllä varmaan kokoavat omat "aarteensa" ja nämä mun helmet ei ehkä kovin korkeassa kurssissa ole :)

      Mutta nyt jo on helpompi hengitellä.

      Ihanaa viikkoa Sinulle!

      Delete
  4. Sama ikuisuusprojekti menossa tälläkin hamsterilla. Työhuoneesta heitin muuttolaatikkokaupalla pois paperia, kokeita ja muuta tarpeetonta. Loppuselvittely vielä edessä ja sitten ensin vaatekaappien ja sitten varastona toimivan vaatehuoneen kimppuun. Autotalli on täynnä roinaa ja tavaraa ja sekin pitäisi selvitellä käyttöullakosta puhumattakaan, no jos pikkuhiljaa....
    Onneksi autossanne ei ollut mitään arvokasta, kurjia tuollaiset varkaat. Koira on kyllä hyvä hälytin, meille ei kyllä kukaan tule, sheltit ovat niin haukkuherkkiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä luulen, että Felix sitä murahteli silloin päivällä. Yleensä hän ei ala sellaista matalaa murinaa pitää. Mutta röyhkeä oli kuka tahansa asialla olikin. Tässä kun naapuritkin tarkkailevat toistensa pihamaita.

      Naapurini isä oli professori. Loppukesästä isän arkistoja tyhjenneltiin, kun hän muutti vähän pienempään asuntoon. Löytyi kuulemma kokeita 60-luvulta saakka... Ja kaikkea muuta. Kaikki oli hyvin arkistoitu, isä on järjestelmällinen mutta mitään ei olisi saanut laittaa pois. Niitä kokeitakaan ensin lukematta jos siellä olisi ollut vaikka joku helmi. Kuulemma kolmantena päivänä isä sitten suostui jo jotain heittämään ihan itsekin pois :)

      Delete
  5. Meidän pitäjässämme liikkui tässä taannoin joku, joka kähvelsi pihassa olevista autoista vähän sitä ja tätä yöaikaan. Luin asiasta paikallislehdestä. Yhteenkään autoon ei ollut murtauduttu, vaan kaikki olivat olleet auki ja lukitsematta. Lukittut autot oli jätetty rauhaan. No, maaseudulla asutaan, mutta poliisi kyllä huomautti, että sopisi omassa pihassakin auto lukita ja hämmästeli, miten paljon oli lukitsemattomia autoja. (Meillä auto on aina lukittu, mutta piharakennuksissa ei edes ole lukkoa ovissa...)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä oli vähän samanlainen tilanne muutama vuosi sitten. Tämä asujaimisto on kovin rauhallinen ja ihmiset jättivät ihan huolettomasti autojen ovet lukitsematta. Sitten yhtenä yönä oli kierretty useampi piha ja auto ja sen jälkeen alettiin autojen ovia lukita. Mutta kun koskaan ei ollut sattunut mitään.

      Yleensä pidän auton tallissa, joten tämä oli kyllä sitten onnettomien yhteensattumien summa.

      Olisi kyllä mukava elää maailmassa, jossa ei tarvitsisi lukita ovia. Sellaista oli vielä paljon, kun olin pikkutyttö.

      Delete
  6. Hei vaan! Oisko ihan oman postauksen paikka siitä miten kierrätysasiat on teidän kulmilla hoidettu? Ottavatko hyväntekeväisyysrjestöt vastaan tavaraa&vaatyeita? Onvatrd salet vielä in? Miten ylipäätään ihmiset ostavat tavaraa käytettynä?

    ReplyDelete
  7. Yard salet, korjaan. Ja miten kierrätettyyn tavaraan/vaatteeseen suhtaudutaan? Täällä suomessa ainakin lapsiperheissä lähes kaikissa kierrätetään paljonkin tavaraa ja leluja. Mihin itse viette ylimääräiset tavarat? - ja jos huuto.net mekkokauppaa josku teet, niin koitan ottaa tilaisuudesta kiinni, toisin kuin joku aika sitten...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei! Kiitos Sinulle vinkistä. Tästä kirjoitan oikein mielelläni. Kyllähän nämä kierrätysasiat ovat vähän lastenkengissä, ainakin Suomeen verraten.

      Mulla menee vielä viikko pari ja sitten on tarkoitus taas laittaa jotain myyntiin :)

      Delete