Sunday, September 22, 2013

Muutto

Huu. Kohta on mennyt pari viikkoa niin, että en ole ehtinyt kissaa sanoa. Edes täällä blogissa. Moni lukija tietää, että organiseerasin taloa. Organiseeraus johti myös muuhun eli muuttoon. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti, että en itsekään tajua. Täällä sitä kuitenkin ollaan, uudessa kodissa. Ainoa pysyvä asia maailmassa on muutos ja sen olen saanut taas itse tuta. Kaikkihan alkoi seitsemisen viikkoa sitten, kun mies sanoi nähneensä myynnissä yhden talon joka osuu lenkkimme reitille. Sanoin, että käypäs realtorisi kanssasi kurkkaamassa. Mie en nyt ennätä. Mies kävi ja esitteli kohteen mulle sitten virtuaalisesti. Sovittiin uusi tutustumiskäynti ja käynnin iltana mentiin paikalliseen gasthouseen miettimään tarjousta. Julmetun pitkä to do - list oli tarjouksen liitteenä. Ja se tarjous hyväksyttiin. Sitten alkoi lainapeli pankin kanssa... Onneksi valittiin se pankki, joka EI ole pistämässä pihalle n. 2 500  lainaneuvottelijaa...

The reast is history. Toivottavasti mä saan mun kompuutterin skulaamaan ja yhteydet toimimaan (sorry, mun oli pakko ilmaista näin ihan Andyn vuoksi - on aikamoinen virtuoosi!). Mutta kertokaapas mulle miksi kymmenessä vuodessa on kertynyt niin mahdootomasti sälää? Toisaalta lapset ovat näiden vuosien aikana kasvaneet enemmäm kuin koskaan tästä eteenpäin. Että pistääkö roskiin tämä eskarissa neljä vuotiaana askarreltu t- paita ( näyttää enemmän eskaritädin tekemältä) vai ei? Ja entäs tämä piirros? Entä, ainekirjoitus, jonka tavutuksen on opastanut ope tai joku vapaaehtoinen... Mitä te muut teette?

Mä en osaa sanoa milloin saan aikaiseksi kuvallisesti ja tekstillisesti suht normaalin postauksen. Olen pahoillani!  Joskus vaan elämä vie. Illat eivät käy mulla laisinkaan yksitoikkoisisiksi:  ajan lapsia harkkoihin ja carpoolaan muiden vanhempien kanssa. Päivät tyhjennän vanhaa taloa. Ja kohta siivoan. Sitten yritetään löytää vuokralaiset... Toivottavasti kaikki osuu nappiin. Muuten perii hukka ja pari hukan kaveria.

38 comments:

  1. No huh, onpa ollut nopeaa toimintaa :) Onnea sitten vaan kovasti uuteen kotiin!! Ja tsemppiä muuttamiseen; se on kamalaa, mutta omalla tavallaan terapeuttistakin ja kun se on ohi, tietää ainakin, ettei sitä tarvi hetkeen tehdä uudestaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Terhi! Kyllä mä olen ollut helpottunutkin, kun on voinut nyt hyvällä tekosyyllä kierrättää tavaroita. Ja toivottavasti edes hetken aikaa uudet kaapit pysyisivät järjestyksessä. Kunhan nyt saan laatikoita purettua. Lapsille kokemus on ollut myös hyvä, on pitänyt ottaa vastuu omista jutuista.

      Delete
  2. Voi hyväntähden! Minä jo arvelin että jotain isoa ja yllättävää on nyt meneillään kun ei kuulu mitään. Wau sanon minä! Voimia muuttoon ja toivotaan että löytyy vuokralaiset!

    Meillähän kävi niin että oltiin mietitty asunnon ostamista ja laina oli neuvoteltu valmiiksi tiettyyn summaan asti. Katselin sitten yksi ilta netistä kuvia kohteesta ja ilmaisin miehelle kiinnostukseni. Ensiesittely olisi tulevana sunnuntaina. Mies soitti aamulla välittäjälle ja saatiin esittely perjantaille. Pe-iltana kävimme katsomassa, samana iltana teimme tarjouksen, he teki vastaan ja me hyväksyttiin se, sunnuntain näytön sai peruuttaa ja nyt ollaan kohta 7v. tässä asuttu :) Kun se kolahtaa niin se totisesti kolahtaa!

    Leppis

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan samanlainen aikataulu! Mies taisi käydä talon katsomassa edellisenä sunnuntaina. Kuvista kun katselin, niin olin sitä mieltä että no onhan se ihan ok. Mies sai vakuuttumaan, että kannattaa käydä paikan päällä sillä kuvat eivät tee ihan oikeutta ja sitten perjantaina käytiin ja tehtiin tarjous. Mä luulen, että meidän onni oli juuri se että myyntikuvat eivät olleet ihan nappiin osuneet :)

      Delete
  3. Voimia sitten muuttoon. Meillä se on edessä ensi kesänä ja yritän siirtää sen ajatuksissani jonnekin aivojen perimmäiseen nurkkaan. Ei kannattaisi kyllä. Viisas kävisi jo nyt etukäteen läpi niitä lasten piirrustuksia ja keittiön kulmakaapin perukoita. Samalla muutto tuntuu uudelta mahdollisuudelta ja leikittelen ajatuksella, että omassa talossa meillä ei sitten hillota mitään turhaa ja kaikki paikat on koko ajan ojennuksessa. Just joo.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olen potkinut itseäni, että miksi en käyttänyt fiksummin sitä muutamaa hassua viikkoa... Tai olisihan sitä voinut organiseerata jo aikaisemminkin. Kyllähän mä sitten järjestelin ja sillä ajatuksella, että vaikka kaupat ei toteutuisi niin koti olisi kerrankin ojennuksessa. Sellaiseen turhaan pyörittelyyn meni kuitenkin ihan liikaa aikaa, kun olisi vain radikaalisti pitänyt laittaa tavaroita pois.

      Delete
  4. Heyyy, onnea uuteen kotiin! Usko pois, joskus te vielä nauratte tälle kaikelle! Muutto on hyvä hetki elämässä järjestellä muutkin ikuisuusprojektit kuntoon. Asiat ja tavarat löytävät kyllä paikkansa, trust me! Nimim. 30 krt elämänsä aikana muuttanut Sally

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Sally! Ollaan me jo naurettu nyt... Illalla kun kömpii nukkumaan totaali ryytyneenä ja sama rumba alkaa aamulla. Tottahan toki asiaan kuuluu, että mies on ollut paljon työmatkoilla. Jotain päivien sisällöstä kertoo, että mä en edes havahdu kun toinen keskiyöllä hiippailee kotiin työmatkalta. Mä kun yleensä herään pieniinkin risahduksiin.

      Sinä kyllä osaat pistää tavaroita sekä paikoilleen että kiertoon reippaalla kädellä. Ihailen taitoasi.

      Delete
  5. Älä ollenkaan kanna sieltä huonoa omaatuntoa blogista - kyllä sinulla siellä on hommia tällä hetkellä ihan tarpeeksi. Ja minä en pysty ollenkaan neuvomaan noiden poisheitettävien ja säilytettävien tavaroiden suhteen - bloginikin sai alkunsa siitä, kun yritän epätoivoisesti siivota kaaosta;)
    Tsemppiä muuton kanssa ja onnea talokaupoista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä blogi on kyllä henkireikä. Voi tehdä jotain ihan muuta kuin sitä mitä yleensä tekee. Vaikka sitten niistä tekemisistään kirjoittaakin :)

      Kommenttisi on niin lohduttava. Että on muitakin joiden ympäristö ei ole ihan niin tarkoin harkittu. Mä luulen tämän olevan vähän myös ikäkysymys. Mut on kasvattanut se ikäpolvi, joka koki pula-ajan ja puutteen. Kaikki laitettiin talteen käytetyistä lahjapapereista ja irtonapeista alkaen. Itselläni on syyllinen olo, kun hylkään jotain mitä joku voisi vielä ihan hyvin käyttää.

      Delete
  6. No jestas! Onnea uuteen kotiin ja anna ryjän mennä roskiin! Kaikkea ei voi säästää, joten säästä pari juttua/per lapsi/per vuosi. Näin mäkin teen.
    Just tuli ensimmäinen matikan koe allekirjoitettavaksi kotiin. Sen säästän, koska se oli ensimmäinen koe. Muut saattaa mennä tältä vuodelta mäkeen, ellei nyt jotain huippuaskarteluja tule.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Joistakin jutuista olen kysynyt lapsilta. Tytär on halunnut säilyttää muutaman vaatteen tuleville polville. Pojat ovat ronskimpia, on toi ihan kiva mutta en mä tarvii on vastaus.

      Kuulostaapas hellyyttävältä, eka matikankoe! Siitä se koulutie alkaa.

      Delete
  7. ai onko Nanna ekalla jo kokeita? tää on multa mennyt ohi, ajattelin jotenkin ettei olisi (asumme siis Hgissä). Help!
    Lillis

    ReplyDelete
    Replies
    1. No eiks ole hurjaa kuinka pienenä pitää jo kokeita väsätä :)

      Delete
    2. Meillä on ekalla jo kokeita, mutta siis pistarityyppisiä. Eli kokeisiin ei vielä lueta ja niitä pidetään toisinaan.

      Delete
    3. No hyvä. Mä jo ajattelin, että siellä koululainen pänttää kokeisiin iltapuhteiksi :(

      Delete
  8. Muutto, sana jo kammottaa;) No, ajattelin vinkata, oliko se Rachael Rayn show vai jonkun muun, no, kuitenkin siinä annettiin vinkkejä juurikin vanhojen tavaroiden järjestelyyn ja poisheittoon. Yksi vinkki oli, että ottaa kuvia näistä lasten tekemistä (lukuisista) päiväkoti- ja kouluajan askarteluista ja kokoaa niistä kollaasin (mutta milloin siihen olisi aikaa?), tai tekee samanlaisen kollaasin nappaamalla paloja vauvapeitosta, unirievusta, tossuista jne. Varmaan ymmärsit, mitä yritän tässä kovasti selittää. Hienoja ideoita, mutta ei kyllä meidän sisustukseen taivu. Enkä jaksaisi värkätä. Tähän asti olen heittänyt tärkeimpiä muistoja lasten nimikkolaatikoihin, joita ei ole kuin yhdet per nenä. Tsemppiä!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen kanssa tuskaillut, että miksi työt eivät ole digitaalisessa muodossa. Säilyisivät pienessä tilassa. Hyviä vinkkejä nämä kollaasit. Itse en vain osaa sellaisia edes ajatella. Ei riitä kärsivällisyys eikä kai mielenkiintokaan näin pitkälle vietyyn värkkäilyyn. Lapset saavat nyt tyytyä muutamaan esineeseen, muutamaan kuviksen ja ainekirjoituksen työhönsä. Itselleni säilytän lasten tekemät kirjeet, kortit. Monenlaista on koettu.

      Delete
  9. Onnea vain uuteen kotiin ja sen järjestelemiseen:)

    Olen aika raa'asti heitellyt lasten tekemiä juttuja pois, joka vuodelta on yksi asia tallessa ja valokuvat:) Muistan kun isomummu eläessään esitteli joka kerta kolmea kuivunutta laakeriseppelettä jotka hänen poikansa olivat koulusta saaneet uimamaisteruuden suorittaessaan (tai mikä lie ollut uintikoe silloin nimeltään. Muuta ei hänellä ollut kolmen pojan lapsuudesta jäljellä kuin ne seppeleet ja pari valokuvaajan ottamaa kuvaa. Mutta kertomuksia riitti:) Niin että pienellä pärjää:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana isomummu! Ne tarinathan ovat niitä tärkeimpiä. Me ollaan katsottu kuvia kymmenen vuoden takaa, kun muutettiin uuteen kotiin. Miehen kanssa ollaan muisteltu millaista silloin oli. Talo oli kauan aikaa melkein autio, kuten naapurustokin. Tätä vasta rakennettiin silloin. Lapset muistavat talon aina ensimmäisenä kotinaan, aiemmista paikoista ei ole mielikuvia.

      Delete
  10. Mä olen aika paljon säästänyt, mutta myös heittänyt pois... Muuten sitä "muistosälää" olisi ihan hirvee vuori, meillä on muutenkin liikaa tavaraa, koska olen hamstraaja: Koskaan ei tiedä milloin tätä tarvii tai mitä tästä voi tehdä

    Innolla odottelen uuden talon kuvia:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä myös hamstraan ja kuten tuossa Lady of the Messille vastailin, niin huono omatunto kolkuttaa jos laitan pois jotain mitä joku voisi vielä käyttää. Täytyy yrittää tehdä parannus ja järkiperäistää hamstrailuaan. Nyt siihen on hyvä tilaisuus.

      Delete
  11. Onnea uuteen kotiin!
    Minä olen itse joskus harmitellut, kun mitään omia piirustuksia tai käsitöitä kouluajoilta ei ole tallessa. Mutta olen kyllä myös sitä mieltä, että pari työtä per vuosi varmasti riittää muistoksi:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllähän niitä olisi mukava vilkaista. Itse haluaisin lukea aineitani. Tykkäsin kirjoittamisesta ja kommunikoin pienten kirjelappusten avulla.

      Joo, ei niitä kaikkia töitä voi säästää. Pelottaa vaan, että poistoon menee jokin helmi.

      Delete
  12. Onnea uuteen kotiin! Muuttaminen on raskasta varsinkin kun tarvitsee siirtää paljon tavaraa, ja jos muuton tekee itse. siihen päälle kaikki siivoukset ym., niin jo täälläkin alkaa hiki nousta otsalle kun sitä alkaa ajattelemaan :). Me olemme muuttaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana viisi kertaa, ja nykyisessä asunnossa olemme asuneet kohta kolme vuotta.

    Valitettava ilmiö useissa muutoissa on se, ettei enää osakaan oikein asettua, vaan äkkiä tulee levoton mieli uutta kohti. Eilen viimeksi nauroimme omille hulluille jutuillemme miehen kanssa, kun mietimme, että mitä ottaisimme tästä talosta mukaan, jos taas muuttaisimme. Katselemme aina kodin tavaroita sillä silmällä, että jos muutamme, niin onko tarpeellinen tavara mukaan. Meillä on myös sellainen epärealistinen ajatus, että omistaisimme vain sellaisia tavaroita joita oikeasti tarvitsisimme ja ettei olisi mitään ylimääräistä :).

    Joskus ajattelen, että millaista elämämme olisi jos olisimme jämähtäneet vuosikymmeniksi samaan paikkaan, kuten monet ystävämme ja sukulaisemme ovat? Tuleeko eteen sitten joskus se vaihe kun ei kerta kaikkiaan enää halua muuttaa, ja löytyykö meille se paikka josta ei enää halua lähteä mihinkään?

    Joskus tuntuu kuin olisi jäänyt tärkeitäkin muistoja matkan varrelle; esineitä, jotka muistaa, mutta ei enää tiedä missä ne ovat, ja miten ja miksi ne ovat matkasta tipahtaneet. Nyt en esim. tiedä missä ovat meidän vanhimmat valokuvat, ja olen huolissani ja pelkään että ovat joutuneet hukkaan. Tällainen pieni asia saattaa tuoda ahdistusta.

    no name

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen miettinyt, että kyllä kaikki tarpeellinen mahtuisi varmaan matkalaukulliseen. Meillä on loppujen lopuksi aika vähän tavaroita, mutta esimerkiksi kirjoja on turhankin kanssa. Hiljan älysin, että näitä mun suomen kielisiä kirjoja tuskin kukaan mun jälkeeni lukee/ tarvitsee.

      Tämä talo tuntuu kyllä ihan omalta, mutta en osaa sanoa olisiko tämä sellainen forever home. Sitten kun lapset lähtevät maailmalle, niin ehkä haluammekin jotain muuta. Toisaalta olisi kiva, että lapsilla olisi se sama koti johon tulla. Vaikka vain vieraisille :)

      Mua alkaa jo muutto vähän kyllästyttää. Mutta onpahan nyt jokainen nurkka koluttu, aarre tutkittu, lajiteltu. Ehkä tämä talo pysyy paremmin järkässä.

      Delete
  13. Mahtavaa,onnea muuttoon ja uuteen kotiin:) Tuo kuulostaa tosi hyvältä:)Muutto on aina raskasta,mutta sitten kun on saanut kaiken järjestettyä ja heittänyt turhat tavarat pois niin olo on ihana:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kannustuksesta! Mä odotan että pääsen vihdoin tähän onnelliseen olotilaan. Vielä on hommaa. Mutta kyllä se tästä. Se pahin pungerrus taitaa olla jo takana :)

      Delete
  14. Onnea muuttoon...olemme lähes samoissa puuhissa ja vaikka pakattavaa ei kovin paljoa olekaan, silti se tuntuu ensin ihan ylivoimaiselta tehtävältä. Se hyvä puoli tässä on, että voi vähän karsia tavaramäärää....
    Viime viikolla joku kysyi jo jotain paperia ja ainakin tiesin, että se on pakattu, mutta en sitä missä laatikossa se on !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onnea muuttoon, Leena! Jotenkin itsekin ajattelin, että eihän tässä paljon ole. Ja ei kai täkäläisittäin olekaan, mutta on siinä työtä.

      Mulla on vähän sama tilanne. Lasten välitodistukset pitää kaivella jostain. Pakattu on. Vielä kun muistaisi minne. Onneksi jumppavaatteet laitoin niin, että eivät varmasti huku.

      Delete
  15. Onnea muuttoon!!
    Pikaiset muutot ja talon ostot tulivat tutuksi melkein 5 v. sitten.Raskasta mutta siitä selvittiin!!
    Voimia teille <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Anne-Marie! Joskus vaan pitää toimia pikaistuksissaan :) Tai ainakin pikaisesti. Tämä olisi kai ollut sellainen juttu, että jos olisin enemmän miettinyt olisi jäänyt toteutumatta.

      Delete
  16. Olipas mukavaa luettavaa ja oikein sylin täydeltä toivon onnea, lempeä ja lämpöä uuteen kotiin....:)

    Mitäähän ei saa hävittää, edes muutttoa tekosyynä pitäen.....vitsi-vitsi, hävitä jos pystyt jotakin! Lasten juttuja on kyllä joitakin ehdottomasti säästettävä, muuten harmiittaa sitten joskus.

    Jään kyllä odottamaan kuvia talosta....vaikka edes ulkokuvia....:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Maikku. Lempeä ja lämpöä tarvitaan kyllä kun on millainen muutos tahansa kyseessä. Saatikka sitten muutto, kun romppeita kanniskellaan.

      Tänään kävin lasten juttuja läpi, oli töitä siltä ajalta kun kävivät preschoolia. Voi hyvänen aika. Kun sitä nimeäkään ei vielä osattu kirjoittaa.

      Delete
  17. Lämpimät onnittelut uuden kodin omistajille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos SatuSanna! Tunnelma on ollut lämmin, välillä suorastaan helteinen :)

      Delete
  18. Onnea uuteen kotiin!
    Muuttaminen on kamalan ihanaa :-) Mekin olemme muuttaneet viimeisen neljän vuoden aikana jo kolme kertaa. Juu, ei ole hirveästi ehtinyt tavaraa kasaantua kaappeihin ;-)
    Rankin muutto oli kyllä Suomesta Hollantiin, kun piti tosissaan miettiä minkä tavaran roudaamisesta halusi maksaa. Toisaalta se oli myös hyvin puhdistava kokemus :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Miten Sinä jaksat! Ei sen puoleen, kaksi ensimmäistä (ja melkein se kolmaskin) Amerikan muutto sujui ihan hyvin. Nyt vaan oli tullut sen verran kaikenlaista. Ja hyvinhän tämä on sujunut, vie vain aikaa.

      Mä muutin tänne neljän matkalaukun kanssa, kun tarkoitus oli olla vaan vuosi... Ja Suomessa on niitä tavaroita sitten säilöttynä. Ei niillä kyllä varmaan valtaosalla enää mitään tee.

      Delete