Wednesday, August 28, 2013

Pöytätavoista

Joskus aikaisemminkin olen ajatellut kirjoittaa tästä aiheesta. Nyt Kati (Katinkanssa -blogi, klik klik) kommentoi edelliseen postaukseeni ja kertoi kuinka 4-vuotiaan sukulaislapsen haarukan ja veitsen käyttöä ihasteltiin täällä Uudella Mantereella. 


Amerikkalaisten pöytätapojen omaksuminen on vaatinut vähän harjoittelua. Hyvin harva esimerkiksi käyttää haarukkaa ja veistä yhtäaikaa ruokaillessaan. Joskus haarukka isketään keskelle pihviä ja pihvi paloitellaan ja sen jälkeen käytetään pelkkää haarukkaa. Jalallista lasia pidetään ihan huolettomasti kiinni siitä lasiosasta ja jälkiruuan kanssa on turha kattaa lusikka ja haarukka. 

Nyt tunnustan, että aluksi olin sitä mieltä että onpas barbaaria. Huomasin myös, että syrjäkarein katseltiin omaa haarukka-veitsi -operointiani. Joku sanoikin, että tuo eurooppalainen ruokailu näyttää ihan kirurgiselta toimenpiteeltä. 

Nykyään nappaan käteeni jo ihan luontevasti pelkän haarukan ja selviän ruokailusta lähes jo ilman veistä. Kotona kuitenkin syömme perinteiseen tapaan tai jos olemme vähän fiinimmässä ravintolassa. Lapsille olemme opettaneet ruokailuvälineiden käytön ja hienosti sujuu. Jossain vaiheessa ymmärsin, että amerikkalaisen silmin mun "kirurginen operaationi" varmaan on aikamoista snobbailua. 

Tölkistä en osaa vielä juoda ainakaan ruokapöydässä. Pullonkin kanssa on hankalaa. Ihmettelin myös aluksi kovasti, kun kolmen ruokalajin herkkuaterian kanssa paikalliset ystävät tilasivat Cokista ruokajuomaksi. Tuntui, että siinä menevät herkkukeittiön tuotokset harakoille. Ja suklaakakku + Cokis jälkiruokana... En taitaisi pystyä nielemään. Ruokajuomista en ole tinkinyt ja terveysinnostuksen levitessä nykyisin on paljon muitakin vedenjuojia. 

Opetetaanko Suomen kouluissa miten kynää pidetään kädessä? Siis sellainen siisti pinsettiote? Meidän kouluissa ei opeteta ja olen itse näyttänyt otteen lapsille. Täkäläinen tapa on kahmaista kynä koko kouraan. Vähän samoin kuin lusikkakin. 

Kuvan seinätaide on kotoisin Napastyle nettikaupasta (klik klik). Myymälässä on paljon hauskoja sisustustuotteita.

27 comments:

  1. Minulle nämä amerikkalaiset "pöytätavat" tuntuivat ihan alusta alkaen aika luonnollisilta. Cokista tai muita virvoitusjuomia ei ole tarvinnut kuitenkaan opetella juomaan ruuan kanssa :).

    Sain jo 1970 -luvulla viitteitä siitä miten Amerikassa asiat sujuvat ruokapöydässä :). Kun aloitin keskikoulun, niin silloin luokanvalvojaopettaja opetti koulussa äidinkielen ohella veitsen ja haarukan käyttöä ym. muita pöytätapoja. Sitten eräänä vuonna samainen opettaja kävi lomamatkalla Amerikassa, ja sen jälkeen saimme uutta oppia pöytätavoista. Enää ei syödäkään haarukan ja veitsen kanssa (se oli junttia!), vaan ruoka paloitellaan veitsellä, ja veitsi laitetaan syrjään, ja ruoka syödään haarukalla. Tämä opetus upposi minuun kuin kuuma veitsi voihin, ja sen jälkeen olen tätä tapaa noudattanut. Joskus käytän veistä ja haarukkaa, jos tilanne sitä "vaatii".

    Alussa täällä Amerikassa hämmästytti ns. finger food eli oli paljon ruokia, joita syötiin "käsin". Ei kannata yrittää syödä sandwichiä veitsen ja haarukan kanssa, saattaa näyttää hassulta :D.

    no name

    ReplyDelete
    Replies
    1. En voi muuta todeta kuin että onpas ollut ihana ope! Wau. Meillä taisi pöytätapoja opettaa kotitalouden opettaja, mutta aika vähälle se jäi. Mieleeni on jäänyt hänen usein toistamansa lause täsmällisyyden olevan kuninkaiden hyveitä :)

      Sormiruokahan on sitten ihan vihon viimeistä jos sattuu olemaan pienemmän puoleinen suu, kuten itselläni. Sushin kanssa alkaa olla jo tuskaa. Ja kaikki nämä leivät, burgerit... Kyllä mä syön hampurilaisen haarukalla ja veitsellä jos niikseen tulee, vaikka kuinka herättäisi pahennusta. Sen lisäksi että näky on karmiva kun kita ammollaan yritän jotain syödä niin leukaperien sijoiltaan meneminen pelottaa vielä enemmäm.

      Delete
  2. Hassua, en olekaan ajatellut että haarukka + veitsi- yhdistelmä olisi jotain erityisesti eurooppalaista...Kynän käytön pinsettiote opetetaan mun käsittääkseni Suomessa jo päiväkodissa, viimeistään esikoulussa.
    En muuten ole koskaan kommentoinut muistaakseni, mutta kiitos mielenkiintoisesta blogista. On kiva päästä kurkkaamaan arkeen siellä päin maailmaa!
    T. Hansu

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Hansu! Kiva kun kommentoit. Musta on mukava lukea näitä viestejä :)

      Hyvin harvoin näkee muiden kuin ulkomaalaisten käyttävän haarukkaa ja veistä. Siitäkin voi sitten päätellä, että ei ole ihan paikallisia.

      Pinsettiote on niin paljon esteettisempi kuin kynän pitäminen suunnilleen kokonaan nyrkissä. Jotenkin ajattelen, että jälkikin on tarkempaa. Elokuvissa ja tv-ohjelmissa huomaa usein, että ei taida kuulua perusopetukseen kynästä pitely :)

      Delete
  3. Muistan aikoinaan istuneeni silloisen amerikkalaisen poikaystävän suvun kanssa kiitospäivän illallisella, paraatipaikalla pöydän päässä. Suku sitten ihasteli ääneen kuinka näppärästi osaan käyttää veistä ja haarukkaa... Mitä lie ajatelleet mielessään.

    Eurooppalainen tapa on minulle se ainoa oikea, vaikka aina välillä täälläkin näkee amerikkalaista tapaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllähän nämä pöytätavat ovat selkärankaan jääneet ja helposti tulee tarttuneeksi kaikkiin tarjolla oleviin välineisiin.

      Teit varmasti lähtemättömän vaikutuksen näihin "in-laws". Oliko tämä sama matka, jolla teit pizzaa alkutekijöistään ja pidit hiukset lyhkäsinä? On siinä ollut ihmettelemistä eurooppalaisten tapojen suhteen :)

      Delete
    2. Pizza ja amerikkalainen poikaystävä olivat au pair-vuonna, lyhyet hiukset pari vuotta myöhemmin, kun olin Kaliforniassa harjoittelussa.

      Hämmästytin myös kertomalla, kuinka kymmenen päivää sairaalassa sisältäen leikkauksen oli kustantanut Suomessa 500 markkaa. Se selittyi kuuntelijoille ilmeisesti pienen tuntemattoman maan "sosialismilla", elettiinhän 90-lukua.

      Delete
  4. Tartuin aiheeseen, koska ammattikseni olen opettanut ihmisille ruokailu-ja pöytätapoja! Mielelläni kyllä kurkin nykyääkin(olen eläkemymmeli)naapuripöytiin ja joskus on pakko kattoa vain omaan lautaseen kun ei aina oikein ymmärrä ihan kaiken maailman ruokatapoja.

    Kyllä se vain aika vitsikkään näköistä on kun yrittää haarukalla ja veitsellä syödä vaikka herneitä....tapavaat pitää vielä sitä haarukkaa niin että kupera puoli on ylöspäin, se lisuke herne ei oikein siinä pysy...;D Näin tekevät ne oikein fiinit ihmiset..heh!?

    Kyllä se veitsi on vain palottelua varten ja sen jälkeen vain haarukka oikeiseen käteen, oikeella otteella ja murkinat ääntä kohen! Veitsin voi laittaa huilimaan ruokailun ajaksi lautasen reunalle oikeaan yläkulmaan....siitähän se sitten tarvittaessa löytyy. Veitsiä käytetään myös apuna kun haarukan kupuun pitää sitä ruokaa saada, siis vähän kuin hivutetaan lautasta myöten sitä makaronilaatikkoa syömävälineeseen, niin toimiihan se mainiosti ja saa satsin jopa siihen aukinaiseen suuhun! Ei nyt ihan aina, voihan se suupala puota syliin tai kaula-aukostakin sisään.

    Kun opin Amerikoissa sen haarukalla syönnin -70 luvulla niin sen jälkeen olen sitä käyttänyt ympäri maailmaa asuessani. Samoin sen sormilla syönti luonistuu mulla hyvin näissä normaalissa oloissa sekä purkista ja pullosta juonti mutta ei missään nimessa oikeissa ruokapöydässä ja seurueessa.

    Aika monessa maassa pidetään ruokailu vehkeitä kuin talikkoa kädessä ja siitähän ne lapset oppivat mitä vanhemmat tekee.

    Yleisissä paikoissa koitan pitää siitä kiini mitä myös opetan, mutta muuten olen varsin joustava.

    Hyviä ja mielenkiintoisia nämä sun jutun aiheet....asiaa ja asian vierestä saa parhaat aiheet kuten olen jo sen todennut...lisää please Johanna....:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ahaa, nyt selvisi miksi fiinit ihmiset ovat niin hoikkia: kaloreita kuluu syödessä vähintää yhtä paljon kuin mitä ruuasta saisi. Joskus olen itse yrittänyt seivästää sillä haarukalla herneen lentokoneessa ja siitähän tuli aikamoinen tahtojen taistelu. Herne taisteli kuin kristityt Colosseumilla. Huh.

      Tärkeintähän tietysti on nauttia ruuasta. Mutta on yksi juttu, jota en sulata: jos joku syö vastapäätä suu auki. Ei voi mitään. Ei ole enää ruokahalua. Suu auki syöminenkin on mielestäni täällä yleisempää kuin koto-Suomessa.

      Voi, poukkeilenko mä liikaa? Täällä kun tulee vastaan niin monenlaisia asioita. Harmi, kun silloin heti muutettuani en kirjoittanut kaikkea ylös. Muistan ihmetelleeni monia asioita, vaikka ei tämä elämänmeno niin paljon poikkea suomalaisesta :)

      Delete
    2. Että, suu auki ja maiskutus mukana ja viellä vaikka samassa pöydässä, ei!!!!
      Et missään nimessä poikkea liikaa, musta ihminen joka osaa kirjoittaa nimenomaan asiasta sen vierestä on lahjakas ja ajan hengessä elävä ihminen. Minä en edes kykene siihen, että pysyisin vain yhdessä ja samassa asiassa ja hyvän itsetuntoni ansiosta en pelkää edes kehasta tässä samalla itseäni ....kuten rivien välistä voisikin huomata...hih-hii....;D

      Totta kyllä muakin harmittaa etten ole kirjoittanut muistiin näitä jo elettyä ihmettelyjäni retkillä. Onneksi mun isäni säästi kaikki mun kirjeet maailmalta ja ne oli niputettu järjesteykseen. Kirjeet oli kirjoitettu aika avoimesti, kun luin niitä ihmettelin pitiko ihan kaikki kirjoitaa kotiin...piti ja se olikin hyvä asia kun katon nyt taakseni.....;)

      Delete
    3. Joo, se on ihan kamalaa! En vaan kestä. Mua voisi kiduttaa sillä tavoin ja tunnustaisin varmasti vaikka mitä :(

      Sun Maikku pitäisi kirjoittaa muistelmat. En tunne enkä edes tiedä ketään muuta, joka olisi tanssinut Robert Redfordin kanssa. Ja tavannut Larry Hagmannin. Sinulle on sattunut ja tapahtunut niin paljon. Mutta siitä se varmaan johtuu, kun mieli avoimena olet maailmaa katsellut ja matkannut.

      Onpas ihanaa, että isäsi arkistoi kirjeet. Niissä on varmasti sellaisiakin asioita, jotka ovat jo unohtuneet. Itse katselin vanhoja kuvia (täältä) ja niin moni asia oli jo vaipunut unohduksiin. Paljonhan sitä on tehty ja katseltu.

      Delete
    4. Se veitsen oikea paikka ja asento olivat tosiaankin tärkeitä, ja minä sain olla esimerkkitapauksena, kun olin osannut panna sen oikein siihen lautasen reunalle.

      Useissa aasialaisravintoloissa ei edes kateta veitsiä pöytään, se pitää pyytää jos tarvitsee.

      Eilen selailin kanavia ja juuri oli alkamassa jokin elokuva, jossa oli pääosassa Robert Redford. Jäin sitten katsomaan sitä juuri Robert Redfordin vuoksi :). Elokuva oli Lasse Hallströmin ohjaama: An Unfinished Life (http://www.imdb.com/title/tt0350261/)

      no name

      Delete
    5. Käymme aina silloin tällöin pienessä japanilaisessa ravintolassa. Haarukan saa, mutta veitsi pitää pyytää. Olen opetellut syömään puikoilla ja sujuuhan se jotenkin. Mutta ei sillä puikolla saa pilkottua :(

      Maikku on kyllä onnen tyttö! Olen aina tykännyt Redfordista. Ja tykkään siitä, että hän ei yritä näyttää poikaselta.

      Delete
  5. Onkohan tapa tullut rapakon takaa vai mistä, mutta syön usein pelkällä haarukalla, säästän tiskiä ;) Veistä käytetään vain tarvittaessa. Ravintolassa esitän sivistynyttä. Taitaa muu perhe olla samanlainen. Limu ja vesi sopivat hyvin ruoan kanssa, refillsit oli parasta ;) Nykyään espanjalaiseen tapaan ruokajuomana on usein viini, limuja emme enää harrasta ;) No onhan blogini nimi joskus ollut Maalaistollot Maailmalla :D Kynä pysyy kyllä kaikilla käsissä ihan normaalisti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Arvaas ketkä Suomessa olivat hakemassa refills... meidän pellavapäät. Eihän siellä sellaisia tunneta ja tuimasti katsottiin ennen kuin älysin että pitää mennä kasalle maksamaan lisää. Sattuuhan sitä.

      Viiniä minäkin mielelläni otan vähän enemmän kokatun ruuan kanssa. Joskus joku miehen businestuttavan vaimo alkoi tentata onko minulla jokin uskonnollinen syy juoda punaviiniä ruokani kanssa. Mulla oli yllä sillä kertaa kokomustat vaatteet ja vasta myöhemmin älysin, että ehkä hän kuvitteli mut jonkin asteiseksi beelzebubin palvojaksi.

      Tuossa jo Maikulle vastailin, että tärkeintä on ruuasta nauttiminen :)

      Delete
    2. Kerran olimme Suomessa jossakin maalaiskylässä ravintolassa lounaalla. Lounas tarjottiin siten, että salaattipöytä oli katettu valmiiksi, ja siitä sai itse ottaa. Lämmin ruoka tuotiin pöytiin tilauksesta, taisi olla kaksi vaihtoehtoa mistä valita. Meitä oli ehkä kuuden hengen porukka, ja kun tuli maksun aika, niin tarjoilija sanoi että joutuu rokottamaan (käytti tätä sanaa) meiltä salaateista enemmän kun pari porukassa oli ottanut liian ison annoksen tai oli hakenut lisää. Täytyy sanoa, että hämmästys oli suuri :)! Etta ihan niin paljon oli syöty salaattia, jotta piti maksun hetkellä siitä rokottaa :D.

      no name

      Delete
    3. Nyt kyllä jo herää mielenkiinto, että kuinka paljon sitä salaatia kului :) Voisin kyllä kuvitella että on ollut tarjoilijallekin nolo paikka tulla "rokottamaan". Salaattipöydän idea on, että saa ottaa niin paljon kuin sielu sietää. Tai sitten pitäisi tuoda salaatti lautasella pöytään.

      Oi voi, mutta kyllä tää vähän naurattaakin.

      Delete
  6. Amerikkalainen ystäväni lähetti tämän minulle kun kuulemma artikkeli sai ajattelemaan minua. Toivottavasti vain eurooppalaiset pöytätapani toivat mielleyhtymän, minun periaatteeni kun on että antaa kaikkien kukkien kukkia. http://slate.com/articles/life/culturebox/2013/06/fork_and_knife_use_americans_need_to_stop_cutting_and_switching.html

    Juttu on ihan turhan pitkä, joten tiivistän tähän mielenkiintoisimman yksityiskohdan: amerikkalainen veitsen ja haarukan käytön tapa onkin ranskalaista hienostelua jokusen vuosisadan takaa! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Silmäilin artikkelin nopsasti. Kiitos kun pistit linkin. Mietin jo aikaisemmin, että onko tämä täkäläinen tyyli Mayflowerin mukanaan tuomien tyyli. Mutta näyttäisikin siltä, että ranskasta ovat tuulet puhaltaneet :) Onkohan tuo 1800-luvun tyyli ollut vielä sukua Aurinkokuninkaan tyylille? Jutussa kyllä luki, että cut-and-switch -tyyli muuttui ja 1853 sen muutos noteerattiin kirjallisestikin. Oh la laa! Miten tässä taas haarukkaa pitelisi! Kohta varmaan pitää nostaa pikkurilli pystyyn kaffekuppia tyhjentäessä. Ja naapurit varmaan nauttisivat, kun näyttäisin miten mummo tyhjensi kahvin teevadilta sokeripala hampaiden välissä :)

      Delete
  7. Mielenkiintoista luettavaa amerikkalaisista ruokailutavoista! Tuon limpparin juomisen olenkin huomannu tv ja tositv-ohjelmista. Perheissä tuntuu aina olevan jääkaapissa niin limutölkkejä kuin vesipullojakin sekä sellaisia pienempiä mehupulloja näkee myös usein. Tuoremehua taitavat olla.

    Hyvin harvinaista herkkua meillä limpparit on, tölkistä osaan juoda vaikka leffaa katsoessa mutta muuten laitan lasiin. Ja minulla on oltava jäitä, aina :) Saatan juoda jopa rasvattoman maidon jäiden kanssa jos maito ei ole ehtinyt kylmentyä kunnolla kaupasta tuonnin jälkeen. Ja kyllä, suomalaiseen tapaan olen maidonjuoja vaikka se onkin vasikoiden juomaa, maitovasikaksi olen perheeni kesken kutsuttu lapsesta asti, kaikella rakkaudella!

    Meillä katetaan päivälliselle haarukat ja veitset. Jokaiselle. Nuorin on 2v. ja hänkin harjoittelee pienellä haarukalla ja veitsellä syömään. Eihän hän sitä tokikaan vielä osaa eikä tarvitsekaan mutta hänelle itselleen on tärkeää että saa harjoitella ja olla samanlainen kuin muut! Tottakai. =)

    Kynäote opetetaan jo päiväkodissa jos ei ole kotona oppinut. Jotain sellaisia apuvälineitäkin on jolla kynäote tulee oikein ja niitä koulussa käytetään jos ei koululaisena vielä kynäote ole vieläkään oikeanlainen. Tästä oli juuri ekaluokkalaisen vanhempainillassa puhetta.

    Ruokajuomana meillä toimii vesi ja maito, ravintolassa jos käymme niin koko perhe juomme jäävettä.

    Ilo oli saada eilen kehuja 2v:n kohteliaisuudesta! Kun pyyhin häneltä kerhon pihalla nenää niin pikkuinen tuumasi "kiitos äiti" ja heti lto hypähti viereen ja totesi kuinka ihanaa että jo noin pieni osaa sanoa noin kauniisti kiitos :)

    Leppis

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suloinen pikkuinen! Ja kauniit tavat. Mutta sitä toistaa mitä ympärillään kuulee. Sinäkin taidat kiittää lapsiasi. Itse yritän aina muistaa sanoa kiitos, kun jonkun homman tekevät. Kissa kiitoksella elää, mutta kyllä siitä hyvä mieli tulee.

      Meillä tässä on naapureiden lapsilla aika usein kädessään jokin tölkki. Ja tiedän, että meidän lapsia vähän välillä ottaa päästä kun limpparia ei voi vain käydä hakemassa jääkaapista ja juoda milloin huvittaa. Yksi syy on tietysti se, kun limpparia ei jääkaapissa ole kovin usein :) Vesipullostakin ärhentelen, kotioloissa voi veden juoda lasista/mukista. Kraanavesi on juotavaa ja käytämme puhdistinta, joten on ihan kelvollista juotavaa.

      Minäkin olen maitomaakari! Yritän nyt siirtyä 2% maidosta 1% maitoon.

      Nyt kun sanot, niin niinhän ne on haarukat, veitset ja lusikat katettu lapsille pienestä pitäen. Olin ihan unohtanut. Siinähän sitä oppii samalla.

      Delete
  8. Hih! Tuo tölkistä juominen oli aikoinaan mulle ihan outo juttu ja tutuistuin siihen siellä sun kotimaassa. Mua pidettiin outona kun join lasista ja juu käytin myös haarukkaa ja veistä;)siis myös pitsaa syödessä:)) Nykyään juon jo tölkistä, mutta en ruokapöydässä, eikä meillä kukaan muukaan... Saas nähdä mitä kommentteja saadaan lokakuussa kun tullaan sinne rapakon taakse;)

    Kyllä ainakin meidän koulussa kynäote opetetaan. Oikea kynäote kuulemma takaa paremman käsialan, siis open mukaan. Itse en ole asiaan perehtynyt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olin unohtanut pizzan! Niinhän sitä alussa piti olla haarukka ja veitsi, että sai pizzan syötyä. Nykyään menee kyllä oikein hyvin ihan käsin :)

      Mulle on iän myötä tulossa joku bakteerikammo. Mä en voi juoda tölkistä, kun mietin kuinka monen käsi on sitä tölkin päällistä käsitellyt: tölkit on laitettu esille hyllyyn, ehkä järjestelty hyllyä, kassa, ehkä joku asiakaskin. Ainakin pitää hinkata pahimmat pöpöt pois ennen kuin juomaan ryhdyn :)

      Delete
  9. Hei, mukavasta aiheesta kirjoittelet! Alkuaikoina ihmeteltiin itse, kun ihmiset ravintoloissa ihmettelivat meidan tapaa syoda ruuat haarukalla ja veitsella. Viela hullumpaa tuntui olevan, kun 2vee tyttomme tapaili ruokaa suuhunsa ITSE ja HAARUKKAA kayttaen, whaaat?!! Kouluun mennessa lapset ovat kylla oppineet sitten talle paikalliselle tavalle syoda kasin, haarukoista saa aina olla kotona lasta muistuttamassa. Muistan, kun preschool opet ihmettelivat tyton lunchboxin sisaltoa, oli lusikkaa ja haarukkaa siina termoksessa olevaa lamminta ruokaa varten. Oli siina mulla selittamista, mutta pitivat sita loppupeleissa niin coolina juttuna, etta sita ehdottettiin muillekin vanhemmille. Jee!

    Toinen juttu, mika hairitsee paikallisissa, on pahvi/paperilautaset ja ottimet. Mulla ei mene jakeluun, etta hienoissa juhlissa, ammattiinvalmistujaisissa tai 50vee synttareilla ruuat ja juomat tarjotaan paperilautasilta, juomat ryystetaan tolkeista tai juodaan pullon suusta. Onhan se tunnelma tietysti se juhlan idea mutta kylla jotain tapoja saisi olla.

    Meilla syodaan ulkona grillatessakin oikeilla lautasilla ja "hackmanneilla", pyha jysays sita paivittelya, kylla niita astioita jenkit pyoritteli, etta onko he nain hienoja vieraita teille, etta oikein posliinia wau. Kerrottiin, etta ei meilla muuta kaytetakaan ja he puolestaan paivittelivat, ettei heilla muuta olekaan kun muovikippoja.

    Enka tieda hotelleistakaan, suurimmassa osassa aamupalat tarjoillaan paperilta ja silla muovihaarukalla mika taipuu rikki aika helposti. Ja kun mina kaadan maitotetrasta maidon mukiin, niin voi sita tuijotusta, etta eiko sita maitoa voi siita tetrasta suoraan juoda.

    Tulipahan purkaus, mutta en mina naista suomitavoista nakojaan mihinkaan paase. Amerikkalaiset ovat mukavia, ystavallisia ja tykkaan tosi paljon asua taalla, etta tama yksi kohta on sitten aika pikku juttu, olen ihan oikeasti kiitollinen ja ylpea asioista, mita taalla olen saanut kokea ja miten ihanasti meidat on otettu taalla vastaan. Ihana maa ja paljon mahdollisuuksia.

    Ja kiitos sullekin ihanasta blogistasi!

    - Riitta

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulla on samanlainen olo: tässä maassa olen yleisesti ottaen tullut valtavan hyvin kohdelluksi, olen kiitollinen monesta asiasta. Olen joskus sanonut, että tuntuu kuin olisin saanut toisen tilaisuuden elämässäni. Hymyilen enemmän, olen hyvätuulisempi. Voiko sitä muuta vaatia.

      Mutta ne ruokatavat! Mä kanssa en käsitä näitä paperilautasia ja muovimukeja, kertakäyttö ruokailuvälineitä. No sikäli tietysti, että ei tule tiskattavaa ja johonkin hampurilais- tai hodaritarjoiluun ne vielä ihan sopivat. Muutoin meilläkin on aina oikeat astiat ja nyt kun luin tämän Sinun kirjoituksesi niin valkeni miksi naapuri vähän kummasteli kattausta ekan kerran meillä ruokaillessaan. Hän ihan otti lautasen käteensä ja kysyi, että ihanko te jokapäivä käytätte tällaisia. Ja kun pöytä katetaan perheen kesken, niin lapset osaavat kyllä laittaa kaikille haarukat ja veitset.

      Ei kai kukaan juo niistä maitotetroista?! Olen aamuisin niin pöllämystynyt, että jää ympäristö tarkkailematta :) Siitä tetrastahan roiskuu puolet rintamukselle jos sitä ei saa tasaisesti avattua.

      Oletpa nähnyt paljon vaivaa lounaan kanssa. Mä en ole kyllä ihan noin edistyksellinen. Lasten kaverit ihmettelevät, kun lapset laittavat käyttämänsä muovilusikat takaisin lounasboxiin. Heidän mielestään ne pitäisi tietysti laittaa roskiin, kun ovat kertakäyttöisiä. Mä olen vähän pihi.

      Delete
  10. Muistan kuinka "polleana" oli meidän 5v. kun ostin hänelle omat pikku hackmannit harjoitteluun ;-)

    Ja niin kuin tuolla edellä on todettu kyllä täällä kynäotetta opetetaan tai harjoitellaan kovasti jos se ei luontevasti onnistu :)

    Anteeksi,olen käynyt lukemassa postaukset mutta en ole kiireeltä vastaillut, on pitänyt kesän tapahtumien vuoksi...

    ps. Oletko lukenut "Kuinka kasvattaa bebe?" kirjan? On amerikkalaisen naisen kirjoittama,vertailua amerikkalaisesta ja ranskalaisesta lasten kasvatuksesta..alussa vielä olen mutta ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä sitä saakin olla ylpeä, kun pääsee oikein aikuisten ruokailuvälineisiin käsiksi. Vaikka olisivatkin vähän pienemmät :)

      Suomessa kai neuvolassakin tarkkaillaan hienomotoristakehitystä. Tässä hoksasin, että vaikka olen lapset vienyt lääkärintarkastukseen vuosittain niin ei siellä tuollaisia asioita sen enempää tutkita. Jossain vaiheessa kysyivät, että onnistuuko saksilla leikkaaminen.

      Silloin kun kirja julkaistiin oli kirjailija aamutelkkarissa vieraana ja vaikutti tosi mielenkiintoiselta. Hyvä kun muistutit. Meidän lähikirjasto on ollut ainakin vuoden remnotissa, mutta nyt se on saatu päätökseen. Voisi käydä katsomassa löytyisikö kirja sieltä. Silloin siitä kohistiin niin paljon, että voisi vaikka löytyäkin. Kiitos vinkistä!

      Delete