Tuesday, July 30, 2013

You are a real blonde!

Tytär ei tykännyt ollenkaan, kun totesin hänelle joku päivä sitten että you are a real blonde. Lause lipsahti huulilta ennen kuin ehdin ajatella. Tytär on vain niin tavattoman rationaalinen aina, että ihan yllätyin. Käännyn hänen puoleensa esimerkiksi silloin, kun tarvitsen teknistä tukea av-laitteiden kanssa. Tytär sitten totesi mulle, että you are a real ginger.


Viime päivinä olen saanut tuta, että kyllä mustakin jonkinlainen blondigeeni löytyy. Miestä huvitti kovasti kun kysyin onko hän rukannut auton kelloa. Mulla on tapana pitää auton kello neljä minuuttia etuajassa. Jotenkin helpottaa, kun on neljä minuuttia enemmän aikaa kuin mitä kello näyttää. No, miehen mielestä kello tietysti oli väärässä ja se piti laittaa oikeaan aikaan. Mun mielestä se on nyt väärässä ajassa. Tai siis oikeassa, mutta mun kannalta väärässä. 


Eilen piti harrastaa vakavamielistä arkistoinita ja kirjoituspöydän järjestelyä, mutta toisin kävi. Törmäsin yllättäviin vastoinkäymisiin. Heräsin aamulla flunssaisena ja hetken murehdittuani päätin, että tästä ei lannistuta. Otin kaksi flunssapilleriä, joiden tiedän auttavan tukkoisuuteen ja jaksamiseen. Pillereiden ottamisen jälkeen tuntui kuitenkin, että tilanne kävi pahemmaksi, olin ihan poikki. En jaksanut yhtään mitään.

Illalla nukkumaan mennessä mies oli ystävällisesti asetellut taas kaksi pilleriä esille. Mun mielestä ne olivat kuitenkin väärän värisiä, tummansinisiä. Illalla pitäisi ottaa oransseja, niin unikin tulisi paremmin. Joo, mä olin sotkenut flunssarohdot. Otin päivällä yöksi tarkoitetut nukkumiseenkin auttavat tropit... 

Olen mä yhden yön nukkunut autotallissakin auton takapenkillä. Mies oli työmatkalla ja itse huomasin autotallissa valtavan hämähäkin. Nukkuvia lapsia piti suojella ja tärkkipullo apunani menin hämistä häätämään. Unohdin vain kääntää taloon johtavan oven lukon niin, ettei ovi mene lukkoon. Avainta ei ollut mukana. Tottahan toki suljin oven ettei hämähäkki tee rynnäkköä taloon. Ja siinä ovea sulkiessa muistin, että avainta ei ole. Kuin hidastetussa leffassa ovi sulkeutui, lukko kilahti. 

Soitin ovikelloa muutaman kerran. Lapset eivät heränneet. Kömmin sitten yöksi auton takapenkille ja ei ollut ylentävä kokemus. Tiesin, että kuulen autotalliin jos lapset yöllä heräävät. Siinä tapauksessa olisin rikkonut ovenpielestä lasin. Aamulla tytär laskeutui alakertaan ensimmäisenä ja kolkutin ovelle. Sanoin, että kävin hakemassa aamulehden ja jäin lukkojen taakse. En halunnut aiheuttaa traumoja ilman vanhempia nukutusta yöstä. 

Ja entäs se kerta, kun soitin eksyttyäni taksin. Vasta soittaessa älysin, että taksille pitäisi antaa jokin osoitekin... 

Tänään on arkistoitu ja onkin sujunut ihan hyvin. Kun otin niitä oransseja pillereitä. 

10 comments:

  1. Minulla on ollut blondihetkiä lukemattomia kertoja... Joskus hävettää, mutta useinmiten vain naurattaa jälkikäteen.

    Aito blondi on ollut hämmästelyn aihe Yhdysvalloissa (ja nyt puhun vain hiusten väristä). Au pair-aikoinani kampaajat kisasivat hiusteni leikkuusta kun tajusivat minun olevan luonnostaan vaalea.

    Vaihdossa Kaliforniassa ollessa hiusten leikkaajaa olikin vaikeampi löytää. Minulla oli siihen aikaan lyhyet hiukset ja parissakin kampaamossa minulle todettiin kauhistuneena, etteivät he leikkaa lyhyitä hiuksia ja koettivat ohjata parturiin. Ihan periaatteesta en mennyt parturille ja löysinkin lopulta hyvän kampaajan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinä olet ollut sitten aito Kalifornian blondi! Jännä, että eivät leikanneet lyhyitä hiuksia. Mielestäni (ainakin tässä meillä) vieläkin naisilla on pitemmät hiukset kuin suomalaisilla kanssasisarilla.

      Mä tunnistan meidän lapset suuremmasta joukosta kun etsin ihonväriltään niitä pullataikinan värisiä. Vaikka he ruskettuvat, niin rusketus on aina haaleampi kuin monilla kavereilla. Ja vaikuttaahan sekin, kun mä pakotan lapset käyttämään aurinkorasvaa...

      Delete
  2. Hauskasti kirjoitettu:) Ihan lapsena olin blondi,mutten sen jälkeen....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Jael! Meidän kaikki lapset ovat syntyessään olleet mansikkablondeja, siitä sitten vaihtuneet blondeiksi ja nyt tummumaan päin. Lapsuuskuvissa itselläni on porkkananpunainen sänki :)

      Delete
  3. Kun aikansa jaksaa odottaa, niin ei tarvi värjätä tukkaa ikinä, kun se itsestään vaihtaa väriä. Mä olen ollut ensin ihan valkotukkainen lapsi. Sitten murrosiässä se rupesi tummenemaan hunajan kautta lievästi punertavanruskeaksi. Ja kesällä siihen tuli sellaiset raidat, että kerran kampaajalla toinen kampaaja tuli kehumaan mun kampaajalle, kuinka hienosti tämä on onnistunut raidoissa. Hihitettiin sitten yhdessä, että aurinko se raidoittaja kyllä oli! Sitten kun sain lapset, tukka tummui yhtäkkiä tosi tummaksi eikä enää edes raidoittunut. Ihan kyllä tykkäsin siitäkin väristä. Nyt olen taas alkanut raidoittua: harmaalla. Toivon kovasti, että harmaantuminen olisi nopeampaa, sillä tykkään harmaasta. Jos seuraan äitini jälkiä, niin jossain vaiheessa olen jälleen ihan valkotukkainen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varsin näppärää :) Olen muuten usein katsellut lasten hiuksia: kesäisin niin monella näyttäisi olevan aivan täydelliset raidat! Kyllä luontoäiti osaa.

      Itselläni porkkanan punainen sänki sitten aikanaan kasvoi ja oli hyvin pitkään kuparinvärinen. Aika ja aurinko on kuitenkin haalistanut, mutta kampaaja oli sitä mieltä että harmaat näyttävät raidoilta... Usein punaiset hiukset harmaantuvat likaisen keltaisiksi ja en ole ihan varma olisinko sen värin kanssa sinut. Katsotaan miten tässä käy.

      Delete
  4. Mitäs pienistä! Kaikki on hyvin, kun töppöilystä omin avuin selviää. Lontoossa näyttää palokunnan tehtävä olla pelastaa ihmisiä kaikenlaisista tukalista tilanteista, ja se on hommiinsa näköjään joskus varsin turhautunut.Vrt. yle uutiset>ulkomaat 27.07.2013 "Tamburiini ei irtoa päästä ..."
    Muuten saksankielessä on sellainen omituisuus, että tumma tukka on viralliseti eli virallisissa papereissa "dunkelblond" eli tummanvaalea. Noin tummanvaaleita Suomesta ei edes löydy.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tähän saakka on sujunut omin voimin :)

      Olen joskus lukenut myös kertomuksia siitä, millaisesta pinteestä lääkärit auttavat ihmisiä. Kokeiluhalu tuntuisi ihmiskunnalla olevan kova ja joskus käy sitten vähän ohrasesti.

      Erikoista, tämä dunkelblond. Mulla oli taas totutteleminen, kun valkoiseen rotuun viitataan täällä meillä termillä "Caucasian".

      Delete
  5. Täällä kanssa yksi blondi joka jätti shoppinginsa tytön päiväkotiin heti ekana päivänä:( Toivottavasti löydän huomenna ostokseni sieltä, muuten harmittaa tosi lujaa!!!

    Sinulle on sattunut ja tapahtunut;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä ne varmasti löytyvät! Mutta harmittaahan se, kun pitää miettiä ovatko tallessa vai eivät.

      Tekevälle sattuu. Mulla usein nämä seikkailut liittyvät jotenkin suuntavaistooni, joka on hyvä mutta valikoiva. Esim. ostareilla tai metroilla osaan kulkea. Kartan lukeminen liikkuvassa autossa on ihan mahdotonta. Onneksi on nykyään Tom tom, mutta siitä huolimattakin aika usein otan väärän liittymän...

      Delete