Saturday, July 13, 2013

Sleepover Survivor

Laakereilla lepäillään. Juniorin kaverit oli yökylässä ja siitä selvittiin. Töin tuskin. 


Lapsi on valinnut fiksuja kavereita. Mukavia, kohteliaita, avuliaita poikia, ikää 10-11 vuotta. Neljä poikaa saapui klo 17. Kaikilla mukanaan läppärit ja makuupussit. Johtoja törkittiin sinne ja tänne, yhdellä nuorella miehellä oli mukanaan kolme laturia. Ei nimittäin ole hyvä juttu jos poweri loppuu. En tiedä kyllä mistä, niistä läppäreistä vai muista teknisistä vimpaimista joita pojalla näytti olevan ehtymätön varasto.

Söimme lyhyen kaavan mukaan pizzaa ja kakkua. Olin vannottanut lapselle, että ulkonakin pitää leikkiä. Hämärän laskeuduttua pojat rynnivät ulos ja tyttärestä (ainoa tyttö siinä yhteensä kuuden pojan joukossa) tehtiin etsijä. Kun pojat olivat löytyneet jatkuivat pelihommat. Minecraftiä pelattiin yhteistuumin netin välityksellä kuudelta eri koneelta. Älkää kysykö, mä olen pudonnut ajat sitten näiltä kärryiltä.

Siinä klo 23 mun leukaperät oli mennä sijoiltaan. Laitoimme miehen kanssa pojille makuusijat olkkarin lattialle. Isot ilmapatjat levitettiin alustaksi. Niiden päälle sai jokainen levittää makuupussinsa. Klo 1.30 havahduin kohtuullisen syvästä unesta, kömmin sängystä alakertaan. Pelihommat jatkuivat. Ystävällisesti totesin pojille, että pelatkaa nyt vielä vartti mutta sitten nukkumaan.

Klo 3.30 havahduin syvästä unesta. Alakerrasta kuului pahuksemmoista kiljuntaa. Rynnin paikalle ja KAIKKI pojat olivat vielä hereillä, läppäreiden näytöt hohtivat yön tummuudessa. Ystävällisesti totesin pojille, että pistetäänpäs läppärit pois. Nothing. Korotin vähän ääntä ja toistin viestini. Nothing. Vasta virallisin ja kovin komentoääneni sai aikaan reaktioita. Vieläkin piti yhtä pelaajaa taputtaa hartialle, jotta ote läppäristä herkeäisi. 

Mies alkoi keitellä aamukahvia klo 7.30. Pienin juhlijoista oli silloin jo herännyt ja istui sohvalla läppärinsä ääressä. Pelihommat meneillään.

Noutoaika oli klo 10-11. Halusin kokeilla joustavaa aikaa. Tulkinta olikin mielenkiintoinen. Yksi pojista haettiin klo 11. Kaksi klo 11.30 ja neljännen piti soittaa isovanhemmilleen ja muistuttaa, että kotiinkin pitäisi tulla. Yllätyin, kun entisen koulumme neljännen luokan opettaja ilmaantui ovellemme. En olisi koskaan uskonut häntä isoäidiksi. Paremmin olisi sopinut pojan äidiksi. Niin ne toiset säilyvät. 

Sleepover oli yleisen käsityksen mukaan erittäin onnistunut. Jostain syystä juuri tämän ikäisille on valtavan tärkeää, että valvotaan mahdollisimman myöhään. Tai siis aikaiseen. Pari vuotta lisää ja nukkumistakin arvostetaan.  

Keskiyönmonsteri on päiväunien jälkeen siloittunut taas omaksi itsekseen. Mutta kyllä mua yöllä jurppi jos ihan rehellisiä ollaan. Tosin pojat olivat aamulla hyvin kohteliaita ja yksi totesi vohveleita syödessään, että ovat parhaita ikinä (Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa sivun 349 vohveliresepti ei pettänyt tälläkään  kertaa). Yksi yökyläläisistä kysyi, että ovatko nämä suomlaisia vai belgialaisia vohveleita. Yöllinen älämölö alkoi tuntua jo kaukaiselta muistolta. 

P.S.

Dress code: nuku niillä vaatteilla, jotka on yllä. Älä missään nimessä pukeudu siihen mutsin pakkaamaan pyjamaan. Poistu vieraisilta samassa asussa. Älä missään nimessä pukeudu siihen mutsin pakkaamaan vaihtoasuun. Jos mahdollista hukkaa sukat. Ja mitä ikinä teetkin: ÄLÄ PESE HAMPAITA!



22 comments:

  1. Kuulostaa tutulta :) Mä en tykkää yhtään yökyläilystä, lapsille aina toitotan, että eikö voi leikkiä myöhään vaikka ulkona yhdessä ja nukkua kotona? Boring mom. Mutta tosiaan valvominen tuntuu olevan se juttu ja ihmeellistä kyllä, joillain yökyläilijöillä ei ole edes hammasharjaa mukana kun tulevat... Ei ehkä sitten ole tapana? ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. I hear you. Mä olin alussa tiukkis, kun muut kaverit saivat mennä yökyliin jo neljän vuoden paikkeilla. Meillä alkoi kyläily vasta, kun ikää oli 8 v. Ja mä se vasta boring olinkin ;)

      Luulen, että monet äidit ovat todenneet että turha pakata niitä hammasharjoja mukaan. Ei niitä kuitenkaan käytetä. Mä edelleen yritän ja kyllähän se jossain vaiheessa varmaan taas tulee tavaksi, kun on inhottava mennä nukkumaan likaisilla hampailla.

      Delete
  2. Tää on niin tuttua :)) Minecraftia meilläkin pelataan ankarasti... Tämä olisi voinut olla kuvaus myös siitä, kun meidän pojilla on kavereita yökylässä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pojat taitaa olla samanlaisia viikareita maasta tai maanosasta riippumatta. Minecraft on kyllä tosi suosittu. Mä olen aika tyytyväinen, sillä onhan se pelinä huomattavasti fiksumpi kuin kaikki räiskintäpelit.

      Delete
  3. Johanna....hih-hih....suurperhe on ihan mukava.....;D
    Pojilla oli sentään läppärit ja pelit ja vehkeet mukana, ettei sun tarvinnut ajanvietettä keksiä. Tämähän se parasta on, että saa valvoa porukoissa jonkun toisen kotona ja syödä hyvää ruokaa.
    Hämpaiten pesu ja vaateitein vaihto tehdään sitten kotona kun ollaan sen mamin silmien alla...pakosta!

    Näihin harrastuksiin puutun viellä! Pakollahan ei saada tuloksia aikaan ja lapselle hyvää oloa. Amerikan uimarit ovat maailman paraita ja hyvä esimerkki lapsille....siksipä oma katraasi valisikin harrastuksen jossa on ilo,huvi ja hyöty. Harrastuksen joka pitää sielun ja mielen kundiksessa...kunnioituksen omassa kaveripiirissä ja meidän mymmeleiten silmissä loistaa selkeä kunnioitus heitä kohtaan....:)

    Perusohjeet saadaan kotoa, nk.teilläkin ja itse tosiaakin päättävät jatkossa...jaksaako ja pärjätäänkö,vaikka kuin pitkään!
    Onnea ja menestystä toivon heille ja vanhempia arvostan terveistä opista ja valinnan vapudesta....:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, oli perheen koko jo sitä luokkaa että ei pysyisi mulla hanskassa. Toisaalta niitä lasten kavereita kohtelee ehkä vähän paremmin, ystävällisemmin. Omia lapsia voisi komentaa topakammin.

      Olen kanssasi samaa mieltä näistä harrastusasioista. Pakolla ei onnistu. Jos ei ole omaa halua, niin ei toimi. On meidän lasten joukkueessa niitäkin vanhempia, jotka esim. huonosti menneiden kisojen jälkeen laittavat lapsen juoksemaan muutatman mailin. Tällä hetkellä nämä lapset ovat niitä kirkkaimpia tähtiä, mutta mä en tiedä kuinka pitkälle näin päästään. Jos nyt 10 v. urheilu on tällaista, niin jaksaako seuraavat viisi vuotta? Meillä taas ajatellaan tämä urheilu niin, että sen pitäisi olla mielihyvää tuovaa, ilon aihe. Sellaista josta saa pidemmän päälle voimia muuhun elämään.

      Kiitos, Maikku. Sulla on elämän tuomaa perspektiiviä asioihin ja arvostan kovasti mielipidettäsi.

      Delete
  4. Olen lukenut tätä blogia pitkään, mutta en ole tainnut koskaan aikaisemmin kommentoida... Nyt on pakko, alkoi tämä postaus hymyilyttämään niin paljon. Kuvailit hienosti äidin näkökulmasta "lanit". Lani eli LAN (=local area network) party. Laneilla (yleensä) pojat kerääntyvät omine koneineen yhteen pelaamaan, ja lanien henkeen kuuluu nimenomaan se, että valvotaan mahdollisimman vähän ja pelataan mahdollisimman paljon. Yleensä nuorempien lanit on just tuollaisia yökyläilyjä, teini-ikäisten lanit saattavat sitten kestää koko viikonlopun tai lomalla vielä pitempään. Vanhempien mielestä varmasti turhaa ajanvietettä, mutta pojille uskomattoman tärkeää :P

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ahaa, meillä oli siis lanit! Kiitos. Näin sitä oppii lisää ja taas tuli todistetuksi, että blogin kirjoittaminen sivistää ihmistä :)

      Tässä nyt sitten kauhulla odottelen, että kodin valloittaa jonkinlaiset teini-ikäiset "lanaajat". Olemme miehen kanssa puhuneet usein siitä, että haluamme lasten tuovan kaverinsa meille kotiin - siinähän sitä oppii tuntemaan kavereita ja tietää missä lapsi liikkuu.

      Kiitos kun kommentoit! Näitä kommentteja on aina mukava lukea ja nähdä kirjoittamansa asia vähän eri näkökulmastakin.

      Delete
    2. Hahaa! Minä kun puhun Laneista niin meillä istuu silloin muutama rouva ompelukoneiden ja saumurien ääressä =)

      Tanja

      Delete
    3. Oi voi, nyt pitää olla tarkkana ettei mene termit ihan sekaisin :)

      Delete
  5. Aura Liimatainen on pettämätön, jos ei muualta löydy reseptiä, Auran kirjasta löytyy.

    Muistan itsekin kuinka mahtavaa oli saada valvoa, nyt ihanampaa ei olekaan kuin saada nukkua...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Työkaverit ostivat Auran mulle läksiäislahjaksi, kun tänne muutin. Ja kyllä siitä on ollut vaan apua ja hyötyä monet kerrat. Ohjeet ovat selkeitä, helppotajuisia.

      Mä olen tainnut kannattaa koko tähän astisen elämäni tätä nukkuvien puolta. Mulle on päivän paras hetki, kun painan pään tyynyyn.

      Delete
  6. Kylläpäs kuulostaa tutulta - odota vaan, kun ne vähän kasvavat ja ne pelisessiot kestävät yökausia. Ja päivät ovat nukkumista varten. No, onneksi osa pelisessioista tapahtuu nykyisin etänä - vaikka meteliä siitäkin tulee, kun toinen nuorista kiljuu yläkerrassa ja toinen alakerrassa niihin mikkeihinsä;) - ja nyt sitten suren, kun poika on muuttamassa omaan kämppään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä pojat istuvat rinnakkain työpöytänsä äärellä ja pelaavat. Toinen rakensi juuri alkutekijöistä koneen ihan vain pelaamista varten. Sikäli ihan fiksua, että tietääpähän nyt mitä tietokone on nielaissut. Siihen meni kolmen vuoden palkat naapurin ruohonleikkaamisesta ja kaikki muutkin säästöt, mutta toistaiseksi se on tuonut kovasti iloa. Nuorempi säästää nyt parempaa läppäriä varten. Seinällä on tavoitelaskelma ja ehkä jo jouluksi olisi uusi kone käytössä.

      Mä mietin aina välillä, että kaksoset lähtevät viiden vuoden päästä collegeen. Nyt jo alkaa suru tulla puseroon, mitähän se on sitten...

      Delete
  7. Heh, itse en ole mikään iltavirkku, ja eniten lasten yökylävieraissa ärsyttää se, että nimenomaan valvotaan. Olen kaiken lisäksi herkkäuninen, joten ei ole ihan sama mitä talossa tapahtuu yöaikaan.

    Nostan hattua kuitenkin, että sallitte yökylä-partyt kotonanne. Hieman venymistä, ja lapsien kaveritkin arvostaa kaverinsa kotioloja (lisä pisteita muksuille itselleen?!)

    Meillä teini oli eilen naapurissa telttailemassa. Viisi teinityttöä pienessä teltassa... se naurunremakka kuului kyllä pitkin kylää :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mahtava idea! Seuraavalla kerralla saavatkin olla telttamajoituksessa takapihalla :) Luulen muuten, että lapset olisivat tällaisesta ihan innoissaan. Pitääpä kehitellä ajatusta.

      Suoraan sanottuna itse tykkään enemmän siitä, kun on yksi kaveri kerrallaan yökylässä. Ja tyttöjen kanssa on kovin helppoa, kun yleensä ajanvietteeksi riittää elokuva ja lörpöttely. Tai leipominen.

      Eihän tätä kestä enää niin kauan. Ja onneksi enää ei tarvitse lähteä kyyditsemään koti-ikävää potevia kyläläisiä keskellä yötä kotiin. Sekin on koettu.

      Delete
  8. Wau, olet kärsivällinen Mama, itse olisin varmaan jo sanonut melkoisen tuimasti...
    Mainio tuo sinun dresscoe yökyläilyihin, noinhan se menee ;)

    Mukavaa alkanutta lukukautta sinne koko perheelle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Äh, mä yritin vaan olla vieraskorea :) Mutta en ihan päässyt maaliin saakka, kalkkiviivoille kuitenkin. Ja uupuneena rysähdin päikkäreille.

      Kiitos. Mä ajattelin olla hyvä äiti ja leivon juuri pullaa. Kohta lähdemme Felixin (meidän koira) kanssa hakemaan lapsia koulusta ja vien heidät harkkoihin. Siinä matkalla voivat voileipien lisäksi maistella lämpimiä korvapuusteja ja kylmää maitoa. Sitten mä voinkin taas vähäksi aikaa hellittää...

      Delete
  9. Hauska teksti, mutta takuulla yöllä harmitti.
    Meidän pojalla oli yksi yökaveri ja silti olin vähän väsähtänyt tänään. Jäivät illalla pelaamaan kun me muut mentiin nukkumaan (eivät kuulemma pitkäksi aikaa)ja aamulla kun heräsin ja hiljaa hiiviskelin, niin siellähän sitä jo pelailtiin! Ilta menikin sitten vähän "hysteerisissä" tunnelmissa, kun jopa mansikan poiminta aiheutti itkua. Eiköhän sieltä taas aamulla nouse reipas poika =D

    Tuo dress code oli niin totta! =D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä tuo kuva aika tarkasti muistuttaa mun yöllistä olomuotoani... Pojat ainakin taisi olla sitä mieltä.

      Yökyläily on kivaa, mutta se aina vähän harmittaa kun seuraava päivä menee vähän poskelleen. Oli meilläkin yksi sankari, joka torkkui autossa, sohvalla. Päikkäreitä kun ehdottelin niin ei kuulemma väsytä. Sen verran olin kaukaa viisas, että yökylä oli perjantaista lauantaihin jotta jää sunnuntai aikaa tasoittaa rytmiä. Arvasin, että valvotaan, mutta kyllä tämä oli vähän ultimate.

      Mansikoita! Meillä on hyviä, jopa erinomaisia, mansikoita. Mutta jostain syystä muistelen, että suomalaiset mansikat ovat vertaansa vailla.

      Delete
  10. Tuo kuva on kyllä paljonkertova, printaa ulos ja käyttä naamarina seuravalla kerralla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä idea! Ja tämänhän voisi kaupallistaa ja ehkä vihdoin saataisiin maailmanlaajuinen rauha aikaan :)

      Delete