Friday, June 28, 2013

Vähän ruusuista ja vähän ystävyydestä

Tiskatessa pohdiskelin, että ei ole helppoa ruusullakaan. Tämäkin kaunotar kukoisti ensin eteisen pöydällä, sitten ruokailijoitten ilona keittiön pöydässä ja nyt se vihdoin viimein odottelee lopullista kuihtumista nenäni alla tiskipöydällä. Kimppu oli kaunis ja ruusut hehkeät, mutta ruusukaan ei ajan hampaalle mitään voi. 


Meillä on ollut ajankohtaisena teemana ystävyys. Tyttäreni kaksi läheisintä ystävää muuttavat pois. Toinen lähtee Atlantaan, toinen San Franciscoon. Ystävättäret ovat olleet viimeistä kertaa yökylässä, läksiäisiä on juhlittu. Luvattu kirjoittaa, soitella, meilata, tekstailla, faicetaimata... Ikävä on silti. 

Mua alkoi huolestuttaa, että lapset tutustuvat tietyntyyppisiin kavereihin. Nimittäin nuorimmaisen paras ystävä muutti pari vuotta sitten Kaliforniaan ja toiseksi paras kaveri n. 200 mailin päähän. Vanhemman pojan kaveri lähti New Yorkiin, josta tuli onneksi vuoden kokeilun jälkeen takaisin :) Tyttären uusi ystävätär lähti myös Kaliforniaan. Tutustuuko meidän lapset kiertolaisiin? Naapurustossa on paljon muitakin tenavia ja sellaisia nimenomaan jotka eivät minnekään muuta. Ehkä meidän perheen juurettomuus tässä maassa saa heidät tutustumaan muihin juurettomiin. Kaikki nämä ystävät ovat muuttaneet useamman kerran osavaltiosta toiseen vanhempien (yleensä isän) työn vuoksi. 

Huomaan kyllä itsestänikin, että mun on helppo mennä juttelemaan uuden tulokkaan kanssa. Olen ollut sellainen pienestä pitäen. Ehkä se on johtunut siitä, että musta tuntuu pahalta kun joku jää syrjään. 

Ystävyyssuhteet ovat vähän kuin ruusuja. Monenlaisia ystäviä on matkan varrella ollut, mutta ajat ja elämäntilanteet muuttuvat. Itse olin lapseton silloin, kun moni alkoi rakentaa perhettä. Työ oli hyvin pitkään Se Tärkein Asia elämässäni. Tänne muutto kuihdutti monta ystävyyssuhdetta. Joitakin ystävyyksiä olen yrittänyt uudelleen lämmittää, mutta tiedättehän miten siinä käy - eilistä paistoa. 

Mä olen täällä mamu - maahanmuuttaja. Kantaväestö ei tunnu tuntevan kummoistakaan tarvetta tutustua maahanmuuttajiin ja ystävyydet ovatkin löytyneet helpommin muista maankiertäjistä. Yhteiset kokemukset yhdistävät. Tiedämme mitä tämä mamuilu maksaa. Voimme toistemme kanssa puhua myös entisistä kotimaistamme, tavoista ja tottumuksista ja jakaa mietteitä uudesta kotimaasta. 

Olin pari viikkoa sitten juhlissa, joissa oli mahdottoman viehättävä ranskalainen nuori neitonen. Huomasin, että hän sai aika rauhassa särpiä juomaansa. Menin juttelemaan. Voi kun meillä oli hauskaa! Etenkin kun päivittelimme tiettyjen ruokien ja julkisen liikenteen puuttumista. 

Ystävyys on kullan arvoista. Tokaluokan opettaja kirjoitti mun kiiltokuvavihkoon värssyn: "Kun sä poimit elon ruusun muista, että joka ruusun alla piilee piikki pistävä". En tiedä oliko se elämänkokemusta, pessimismiä, nuoren opettajattaren hienovaraista ohjailua... Kai ystävyyden pistävin piikki on sitten se ystävän menettäminen. 

Rentouttavaa viikonloppua! Katsoin, että lämpö ainakin hellii Suomessa. Ollaan melkein samoissa asteissa. Ja tervetuloa Marika, uusin lukijani!



9 comments:

  1. Kaikesta nykytekniikasta huolimatta muuttaessa ystävyys usein muuttuu. Valitettavasti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jotenkin voisin kuvitella, että ystävyyssuhteet olivat lämpimämpiä kun piti oikein istua aloilleen ja kirjoittaa kirje. Ehkä sen teki vielä enemmän ajatuksen kanssa kuin sähköpostin paiskaamisen tai tekstarin lähettämisen.

      Delete
  2. Olen samaa mieltä Lumon kanssa.
    Valitettavsti näin on..tulee "se joku", kuka on lähellä ja hän saa kuulla asiat tuoreeltaan eikä niitä jaksa enää kertoa juurta jaksain jollekin kuka on kaukana..
    Kun vanhenee ei jaksa enää "kerätä" koko ajan uusia ystäviä..pitää huolta niistä, joita jo on ja jotka ovat säilyneet matkan varrella.On paljon ihmisiä,jotka imisivät sinusta kaiken antamatta mitään takaisin..mutta ne ystävyyssuhteet tahtovat vaan haalistua matkan varrella.
    Olipa nyt kyynistä tekstiä..mutta arvostan todella ystäviäni ja he ovat perheeni lisäksi elämäni suola ;-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tähän on helppo yhtyä. Jostain lueskelin, että naisilla ystävät yleensä löytyvät ja säilyvät opiskeluajoilta ja kun lapset ovat pieniä.

      Sitten on niitä ihania ystäviä joita ei ole koskaan edes tavannut, mutta tuntuvat vain niin omilta :)

      Delete
  3. Elämä on suuri seikkailu jonka polulla tapaa monia ihmisiä, jokaisesta jää muisto joka antaa pitävyyttä kenkien alle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinä osaat kiteyttää niin sanoin kuin kuvinkin sen mihin toiset joutuvat käyttämään useamman kappaleen. Ihailen taitoasi :)

      Delete
  4. Minä en ole kokenut tuota "eilistä paistoa"-efektiä niissä ystävyyksissä, joita olen lämmittänyt uudestaan. Paremminkin tilannetta kuvais "jatkoimme siitä, mihin jäimme just kuin olisimme eilen eronneet". Lisäksi mulla on muutamia sellaisia ikään kuin varalla olevia ystäviä, joiden kanssa olemme pitäneet vuosia harvakseltaan yhteyttä. He ovat ihmisiä, jotka ihan heti ja tässä voisivat olla todella hyviä ystäviä - jos vain puolin ja toisin olisi aikaa. Mutta kun ei ole, niin ystävyyttä pidetään lievästi yllä ja sitten kun lapset ovat kasvaneet pois kotoa ja siirrytty vaikkapa eläkkeelle, niin sitten taas virkistetään ystävyys. Eläkkeelle siirtyneistä sisaruksistani tiedän, että näin voi todella tehdä, jos haluaa, sillä heillä on nykyisin jälleen runsasta kanssakäymistä vanhojen luokkakavereitten ja

    ReplyDelete
    Replies
    1. hups... lähti ennen aikojaan... piti jatkamani vielä: entisten työpaikkojen työtovereiden kanssa. Siis sellaisten, joiden kanssa ei he eivät vuosiin olleet tekemisissä.

      Delete
    2. Olen samaa mieltä, luku sinänsä ovat nämä ystävät joita näkee vaikka useamman vuoden välein. Juttu jatkuu luontevasti siitä mihin viimeksi jäätiin.

      Niinhän se on, että sitten taas kun lapst ovat muuttaneet omilleen on toivottavasti taas enemmän aikaa. Nyt tuppaa aika mennä lasten ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen. Pitää kyydittää ja auttaa järjestämään treffejä. Sleepoverit ovat meillä suosittuja juuri tämän kuljettamisen vuoksi. Saa huoahtaa edes yön yli ennen kuin siirtyy taas kuljetuspuuhiin :)

      Luin joku vuosi sitten artikkelin siitä miten vanhempien pitää pukeutua YÖLLÄ kun lasten kaverit ovat kylässä. Säällisesti on syytä olla pyjama/peittävä yöpaita yllä ja aamutakki käden ulottuvilla. Jos sattuu yöllä pikkuvieras tarvitsemaan apua niin ei ole suotavaa aiheuttaa traumoja sopimattomalla yöasulla.

      Delete