Monday, June 17, 2013

Homo Ludens - Leikkivä Ihminen

Ihan jotenkin kuvittelin, että kun lapset ovat lomalla on elämä rauhallisempaa. Katin kontit ja kissan viikset! 


Mutsin taksi saa kiitää aamusta iltaan, kun lapsia viedään harkkoihin, kisoihin, kesäkisoihin, kavereille, hammaslääkäriin, oikojalääkärille... Viime viikolla kesäuintijoukkue lopetti kisat vasta klo 22 jälkeen. Oli hikinen viiden tunnin rupeama reilun 35 C asteen lämmössä. Ympärillä hälisi viitisensataa tenavaa ja aikuiset päälle. Viikonloppuna oli kolmipäiväiset urheilukisat aamu- ja iltakisoineen. Kisapaikalla klo 6.15 ja illalla kotona klo 9. Mun kisakunto alkaa olla kohdallaan :)

Kirjoitin pari postausta sitten Revenge Wears Prada -kirjasta. Kirja on puolessavälissä ja tämä ei ole hyvä merkki. Jos kirja olisi tempaissut mukaansa olisi se luettu jo aika päivää sitten. Mieleeni ovat tulleet Emily Giffinin kirjat "Something Borrowed" ja "Something Blue". Jotenkin on kuin lämmittelisi toissapäiväistä makaronilaatikkoa. Tosin mua yksi kohta huvitti aivan erityisesti, kun tällainen muotitietämätön olen. Andy eisttelee Emilylle mekkoa, jonka aikoo laittaa tärkeään businessoriontoituneeseen tapaamiseen ylleen:

"Look at these gorgeous buttons. This dress wasn't inexpensive."
"I don't give a shit about the buttons!" Emily shrieked, tossing it clear across the room.
"It's Michael Kors! Isn't that worth something?"
"It's Michael Kors beachwear, Andy. It's what he has models throw on over bathing suits. What, did you order it online from Nordstrom?" 

Ooops, tässä tämä muotitiedottoman tunnustus sitten on. Mä tilaan jonkin verran Nordstromilta online...  Onneksi kävin tarkistamassa Korsin "Hamilton" käsilaukun livenä ennen kuin aloin tilailla. Laukku näytti ihan mieleiseltä kuvissa, mutta luonnossa oli sitten aika erilainen. Materiaali näytti halvalta (no, eihän laukku maksa kuin n. $350), painoi ihan turkasesti ja vielä raskasta ketjuin varustettua kantohihnaakaan ei saanut irrotettua. 

On meillä ollut ihan hauskaakin. Felix joutuu aina silloin tällöin viettämään hetken lukkojen takana. Aikaisemmin laitoimme hänet yhteen kylpyhuoneista, mutta Felix päätti purkaa oven karmit. Joten nyt on ollut häkki käytössä. Ja jotta Felix ei tuntisi olevansa jotenkin poikkeava päättivät lapset ahtautua häkkiin vuoron perään. Felix olisi halunnut tunkea mukaan ja yläkuvassa nähdään, miten hän vapauttaa yhden häkkilapsista. Taitaa meidän Felixissä olla vähän kettutyttöäkin. 



4 comments:

  1. no joo...tytöt ovat huomenna viimeisen päivän koulussa ja Markus tulee leiriltä ylihuomenna ennen puolta päivää...mietin jo nyt että miten mahtaa sujua meidän elo päivän ajan talossa jossa on sängyt, sohva ja ruokapöytä jäljellä..onneksi viimeinen yö ollaan hotellissa. Mutta toisaalta kuule, mä kadehdin sua ja sitä että sinulla on siellä vaikkakin sellainen härdelli menossa lasten kanssa mutta kuitenkin paikassa jossa olette asuneet jo pitkään ja perusjutut on ojennuksessa. Mulla on se härdelli ja koko ajan uudet maisemat ja systeemit. Toivottavasti kun olen 40 v niin asettaudumme jonnekin kauemmaksi aikaa kuin vuodeksi:D

    Ai, ei se toinen kirja ole niin hyvä kuin eka? Pitää varmaan silti etsiä se käsiin ja lukaista:D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirjan suhteen tämä on vain yksi mielipide - jotenkin nyt vain ei ole onnistunut heittäytyminen. Ei kirja varmasti huono ole, mutta se eka oli vain niin mukaansatempaava.

      Onhan siinä puolensa, kun on juuret mullassa ja vakituisesti aloillaan. Juuri hain tytön kaverinsa luota allasjuhlilta, viettivät läksiäisiä kun kaveri muuttaa Californiaan. Sikäli onnellinen tapahtuma, että perhe on Californiasta ja palaa sinne nyt muutaman vuoden jälkeen. Mutta tohina oli aika hurja, kun muuttomiehet pakkailivat tavaroita ja kaikki oli hyrskyn myrskyn.

      Me muuten asuttiin pari ekaa viikkoa ilmapatjojen päällä ja yhden kattilan varassa, kun muuttokuorma tänne Californiasta jäi jonnekin Keski-Länteen myrskyjen armoille. Nyt huvittaa, mutta silloin ei ollut ihan niin kivaa.

      Delete
  2. Lapset on terbveitä kun leikkivät..sanotaan ;-)

    Sain maanantaina samanlaisia uutisia kuin sinä sait kolme vuotta sitten :( Olo on kuin puulla päähän lyöty,ajatukset sekaisin ja uskomattomia asioita pitänyt opetella järjestelemään...kyllä tästä selviää,mutta vaikealta se tuntuu välillä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Anne-Marie, otan osaa. Olet ajatukissani ja sanon pienen rukouksen puolestasi. Yritä jaksaa, ystäväiseni.

      Delete