Saturday, April 13, 2013

Koulu ja järjestys

Multa kysyttiin miten meillä suhtauduttaisiin tilanteeseen, jossa oppilas ei suostu poistumaan ruokasalista kehotuksista huolimatta. Elementary Schoolissa eli alakoulussa tilanne kai sujuisi niin, että vanhemmat soitettaisiin paikalle ja oppilas poistuisi koulusta vanhempiensa kanssa. Joko muutamaksi päiväksi tai kokonaan. Koulusta erottamiset voivat olla joko väliaikaisia tai pysyviä. 


Middle Schoolissa eli yläkoulussa kaiketikin soitettaisiin paikalle koulun poliisi, joka johdattaisi oppilaan rehtorin kansliaan. Vanhemmille soitettaisiin ja vanhemmat hakisivat lapsen pois. Koulusta erotettaisiin joko muutamaksi päiväksi tai kokonaan. 

Meillä säännöt on aika simppelit: koulussa sääntöjä noudatetaan,  opettajat ovat pomoja ja jos pöllöilee soitetaan vanhemmille. Pienistä rikkeistä kuten opettajalle vastaansanomisesta (tyyliin "en halua tehdä") saa ruokatuntijälkkäriä eli lounas syödään joko yksin tai opettajien kanssa. Vähän isommista rikkeistä, kuten kiroilu, nimittely, kiusaaminen saa sitten jo kovennettua: viikon palvelus esimerkiksi ruokasalin siivoojana. Siivoushommiin pääsee kyllä muutoinkin, sillä jokainen oppilas vuorollaan on ruokasalin järjestäjä ja auttaa pyyhkimään pöytiä tai lakaisemaan lattioita. Mutta ylimääräistä palvelusta siis. 

Jos oppilas huorittelisi opettajaa, käyttäytyisi väkivaltaisesti, toisi kouluun sinne kuulumattomia tavaroita, kajoaisi toisten omaisuuteen tai ei suostuisi noudattamaan käskyjä/ohjeita seuraisi koulusta erottaminen. Siinä ei pahemmin neuvoteltaisi, pulinat pois. Osavaltiossa ja koulupiirissä on sallittu myös fyysinen rangaistus, mutta en ole kuullut että sitä olisi käytetty. 


Säiden lämmettyä on käynyt niin, että etenkin tytöt ovat menneet kouluun liian lyhyissä shortseissa. Shortsien pitää olla sen mittaiset, että sormet ylettyvät niiden lahkeisiin. Tällaisessa tapauksessa soitetaan vanhemmille ja pyydetään tuomaan peittävämpi vaate. 

Opettaja oli sanonut poikaoppilaalle, että ei ole kohteliasta tuijottaa rintamusta, siitä ei yleensä tykätä. Oppilas oli sanonut, että kyllä jotkut tykkäävät. Seuraus: lounasjälki-istunto viikoksi. Se kirpaisee, sillä lounas on yksi niitä harvoja hetkiä jolloin ehtii kavereiden kanssa seurustella. Väleitunteja ei ole. 

Jo pienet eskarilaiset (nuorimmat saattavat olla vasta nelivuotiaita, yleensä viiden vanhoja) opetetaan viittaamaan, istumaan aloillaan, liikkumaan käytävillä jonossa HILJAA. Aluksi tuntui melkein pahalta, kun olivat kuin pieniä sotilaita. Lapset olivat ilmiselvästi myös huolissaan, että jos tulee munanneeksi. Mutta sitten hoksin, että malli toi mukanaan melkoisesti turvallisuutta. Jokainen tiesi mitä pitää tehdä. Jokaisella on oikeus rauhalliseen oppimisympäristöön. Ei tarvitse olla huolissaan kaverin mölinöistä tai käytöksestä. 

21 comments:

  1. Kiitos Johanna! Sydäntä lämmittävää... meillä Suomessa on pitkä matka ja vaatii aikaa päästä teidän tasoon. Pikkuhiljaa, niin toivon.
    Kaikkea hyvää sinulle ja koko perheelle!
    Leena

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Leena mukavasta kommentistasi. Olen usein miettinyt, että jos tänne saataisiin Suomen oppimistulokset - ja kaiketi se opettajien koulutus - ja Suomeen tämä meidän käytöskulttuuri, niin tulos olisi kai aika pistämätön :)

      Siinä on jo suuri ero kutsutaanko opettajaa Mr/Mrs/Ms Jones vai hei ope. Väittäisin kuitenkin, että opettaja varmasti täällä koetaan yhtä läheiseksi kuin Suomessakin. Kunnioitus on vain eri tasolla.

      Delete
  2. Mä olen täysin samaa mieltä siitä, että oppilailla ei saa olla valta silloin kun päätetään asioista, jotka vaikuttavat kaikkien muiden turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Sitä mä olen toisaalta paljon miettinyt myös, että nyt kun asiasta on noussut iso kohu ja ko. opettaja on päässyt jokaiseen mediaan kertomaan ajatuksiaan, että onko kukaan kyseenalaistanut sitä, oliko erottamisen taustalla myös muuta? Monestihan työnantajan purkaessa työsuhteen, toimi on niin vakava, että siihen ei helposti aleta ilman todella painavia perusteita. En haluaisi todellakaan, ennenkuin asia on kunnolla selvitetty, antaa tukea opettajalle, jolla voi olla taustalla erilaista käytöstä, joka esim. on vahingollista oppilaille. On pelottavaa, jos suuri media antaakin tilaa sellaiselle henkilölle, jonka käytös siinä asemassa, kuin hän opettajan on, onkin pidemmän ajan ollut sopimatonta ja oppilaiden hyvinvointia loukkaavaa. En muista kirjoitinko tästä jo aiemminkin, mutta näin mä ajattelen.

    Tokikin se, että kouluissa on nykyään hyvin vaikea olla opettaja ja opettajan työ on usein jopa pelottavaa, on liian totta. Sen tiedän varmasti, sillä opettajaystäväni ovat niin kertoneet. Ja mun mielestä tuki opettajan työlle pitää tulla myös kotoa, jotta oppilas voin häntä kunnioittaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nämä ovat aina niin hankalia tapauksia, kun koko totuutta eivät tiedä kuin asianosaiset ja heilläkin on vähän eri näkemys tapahtumista. Onneksi on lait ja asetukset, valittamistiet ja muut, niin oikeus jollain tavoin ainakin yrittää toteutua :)

      Arvostan meillä sitä, että opettajan auktoriteettiä ei yleensä laisteta epäilyksenalaiseksi ja säännöt on kaikille samat. Kouluvuoden alussa saan lähes 50 sivuisen pumaskan luettavaksi koulupiirin säännöistä ja palautan lipukkeen jossa on lapsen ja itseni allekirjoitus. Olemme lukeneet, ymmärrämme lukemamme, näin sitoudumme toimimaan. Mm. koulusta erottamiset on kerrottu tarkoin, mikä siihen voi johtaa. Toisaalta kerrotaan myös mistä voi saada apua jos kriisi kohtaa. Miten pitää toimia jos on vaikka seksuaalista ahdistelua jne.

      Delete
  3. Suomessa on menty koulun kurinpidollisissa asioissa takapakkia minun mielestä. On pelottavaa katsella nykynuorten käyttäytymistä. Ja kun sille et voi opettajana mitään. Minun ystäväni on ollut kouluilla pitkään töissä ja hän on kertonut siitä muutoksesta mikä on tapahtunut nuorissa. Ennen kunnioitettiin ja vähän pelättiinkin rehtoria, nykynuoret vain nauravat päin naamaa rehtorille. Toteavat vain, että et sä voi meille mitään. Surullista minun mielestäni.
    Toivottavasti suomessa ottavat oppia teidän koululaitoksesta tässä asiassa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta. Kyllä omana aikanani oli vielä iso juttu jos jäi vaikka jälki-istuntoon. Joku kävi omppuvarkaissa kouluaikana ja jälkkäriähän siitä tuli. Nurkassa seisottiin ja anteeksi piti pyytää. Ei taida enää nykyään joutua nurkkaan miettimään tekosiaan :) Eikä se nurkassa seisominen sen huonompaa ihmistä tehnyt. Sinne ei vain toista kertaa halunnut.

      Olen kyllä aika kauhuissani kun katson miten opettajat voivat Suomessa puuttua käytöshäiriöihin. Ainoa keino taitaa olla keskustelu. Siinäkö se opettaja keskustelee yhden oppilaan kanssa ja muu luokka odottaa, että mitä nyt. Yksi oppilas voi kätevästi kaapata koko luokan näin omaa elämäänsä seuraamaan. Kyllä työrauhan varmistamiseksi pitäisi olla mahdollisuus keinoihin, joilla yksi vaikka sitten poistetaan luokasta ja muut voivat jatkaa oppimista.

      Delete
  4. Niin ajankohtainen kirjoitus taas ja täytyy sanoa että kateeksi käy! Suomessahan homma on mennyt ihan liian lepsuksi ja hävettää että oppilaat saavat ja voivat vapaasti huoritella, homotella, kiroilla ja haukkua opettajia ja muita oppilaita.

    Aikuisen kunnioittaminen on kadonnut johonkin isolta osalta lapsia. Tässä taannoin hain eskarilaista kotiin (eskari koulun tiloissa) ja lähtiessämme kävelemään kotiin (minä rattaiden kanssa 1½v. lapsi kyydissä, 4v. poikani rattaiden kahvasta kiinni pitäen ja eskarilainen käveli siinä meidän edessä). Kolmen pojan joukko ajoi pyörillä (hekin ehkä turhan leveästi koska 3 pyörää oli vierekkäin) ja ohi kulkiessa yks pojista karjaisi minulle "väistä v***n ämmä" ja sylkäisi perään. Toinen poika huusi pyöränsä päältä "Läski lehmä!"

    Järkytyin, lapset järkyttyivät ja pysähdyin oikein miettimään tilannetta. Siis tuntemattomat tenavat huutelivat minulle törkeyksiä tilanteessa jossa en ollut millään tavalla heitä provosoinut muuta kuin kulkemalla lasteni kanssa ilmeisesti poikien tiellä. Olen edelleen pöyristynyt. Minun lapsuudessani ei tullut mieleenkään huudella kenellekään aikuiselle mitään.

    Yläasteella luokassa oli jo häirikköjä; oppilaita jotka uhmasivat opettajaa, tuuppivat, veivät silmälasit jne. Kerran sitten opetteja menetti malttinsa ja tuuppasi oppilasta niin että pulpetti halkesi kolmeen osaan kaatuessaan. Tästä kai jotain varoitusta tuli mutta säälin opettajaa. Miesparka oli vuosikymmenet ollut oppilaiden silmätikku ja kiusaamisen kohde niin henkisesti kuin fyysisesti; haukkumista, omaisuuteen kajoamista, nastoja tuolilla, stereot täysillä niin että opettajan korvat tinnitti tunteja sen jälkeen kun kaijuttimista kajahti korvanjuuressa jne.

    Suomalaiskouluissa mennään kohta siihen että on oltava vartijat kouluilla takaamassa työskentelyrauha. Opettajilla ei ole valtaa puuttua ja vanhemmat hyppii silmille. Jo ekaluokkalaisilla ei välttämättä ole työskentelyrauhaa häiriköivien oppilaiden takia. Ja vanhemmat ei joko välitä tai sitten ovat niin kädettömiä että keinot ja auktoriteetti on menetetty jo ennenkuin lapsi ehti edes kouluun :/

    Meidän perheessä tietyissä asioissa pätee vanha sanonta; kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Eli tietyissä asioissa tehdään niinkuin aikuiset sanoo ja that´s it. Mielipiteitäkin kysytään ja asioista voidaan keskustella kun ikää tulee lisää, mutta isoissa asioissa aikuinen sanoo viimeisen sanan ja lapset tietää sen. Koskaan ei ole tarvinut kurittaa eikä käydä käsiksi eikä koulusta ole koskaan valitettu huonosta käytöksestä. Toki murkkuikä painaa päälle esikoisella, mutta uskon ja luotan että kun käytöstavat on iskostuneet mieleen jo pienestä asti niin ne jatkossakin pysyy mielessä.

    Tanja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpas kurjaa! Toisaalta en yhtään ihmettele, kun aikuisten asenteet ovat samanlaisia. Kyllä mua murhaavasti tuijotettiin Helsingissä kun tuplarattaiden kanssa käyskentelin kaduilla. Monta vähemmän epäystävällistä katsetta sain osakseni. Vertailun vuoksi erehdyin myös Manhattanilla kiire aikaan ruokakauppaan kaksosten kanssa niiden samaisten rattaiden kanssa ja itse asiassa ihmiset toimivat niin, että yrittivät saada mut pikaisesti ahtaasta kaupasta pois - tekivät tilaa. Joku vielä hymyilikin rohkaisevasti. Wall Streetillä liituraitasedät kurkistelivat rattaisiin ja lepertelivät pari sanaa. Ja New Yorkia pidetään töykeiden ihmisten pesäpaikkana.

      Autoilijat melkein ajavat suojatiellä päälle ja tööttäävät, jos joku antaa jalankulkijalle tilaa - Suomessa. Ei puhettakaan, että tilaa tehtäisiin jos joku pyrkii omalle kaistalle jne. Suomalainen liikennekulttuuri on erittäin töykeää.

      Joten uskon, että aika moni vekara imee vaikutteita jo sieltä kotoa. Jos vanhemmat eivät ole huomioonottavia, kunnioita kanssaeläjiä niin mitä voi odottaa lapsilta. Ja sitten tietysti pitää olla kovanaama kavereiden silmissä.

      Mun lapsuudessa tällainen nimittelijä olisi marssitettu kotiovelle ja kerrottu vanhemmille, että tällaista tapahtui. Siinä olisi jälkikasvu saanut kuulla kunniansa. Nykyään taitaisi saada tilanteeseen puuttuja jonkinasteisen syytteen...

      Vanhan sanonnan mukaan tarvitaan kokonainen kylällinen kasvattamaan lapsi. Meillä se jollain tavoin pitää vielä paikkansa, ainakin tällaisessa hillityssä keskiluokkaisessa pikkukylässä.

      Delete
  5. Mielenkiintoinen juttu! Myös täällä Australiassa on tiukka kuri kouluissa ja opettajille ei todellakaan väitetä vastaan. Olen itse opettaja ja opettanut sekä Suomessa että täällä Australiassa. Mielestäni isoin ero näiden maiden kurinpidon välillä on, että täällä on koululla on "kurinpitosysteemi", jonka mukaan edetään. Eli jokainen opettaja tietää mitä tehdään huonosti käyttäytyvän oppilaan kanssa. Juuri niin kuin sinäkin edellä kuvailit. Suomessa opettaja on aika yksin ja kaikilla opettajilla oma näkemys kurinpidosta. Täällä useissa kouluissa vararehtori hoitaa käytöshäiriöiset oppilaan ja apua voi soittaa vaikka kesken oppitunnin.

    Mirjami

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuossa jo vastailin JOnnalle, että lukuvuoden aluksi luen 50-sivuisen pumaskan, jossa selvitetään säännöt. Aikaa on pari päivää ja sitten pitää palauttaa omalla ja lapsen allekirjoituksella varustettu lipuke, jossa kertoo ymmärtäneensä ja noudattavansa sääntöjä. Jos lipuke jää palauttamatta tai nimikirjoituksia ei ole ei voi osallistua kouluopetukseen koulun tiloissa.

      Ja säännöt on ihan järkeenkäypiä, ei ole ylilyöntejä suuntaan tai toiseen. Sääntöjen tärkein tehtävä on taata turvallisuus ja rauha niin opettajille kuin oppilaillekin.

      Delete
  6. Kiitos ajankohtaisesta postauksesta. Kunhan vaan meilläkin saataisiin selkeät pelisäännöt kouluihin, se olisi kaikkien eduksi. Meillä on menty sallimisessa liian pitkälle ja jäljet näkyvät. Koulu on sekä opettajan että oppilaiden työpaikka. Opettajan nimittely ja häiriköinti ei olisi sallittua missään työpaikassa. Raskasta on opettajan työ, kasvatusvastuuta perään myös vanhemmilta. Onneksi on suurin osa oppilaista kuitenkin ihan tavallisia ja haluavat oppia, tajuavat sen olevan omaksi parhaakseen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet ihan oikeassa. Kai aika harvalla työpaikalla saa haistatella työkavereille, pomoille tai asiakkaille. Kyllä siinä voisi huonosti käydä. En ymmärrä miten esim. huorittelusta on tullut ihan normikäytäntö. Musta se olisi lähinnä kunnianloukkaus. Kai siitä voisi käräjillekin pistää, mutta kuinka moni viitsii moisen prosessin läpikäydä. Tuntuisi kai myös yhteiskunnan varojen haaskaamiselta.

      Olen oppinut arvostamaan yhä enemmän täkäläistä tapaa, että vanhemmat vapaaehtoistuvat koululla. Lapsille on luonnollista, että vanhemmat käyvät koululla, opettajille on kunnia-asia mitä enemmän onnistuvat haalimaan vapaaehtoisia vanhempia, vanhemmat näkevät mitä koululla tapahtuu. Kaikki puhaltavat yhteiseen hiileen, siihen että kaikilla olisi hyvä olla, kenenkään kuorma ei olisi liian suuri, asiat sujuisivat...

      Delete
  7. Kuulostaa loistavalta systeemiltä! Haluaisin Suomen kouluihinkin moisen. Täällä ollaan kuin pellossa, siis oikeasti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä tämä toimii. Eikä oppilaat valita, että kun on niin kova kuri tms. Mietimme yhdessä vaiheessa toista julkista koulua, johon olisi pitänyt lapset kyydittää itse. Koulukuljetusta ei siis ollut, mutta koulu on maksuton. Oppimistulokset erinomaiset, keikkuvat aina kärkipäässä tilastoissa. Mua kuitenkin alkoi arveluttaa yksi heidän rangaistusmuotonsa, joka on "scarlet letter". Oppilas joutuu käyttämään tietyn ajan vaatteiden alla ihoa vasten kirjainta, joka kuvaa tehtyä möhläystä.

      Ei sen puoleen, koulu on aika lähellä ja aina kun lapsia näen, niin ovat kovin kohteliaita ja vaikuttavat myös iloisilta :)

      Delete
  8. Meillä oli kuvaamataidon opettajana yläasteella ja lukiossa Zorro, kuusikymppinen naisopettaja, joka sai joka vuosi abeilta pesäpallomailan. Edellinen kun yleensä oli jo säleillä. Mailalla lyötiin pöytään kun oppilaat pulisivat. Tempulla sai luokan nopeasti hiljaiseksi. Silti Zorro oli koulun pidetyimpiä opettajia.

    Taitaa käydä niin, että opettajakoulutukseen hakeutuvia on tulevaisuudessa entistä vähemmän. Kukapa haluaa vuosien koulutuksen jälkeen mennä itseään kiusaamaan pienehköllä palkalla...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, maailma tarvitsee tällaisia Zorroja! Meillä myös lapset muistelevat kaiholla Elementary Schoolin opettajaa, joka oli kuulu kurinpidostaan. Aikaisemmin hän oli opettanut nunnien ylläpitämässä koulussa. Rangaistus- ja ohjausmenetelmät olivat omaperäisiä, mutta lapset tykkäsivät. Tärkeintä oli, että hän oli tasapuolinen kaikkia kohtaan.

      Itse jouduin aikoinani epäkiitolliseen tehtävään. Meillä oli aineopettaja, joka pahoitti mielensä ja meidän muuten aika hillitty luokka tästä aina ihan innostui. Mun tehtäväksi tuli hakea joko luokanvalvoja tai rehtori, kun meininki kävi ylivoimaiseksi. Ei ollut hauskaa. Mutta auttoi kummasti tilannetta.

      Delete
    2. Ihana Zorro!

      Meillä oli luokanvalvojana mahtava nainen. Suhteellisen lyhyt, sopivan ärhäkkä ja sopivan lempeä tarpeen mukaan. Pojat olivat puutöissä rakentaneet hänelle jakkaran jonka avulla ylsi taulun yläosaan kirjoittamaan ja koukun jolla sai vedettyä valkokankaan tai kartan esille. Koukkua käytettiin myös tarpeen tullen "uhitteluun" eli sillä leikkimielisen vakavasti heristettiin huonosti käyttyäytyville oppilaille :) Tottahan se vitsiä oli, mutta opettajan auktoriteetti pelasi.

      Vuosia säilynyt vitsi on kun opettaja kuuli erään pojan kiroilevan v-alkuisen sanan kera. Opettaja otti pojan puhutteluun ja tokaisi "älä pane sitä v**tua suuhusi ennenkuin saat sen silmiisi" =D Se jaksaa huvittaa vieläkin ja silloin taisi koko luokka revetä nauramaan!

      Matematiikan opettaja, oikein lempeä uskovainen mies, taas pisti porukan ruotuun paukauttamalla tauluviivaimella tauluun/pöydän kulmaan tai paiskaamalla kirjakasan pöydän kanteen niin että jysähti. Hänen ei tarvinut korottaa ääntään eikä huutaa/rähjätä vaan se pelkkä pamaus sai luokan huomaamaan että nyt on tosi kyseessä. pamauksen päätteeksi opettaja oli hetken hiljaa ja sitten jatkoi opetusta tavallisella, lempeällä äänellä :) Nämä kaksi opettajaa muistan ehdottomasti parhaimpina opettajina.

      Tanja

      Delete
  9. Olisipa meilläkin tuollaista. Kunnon selkeät säännöt. Meillä ei ymmärretä sitä, että rutiinit ja säännöt tuovat turvallisuutta lapsille. Aikuisia ei saa syyllistää ja tärkeintä on, että aikuiset pääsevät helpolla. Eipä paljon tarvita mielikuvitusta, että minkälainen on häirikköoppilaan tulevaisuus. Kuka palkkaa tuollaisen nuoren töihin muutaman vuoden päästä, ei kukaan. Mutta sanallakaan ei ole puhuttu, että myös vanhemmilla on vastuu. Itse häpeäsin, jos meidän murkut käyttäytyisivät huonosti koulussa. Ensimmäisenä kyllä katsoisin peiliin. Mutta meillä riittää niitä vanhempia, jotka pitävät lapsiensa puolia, tekivät nämä sitten mitä tahansa. Ja minkä karhunpalveluksen lapsilleen tekevät, kun eivät laita rajoja.

    Suomessa on arkea se, että poliisi käy kouluissa ja lastensuojelulaitoksissa laittamassa ojennukseen mukuloita. Ihan sairasta.

    Kukaan ei mieti sitä, että henkistä väkivaltaa on kouluissa ihan varmasti koko ajan enemmän ja enemmän. Opettajat joutuvat näiden kullanmurujen kanssa jatkuvasti tiukille ja jotenkin se purkautuu ihan varmasti. Saas nähdä koska meillä on pulaa opettajista, kun kukaan ei halua sitä työtä tehdä, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi.

    Onneksi meillä on yläkoulu, jossa vaaditaan kaikilta käytöstapoja. Olen todella iloinen rehtorista ja opettajista, että jaksavat, vaikka osa vanhemmista on todella vaikeita. Ja sen arvaa kuinka heidän lapsensa koulussa käyttäytyvät.

    Viiden äitee

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on jotain, mitä en ole suomalaisesta koulusta ymmärtänyt.

      Kyllä yhtenäiset säännöt auttavat. Ensinnäkin koko koulupiirillä on tämä 50-sivuinen pumaska, josta parissa kommentissa jo mainitsin. Sitten kouluilla voi olla vielä omia poikkeuksia ja näistä poikkeuksista on koottu oma sääntövihkosensa. Esimerkiksi meidän Middle Schoolissa ei saa käyttää huiveja (syytä en tiedä, pelätäänkö tapaturmia vai mitä). Näidenkin poikkeusten alle olen laittanut puumerkkini lapsen kanssa: olemme lukeneet ja ymmärtäneet.

      Koulupiirin asioista päättää viimekädessä viisihenkinen lautakunta. Paikallisuutisissa usein näytetään, kuinka kiperien aiheiden kimpussa painitaan. Vähän on aina vääntöä johonkin suuntaan riippuen siitä onko demokraatit vai republikaanit enemmistö. Lautakuntaan valitaan henkilöt äänestämällä.

      Vanhemmat ja muut kiinnostuneet voivat vaikuttaa lautakunnan päätöksentekoon joko lähestymällä suoraan puhelimitse/kirjeitse tai osallistumalla kokouksiin. Minäkin olen osallistunut joukkopostituksiin, kun yleisön painostuksella on haluttu saada nopeita päätöksiä aikaiseksi.

      Olet oikeassa, kyllä nolottaisi jos koululta oltaisiin yhteydessä ja sanottaisiin, että nyt on mennyt tällä tavalla pipariksi nämä teidän lasten hommat. Eihän siitä voi syyttää kuin itseään. Ihan itse kun on ollut kasvattamassa. Onneksi enemmistö meillä vielä ajattelee näin. Koulu on opetusta varten, koti kasvatusta.

      Delete
  10. Kiva kuulla, että teillä homma toimii. Minä kuulin juuri tutuille sattuneen ihan järjettömän jutun täältä Illinois'sta: 10-vuotias poika kieltäytyi lähtemästä rehtorin kansliaan keskustelemaan kiusaamisestaan, ja sen vuoksi rehtori ei voinut ilmoittaa vanhemmille, että heidän lapsensa kiusasi toista.

    En oikein osaa kuvitella muuta selitystä kuin että rehtori yritti laistaa velvollisuudestaan, ei 10-vuotiaalta kysytä lupaa vanhempien kanssa puhumiseen.

    Taitaa olla liian kauan omista kouluajoista, kun on hyvät muistot kurinpidosta yläasteella, tai kuinka vähän sitä tarvittiin. :)

    ReplyDelete
  11. Minäkin olen kauhistunut Suomen koululaisten kurittomuudesta ja opettajien voimattomuudesta. Minulla on opettajaystäviä Suomessa, joilta kuulen tarinoita arjesta. Koulusta ei tunnu saavan mitään tukea asioiden hoitoon. Varoitellaan vain etukäteen hankalista tyypeistä ja sen jälkeen opettaja ja muut oppilaat ovat häiriköiden armoilla tunnin ajan.

    Kommentoin myös Australiasta, missä tosiaan käytöstavat ja sosiaaliset taidot ovat yksi keskeinen asia, joita koulussa opitaan. Lukuvuoden alussa käydään säännöt läpi vanhempien kanssa. Kaikki tietävät, mitä tapahtuu, jos ei tottele tai käyttäytyy muuten huonosti. Muutaman varoituksen ja toimenpiteen jälkeen erotetaan koulusta, jos ei osaa käyttäytyä muiden ihmisten kanssa. Todella harvoin siihen päädytään, ne harvat, jotka niskuroivat, oppivat nopeasti. Vanhemmat ovat joka ikisessä varoituskohdassa mukana ja tosiaan voidaan soittaa kesken päivän, jos on ongelmia.

    Koulussa ei silti vallitse mikään sotilaallinen kuri, vaan rento meininki, mutta muut on otettava huomioon ja opettajaa kuunneltava. Kaikilla on kivaa ja kaikki hyötyvät.

    ReplyDelete