Monday, April 29, 2013

Elämä on ihmisen kiireisintä aikaa

Sananlaskua mukaellen siis. Ja näin ainakin kuvittelisin. Mistä sitä tulevista tietää.


Kevät on roihahtanut huikeaan vihreyteen. Ja pahoin pelkään, että kesä on jo alkanut. Niin meille aina käy. Ei ole kukkeaa, leutoa kevättä vaan hikinen, kuuma kesä. Tosin kukkea sellainen. 

Olen ollut auttamassa ystäväni fixer-upperilla (kirjoitin siitä joku tovi sitten). Huh, huh mitä hommaa. Mutta nyt alkaa näyttää todella hyvältä. Se vesiremppakin tuli maksamaan vain $800. Putkimies suostui katsomaan siitä ulkona olevan putken päästä, että jos vuoto olisi lähellä. Ei sittenkään tarvinnut kaivaa talon betonipohjaa auki. Näin kätevästi säästyi $7200... 

Lauantaina oli asujaimistomme pihakirppari. Heti ensimmäisenä aamulla klo 7 pihaan porhalsi rouva, joka oli varannut mukaansa pari kassia. Ja kyllä me sitten kauppaa tehtiinkin. Hän oli pihamaallamme myös vuosi sitten, oli painanut mieleensä mahdollisen apajan ja tuli tarkistamaan saaliin. Eikä mennyt monta minuuttia, kun toinen viime vuotinen asiakas tuli kauppaa hieromaan. Tuntuu kivalta, kun on vakkariasiakkaita :) 

Kirpparilla näkee kyllä monenlaista hiihtäjää, ihmiselämän kirjo koko komeudessaan. Yksi ostaja laskeutui polvilleen ja kontilleen mönkimään tavaroita. Hän huudahteli ilosta ja oli silmin nähden onnellinen. Mukaan lähtikin kolmisenkymmentä vaatekappaletta. Toinen rouva taas jemmasi kainaloonsa nipun ja tarjosi kahta dollaria. Kohteliaasta kysyin, että tarvitaanko muovipussi ja laskin siinä samalla tuotteet: kuusi vaatetta, kuusi dollaria. Ai että, kun ostajaa kiukutti mutta kaivoi kuitenkin lompakosta puuttuvat rahat. Ja sitten oli ostaja, joka kysyi, että ovatko muka NÄMÄKIN vaatteet dollarin? Kerrassaan närkästyneenä. Siinä oli miltei uusia poikien talvisia neuleita. Tuli mieleen kysäistä, että paljollako itse myisit kun rouva nakkeli niskojaan ja tuhautteli nenäänsä viskaten neuleet takaisin myyntipöydälle. Päivä oli kuitenkin onnistunut. Valtaosa ostajista oli hyväntuulisia, kohteliaita. 

Lapset olivat sillä aikaa urheilemassa kolmen olympiamitalistin kanssa. Heillä oli mahtava päivä. Tulivat kotiin intoa puhkuen, uusien tarinoiden kanssa. Tuomisina oli yhteispotretti urheilijoista ja lapsista, lapsilla urheilijoiden mitalit kaulassa: yksi Ateenasta, yksi Pekingistä ja yksi Lontoosta. 

Kävin myös kampaajalla. Kampaaja sitten sanoi, että sulla on aivan liian pitkät hiukset. Ei sun ikäisellä voi olla enää noin pitkiä. Vanhentavat ja muutenkin. Sinulla pitää olla lyhyempi tukka. Tykkään kyllä, kun ihmsiet ovat rehellisiä. Kampaajalla varmasti on silmää. Mutta en mä nyt hip hip hurraata huudellut. Sanoin kampaajalle, että mieskin tykkää. Tykkää, tykkää, kaikki miehet tykkää pitkistä hiuksista oli hänen kommenttinsa. Mies sanoi alakuloisen naamani nähtyään ja tarinan kuultuaan, että kaikki kampaajat tykkää että pitää olla lyhyempi tukka... 

Mulla on aina ollut pitkät hiukset. Olen toki ajatellut, että hiuksia on syytä lyhentää kun naama alkaa roikkua. Ei sitten roiku naama JA hiukset. Mutta kampaajan kommentti kyllä herätti kapinahengen. On se nyt kumma jos naisella ei voi olla pitkät hiukset, vaikka harmaata jo pilkistelisikin. Sitä paitsi tarpeeksi pitkillä hiuksilla saa kätevästi roikkuvat rinnat piiloon. Näppärästi ne voi kynttilän valossa ravistella kasvoilleen, niin eivät erotu rypyt.

Ihanaa vappua kaikille vaputtelijoille! Vähän on haikea mieli. Viimeisestä Suomessa vietetystä vapusta on jo 14 vuotta. Silloin oltiin Don Huonojen keikalla, paleltiin keikan jälkeen taksijonossa ja edes taskumatin konjakki ei lämmittänyt. 

16 comments:

  1. MInunkin mies tykkää pitkistä hiuksista. Joten minulla on pitkät hiukset. Yhteiselämä kun on pääosin sen miehen, ei sen kampaajan kanssa:). Hyvää Vappua, kaikesta huolimatta. Meillä se tarkoittaa vähintään munkkeja. Simaa ei kannata tehdä, sillä lapset ei ymmärrä sen päälle ollenkaan...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan totta, harvemmin sen kampaajan kanssa tulee hengailtua :) Olen kerran tehnyt simaa ja lapset kyllä ihan tykkäsivät. Munkkeja en ole sen sijaan kokeillut. Piti tehdä, mutta taitaa jäädä tältä vapulta... Voisihan niitä toki tehdä muulloinkin.

      Delete
  2. Kunnolla pitkiä hiuksia ei ole ollut sitten lapsuuden. Kävin äidiltä salaa leikkauttamassa lyhyet hiukset yksitoistavuotiaana. Hän kaivaten muistelee suoria pitkiä hiuksiani vieläkin.

    Nyt hiukset ovat jonkinlaista polkkamittaa, amerikkalaisittain varmaan lyhyet.

    Parikymmentä vuotta sitten Kalifornian kesänä oli vaikea löytää kampaajaa, joka olisi leikannut lyhyet hiukset (jotka olivat siis oikeasti lyhyet, mutta ihan naiselliset kuitenkin). Pari kampaajaa kieltäytyi ja ehdotti parturia, johon en periaatteen vuoksi halunnut mennä. Piti ajaa johonkin pienempään kaupunkiin pois Sacramentosta vuokraemäntäni sukulaistytön kampaamoon. Hän kyllä leikkasikin hyvin.

    Hyvää Vappua edes ajatuksissa vaikket sitä juhlitaisikaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpas jännä juttu. Kyllähän Suomessa silloin oli naisilla jo kovin lyhyitäkin hiusmalleja. Pelkäsivätköhän kampaajat hirmuisia korvauksia, kun turhautunut asiakas haastaisi oikeuteen ulkonäön turmelemisesta...?

      Olen katsellut kuvia vapun vietosta siellä Suomessa. Kyllähän siinä ihan haikea olo tulee. Ja taas mietin, että missä se yo-lakki luuraa. Tänne sitä en mukanani tuonut. Olisi kiva opettaa edes sen verran lapsille suomalaisia vapputraditioita :)

      Delete
  3. Ihanan vihreätä siellä!

    Mun mummo on 83-vuotias ja hänellä on olkapäille ulottuvat hiukset. Kauniit kuin mitkä, eivätkä "roikuta naamaa" yhtään. Itselläni nuo pidemmät hiukset taas tekivät yleisilmeen roikkuvaksi ja tykkään nykyään enempi pirteämmästä lyhyestä mallista. (Ja meinaan leikata lisääkin!) Joten kyllä se vaan on ihan yksilöllistä, mikä pistää roikkumaan ja mikä ei. ;D

    Mutta se vaan pitää vielä sanoa, että naisen lyhyt malli on oltava naisellinen, ei mikään jenkkisiili...

    Mukavia (kevät)kesäpäiviä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ah, tästäpä sainkin oivan idean! Mahtaisi kampaaja mykistyä kun seuraavan kanssa menisin siilimallin kanssa siistittäväksi :)

      Yksi huikea pitkien hiusten omistaja on tietty Aira Samulin. Olen leikitellyt ajatuksella, että hankkisin rastat. Lapset kuitenkin vähän empivät. Olisin kyllä ensimmäinen rastahiuksinen tässä muutaman kilometrin säteellä :) Kun tarkemmin ajattelen, niin olen ainoa pitkähiuksinen näillä kulmilla. Yleisin mitta on olkapäille tai korvantasalle.

      Delete
  4. Heissan, minun mummollani oli piiitkat hiukset viela 97 vuotiaana, eivatka ne hiukset hanta vanhentaneet lainkaan, han oli oikein pirtsakka typykka. Itse en muista kayneeni parturissa kertaakaan, etteiko parturi olisi moittinut hiusteni karheaa laatua, aina on jotain valittamista, joskus tuntuu, ettei voi olla totta mita te asiakkaallenne puhutte, oijoi, oppia ika kaikki.
    Pihakirppiksen pidin minakin jokin viikonloppu sitten, ihka 1.meille ja olin aika hammastynyt, pihaan ajoi truckillinen remppamiehia haalareissaan ja maksuhetkella he antoivat 100$ setelin muutaman dollarin lastenvaatekaupoista, pienenpaa rahaa ei kuulemma ollut, otin kohteliaasti tavarat takaisin ja yhtakkia sita pienta kolikkoa ja tasarahaa alkoi loytya! Maailma on ihmeita taynna.
    Oikein hyvaa kevatta ja mukavaa vappua teillekin!
    - Riitta

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla kävin muutaman kerran mielessä, että taitaa olla jokin taktiikka tämä että maksetaan suurilla seteleillä. Onneksi varauduin päivää ennen ja pyysin perhettä luovuttamaan käyttööni kaikki dollarin setelit :) Ei loppunut vaihtoraha.

      Kumma, että niin usein kampaajilla on jotain ikävää kommentoitavaa. Tämä kampaaja muuten kysyi, että olenko itse leikannut hiukseni. Kummastelin vähän, kun hänen pitäisi nähdä tietokoneeltaan että kävin viimeksi pari kuukautta sitten samassa paikassa. En tiedä oliko rouvalla huono päivä vai olenko sitten todellakin jo niin vanha ja hiukset surkeasti leikattu... Varsinainen buusti itsetunnolle :)

      Delete
  5. Meilläkin alkoi kesä,ihan ilman ennakkovaroitusta sillä sitä edelsi viileä minitalvi.Nyt on jo perjantaista lähtien ollut kamalan kuumaa...
    Ymmmärrän tuon tukkadilemmasi täysin...minulla on aina ollut pitkä tukka ja viimeksi taisin olla kampaajalla 5 vuotta sitten.Olen sitten itse vähän parturoinut sitä...Mutta nyt näyttää siltä että uusi visiitti olisi paikallaan mutta lyhyttä tukkaa mulle ei tule!
    Hauskaa vappua Johanna!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitkät hiukset ovat kyllä kovin ekologinen malli. Tuossa jo Riitalle vastailin, että kampaaja kysyi olenko itse leikannut hiukseni. Kävin kampaamossa viimeksi pari kuukautta sitten. Alkoi tuntua, että jostain syystä latvat murtuvat nyt reilummin.

      Vähän tekisi mieli jotenkin vaputella. Ehkä käyn hakemassa kunnon donitsit koko perheelle. Onhan ne melkein kuin munkit :)

      Delete
  6. Oi miten ihanan vihreää!

    Pidä ihmeessä pitkät hiukset, jos se on sinun omin juttu ja tunnet olosi hyväksi oman tyylisi mukaisessa lookissa. Minä puolestani kokeilin pidempiä hiuksia pari vuotta sitten (kasvatin puolitoista vuotta ja laitoin pidennykset), mutta en noin äkkiseltään oikein osannut olla pitkä tukka :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tätä vihreyttä nyt riittää. Melkein silmiin sattuu, kun niin on kirkasta.

      Mun on jotenkin hankala kuvitella Sinut pitkillä hiuksilla. Oledn aina nähnyt kuvia lyhyemmästä tyylistä.

      Usein mulla on hiukset kiinni, joten sikäli kai sama vaikka olisivat lyhyemmätkin. Hiukset on kuitenkin suhteellisen hyväkuntoiset eivätkä ihan ohuet joten saavat vielä olla. Ihan vaikka sen kampaajan kiusaksi :)

      Delete
  7. Anna vain olla pitkänä, jos ite tykkäät. Tukkani oli vielä opiskeluaikanakin persauksiin saakka, sitten se pikkuhiljaa lyheni, nyt taas kasvatan, kun en jaksa mennä kampaajalle.
    Blogissani on Sinulle tunnustus :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Pauska! Ja onnea Sinulle tunnustuksesta.

      Joo, mä en osaisi olla lyhyillä hiuksilla. Kai sekin aika tulee. Tai mistä sitä tietää. Mutta nyt tuntuu hyvältä tämä pituus.

      Delete
  8. Huoh, minua tämä tukka-asia niin vaivaa juuri tällä hetkellä kovasti :).

    Olen nyt antanut hiusteni kasvaa vähän pidemmäksi, ja osittain olen ollut tyytyväinen, mutta aikaisemmin aina lyhythiuksisena siltikin tunnen tarvetta taas mennä lyhyempään malliin. Yhtään en osaa olla niin että hiukset olisivat irti, vaan aina panen ne jotenkin kiinni, ja otsahiukset pitää pinneillä kiinnittää etteivät tule silmille. En yhtään siedä että hiukset tulevat kasvoille, tulen ihan raivoon :D, jos yksikään kiehkura kutittelee kasvoja. Melko vaikeata tämä elämä :).

    Yksi hyvä puoli näissä pidemmissä hiuksissa (minulla nyt vähän pidemmät kuin olkapäille) että ei tarvitse pestä joka päivä. Lyhyitä hiuksia pitää pestä ja laittaa ihan eri tavalla jotta ovat siistin näköiset. Nyt vielä vaikeuttaa se, että minulla on näissä hiuksissa kulahtanut permanentti ja ylikasvanut leikkaus. Puoli vuotta on viimeisestä laikkaamisesta. Jotta tarttis tehdä jotakin, ja pian :).

    no name

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mun ongelma on myös, että haluan pitää hiukset aina kiinni. Sen harvan kerran kun olen ollut hiukset auki ja vaivautunut niitä laittamaan olen saanut paljon myönteistä palautetta. Olen siitä onnekas, että hiuksia ei tarvitse pestä mitenkään usein. Joskus pitää oikein muistella, että joko olisi aika pestä kun hiukset vielä näyttävät ja tuntuvat ihan ok.

      Olen vakaasti harkinnut kiharoita. Kysäisinkin toiselta kampaajalta jokin aika sitten. Hän huudahteli puolikauhuissaan ja sanoi, että ei kannata. Leikataan vaan kerroksittain kun sun hiukset ovat vähän laineilevat jo ennestään. Värjäyksen hän tyrmäsi myös oikopäätä. Mun harmaat kuulemma näyttää raidoilta :)

      Joten ota nyt näistä kampaajista selvää.

      Delete