Thursday, April 4, 2013

Aita

Amerikkalaiset ovat yleensä huomioonottavia, noudattavat sääntöjä, haluavat tehdä hyvän vaikutuksen. Mutta joskus joku individuaali haluaa toimia kuten... no, individuaali. Tapauksesta on jo jokunen vuosi, huomasin kuvat kun puhdistelin tiedostoja. 


Asuinalueellamme on tarkoin määritelty minkälaisia aitoja saa rakentaa (materiaali, väri, malli, korkeus). Ehdottomasti kiellettyjen joukossa ovat valkoiset vinyyliaidat. Aita ei saa myöskään olla korkeampi kuin puolitoistametriä. Aidanrakentajan pitää hyväksyttää suunnitelmansa niin naapureilla kuin asukasyhdistyksellä.

Uudet naapurit, eläkkeellä oleva pariskunta, muuttivat hiukan vinosti meidän takapihasta. Ensi töikseen he hakivat luvan rakentaa uima-altaan ja siirtää taloa vielä meistä nähden vähän kauemmaksi. Meiltä lupaa ei kysytty, vaikka uima-altaalle onkin näköyhteys. Yhtenä päivänä tulin kotiin ja etuovella ihmettelin, että mikä kumman valkoinen paketti on tuotu takapihallemme. Lähemmin kun tarkastelin huomasin siinä olevan naapurin uuden aidan.

Meidän aita näkyy tuossa edessä ja se on sääntöjen mukainen. Naapurin aita halkoi kolmen naapurin takapihaa. Eihän siitä ilman mielipahaa selvitty. Aidanomistajat olivat sitä mieltä, että ei aita ketään häiritse. Muut olivat sitä mieltä, että tontin ja talon arvo laskin justiinsa. Ei auttanut selittää, että aita on sääntöjen vastainen. Mitä, sääntöjen vastainen? Eihän se nyt ketään haittaa ja mitkä ne ovat ne sellaiset säännöt. Halutaan uima-altaalle näkösuojaa ja halvalla saatiin... Hullunkurisinta on, että jos, korostan jos, haluaisin katsella eläkeläispariskunnan uima-allaselämää voisin katsella sitä makuuhuoneeni ikkunasta toisesta kerroksesta. Siinä ei paljon aita olisi auttanut. 



Olimme mieheni kanssa onnellisessa asemassa, sillä vasta kun mietimme miten tässä pitäisi toimia oli vierusnaapuri faksannut valituksen asukasyhdistyksellä kuvien kera. Vajaan kahden vuorokauden jälkeen aidanrakentaja oli jo saanut muistutuskirjeen ja aita katosi siitä parin päivän kuluttua. Kyräilyä ja silmien pyörittelyä riitti parin vuoden ajan. Nyt ovat kaikki taas asiallisissa moikkausväleissä. 

Mutta niin se vain on, että välillä pitää kokeilla kepillä jäätä ja tehdä kiellettyjä asioita. Eläkeläispari on tänä päivänä asukasyhdistyksessä johtotehtävissä ja muistutuskirjeitä saapuu silloin tällöin. Vuosi sitten me ja kolme muuta naapuria saimme muistutuksen siitä, että roskikset eivät ole 1.5 metriä talon reunasta taakse vedettyinä. Mittasin ihan pahuuttani omamme ja kyllä siitä varmaan parikymmentä senttiä uupui :) 

16 comments:

  1. Hah, pienet (ja vähän suuremmatkin) naapurijupinat ovat kyllä universaali ilmiö. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja sitten siitä pienestä jutusta paisuu ihan posketon. Onneksi meillä oli ja on niin selkeät säännöt ja jokainen alueella muuttaessa sitoutuu niitä noudattamaan. Muuten meillä olisi kolmimetrinen aidan hirvitys takapihalla...

      Delete
  2. Hih hih, hauska juttu! En ole ikinä ymmärtänyt näitä naapurivihajuttuja. Mutta saahan niistäkin tietysti elämäänsä joku sisältöä. Huvittavinta tuossa on se, että nyt rikollisista on tullutkin poliiseja :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olivat kovin innokkaita sitten kun pääsivät asukasyhdistykseen. Mutta nähtävästi on jo alkanut vastuu painaa ja ei jaksa ihan joka juttuun puuttua. Ihmiset olivat säilyttäneet roskiksiaan lähes 10 vuotta samoilla paikoilla (yleensä talon sivulle tehdään valmiiksi sementistä alusta, jossa roskiksia on hyvä pitää) ja nyt tuli ekat muikkarit.

      Pienestä ne naapureiden vihanpidot yleensä alkaa. Ja aika usein kai jonkinlaisesta vahingosta. Aika harva kai tahallaan jättää esimerkiksi selketä ohjeet ja säännöt huomioimatta.

      Delete
  3. Ihanat ja kamalat naapurit. Meilläkin on molempaa sorttia. Onneksi niitä ihania on monta ja kamalia vain yksi ;-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yleensä nämä täkäläiset ainakin ovat ihan ok. Itsekin yritämme olla sellaisia ja naapuriapua tarvitaan puolin jos toisin aina silloin tällöin. Luulen, että tämä pariskunta muutti vähän väärään naapurustoon. Heiltä jäi huomaamatta, että ympärillä asuu muutaman sadan talon verran lapsiperheitä :)

      Delete
  4. Taitaa olla aika ikuisuuskysymys tuo naapurisopu..jossain sitä löytyy ja jossain taas ei ;-)

    Minä pakkailen täällä laukkuja (viikonloppuna Manchesteriin) ja pääsiäinen meni myllätessä, kun vanhin poika muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen (eli kotona jäy yksi huone tyhjäksi) ja tytär muutti ko. asunnosta poikaystävänsä kanssa muualle...miten ne lapset kasvavat niin nopeasti?!

    Mukavaa ja aurinkoista kesän odotusta sinne! Täälläkin päivä on jatkunut kummasti ja aurinkokin yrittää sulattaa noita lumivuoria pihalta ;-)
    Halauksin <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvää matkaa! Sinulla onkin sitten jännää tiedossa :)

      Mitenhän siinä käy, kun meidän lapsestkin lähtevät collegeen? Nyt jo pelkkä ajatus saa palan kurkkuun. Ja kun lähtee kaksi yhtä aikaa... Huoh. Kysyn sulta sit neuvoja, että mikä saa mielenkuohunnat parhaiten aisoihin :)

      Delete
  5. Onpa korkea aita! Huomasin muuten Suomessakin edellisellä kesällä ystäväni lapsuudenkodissa aita-ongelman,kun ystäväni teetti uuden aidan ja naapurin puolelta motkotettiin värin vuoksi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, kaksinkertaisesti korkeus joka saisi olla. Lisäksi meidän aitojen pitää olla sellaisia, että ovat osin läpinäkyviä, siis pienojen välissä pitää olla rako. Maisemallisesti siinä on kyllä suuri ero. Aidat aina puhuttavat :)

      Delete
  6. ...ja tuossa välissä on sitten "ei kenenkään maa"??? ;DD

    Pikkasen naurattaa tuollain tupla-aita-touhu, kun olen itse tottunut siihen, että yhdessä sovitaan raja-aidoista... Mutta kukin tyylillään. Asiahan ratkesi kuitenkin ihan kivasti, kun pariskuntakin pääsi sisään yhteisöön aitahärdellistä huolimatta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, siinä on välimaasto. Joidenkin naapureiden kanssa rakennetaan aitoja niin, että käytetään yhdellä sivulla yhteistä aidanpätkää. Silloin sitten katsotaan, että kumpikin osapuoli ei menetä tontistaan mitään. Aita pitäisi rakentaa suunnilleen samoihin aikoihin siis. Jos ei näin tehdä pitää aidan olla n. puolisen metriä oman tontin sisällä, ei siis rajalla. Yleisin on kuitenkin tämä, sillä aidan voi käsitellä mielensä mukaan jne.

      Naapuri päätyi mustaan valurauta-aidannäköiseen, joten se ei olisi oikein istunut tuohon meidän aitaan.

      Delete
  7. Heh, hauskoja nämä naapuririidat. Tosin kyllä vaan täälläkin osataan. Meillä oli entisessä paikassa naapuri, joka oli kauniisti sanottuna hankala. Yksi esimerkki on, kun meidän tonttien välissä kulki sellainen ohut kaistale kaupungin maata. Mieheni meni taas kerran leikkaamaan samalla sen, kun ruohoa meidän pihalta leikkasi. Siitäkös tämä naapuri innostui. Tuli oikein raivoamaan, että hänelläkin on oikeus leikata se kohta. =D No, mieheni toivotti hänet iloisesti tervetulleeksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ohhoh! Tuo on jo aikamoista :) Luulisi, että olisi ollut tyytyväinen kun ei tarvinnut ajaa, kun naapuri pitää huolen. Mutta niin sitä luulee aina kaikenlaista ja totuus on tarua ihmeempää.

      Delete
  8. Voi jee, tämä oli oikea päivän piristys;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli kuule vakavia ilmeitä silloin jokunen vuosi sitten... Hauska juttuhan tämä jo nykyään on, varsinkin kun vinyyliaita katosi :)

      Delete