Saturday, March 2, 2013

Vellikello

Mua on aina kiehtonut ajatus siitä, että väki soitetaan koolle vellikellon voimin. Jotenkin paljon hauskempaa kuin karjua "lunch" tai "dinner". Nyt meillä on eteisen seinässä vellikello. 


Kello on vanha rekikello, helähdellyt metkasti matkamusiikkia kun polle on vienyt väkeä joulukirkkoon. Kello on kiinnitetty joustavaan metallivarteen ja kun narusta nykäisee kuuluu kellonsoitto ympäri talon. Pienessä kellossa on yllättävän vahva ääni. Kelloa katsellessa ja kuunnellessa nousee mieleen kuva kirkkokansasta, joka on kääriytynyt nenän nipukkaan myöten rekiryijyihin, pakkaslumi pöllyää jalasten alta ja mieli on harras, vähän riehakkaasti. En pistäisi pahakseni moista rekiajelua. Ja jollain merkillisellä tavalla olen hyvin kiitollinen, kun kello elämäämme ilahduttaa. Ihan kuin olisimme vähän etuoikeutettuja, kun soitto muistojen mailta helähtelee kodissamme. 

4 comments:

  1. Muistan kuinka maalla;mummun ja vaarin luona kutsuttiin aina aterilla vellikellon kanssa;D Siitä me lapsetkin riitelimme että kuka saa sitä käyttää;D AIka kiva vellikello teillä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi muuten mahdottoman kiva jos olisi toinen kello tuolla ulkona! Välillä saa ääni käheänä kutsua katrasta koolle.

      Delete
  2. Ihana kello!
    Meillä oli entisessä naapurissa kello ulkona ja lapset tiesivät rientää leikeistänsä syömään kellon kuultuaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt mun pitää ryhtyä ulkokellon metsästykseen :)

      Delete