Tuesday, March 19, 2013

(Koti)äidin helmasynti



Olen tehnyt äidille tyypillistä syntiä. Vyyhti alkoi purkautua, kun istuin parin naapurin rouvan kanssa iltaa nuotiolla. (Joo, tosi glamouria elämää, tunnustan. Ihan kuin Kauniista ja Rohkeista - not. Tai olis se kohtaus voinut olla siinäkin. Kolme tenutätiä istuu nuotiolla lipittämässä asiaan kuuluvia virvokkeita ja näyttää seinästä revityiltä. Ohi käyskentelevä Brooke tunnistaa yhden naisista kauan kadonneeksi kolmoisiskokseen. Pian se sisko vie Brooken miehen ja sitten siitä tulee siskolleen anoppi.)

 Ystäväni alkoi muistella, kun hän pari aamua aikaisemmin kävi pyytämässä miestäni auttamaan lapsensa fillarin kanssa. Siinä oli ohjaus pielessä. Ystäväni kysyi, että treenaks se sun miehes ihan säännöllisesti. Kun sillä oli yllään se ihonmyötäinen aluspaita ja lihaksia ei voinut olla huomaamatta. Niin on tiukassa ja timmissä kunnossa. Kaula-aukosta vain rintalihakset vilkkui. Että ei hän ole ennen huomannutkaan, kun muuten mies käyttää niin väljiä vaatteita.  Että sieltähän ne teidän lasten urheilugeenit sitten tulevatkin. Lapset kun ovat niin sutjakoita ja sporttisia. 


Oli mukava kuulla kohteliaisuus miehestä. Ja tuntui jotenkin kurjalta, kun ajatteli miltä itse näytän toisten silmissä. En mä ihan ole kuosistani retkahtanut. Paino on osapuilleen sama kuin lukioaikoina ja vaatekoko  numeron suurempi. Karvas totuus kuitenkin on, että siinä haukkarin kohdalla on paremminkin piimää sukassa kuin sellainen kiveäkin kovempi patti. Yäk. Olen tehnyt äitien suurimman synnin. Unohtanut itseni. 

Michelle Obama ratkaisi asian aikanaan siten, että heräsi pikkutunneilla ja hipsi kuntosalille ennen kuin perhe heräsi. Naisella onkin upeat käsivarret. Ja muutenkin. 

Meillä muuttui lasten treeniajat vuosi sitten niin, että mä en enää luontevasti siinä kuljetuksen yhteydessä päässyt salille. Asiasta ei edes keskustelta tai kummemmin pohdiskeltu. Oli luonnollista, että mies jatkaa omaa aikatauluaan ja minä muutan omaani. Onhan mulla aikaa. Voin hyvin ajella salille silloin, kun lapset ovat koulussa. 

Teen tätä oman aikatauluni rukkausta aina kun tarve vaatii. Tarve vaatii alati. On ihan tolkullista, että minä joustan jotta saadaan muuten kaikki sujumaan. Mutta ikävä kyllä siinä tuppaa käydä niin, että kaikki kiireellinen menee tärkeiden asioiden ohi. Kuten nyt itsestään huolehtimisen. Millään ei viitsisi ajaa ylimääräistä lenkkiä päivän aikana kuntosalille, kun muutenkin tulee ajattua niin paljon. Lopputulos näkyy nyt mun käsivarsissa. Kohta olisi Paasikiven Allikin mulle näistä löllyistä kade. 


Ostoksilla sama juttu. Vaikka lähtisin itselleni jotain ostelemaan päädyn kotiin useinmiten ostosten kanssa, jotka on tehty lapsille tai miehelle. Enhän mä mitään tarvitse. Farkut ja t-paita päälle ja kaikki on hyvin. Ruokakaupassa sama tarina. Kaalipataa tekisi mieli tehdä, mutta kun siitä ei kukaan muu tykkää. Haluaisin kirsikkajäätelöä, mutta kun toiset sitä inhoaa. Otetaan sitten suklaata.

Joku aika sitten huomasin, että synninteko on siirtynyt uudelle asteelle. Ruokapöytää tyhjentäessä nappasin lapsen lautaselta herkkupalan suuhun. Eihän sitä hyvää ja kallista ruokaa sovi roskiin heittää. Näin musta tuli kätevästi myös jätesanko. 

Ei minua kukaan pakota tekemään syntiä. Ihan itse valitsen. Voisin yhtä hyvin ajaa aamulla kuntosalille, tehdä kaalipataa ja syödä kirsikkajäätelöä. Muut voisivat totutella mun aikatauluihini ja makuihini. Ja ainahan sitä voi valmistaa  muutakin siihen rinnalle. Ei minua tästä tulla erityisemmin kiittämään, kukaan mieti kahta kertaa olenko ottanut toisia huomioon vai en. Ei kirkastu kruunu eikä panna kirjoihin ja kansiin, että Johanna pisti tänään toiset itsensä edelle. Mun on aika alkaa opetella tervettä itsekkyyttä. Miettiä joskus muutakin kuin muita. 

31 comments:

  1. Ei ihan helppoa kun lapset vielä on siinä iässä että tarvitsevat äidin apua.Mutta älä tosiaankin unohda itseäsi Johanna! Ja jos et ehdi kuntosaliin,osta vaikka sellaiset käsipainot ja harjoittele aina niillä kotona,kun ehdit.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet ihan oikeassa. Kyllähän tässä on paljon saamattomuutta, aina voisi punnertaa ja harrastaa kotijumppaa. Jostain luin, että 5 minuutin tehojumpallakin saa jo kuntoa ylös. Oli vaan niin mukavaa, kun oli se tietty aika päivästä varattu mun kuntoilulle ja tuli kyyditysten vuoksi kaksi kärpästä yhdellä iskulla :)

      Delete
  2. Ihana tuo Kauniit ja rohkeat -viittaus. Ihan täällä ääneen hirnahtelin. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Riina! Kiitos tästä, mulle tuli hyvä mieli kun ajattelin näiden mun juttujen edes vähän ilahduttavan :)

      Delete
  3. Samassa veneessä ollaan! Mutta liekö sitten lähestyvät syntymäpäivät(40 tulee täyteen reilun vuoden päästä)vai mikä, mutta tämän vuoden alusta olen ottanut omaa aikaa ihan oikeasti...tosin lasten ollessa koulussa tai harrastuksissa ja miehen matkoilla tai töissä...kukaan ei siis huomaa etten ole paikalla ja passaamassa...
    Hankin kymppikortin kuntosalille ja olen ostanut urakalla uusia vaatteita sekä kenkiä - ja heittänyt vanhoja pois! Salakavalasti oli tullut painoa ja naamassakin näkyy jo kilometrit, mutta vielä ei ole myöhäistä! Eikä sen tarvitse edes olla keneltäkään pois, sen oman ajan:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä, Niinu! Mä pidän sun esimerkin mielessäni ja otan itseäni niskasta kiinni :) Oikeassa olet. Ja esim. tämän netin kanssa saa äkkiä kulumaan sellaisen ajan, että samassa ajassa voisi tehdä jotain näille alleille. Vaateostoksillakin olisi varmaan kivempaa sen jälkeen.

      Delete
  4. Samaa helmasyntiä on harrastettu täälläkin, osuit niin oikeaan! Ja kappas vaan, perhekin on tottunut siihen, että olen ollut aina saatavilla... nyt kun otankin sitä omaa aikaa liikunnalle, niin ovat ihan ihmeissään!

    Terveiset kuntopiiristä, kyllä lyllyvät allit saivat hetki sitten kyytiä!! ;DD

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Ylva terveisistä! Pidän Sinut mielessäni, kun venkoilen kysymysten kanssa. Miten sitä aina ajatteleekin, että ne muiden jutut on niin paljon tärkeämpiä ja ehtiihän sitä sitten....

      Delete
  5. Mainio kirjoitus, kolahti. Ja tuo "jätesanko"vertaus iski... niinhän se on, kun äiti parka ei joskus muuten ehdi kaikelta tohotukselta syömään kuin kaapaisemaan lapsensa lautasen tyhjäksi. Auts..

    terv. 3 lapsen äiti

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, ei tullut ennen lapsia syötyä toisten jämäruokia... Ei tullut mieleenkään, että ottaisi toisten lautaselta syötävää. Mulla on kyllä ryhtiliikkeen paikka. Kiitos, kun jätit kommentin :)

      Delete
  6. Toi on se äitien helmasynti, mutta toisaalta on tosi terveellistä tajuta se, ja tehdä asialle jotain. Ehkä se on joku äitien ja kodinsuojeluvaistokin, joka kumpuaa äitiydestä, että joksikin aikaa (jokaiselle perheelle omaansa) äidin on hyvä keskittyä perheeseen. Mutta ei se päälle saa jäädä. Ja sitten kun se oma hyvinvointi alkaa kiinnostaa, on sen aika ja silloin perheen on ehkä taas joustettava. En tiedä. Mä olin aika liikkumaton monta vuotta, mutta sitten aloitin ja joka vuosi lisäsin vähän. En kadu enkä moiti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Uskon myös, että tässä on takana kaikenlaisia alkukantaisia viettejä, poikasista ja perheestä on pidettävä huolta. Huono juttu on juuri, että tottumuksesta tulee äkkiä toinen luonto ja sitten ei enää edes muulla tavalla asiaa ajatella.

      Mulle liikkuminen on ollut aina tärkeää ja nytkin kävelen lenkkini lähes päivittäin. Mutta kun ikää tulee lisää huomaa, että olevatkin lihakset haihtuvat aika äkkiä jos ei varta vasten vahvista lihaskuntoa. Täytyy ryhdistäytyä :)

      Delete
  7. Kiva kirjoitus, ite olen laittanut jo vuosia työn itseni edelle ja korjannut iltakausia aineita ja vääntänyt opetusmatskua. Välillä olen järkiintynyt ja muistanut liikkua enemmän. Reilun vuoden olen hoitanut aika vaativaa koordinaattorin tointa omien hommieni ohella ja työtä on jälleen kerran ollut enemmän kuin tarpeeksi. Viimeistään kesäloman alkaessa minulla on vain yksi prioriteetti ja se olen minä itse :) - toki otan koirat ja miehenkin huomioon, mutta se kunnonkohotus alkaa silloin ja kunnolla! Kiitos ajatuksiaherättäneestä postauksesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. I hear you. Tämä näyttäisi olevan opettajilla yhteistä sekä siellä että täällä. Usein näen opettajia, jotka esimerkiksi odottavat lapsiaan harrrastuksista istuvan korjaamassa koepapereita. Ja täällä usein ope korjaa myös läksyt, antaa numerot pelkistä läksypapereista. Ja pistarit päälle. Viimeksi kun vapaaehtoistun juniorin luokkahuoneessa ope pyysi anteeksi, kun ei voi pitää keskustelua yllä kun pitää hoitaa sähköpostittelu. Siihenkin menee kuulemma tuhottomasti aikaa. Ei sen puoleen, en minäkään sinne keskustelemaan mennyt :)

      Joten kyllä te opettajat olette lomanne ansainneet. Rankkaa työtä ja aika harvoin kai ihmiset oivaltavat kuinka paljon sitä aikaa kuluu iltaisin ja viikonloppuisin, pyhäpäivisin.

      Delete
  8. Tutulta kuulostaa. Mutta voin lohduttaa - sitten, kun ne lapset on isompia, niin voit ottaa menetetyn ajan takaisin. Ja jos sinusta itsestäsi tuntuu hyvältä, niin älä anna kenenkään syyllistää itseäsi siitä, että annat aikaasi ja vaivaasi perheellesi. Ei meistä kukaan kaikkialle repeä. Mutta ihan kaikessa ei ole pakko antaa periksi - omaa itseään ei pidä unohtaa. Oli se itsensä hoitaminen sitten se salilla käynti, kosmetologilla tai hieronnassa käynti tai vaikka vain hyvän kirjan tai lehden lueskelu. Tai päivätorkut joskus;)
    Mukavaa viikkoa sinne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet kyllä ihan oikeassa, että nykyisin tähän elämänmenoon kuuluu ajatella itseä ja vasta sitten muita. Mulle kieltämättä tulee hyvä olo siitäkin, kun illalla käyn nukkukaan ja tiedän että perhe on syötetty, juotettu, vaatetettu, ovat saaneet tehdä niitä asioita jotka heitä ilahduttavat. Se tunne on niin poskettoman hyvä, että jää jokin hieronta tai muu toiselle tilalle.

      Ihanaa viikkoa Sinulle! Kiitos kommentistasi. Kiva saada perspektiiviä näille omille ajtuksille.

      Delete
  9. Kuulostaapa tutulta...pelottavan tutulta ;-)
    Mutta kyllä meidänkin aika tulee ja etenemme vaikka sitten pikkuhiljaa ;-)
    Ei tule kirkaampaa kruunua mutta monesti hyvä mieli,että on tehnyt voitavansa perheensä eteen.
    Sopivasti itsekkyyttä ja aimo annos rakkautta ;-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllähän tämä on sellaista yksinäistä puurtamista ja kiitosta ja kehuja tulee harvemmin :) Työelämässä saa ainakin kerran tai pari vuoteen virallisen paperin käteen, jossa kerrotaan mikä on mennyt hyvin. Ja huonosti.

      Joo, hiljaa hyvä tulee. Ja kyllähän moni asia on jo käynyt helpommaksi. Kuten ketään ei tarvitse enää syöttää tai vaippoja vaihtaa :)

      Delete
  10. Eikös se ole luonnon laki että vanhemmat huolehtivat jälkeläistensä hyvinvoinnista ensisijaisesti, ja omat tarpeet jäävät vähemmälle huomiolle. Ei siitä pidä ainakaan huonoa omaatuntoa kantaa.
    Voisinpa kertoa sinulle mitä syntitaakkoja sitä lapseton kotirouva saakaan kannettavakseen :D. Ei ole asiaa taivaan porteille kolkuttelemaan näillä suosituksilla. Minulle aina ennustetaan vaikka mitä kamalia tapahtuvaksi, kun tällai kotirouvana vaan olen.
    Minulla on kotona juoksumatto ja cross trainer, ei tarvi lähteä ajelemaan mihinkään :). Joitakin vuosia sitten kävin kuntosalilla säännöllisesti, mutta sitten piti lopettaa, ja olin monta vuotta täysin ilman liikuntaa. Nyt koetan jotenkin säännöllisesti liikkua, pysyy mieli ja kroppa virkeänä.

    no name

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olen niin onneton, että vaikka kotona olisi jokin fiksu vempain niin alkuinnostuksen jälkeen en sitä käytä. Mulle istuu paremmin tämmöinen tietyssä paikassa tiettyy aikaan tapahtuva ahkerointi :)

      Ai kauheeta, ehkä täälläkin vielä päästään vedenpaisumukseen ja sirkkaparviin jos en keksi kodinulkopuolista hommaa viimeistään sen jälkeen kun lapset eivät tarvitse kyyditysapua. Ihan jo hirvittää :(

      Delete
    2. Minulle taas sopii tämä kotona tapahtuva liikunta, ei tarvitse miettiä vaatetusta, eikä sitä onko viimeisen päälle fresh ja hajustettu ;). Ja onko tukka hyvin :D.
      Vitsi, ja sitten olen tehnyt itselleni hiusongelman eli en jaksa/en voi pestä joka päivä hiuksia ja koska hikiliikunnan jälkeen ON PAKKO pestä hiukset (ja laittaa ne), niin käytännössä joka toinen päivä "liikun".

      no name

      Delete
    3. No nyt täällä ollaan jo ihan nolona. Tuppaa se asu olla virttynyt t-paita ja tuulipuvun housut. Tosi särmä :) Aina kaiholla katselen niitä naisia, jotka ovat siellä sävy sävyyn kiireestä kantapäähän. Monella on keskivartalo paljaana ja tiukat vatsalihakset tai pienen pienet shortsit ja ei lölly reidet. Mutta kukin tyylillään. Yritän olla kovasti haisematta :)

      Delete
  11. Vähän jälkijunassa osallistun keskusteluun, mutta haluan tuoda näkökulmaa teoreettisesta tulevaisuudesta.

    Ensinnäkin, ei ole naisilla (jos ei aina miehilläkään) helppoa, kun jos ei syyllistetä oman ajan ottamisesta, syyllistetään siitä, että käyttää kaiken aikansa ja energiansa perheen hyvinvointiin ja/tai työhön. Ja kuten no name mainitsi, syyllistäminen voi tietty lähteä jo siitä että ei ole lapsia - ja etenkin jos on köyhä, syyllistetään tietty siitä, jos jonkun mielestä on "liikaa" lapsia. Niinpä itse en tarkoita ketään syyllistää mihinkään suuntaan, mutta tässä näkökulmani:

    Lääketieteessä tai missä tahansa terveydenhuollon piirissä tapaa sankoin joukoin neli-, viis-, kuuskymppisiä naisia, jotka kamppailevat terveysongelmien, ylipainon ja huonon fyysisen kunnon kanssa. Jos tilannetta lähtee purkamaan, melkein tavallisin tarina on se, että lasten myötä ei riittänyt aikaa liikunnalle, söi itse mitä sattui silloin kun pystyi, koska lasten ruokkiminen meni etusijalle, ja itsensä hemmotteluhetket (ansaitut!) olivat yleensä epäterveellisiä. Uni oli katkonaista ja sitä sai aina liian vähän, mikä itsessään lisää lihomisriskiä viimeistään kun väsyneenä tekee jatkuvasti mieli korkeakalorista ja sokeripitoista syötävää.

    Moni joutuu kovan paikan eteen niillä main, kun munasarjat eläköityvät. Sen lisäksi, että vaihdevuosioireet vaihtelevat lievistä hirveisiin, estrogeenin väheneminen lisää, ja lääkärintarkastus tuo esiin aiemmin piilotelleita ongelmia muun muassa verenpaineen, verensokerin ja sydänterveyden osalta.

    Esitän vain tikku-ukkokarikatyyrin, mutta vaikkei kukaan tietenkään kadu huolenpitoa omista lapsistaan, kovin moni tekisi oman hyvinvointinsa eteen enemmän, jos voisi kääntää kelloa taakse. Kuinka paljon helpompaa on pitää terveellisemmistä elintavoista ja säännöllisestä liikunnasta kiinni, ellei välissä ole ollut 20-30 vuoden taukoa! Ja kuinka paljon helpompaa on pitää kurissa rasvakudoksen kertyminen, kuin yrittää päästä ylimäärästä eroon.

    Siispä, omasta huonosta suoriutumisestani huolimatta, olen vankasti sitä mieltä, että jokainen saa, ja jokaisen on erittäin suotavaa ottaa itselleen aikaa, käyttää energiaa omaan hyvinvointiinsa, ja maksaa ne pari lisädollaria terveellisemmästä hemmotteluvaihtoehdosta. Siten hän "pistää pankkiin" terveyttä ja elämänlaatua eläke- ja/tai tyhjän pesän vuosille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos pitkästä ja hauskasta kommentistasi. Tässä sitä on purtavaa. Olen kanssasi samaa mieltä, että helpompi on pitää kilot kurissa kun niitä yrittää karistaa, helpompi on pysyä liikkeessä kuin aloittaa liikkuminen tauon jälkeen.

      Tykkään ajatuksesta, että tehdään pankkitalletuksiä myös tällä saralla :)

      Delete
    2. Kiitos itsellesi, Johanna, tärkeän asian esillenostamisesta! Asia on omassa mielessäni sen verran paljon, että saatan laajentaa kommenttiani blogimerkinnäksi jossain vaiheessa. Sopiiko sinulle, jos silloin linkitän tänne?

      Delete
    3. Ilman muuta! Ja ajatuksesi ja kommenttisi ovat ihan omiasi, joten ei tarvetta linkittää. Eiköhän me kaikki näitä mietiskellä aika ajoin :)

      Delete
  12. No, en ole kovinkaan huolissani meistä vaihdevuosi-ikäisistä naisista, ja meidän syyllistäminen saisi jo loppua ;). Että ollaan rapakuntoisia sairaita ja ollaan vain rasitteena terveydenhuollossa jne. . Totuushan on, että vanheneminen tuo väistämättömiä muutoksia ihmisen kehoon ja elimistöön, ja on yksilöllistä miten ihminen kokee vanhenemisen henkisellä ja fyysisellä tasolla. Itsellänikin on ylipainoa (kuka sanoo mikä on minun oikea ja normaali paino), mutta en kärsi mistään sairauksista, jos ei ikään kuuluvaa normaalia "rappeutumista" katsota sairaudeksi. Siitä olen kuitenkin varma, että mitä vanhemmaksi tulen, niin myöskin tulen saamaan erilaisia sairauksia, siitä huolimatta vaikka en niitä kovasti halua :). Ja siitä huolimatta vaikka kuinka eläisin nuhteettomasti ja terveellisiä elintapoja noudattaen. Sitten kun tullaan siihen että ihminen on vapaana syntynyt ja hän on vapaa valitsemaan myöskin ne huonot elintavat (alkoholi, huumeet, tupakka jne.), koska emme elä missään totalitarismissa (onneksi). Ehkä tulee sekin aika, että valtion taholta määrätään ihmisen elämä tietynlaiseksi kehdosta hautaan, mutta onneksi itse en ole tällaista näkemässä.

    Uskallan jopa väittää, että ihmisen peruskunto rakennetaan jo lapsena, ja siksipä olisin enemmän huolissani lapsista ja nuorista ja heidän elintavoistaan, kuin tiedostavan keski-ikäisen naisen. Oma lapsuuteni ja nuoruuteni oli liikunnantäyteinen, sillä mitään muuta tekemistä meillä ei juurikaan ollut. Ei ollut edes televisiota, kaikesta muusta tekniikasta puhumattakaan. Päivät pitkät liikuttiin, hiihdettiin ja käveltiin koulumatkat, ja kaikesta tästä voin olla kiitollinen nyt. Olenhan suhteellisen hyväkuntoinen ja terve keski-ikäinen nainen. Valitettavasti nykypäivänä näkee lapsia ja nuoria jotka eivät ole harrastaneet minkäänlaista liikuntaa ikinä. Tämä on minusta huolestuttavampaa kuin vaihdevuosi-ikäisten naisten terveys. Minusta nykyvanhemmilta vaaditaan enemmän lastensa hyvinvoinni suhteen kuin oli ennen, sillä heidän lastensa tiellä on enemmän "uhkia" kuin koskaan ennen.

    no name

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen muuten miettinyt samaa. Aina ihmeteltiin, kun maalaislapset ovat niin hyvä kuntoisia. Konstikos se oli, kun koulumatkaa oli reilusti ja omalla lihasvoimalla piti matka taittaa.

      Ruokatottumukset on niin turkasen tärkeä opettaa kotona. Mä käyn taistelua erityisesti limsaa vastaan. Ja oikeastaan kaikkia muita juomia kuin vettä ja maitoa vastaan. Uskon, että jos saan lapset collegeikään niin että eivät ole tottuneet limsoja ja mehuja kittaamaan, niin voi olla hyvät mahdollisuudet etteivät opikaan :)

      Joskus mietin, että onko päivittäinen liikuntaharrastus lapsille liikaa. Mutta sitten muista, että menihän sitä itselläkin tunti pari jo yksinomaan koulmatkoihin päivittäin. Ja jos kavereille mentiin, niin liikuntaa tuli lisää roimasti. Leikeistä sitten puhumattakaan.

      Delete
    2. Olet kyllä ongelman ytimessä, no name, että lapset ja nuoret liikkuvat hirvittävän vähän nykyään, ja se on myös muuttunut tosi nopeasti. Itse kasvoin maalla, mutta kaupungissakin kasvaneet ikätoverini vielä pelmasivat ulkona ilman aikuisten valvontaa ihan eri tavalla kuin 2010-luvun lapset.

      Tässä kirjoituksessa ja kommenteissa kun kuitenkin lähinnä puhuttiin meistä aikuisista naisista, oli kommenttini sen vuoksi aikuisille suunnattu. Ja harmi, että kirjoituksestani sai sen olon, että huolehdin terveydenhuollon kustannuksista tai kannustaisin terveysfasismiin. Halusin tuoda esille nimenomaan naisten itsensä kokemaa harmia siitä, että pitää syödä pillereitä, mitata verensokeria säännöllisesti, yrittää tehdä radikaalia remonttia ruokavalioon jne. Ylipainoa on itselläkin, ja tiedän, että jos 10-20 vuoden päästä ei rappukävely onnistu polvikrempan tai hengenahdistuksen vuoksi, olen itse itseni kovin kriitikko ja terveysongelmieni tuomien rajoituksien rankka vihaaja.

      Olet ihan oikeassa, että eipä sitä voi kenellekään takuita antaa, että tietyillä elintavoilla välttyy terveyshuolilta, ja hyvä jos niihin pystyy suhtautumaan tyynesti. Samoin olen yhtä mieltä kanssasi, että lapsuudesta se lähtee. Mutta siitä pidän kiinni, että kuntoonsa voi vaikuttaa missä iässä tahansa (lähdettävä omasta tahdosta ja motivaatiosta), ja se on positiivinen viesti, jota minun pitää harjoitella positiivisemmin ilmaisemaan... :)

      Delete
  13. Mun mieheni oli samaa mieltä kanssani siinä, että se on kuin panisi rahaa pankkiin kun mummu nukkuu hyvin ja syö hyvin :D.

    Omalta kohdaltani voisin sanoa, että ruokatottumukseni ovat vuosikymmenien vieriessä muuttuneet erittäin paljon monipuolisemmaksi mitä ne olivat lapsena ja nuoruusvuosina. Nälkää ei nähty silloinkaan, mutta ruoka oli aika yksipuolista joskin vuodenajat toivat siihen vaihtelua. Nyt on kaikkea yltäkylläisesti tarjolla, myöskin sitä teollista ja pitkälle prosessoitua ja helposti saatavaa ruokaa. Siinä on äideille ja isille työsarkaa "kouluttaakseen" itsensä ja lapsensa kohtuullisiin elämäntapoihin. Mutta joskus se kohtuus on liian vähän :D.


    no name

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yksi asia mistä olen alkanut pikku hiljaa olla tyytyväinen on monipuolinen ja runsas vihannesten ja hedelmien tarjonta. Ympäri vuoden saa mansikoita, mustikoita, parsakaalia, sitrushedelmiä... vähän kaikkea. Sitä ei aina osaa arvostaa, mutta Suomessa käydessä totesin, että tässä on yksi juttu mistä pitää muistaa olla erityisen kiitollinen. Ei se tarjonta Suomessakaan huono ole, mutta täällä mut on ainakin hemmoteltu jo ihan piloille.

      Delete