Wednesday, February 6, 2013

Hitchcock

Olen kahlannut Oscar-ehdokkaita läpi. Nimenomaan kahlannut. Sitten piti katsoa jo jotain muuta. Hitchcock-leffa sai ihmettelemään, että miksi se ei ole Oscar-ehdokkaana. Keksin vain yhden vastauksen: elokuva olisi vienyt kaikki pystit :)

Alfred Hichcockista saisi varmasti aikaiseksi montakin elokuvaa. Särmikäs, hurmaava, omalla tavallaan hyvin vitsikäs ja vähän hellyttäväkin persoona (mä olen aina tykännyt miehistä joilla on VÄHÄN hiuksia) on kuin suoraan elokuvakäsikirjoituksesta. Rouva Hitchcockista, Alma Revillestä, en sen sijaan ollut aikaisemmin kuullut. Siinä on kyllä vakka kantensa valinnut. Saapas sukkansa, kuppi kahvinsa, pannu kattilansa... Noinkohan Hitch olisi ollut Hitch ilman Almaa. 


Elokuva keskittyy Psychon tekoon. Elokuvaan, joka tehtiin ankarasta vastustuksesta huolimatta, omarahoitteisesti, 800 000 dollarin budjetilla. Elokuvaan, joka oli aikansa suurimpia myyntimenestyksiä 50 miljoonan lippumyynnillään. 

Helen Mirren ja Anthony Hopkins ovat rooleissaan niin vakuuttavia, että ainoastaan kerran havahdun miettimään että tämän Hopkinsin maneerin olen nähnyt aiemminkin. Scarlett Johannsson on jotenkin kovin suloinen ja viaton Janet Leigh. Epävarmaa Anthony Perkinsiä esittää vakuuttavan epävarmasti James D'Arcy. 

Psychon synnystä paljastuu monta jännittävää yksityiskohtaa. Inspiroidun leffasta sen verran, että katsoimme perheen voimin Linnut. Psychoa en halunnut vielä lapsille näyttää. Voisi mennä vähän aikaa ennen kuin jälkikasvun saisi suihkuun taas totutettua. 

Elokuva on nautinnollista katseltavaa. Se etenee kuin juna. Siis sellaisena ideaalipäivänä, kun kiskoille ei ole tuiskunnut lunta, lipunmyynti ei takkua, Visa Electronilla voi maksaa junassa ja sähköt eivät katkea. 50-luku vetelee viimeisiään, naiset käyttävät edelleen hansikkaita, korot kopisevat ja autojen muodot ovat kuin jääkaapilla: pulleita ja pyöreitä. Suosittelen. 


Niistä Oscar-ehdokkaista. Olen nyt nähnyt Argon, Django Unchained, Lincoln ja Silver Linings Playbook. Muu perhe kävi katsomassa Life of Pi ja mies tutustui vielä Zero Dard Thirty -leffaan. Perhe antaisi parhaan elokuvan Oscarin Life of Pi -elokuvalle. Zero Dark Thirty oli myös katsomisen arvoinen. Itse pitkästyin noiden neljän muun ehdokkaan kanssa niin pahanpäiväisesti, että alkoi jo epätoivo kolkutella. Argo oli ok, muiden katsomiseen taisi olla huono päivä. Tai vuosi. Aina ei vain jaksa innostua. 

4 comments:

  1. Täälläkin nyt käy tuo Hitchcock-leffa,ja Anthony Hopkins on tuossa uskomattomn ei itsensä näköinen;D
    Ehkä tuo leffa ilmestyi väärään aikaan eikä enään ehtinyt Oscar-kisaan...Tehän olettekin olleet ahkerasti katsomassa Oscar-ehdokkaina olevia leffoja!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saatat muuten olla ihan oikeassa, että julkaisu oli liian myöhään. Hyvä leffa joka tapauksessa.

      Joo, meillä tämä elokuvien katselu on melkein jo kuin harrastus. Ja Oscarit innostavat sitten lisää. Mutta mua kyllä vilpittömästi harmitti, kun menin katsomaan. En ollut yhtään innoissani :(

      Delete
  2. Meillä harrastetaan myös elokuvien katsomista, itse tunnustaudun melkein elokuvaharrastajaksi :). Harvoin käyn elokuvissa, vaan odotan että filmit tulevat kotikatsottaviksi. Jos kävisin kaikki katsomassa elokuvissa, niin mitä sitten kotona katsoisin :)? Sattumoisin televisiostakin tulee monelta kanavalta elokuvia. Viime aikoina on ollut katsottavana useitakin -80 -luvun elokuvia, ja ne ovat olleet oikeita aikamatkoja.

    no name

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, eilen katsoin juuri Pelikaani muistiota. En kyllä kovin keskittyneesti, mutta siinä sivusilmällä.

      Mua inspiroi lähinnä nämä Oscar-elokuvat. Muuten mun leffassa käynti on aika vähäistä. Asiaan tietysti vaikuttaa sekin, että matineat alkavat jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää :)

      Delete