Wednesday, January 23, 2013

Miljonäärit luistimilla

NHL:n työsulku oli niin pitkä, että olin jo heittää kaiken toivon peliin pääsemisestä tältä vuodelta. Mutta niin vain ihme tapahtui ja sopimus syntyi. 


Eilen illalla istuimme jännäämässä, miten ne miljonäärit luistimillaan pysyvät. Toinen joukkue ilmiselvästi tarvitsi vielä treeniä, toinen oli jo löytänyt jonkinlaisen tuntuman :) Mukana oli pojan hyvä ystävä, jolle poika antoi synttärilahjaksi lipun otteluun. Esiteineille on vaikea keksiä kivoja lahjoja, mutta tämä tuntui olevan mieluisa. Tavaraa kaikilla on, kokemuksia ja elämyksiä on mukava hankkia yhdessä. 

Peliä katsellessa äkkäsin, että mulle on kehittynyt jostain pitkä pinna. Nimittäin olen aina ollut ihan tuskastunut erätauoilla, ne ovat pitkiä ja keskeyttävät muuten hyvän meiningin. Tuskaa helpottaa tosin värikäs ja polveileva ohjelma. Eilen jäällä leikittiin musikaalisia tuoleja (puhallettavat muovituolit, tahatonta komiikkaa ihan kotitarpeiksi), keilailua (kolmemetriset keilat, joita jäällä liukuva liukurilla istuva ja jätti ritsalla ammuttu katsoja yritti kaataa), visailuja, arvontoja ja kisatytöt ampumassa t-paitatykillä kyseisiä vaatekappaleita. 

Pelikin oli ihan jees. Omia kannustetaan ja vastustajan tehdessä maalin koko halli on hiljaa. Piti oikein valpastaa katsetta, että syttyikö maalin takana punainen valo vai ei. Edessäni istuva ponteva nainen yritti aloittaa aallon pari kolme kertaa, mutta lyhyeksi jäi. Jumbotronilla vilkkui muutamat synttärionnittelut ja yksi kosinta. Huulet tötteröllä odottelin jos sattuisi vaikka kiss cam omalle kohdalle, mutta piti sitten pussata muuten vaan. Ja mukillinen olutta hulahti kurkusta alas. 

Tarkistin miten palkka korreloi maalinteon kanssa.  Hämmästyksekseni huomasin, että ne harvat alle miljoonalla taalalla pelaavat olivat eilen niitä aktiivisimpia. Tuli vain mieleen, että oliko siinä työsulussa sittenkin jotain järkeä. Ovatko pelaajien palkat jo turhankin suuria. 



4 comments:

  1. Hillittömät palkat ne kyllä saa ja silti hyökkääjät vetävät kiekon maalin ohi yhtenään :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eilisen perusteella tuli sellainen mielikuva, että tärkeintä on lämäreiden iskeminen, sihdistä viis :) Kyllä se sinne joskus uppoaa ja yrittänyttä ei laiteta. Näyttää ainakin hienolta tilastoissa. Mutta mä olenkin maallikko enkä pelistä mitään ymmärrä.

      Delete
  2. Elin useita vuosia melkein vaan jääkiekolle sillä olin töissä sen parissa. Yhtään peliä ei jäänyt väliin. Muistan kun olin juuri aloittanut työt toimistolla kun meidän parhaiten palkattu pelaaja, liigan kultakypärä poikkesi siellä. Ajattelin että kasvot olivat tutun näköiset mutta muuten en olisi nyhverön näköistä miestä tunnistanut kiekkokaukaloiden sankariksi:) Silloin parhaiten palkatut olivat myös palkkansa arvoisia ja palkka muotoutui sen mukaan menivätkö sopimuksessa mainitut tavoitteet rikki. Joskus jonkun palkka koostui muusta kuin maalin teosta. Opin noiden vuosien aikana että joukkueen paras pelaaja on se joka johtaa ne tilanteet siihen maalintekoon ei välttämättä se maalintekijä. Oi niitä aikoja;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sulla on ollut mielenkiintoinen työ. Näin olen itsekin ymmärtänyt, että niitä raatajia tarvitaan, jotta toiset voivat sitten loistaa.

      Taitaa olla vähän sama kuin uniformujen kanssa: siviilivaatteissa voi vaikutelma olla ihan erilainen :)

      Delete