Friday, November 30, 2012

Aina on tilaa yhdelle

Torstai-iltana oli viidesluokkalaisen "joulujuhla". Musiikin opettaja oli harjoituttanut neljä laulua niin Elementary Schoolin vanhimpien kuin nuorimpien kanssa. Meidän juniori oli siellä vanhojen joukossa. Mutsi sai jälleen kerran roskan silmään. On ainutlaatuista nähdä lapsi osana kuoroa, soittamassa nokkahuilua, niin tosissaan.


Samassa konsertissa saatiin sitten nauttia myös Kindergartenilaisten artistisista taidoista. Lapset ovat 5-6 -vuotiaita. Mulle tuli vanha Rexona-mainos mieleen: "Aina on tilaa yhdelle, joka käyttää Rexonaa". Tässä tapauksessa tämä yksi on SE tyttö, joka päättää maustaa esitystä nostelemalla hameensa helmoja. Torstai-iltainen tyttö  olikin perusteellinen.

Ensiksi nähtävästi juhlakolttu kutitti selkäpuolta. Piti rapsutella, monta kertaa, kauan ja hartaasti. Sitten putosi jalkine esiintymisrappujen alle. Alkoi itkettää. Esiintyminen keskeytettiin, vitosluokkalainen ritari kävi noutamassa prinsessan balleriinan ja esitys jatkui. Vähän vielä pyyhittiin kyyneliä, mutta esitys tempasi mukaansa. Sitten alkoi kutittaa massua. Helma nousi ensin vähän yli polvien, sitten näkyi jo kalsarit ja kolmannella kerralla koko pyöreä massu. Tämän jälkeen helma kohosi joka kerta massun korkeudelle. Rapsuttelu ei esitystä haitannut, laulanta jatkui entiseen malliin.

Miten tähän pitäisi suhtautua? Yritin olla tyyni ja aikuinen, en edes katsonut pienen esiintyjän suuntaan. Vieres tä alkoi kuulua hihitystä. Vilkaisin syrjäkarein ja näin kyllä ketä vierustoveri katsoi. Kuului nyrkkiin kätkettyä tyrskintää. Minä onneton vilkaisin esiintyjän suuntaan ja tyrskinnän syy selvisi. Loppu aika konserttia menikin, kun yritin hillitysti tunkea rystysiä nieluun. Ihana lapsi! Niin tosissaan ja vilpitön. Suoraan kuin Hollywood-leffasta. 

Musiikin opettaja oli tehnyt hienoa työtä. Erityisen mausteensa tuo tietysti musiikin valinta. Se kun ei saa viitata minkään uskotokunnan suuntaan. Joulupukki ja porot nähtävästi ovat sopivan yleisiä, niistä kelpaa rallatella. Tyyli vaihteli jazzista vähän klassisempaan ja räppiin. Kuvassa Kindergartenilaiset räppäävät ihan tosissan, aurinkolasit silmillä ja tonttulakit päässä.

Lapsilla alkoi perjantaina joululoma. Tai oikeastaan loma alkaa vasta 22. joulukuuta, mutta siihen saakka on track out. Niille lukijoille, jotka eivät vielä tiedä, niin lapset ovat ympärivuotisessa koulussa. Vuosi rytmittyy yhdeksään kouluviikkoon ja kolmeen tai useampaan lomaviikkoon. Toki traditionaalisia, suomalaiseen tapaan rakennettuja kouluvuosiakin on tarjolla, mutta meidän lähin koulu tarjoaa ympärivuotista. Nyt kolme muuta trackia pakertaa koulussa, me ollaan lomalla.

Pähkäilen taas, että miten hipsiä jouluostoksille, siivota, leipoa ja tehdä kaikki muu. Toisaalta, mulla on kolme innokasta tonttua apuana :) 

P.S.

Mulle tuli tietysti huikeat muistot omasta lapsuudesta ja joulujuhlista mieleen. Oli laulua, näytelmä, runonlausuntaa. Lopuksi joulupukki toi pussukan, jossa oli omena, piparkakku, namia ja kiiltokuva. Jouluevankeliumikin vissiin luettiin tai näyteltiin. Vanhempana oppilaana hiljennyin joulukirkossa.

 Moni uskontokunta viettää tähän aikaan vuodesta juhlaa. Tekisi mieli ehdottaa, että koulussa järjestettäisiin juhla jokaiselle uskontokunnalle. Ja jos ei omaa viiteryhmää löytyisi, niin voisi järjestää ympäripyöreän juhlatapahtuman. Jotenkin tämä "Happy Holidays" rassaa. Olisi kiva juhlia niin, että voisi toivottaa "Merry Christmas". Paradoksaalista kyllä, meillä varmaankin 99% on kristittyjä. Sen yhden prosentin vuoksi luovutaan kaikista perinteistä, kuten joulujuhlasta. Demokraattista toki, mutta demokratiankin olisi hyvä tunnustaa perinteet. Juureton yhdessäolo ei ole mistään kotoisin. Se aiheuttaa vain juurettomuutta, mihinkään kuulumattomuutta. Ja väitän vielä, että se ei ole edes vapautta. 



Thursday, November 29, 2012

Egg nog addiktin tunnustuksia

Ensimmäisen kerran kun maistoin egg nogia ihmettelin, että miksi tästä meuhkataan. Makeaa ja tahmeaa litkua, ugh! Kaipaan noita päiviä. Kaipaan aikaa, jolloin en tiennyt mitään Southern Comfortin vaniljalla maustetusta egg nogista. Mutta paluuta noihin viattomuuden päiviin ei ole...


Mä olen nimittäin addikti. Voin juoda huoleti tölkin päivässä, hyvä jos riittää. Yritänkin rajoittaa egg nogin ostamista - jos tölkki on kaapissa litkin sen kuin kissa kerman. Juon juomani ilman alkoholia, joten sikäli lipittely pitkin päivää ei ole niin haitallista. Mutta. Tässä vajaan litran tölkissä on 1760 kaloria, kolestrolia yhdessä reilun desin annoksessa on 21% päivän enimmäissuosituksesta. Ei tee hyvää vyötärölle eikä sydämelle. 

Egg nog on tehty maidosta, kermasta, kananmunista, sokerista.Yleensä juomaan sekoitetaan viskiä tai rommia. Southern Comfort on myös erinomainen terästäjä. Päälle sirotellaan muskottia tai kanelia. Paras juomani egg nog oli sellainen, johon lisättiin vielä kermavaahtoa antamaan kuohkeutta. Mun oli vaikea poistua sen boolimaljan ääreltä. 


Nyt on menossa tämän joulun toinen tölkki. Kaupassa kävin sisäisen taistelun (tuskallinen, mutta lyhyt) ja sanoin lapselle, että tämä on sitten se tökötti joka tekee äidistä tuhdin. Lapsi katsoi kovin ymmärtäväisin ja viisain silmin ja totesi, että sitähän tapahtuu vain kerran vuodessa, holiday seasonin ajan. 

Monday, November 26, 2012

Vinkki jouluvalmisteluihin

Tämä vinkki kävisi oikeastaan jatkoksi tuohon Mikä kodissamme on suomalaista -tarinaan. Nimittäin suomalaisesta Wilhelmiinan Helmi -nettikaupasta ovat peräisin nämä minun jouluntuojani. Nettikaupassa häärii Kotiliesi -blogin Wilhelmiina


Mulla on kaipuu joukoristeisiin, joissa sanotaan "Hyvää Joulua". "God Jul" toimii myös. "Merry Christmas" on tietty aina paikallaan, mutta sitä tekee mieli mitä on hankalampi saada. 


Viime joulun alla tilaisin Wilhelmiinalta punaisen koristesydämen ja valkoisen joulusukan. Tuotteet erottuvat maailman tavarameressä edukseen. En ole meiltä löytänyt pellavaisia,  kauniista materiaaleista käsintehtyjä koristeita. Nämä suorastaan kuiskivat, että ovat tulleet jäädäkseen - tuovat jouluiloa vuodesta toiseen.  


Wilhelmiinalla on monta rautaa tulessa, mutta nettikaupassa näyttäisi taas olevan ihania juttuja tarjolla. Kuten sellainen jouluinen tilkkutäkki :) Wilhelmiinasta kertoo aika paljon kuinka ostokseni oli pakattu. Postipakettikin oli kääritty kuin konsanaan lahjapaketti kuusen alle.  


Naapureilla alkaa olla jouluvalot ulkona. Joulukuuset ovat tulleet myyntiin. Lapsilla on enää tämä viikko koulua ja sitten alkaakin loma. Ensi vuonna vasta takaisin kouluun. 



Friday, November 23, 2012

Mikä kodissamme on suomalaista

Sain hyvän aikaa sitten haasteen, jossa piti näyttää 12 kohdetta jotka kodissa ovat suomalaisia. Haaste taisi tulla paristakin paikasta, ainakin Appelsiinipuun alla -blogin Yaelianin kanssa meillä oli tästä puhetta. Varoituksen sana lienee paikallaan: aika posliini- ja lasivoittoista on meidän kodin suomalaisuus. 


Olen aina pitänyt Edelfeltin "Leikkiviä poikia rannalla" maalauksesta. Tämä kopio on pieni, ainoastaan 16 x 16 cm, mutta ilahduttaa aina vain. 

Armando Jacobinon Kumelalle suunnittelema pupu kurkkii Taika-astioiden lomasta. 


Muumikortti pääsi kehyiksiin. "Huomenna on uusi pitkä päivä. Aivan jokaisen oma alusta loppuun. Se on hauska ajatus". Muumimamma taitaa tietää mistä mammojen kenkä puristaa...


Suomalaisia kirjoja on jonkin verran. Aluksi laitoin ne siististi omaan osaansa kirjahyllyä, mutta nykyisin kirjat ovat sulassa sovussa eglannin kielisten kirjojen kanssa. Pessi ja Illusia kolahti aikanaan elokuvana. Kaunis ja rohkaiseva tarina. 


Arabian lehmäkuvioinen maitokannu on jotenkin vaan niin ihana. Kylmä maito maistuu kannusta kaadettuna about miljoona kertaa paremmalta kuin tölkistä kallisteltuna.


Muumit ja Taiat iloisesti sekaisin. 


Kastehelmet ovat Riihimäen lasin ajoilta, Arabian karviasipomona ja tsaikkalaseja. 


Mariskooleja ei voi olla liikaa. Koboltinsininen on lempivärini näissä. 


Lasten suihkussa on Jaffa-verho. 


Sarpanevan Orkidea maljakko...


... ja Arabian jääkarhut ovat löytäneet kotinsa meiltä. 


11 kuvaa oli kasassa ja pälyilin, että mitä vielä. Huomasin ottomaanin päällä kirjan "Urho Kekkosen pöydässä". Tämä on varsinainen aarreaitta niin Kekkosen ajan ruokaherkkuihin kuin esimerkiksi illanistujaisten ohjelmaan. Päättäjäislauluksi laulettiin "Leskiäidin tyttäret" ja hotelli Tornissa popsittiin juhla-ateria jos toinenkin. Nyt vain kaipailen kokoelmiini kirjailijoiden Ritva ja Risto Lehmusoksan kirjaa "Mannerheimin pöydässä".


Wednesday, November 21, 2012

Asuntoesittely

Lokakuussa kiertelin katselemassa taloja ja tämä kaunokainen jäi silloin esittelemättä. Kokoluokka on samaa kuin aiemmissa, n. 3500 neliöjalkaa. Hinta $429 000. Tätä kohdetta ei oltu sisustettu.


Keittiö saarekkeiden koko on kasvanut. Ne alkavat olla aika julmettuja. 


Tummat keittiökaapit jatkavat voittokulkuaan, sillä traditionaalinen tyyli puree aina vain. 


Jääkaapit, uunit, mikroaaltouunit ja tiskarit ovat trendin mukaisesti väriltään mustia. Teräs alkaa olla menneen talven lumia. Tässä kohteessa kuitenkin luotettiin edelleen teräkseen. 



Ruokasaliin oli askarreltu kaunis katto, mehiläiskennon tyyliin.


Olohuoneessa jatkui sama kattotyyli.  


Usein portaat päällystetään kokolattiamatolla, mutta tässä ne oli jätetty puisiksi. Kokolattiamatto vaimentaa kyllä kolinaa. 


Yläkerran aulassa oli valmiit kirjahyllyt. Aika paljon käyttötarkoituksesta riippuu rauhoittavatko hyllyt näkymiä vai tekevät niistä rauhattomia. 


Kirjoja voi käyttää monin tavoin. 



Lopuksi kuvasin vielä master bedroomin yhteydessä olevan kylpyhuoneen ja vaatehuoneen. 


Suihkunurkkaus oli laatoitettu hillitysti luonnonsävyin. 


Ja vaatehuoneessa voisi järjestää vaikka pienimuotoiset juhlat. 


Luin suomalaisesta iltapäivälehdestä kiinteistönvälittäjän  kommentin amerikkalaisesta kiinteistönvälityksestä. Suomalaisestahan se poikkeaa niin, että sekä ostajalla että myyjällä on oma välittäjänsä. Ostajan kannalta se on hyvin toimiva ratkaisu. Välittäjän kanssa jutellaan toiveet niin sijainnista, koosta kuin hintatasostakin ja välittäjä etsii passelit kohteet. Yhden päivän aikana ehtii käydä tutustumassa moneen taloon. Välityspalkkio on yleensä 2.5 prosentin luokkaa. Myyjän välittäjä ottaa suunnilleen saman. Katsoin, että suomalaisessa toimistossa välityspalkkio oli himpun alle 5%. 

Suomalainen kiinteistönvälittäjä kritisoi systeemiä mm. siksi, että kohteiden hinnat poljetaan alas, myyjän kannalta huonompi juttu. En ole kyllä asiaa näin kokenut, sillä hinnan määrittelyssä otetaan monenlaisia asioita huomioon ja limbotarjouksilla ei pitkälle pötkitä. Hinnan määrittely aloitetaan alueen yleisestä hintatasosta. Sen vuoksi naapuria joka myy talonsa liian halvalla katsotaan vähän kieroon. Aika usein hinnalla ei ole niin väliä jos työnantaja osallistuu vaikkapa muuttokustannuksiin toiselle paikkakunnalle muutettaessa. Sen jälkeen katsotaan talon kunto, parannustyöt, yleinen hintojen kehitys. Näitä verrataan ostohintaan ja käsissä onkin tarkoin harkittu hinta.Ja koska ostajalla on myös hintatiedot hyppysissään voi hyvin nopeasti päättää onko pyyntihinta reilu vai jotain muuta. 

Sunday, November 18, 2012

Housut kintuissa

Jälleen kerran mut on yllätetty housut kintuissa: lapsilla on ainoastaan 8 koulupäivää ennen kuin joululoma alkaa. Ei ole leivottu, siivottu tahi ostettu joululahjoja. Joku naapuri ennätti jo laittamaan jouluvalotkin. Ei ole meillä. Ja mennee ainakin kolme, neljä viikoa ennen kuin sellaiset ilmaantuvat. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät. 


Lapset jo kyselevät milloin joulutonttu Twinkie tulee. I don't know. Yleensä Twinkie ilmestyy Kiitospäivän jälkeen. Miten käynee tänä vuonna, kun Kiitosipäivä on jo tulevana torstaina. 

Joulutavararat ovat tulleet kauppoihin jo kuukausi, pari sitten. Itselläni on sellainen olo, että olen joltain toiselta tähdeltä pudonnut tähän jouluhässäkkään. En ole valmistautunut, vaikka pitäisi tällä kokemuksella jo olla. Mulle joulu alkaa aineellistua vasta 23. joulukuuta. Kalenteripäivä on riittävän lähellä. Omassa synnyinkodissani joulukuusi kannettiin tupaan 24. joulukuuta. Silloin se myös koristeltiin. Mentiin joulusaunaan, paistettiin kinkku, istuttiin pitopöytään, hiljennyttiin.Toista on nyt: joulua pitää viettää puolitoista kuukautta etukäteen. 

Takaraivossa tykyttää ajatus, että aika on käymässä vähiiin. Ei ole monta vuotta siihen, kun lapset ilmoittavat että Kiitospäivää vietetään jossain muualla. Joulu menee appivanhempien hoteissa. Sitten meitä on kaksi vanhaa varista. Raakutaan keskenämme, ihmetellään ajan kulumista.

Mihin tämä aika kuluu? Hyvät aikeet eivät näytä johtavan muualle kuin sylttytehtaalle. Muista aikeista puhumattakaan. 

Katselin Simply Redin videota "Stars" Youtubesta. Juniori tuli vierelleni ja sanoi, että aika "catchy tune".  Ja onko tämä heppu hengissä? Sanoin, että on. Piti sitten tarkistaa. Tunnustan, että Mick Hucknall on mun suosikki Kaksospoikia (horoskooppi) Lenny Kravitzin kanssa. Hiuksetkin niin sopivan punaiset :) Mutta siitä kun tämä biisi  oli hitti on jo parisenkymmentä vuotta. Mihin tämä aika kuluu? Entäpä minä, ihminen?


Nostalgia iski ja katsoin Simply Redin "For Your Babies". Hucknall kirjoitti biisin 15 vuotta ennen kuin hänellä oli ensimmäinen lapsensa. Jotkut meistä taitavat syntyä tähän maailmaan aika valmiina sieluina. Loppujen meistä täytyy vain ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa opetella. Ja uskoa. "You know I'd do most anything you want, Everyday I try to give you everything you need, We'll always be there for you, I don't believe in many things, but in you I do."

Ja Sinulle joka stressaat jouluverhojen, jouluruokien, joulukorttien kanssa - seuraava joulu väijyy jo kulman takana.


Friday, November 16, 2012

Iittala Taika Today Showssa!

Aamulla ilahduin ´telkkaria katsellessa. Kiitospäivän kattauksissa oli tutut astiat: Iittalan Taika. Tämä on niin harvinaista herkkua itselleni, että tällaisen näkeminen kirkastaa koko päivän. Joo, oon mä vähän ylpeä suomalaisuudesta :) 


Tämä kuvani ei anna oikeutta ohjelman pätkälle, sillä lautaset esiteltiin ihan kunnolla. Googlailin mistä astioita voi ostaa ja Amazoniltakin niitä saa nykyään tilattua. Laitan tähän vielä linkin josta pääsee videonpätkän katsomaan. Videolla esitellään kolme kattausta, Iittala on ensimmäisenä. Muutkin kattaukset kyllä antavat vinkkejä joulupöytään ja viimeisenä on lasten Kiitospäivän pöytä. 

Thursday, November 15, 2012

Pojan huonetta

Olen tainnut aikaisemminkin tunnustaa, että en ole mikään sisustusvelho. Siksi en juuri kuvia kodistamme esittele. En ole vielä löytänyt verhogeeniäni, sillä meillä ei ole kuin suihkuverhoja. Pojan huoneeseen löytyi kuitenkin kiva pöytä (Mayline Futur-Matic Light table) ja tästä saan ihan luvan kanssa kertoa. 


Seinällä on taulu, jossa innokkaat pelaajat odottavat Yankee stadionille pääsyä. Vai olisivatko katsojia. 


Tämä pöytä on reippaan kokoinen ja se ei ole valkoinen vaan väri tulee valosta. Ihka oikea insinöörin valopöytä, jossa on moottori jolla säädellä korkeutta, kaltevuutta. Koko on 1.1 x 1.5 metriä ja usein tässä tekee töitä parikin tenavaa. 


Tuoliksi valikoitui oikea nahkainen toimistotuoli. 


Tavarat pöydällä eivät ole lavastetta. Illalla on näköjään tutkittu, miten tehdään origamidna-ketjua. Vincent Van Goghin töihin oli tutustuttu. 


Pöytä on löytö miehen työpaikalta. Siellä järjestettiin huutokauppa toimistoromppeille. Olin aikaisemmin puhunut Ikean piirustuspöydästä, mutta tämä ajaa asian vielä ehkä vähän paremmin. Ainoa ongelma oli miten roudaamme pöydän ja ylettömän painavan moottorijalan yläkertaan. Koko perhettä siinä tarvittiin sekä tarkkaan suunnittelua ja funtsimista.

Uutena tällainen Maylinen moottorisoitu valopöytä maksaisi $5000-6000. Me pulitettiin $50. 

Tuesday, November 13, 2012

Vain idiootti

Aamu-uutisissa oli mielenkiintoinen juttu. Clevelandilainen rouva piti tapanaan väistää pysähtynyttä koulubussia ajamalla sen ohi jalkakäytävän kautta. Pysähtyneen koulubussin ohittaminenhan on ankarasti kielletty mitään kautta.


Koulubussista onnistuttiin kuvaamaan rouvan hurjastelut. Ei siinä juuri vauhtia hiljennetty, kun pyyhkäistiin jalkakäytävälle ja ajettiin bussin ja koulurakennuksen välistä. 


Tuomari keksi sitten tämän varsin mielenkiintoisen rangaistuksen. Sen lisäksi, että ajokortti joutui kuivumaan 30 päiväksi ja pienet sakot piti maksaa saa 32-vuotias autoilija seistä koulun lähellä vilkkaassa risteyksessä kyltin kanssa. 


Yläkuvassa tuomari.

Alakuvassa ohiolainen autoilija.


Tänä aamuna Ms. Hardin seisoi vilkasliikenteisessä risteyksessä lähellä tapahtumapaikkaa kylttinsä kanssa. Huomenna uusiksi. Seisomista ei ole kuin tunti molempina päivinä, mutta ehkä se muistuu mieleen jos heräilee ajatuksia jalkakäytävällä ajamisesta.  


Olin huomaavinani, että Suomessa oli autoilu muuttunut jos vielä mahdollista entistä agressiivisemmaksi. Mulle ja lapsille antoi ystävällinen autoilija tietä, kun olimme odottelemassa suojatien laidalla. Perässätulija alkoi soittaa torvea tälle autoilijalle. Uskon, että tällainen rangaistus voisi auttaa esimerkiksi niitä autoilijoita, jotka unohtavat jarruttaa suojatien kohdalla kun punaiset valot palavat. Vai mitä olette mieltä? 

Sunday, November 11, 2012

Synttäreitä

Lapset olivat viikonlopun aikana kutsuttu kaksille synttäreille. Ekat oli perjantai-iltana, sleepover. Poika otti mukaan Nerf-pyssyn, makuupussin, tyynyn, vaihtovaatteet, pyjaman ja hammasharjan. Ainoastaan pyssyä ja makuupussia käytettiin... Lauantaina aamulla hain juhlijan, jolla oli silmät ristissä ja siirapit rinnuksilla. Nukkumaan oli menty 3.30 aamuyöllä ja herätty neljän tunnin kuluttua syömään vohveleita. Taskusta löytyi reilut 3 dollaria, jotka oli voitettu peleissä. Parhaat synttärit, ever! Kyllä on 10-vuotiailla rankkaa. 




Tänään vein kaksoset toisille synttäreille. Joukkuekaveri kutsui koko joukkueen ja koulukavereita päälle. Tenavat pakkautuivat tällaiseen Hummer Limoon, jolla huristeltiin jättimäiseen trampoliinipomppu paikkaan. Sellainen teinien versio HopLopista, luulisin. Hyppimisen jälkeen kiivettiin limoon ja huristeltiin takaisin synttärisankarin kotiin, jossa syötiin jäätelöä ja pizzaa, pelattiin pingistä ja pidettiin meteliä. Meillä on kaksi lasta, joilta on ääni mennyt kun piti laulaa kaikki biisit mitä autossa kuului. Ja silloin kun ei laulettu, niin huudettiin muuten vaan. Kyllä on 12-vuotiailla rankkaa. 

Saturday, November 10, 2012

Olkaa toisillenne armollisia

Elämä on sellaista. Pieni tyttö ottaa sammakon käteensä, kuljettaa vaivihkaa kylpyhuoneeseen, laskee veden ammeeseen ja leikkii. Pieni, alle kolmevuotias tyttö ei ymmärrä, että kun sammakolta jalka irtoaa niin leikit loppuvat. Kuvan suurempi tyttö on sen jo ymmärtänyt. Hellyys, varovaisuus ja kaiketikin armollisuus ovat löytäneet kodin.


Kun kolmas lapsemme ristitittiin oli neljäs hääpäivämme. Kolmas lapsi myöhästyi vanhempiensa kolmannesta hääpäivästä ainoastaan parisenkymmentä päivää, joten ristittävä oli miltei vuoden ikäinen. Pappi piti pahuksenmoisen hyvän puheen. Ehkä "pahuksemmoinen" ei ole passeli kuvaamaan papin puhetta, mutta sellainen se oli.  Nainen, elämää nähnyt ja ilmiselvästi papin työstään nauttiva ihminen sanoi että te kaksi, jotka olette vastuussa näistä kolmesta elämästä - olkaa armollisia toisillenne. Muhun kolahti. Olin mielestäni ollut armollinen aikaisemminkin. Kun kaksoset syntyivät huolehdin siitä, että miehen ei tarvitse valvoa öitä, vaihtaa vaippoja, syöttää tai tehdä mitään muutakaan. Olinhan mä loppujen lopuksi kotiäiti - ihminen joka voi nukkua silloin kun vauvat nukkuvat. Enkä edes nalkuttanut :) Enkä heittäytynyt marttyyriksi.

Kun kolmas lapsi syntyi ajattelin, että mun velvollisuus on huolehtia että perheen leiväntuoja pärjää. Joten ei rasitusta lastenhoidolla, kaupassakäynnillä tai millään muullakaan. Kolmetoista vuotta on kulunut ja en ole ollut kuin  muutaman yön ilman lapsiani. Päivääkään ei ole mennyt niin, että en olisi ollut huolehtimassa joko aamiaisesta, lounaasta, iltapalasta, puhtaista vaatteista tai hampaidenpesusta. 

Mietin papin sanoja. Olkaa armollisia toisillenne. Toisille voi olla armollinen, mutta entäpä itselle? Mitäs jos itseltään aina vaatii kaiken, vaatii itsensä tilille. Mitäpä siitä jos on oksennustauti tai selkä pettää. Ei se ole mikään excuse sille etteikö muka voisi toimia. Stephen Hawking pistää maailmakaikkeuden uusiksi, vaikka ei voi liikuttaa muuta kuin aivosolujaan. Mitä väsymys tai rutiini ovat sen rinnalla. Käsiä ja jalkoja voi heilutella, käydä kaupassa, tehdä mitä tehtävissä on.

Olkaa armollisia toisillenne. Armon pitäisi käydä oikeudessakin. Armo. Kun armo yhdistetään kunnioitukseen ja ehkä vieä rakkauteenkin - on yhdiselmä pistämätön. Presidentti Obama julkaisi tämän kuvan Twitter-tilillään uudelleenvalintansa jälkeen. Pieni sydän huokaa: usko, toivo ja rakkaus.


Tuesday, November 6, 2012

Bronco Bamma!

Suurimmat tv-asemat julistivat juuri, että Barack Obama uusi pestinsä. I'm so happy! Tänään kuuntelin hetken Rushia ja katsoin Foxia. Paha olohan siitä jo tuli. Mutta halusin tietää mitä tänään puhutaan. Huomenna katson ja kuuntelen hetken. Nimittäin Obaman sunnuntai-illan emotionaalinen puhekin saatiin vaikuttamaan siltä, että tappio oli niin lähellä että itkuksi pisti.

Talousviisaiden mukaan talouden kurimus helpottaa - oli pressana kuka tahansa. On reilua, että Obama pääsee tästä osalliseksi. Työtä hän on sen eteen tehnyt. Ikävä kyllä näyttää siltä, että House pysyy republikaaneilla mutta Senaatti on ehkä demokraateilla. Työtä riittää. Ja vastustusta, mutta eiköhän se tästä. Ja kolmen vuoden kuluttua aletaan tyrkkiä Hillarya kohti presidenttiyttä.

Barack Obama, onnea! Onnea Amerikka!

P.S.

Pieni Abigael tyttö sanoo Youtube -videolla Obamaa Bronco Bammaksi. Nyt meillä helpotti: ei pressanvaaleja neljään vuoteen!

Monday, November 5, 2012

Näin naapurini äänestävät

Huomisilta ei voi tulla liian nopeasti. Vaaleja ja vaalimainoksia pursuaa korvista, ovista ja ikkunoista. Huomisen jälkeen helpottaa. Jos valinta ei ole mieluisa, niin politiikan seuraamisen voi jättää vähemmälle.

Posti toi hyvin virallisen näköisen paperin. Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla. 


Tässä ylemmässä kuvassa on seitsemän naapuriani ja heidän äänestämisensä edellisissä pressanvaaleissa vuosilta 2004 ja 2008. Sitä ei tietenkään kerrota, ketä naapurini äänesti mutta se kerrotaan äänestikö hän vai ei. Tein jännittävän havainnon, yksi suurimmista purnaajista ei vaivaudu äänestämään. Hmm. 

Lista on koottu sikäli mielenkiintoisesti, että joukkoon on otettu ainoastaan yksi joka on äänestänyt molemmissa vaaleissa ja muut ovat vähän hommaa laistaneet.  Lähettäjä on "Americans for Limited Government". Republikaanit valittavat vuolaasti hallinnon raskautta, joten ehkä sylttytehdas löytyy siltä suunnalta. 


Tässä alemmassa kuvassa on sitten kirjeen sisältö. Kiitos aktiivisesta kansallisosallistumisesta. Vaalien jälkeen toimitamme rekisteriotteen siitä, miten naapurinne näissä vaaleissa äänestivät. 

Näitä lippusia on lähetetty googlailuni mukaan n. 2 miljoonaa ympäri maata. Varsin tehokas taisteluväline, kun naapurit saavat selville toistensa äänestyskäyttäytymisen. Laillistakin tämä on, sillä äänestysrekisterit ovat julkisia. Sieltä voi käydä tarkistelemassa kuka äänestää, kuka ei. Mutta kuinka eettistä tämä on, en tiedä. Jotenkin olen ajatellut, että vaalisalaisuuteen kuuluu myös tieto siitä äänestääkö vai ei. 

Mulla on huomisen suhteen vähän huonot hytinät. Päivittäin julkaistavien tutkimusten mukaan Obama olisi kirinyt hiukan ohi mitä koko maan ääniin tulee. Osavaltioiden valitsijamiesten määrä kuitenkin ratkaisee ja niiden suhteen Obama on säilyttänyt koko vaalien ajan hienoisen johdon. Mutta kestääkö Ohio, Wisconsin ja Iowa mahdottoman ryöpytyksen, jota tulee joka tuutista? Floridassa on ennakkoäänestyksissä ollut  useiden tuntien mittaiset jonot. 

Surkeinta on, kun tuntuu että ihmiset eivät ymmärrä että maailma muuttuu. Suurimpia argumentteja Obamaa vastaan on ihmisten kanssa jutellessa, että bensa ja ruoka ovat kalliimpia kuin neljä vuotta sitten. No, niin ne olivat 2008 kalliimpia kuin 2004. Työttömyysluvut ovat suuret. Talouden ankeana vuonna 1932 työttömiä oli 23.6 %, vuonna 1992 7.5%. Nyt ollaan tultu vuoden 2010 huippuluvusta 10% alas 7.9%. Naapurini sanoo, että joo luku ei pidä paikkaansa, se ei näytä osa-aikatyöttömiä, oikea luku on paljon suurempi. En sitten malttanut olla kysymättä onko lukuja alettu laskea viime aikoina ihan uudella tavalla. Huolettaa myös se, että ihmiset eivät ehkä ymmärrä että ne 4% työttömyyspäivät saattavat olla historiaa. Asukasluku on suurempi, koneet korvaavat ihmistyövoiman ja jos tärkein ostokriteeri on tuotteen hinta, niin aika usein USA häviää Kiinalle, Pakistanille, Intialle.

Meillä muuten on talokauppa kiihtynyt. Uudet yritykset avaavat ovia ja vanhoihin palkataan työntekijöitä. Näin katsellen elämä näyttää valoisammalta. Mutta jos se mies synkeällä äänellä sanoo mainoksessa, että päin prinkkalaa menee ja tuomiopäivän torvet toitottavat epätoivoa synkkien pilvien täyttessä taivaanrannan niin minkäs teet.