Tuesday, October 30, 2012

Näkökulmia myrskyyn

Sandy on riepotellut ja tuhonsa tehnyt. Melkein ainakin. Yleensä vaarallisinta tällaisen myrskyn jälkeen on sitten, kun myrsky on mennyt ohi: puut kaatuvat, sähköä on paikoissa joissa ei pitäisi, tiet ja pengerrykset sortuvat. 


Eilen kuulin sivukorvalla, kun tutkija hehkutti myrskyn ainutlaatuisuutta. On muuten niin mahtavaa, kun kerrankin trooppinen myrsky ja kylmiä ilmamassoja sisältävä myrsky kohtaavat. Vaikutusalueella asuu miljoonia ihmisiä ja kerrankin, kerrankin nähdään vaikutukset tosielämään! Mun täytyy tunnustaa, että vieläkin mietin kuulinko oikein vai ymmärsinkö väärin. Voiko joku, edes vannoutunut tiedemies, olla näin innostunut.


Talousmies pohdiskeli tänään iltapäivällä myrskyn vaikutuksia talouteen. Hurrikaani Andrew vuonna 1992 sai aikaiseksi 26.5 miljardin dollarin vahingot. Talousmies sanoi, että koska valtio ja vakuutukset korvasivat kohtuullisesti, niin itse asiassa myrskyllä oli talouteen elähdyttävä vaikutus. Pitihän paljon rakentaa uusiksi ja siinä sai moni töitä. Tällaista skenaariota hän vilautteli Sandynkin osalta. Että talous nousuun, hellurei!


Politiikan asiantuntija sanoi, että nyt pitää istuvan presidentin ottaa iisisti eikä kepittää kilpailevaa puoluetta. Vastaehdokkaan pitää olla humaani ja jättää politiikka sivuosaan. Näillä ohjeilla sitten vissiin molemmat voittavat ensi tiistaina. 

Toinen ehdokkaista muuten haluaisi lakkauttaa FEMA:n (Federal Emergency Management Agency) ja joko antaa sen hommat osavaltioille tai vaikka yksityistää. Toinen on sitä mieltä, että FEMA on hyvä juttu. Mitähän mieltä ovat Virginian, Marylandin, New Jerseyn ja New Yorkin kuvernöörit? Olisiko ollut helpompi koordinoida hommaa, kun olisi jokainen tehnyt työtä vain oman osavaltionsa eteen? Vai onko etu, että jollain on kokonaiskuva? Myrskyt eivät tunnetusti kysele, että mihinkäs se tämä osavaltio tai valtio loppuu ja mistä seuraava alkaa. Uudistusta haluava ei ole tänään vastannut asiaa koskeviin kysymyksiin. Eikä paljastanut verotietojaan viimeiseltä 10 vuodelta. 

Obama sai muuten jo keppiä. Entinen FEMA:n johtaja sanoi, että Obama reagoi liian nopeasti. Yritti nopeudella kalastella vain poliittista hyväksyntää, ellei peräti ääniä. Sama hemmo  kiitteli aikoinaan Bushia mainiosta työstä hurrikaani Katrinan kohdalla. Näköaloja ja -kulmia on monia. 


Kuvat otin taas telkkarista. Eniten liikutuin tuosta yläkuvasta. Siinä on Ground Zero, veden vallassa. 

Opin tänään uusia asioita. En ole koskaan ymmärtänyt, että neljän tunnin sähkökatkon jälkeen pitää alkaa pistää jääkaapista tavaroita roskiin, kuten liha, kala, pehmeät juustot, maitotuotteet, tuore pasta, osittain syödyt hedelmät ja vihannekset, tuotteet joissa on kananamunaa jne. Siinä menisi melkein koko meidän jääkaapin sisältö. 

Seuraavien päivien aikana kuulemme lisää surullisia tarinoita. Kauppojen kassoilla kysytään, haluatko antaa dollarin Sandyn uhreille. Lapset vievät kouluun rahalahjoituksia, hygieniatuotteita, säilyketölkkejä. Sieltä ne kuskataan tarvitseville. Amerikassa arvostan sitä, että kun on aika auttaa niin ihmiset auttavat. Politiikka pistetään sivuun. Tosin tällä kertaa olen haistavinani kampanjoinnin makua. Eräskin kuvernööri jakoi Ohiossa paputölkkejä, tässä sinulle tölkki papuja. Ja tässä sinulle. Ja sinulle. Ihan yes, mutta Ohio oli niitä osavaltioita joita Sandy ei kauheasti kurittanut.

Monday, October 29, 2012

Sandy

Päivän uutisanti koskettelee vain ja ainoastaan yhtä asiaa: hurrikaani Sandyä. Myrskyn suhteen näyttää siltä, että kaikki mikä voi mennä pieleen todellakin menee pieleen. Kuvat napsin telkkarista. Alakuva on Virginiasta, Virginia Beachiltä. Tai kuten "ammattilaiset" sanovat, Va Beach. On muuten käymisen arvoinen ranta, tunnelma on kuin etelän kohteissa konsanaan. 


Sandy möngertää maihin ensi yönä Antlantic Cityn tietämillä. Siitä se jatkaa matkaa kääntyen pikkuhiljaa pohjoiseen. 


Epäonnena tässä epäonnessa on, että on täydenkuun aika ja vesi nousee jo muutoinkin. Nyt se sitten noussee tosissaan. 


Eikä riitä, että Sandy tuo vihaisia Karibian tuulia. Kanadasta tulee kylmärintama, joten kaiken kukkuraksi luntakin satanee. Olemme myrskyn liepeille, ainoastaan ensi yöksi on kovantuulen varoituksia. Lumenkaan ei pitäisi ihan yltää meille. Kävimme kuitenkin eilen varmuuden vuoksi  hakemassa vettä, leipää, helposti valmistettavia elintarvikkeita. Sähköt jos menevät voi mennä kotva ennen kuin taas kaikki toimii. 



Halloweenin kannalta sää näyttää surkealta. Olen varannut aika reilusti namia ja toivottavasti karkki-keppostelijoita tulisi. 

Ja sitten on tietysti NE vaalit. Nyt aprikoidaan saako Obama etumatkaa, hän kun presidenttinä julistaa hätätilan, myöntää varoja hätää kärsiville alueille. En yhtään ihmettelisi, vaikka Romneyn kampanja paiskaisi ilmoille jonkin kannustavan, presidentillisen mainospätkän. 

Asiantuntijat ennustavat, että tästä tulee ikimuistoinen myrsky johon palataan aina uudelleen ja uudelleen. Toivottavasti ei. Mulla on peukut ja varpaat pystyssä, että kaikista ennusteista huolimatta ihmiset selviävät säikähdyksellä. Olen käynyt simulaattorissa testaamassa kategoria ykkösen tuulta ja voin sanoa, että se ei ole leikin asia. Joten rukouskin on tällä kertaa paikallaan. 

Saturday, October 27, 2012

Safkaa ja pari muuta juttua

Eilen osui silmiini uutinen, jossa kerrottiin avokadojen loppuneen muutaman suomalaisen kaupan valikoimista kun kulinaristit ovat halunneet kokeilla avokadopastaa. Multa on tietysti mennyt kaikki taas ohi, kuten tämä Gullichsenien keittokirja nimeltä "Safkaa - Parempaa arkiruokaa". Onneksi on netti ja kauan ei mennyt kun resepti oli hyppysissä. Resepti ei ole vielä rantautunut tänne, joten avokadojakin löytyi :)


Itse löysin ohjeen Ruokalan sivuilta, tästä. Alkuperäinen ohje on Chicling blogissa (Hanna Gullichsen) linkki reseptiin, tästä. Parhaiten ruokaa kai kuvaa ne huokailut ennen kuin ateria oli pöydässä: mitä tää on? Mikä on tämä hyvä tuoksu? Jopa meidän ruokavammainen loihe ruokaa maistettuaan lausumaan, että jos hänen makutottumuksensa olisivat erilaiset, niin hän antaisi aterialle viisi mahdollisesta viidestä tähdestä. Mun muunnokseni reseptiin olivat minimaalisia: koska ei ollut pecorinoa käytin sitten vain parmesaania ja spaghetin korvasin fettuccinella. Meillä tykätään tuhdimmasta nauhasta. Voin suositella! Kirja on saatavilla adlibris.comissa, tästä. Kirja meni tämän näytteen perusteella hankintalistalle. Kunhan taas Suomeen joskus pääsen. 

Päivä alkoi jo klo 3:30, kun läksin viemään miestä lentokentälle. On tullut aika vaihtaa mun minivan uudempaan ja sopiva löytyikin Floridasta. Meillä autoasiat on aika helppoja: minä kerron toiveet koon ja värin suhteen ja mies sitten etsii passelin. Torstaina sain tekstarin, että kävisikö metallinharmaa. Vastasin, että kunhan ei ole vihreä. Muutaman tunnin kuluttua mullekin selviää, että millä sitä ajellaan seuraavat vuodet. Tämä on jo toinen auto, joka meille haetaan Floridasta. Siellä on kaikki halvempaa, appelsiineista, asumisesta ja autoista alkaen :)

Tytär lähti kaverinsa 12-vuotissynttäreille. Mun teki mieli mennä mukaan. Neljä ystävystä kirjautuvat ensiksi Embassy Suites -hotelliin. Sieltä jatketaan läheiselle ostarille, johon on suunniteltu aarteenmetsästys. Sankarittaren äiti on aikaisemmin viikolla bongaillut näyteikkunoista rasteja ja niitä tytöt sitten metsästävät. Scavenger huntin jälkeen ryhmä menee illatamaan Cheese Cake Factory -ravintolaan. Ilta jatkuu hotellilla jacuzzissa ja myöhemmin leffaa katsellen. Aamiaisen jälkeen juhlavieraat palautetaan koteihinsa. Ovat synttärit muuttuneet siitä, kun itse täytin 12. 

 

Kuvat liittyvät päivääni siten, että sain lahjaksi puolen vuoden hierontajäsenyyden (suomeksi: kuuden kerran hierontakortin) ja kasvojenhoidon. Puolenpäivän aikaan hierojani Davilynn rentoutti minua niin perusteellisesti, että uinahdin. Olin ihan pöllämystynyt, kun piti kääntyä ympäri. Lahjakortti oli pakattu kauniisti pakkaukseen, jossa oli näytteitä ihonhoitotuotteista joilla kasvohoito tehdään. Kyllä kaunis pakkaus on aina piste iin päälle. 

Rentouttavaa sunnuntaita ja hyvää äänestyspäivää!

Wednesday, October 24, 2012

Pahamaineinen yökkijä iskee jälleen

"Meet Johanna, she is a notorious gagger". Näin ystävällisesti minut esiteltiin hammaslääkärini uudelle vastaanottovirkailijalle. Ou, joy! No, tottahan se on. Eilinenkään visiitti hammaslääkärillä ei tuottanut pettymystä: ensimmäisen kerran yökin, kun hammashygienisti pisti suolaa kielen päälle. 


En ole koko ikääni ollut tällainen. Mun hammaslääkärissä yökkimen alkoi, kun lapset syntyivät. Tai oikeammin, kun lapsella oli jokin pieni esine suussa jonka siellä ei olisi missään nimessä pitänyt olla. Mulla nousee pala kurkkuun jo pelkästä muistosta ja kun joku laittaa sormensa mun suuhun niin yökkimistä ei voi estää. 

Käyn hammastarkastuksessa kaksi kertaa vuodessa. Joka toinen kerta otetaan röntgenkuvat hampaista ja eilen oli filmauspäivä. Tässä ollaan edistytty valtavasti: kukaan ei tunge enää aikuisten filmejä mun suuhun. Lasten filmeillä pärjäillään ja lopuksi otetaan panoraamakuva takahampaista. Sieltä on turha yrittää ottaa kuvaa mitenkään muuten.

Hoitajani Sarah eilen yllätti. Kun avasin suuni hän ripotteli kielelle suolaa. Pitäisi auttaa. Vaikutus oli päinvastainen, aloitin kuin napista painaen kunnon kakomisen, silmät vesissä, naama punaisena. Päätimme, että tätä ei enää kokeilla. Filmien lisäksi olemme selvittäneet, että kannattaa käyttää niitä hanskoja joita käytetään lateksiallergisille. 

Putsaus on luku sinänsä. Mutta eilen kokeiltiin ultrasonic -systeemiä eli ultraäänipuhdistua ja se oli paras puhdistus ikinä! Ei tarvinnut kuin pari kertaa huiskia Sarahin kädet ja instrumentit pois suusta. 

Yleensä istun tuolissa jos vaikka minkälaisessa asennossa. Kun jalkoja koukistelee, niin ajatukset keskittyvät koukussa olevaan jalkaan ja jää huomaamatta, että kieli tungetaan kurkkuun. Näin siis teoriassa. 

Valmistaudun käynteihin huolellisesti. Aamupala on tarkoin mietitty, kuten myös käyntiaika. Puolilta päivin on otollista mennä, ennen sitä hammasharjan näkeminenkin saa kakomisrefleksin aikaiseksi. Hörpin teetä, joka on tarkoitettu iltauneen virittämiseen ja otan yhden särkylääkkeen. Auttaa jos ikenet ovat valmiiksi vähän turrat. Käyn lenkillä. Hammalääkärin kanssa olemme keskustelleet rauhoittavasta lääkityksestä ja ilokaasusta, mutta vielä en ole niin pitkällä. Yritän pärjätä kotikonstein.  

Potilastiedoissani on selvitystä jos jonkinlaista. Kuten hammaslääkäripelostani. Olen sitä ikäluokkaa, joka kävi kunnallisessa hammashoidossa. Piste. Ai, että on täti vähän kovakourainen. No niin oli sekin seppä, joka kiskoi tulehtuneen hampaan isoisäsi leukaperistä. Hampaiden harjaaminen oli tuttua ikäpolvelleni teoriassa, ei sitä kotona varsin vahdittu ja huolehdittu että homma hoituu. Välineetkin olivat vähän niin ja näin. Ja vaikka limsan ja karkin kulutus oli vähäistä löytyi hampaista aina korjattavaa. Kivuliastakin sellaista. Ja koska pelkäsin enemmän puudutuspiikkiä kuin porausta suoritettiin porauksia ilman puudutusta. 

Täkäläisen hammaslääkärini valinnassa oli tärkeintä, että ymmärtävät hammaslääkärikammoisia. Löysinkin ihanan paikan. Ekalla käynnillä vuodatin kaikki pelkoni ja siellä ne nyt on potilastiedoissa. Mahtaa olla hauskaa aina uusilla ihmisllä, kun tuntojani lukevat. Viisaudenhampaista en ole ajatellut luopua ja hammaslääkärin kanssa siitä kerran keskusteltuani siihen ei ole enää palattu. Praktiikan toinen lääkäri, se joka harrastaa potkunyrkkeilyä, ei ole enää tehnyt töitä kanssani. Viisaudenhammaskeskustelu oli hänelle ylivoimainen. Hampaat tuntuvat toistaiseksi sijoillaan viihtyvän ja hammaslääkärini tekee kaikkensa ne pelastaakseen. 

Mutta ilman dramatiikkaa ei eilisestä käynnistä suoriuduttu. Oma lääkärini oli  jossain menossa ja sijainen hoiteli silmäilyn. Kokemus oli erilainen kuin aikaisemmin. Aloitettiin tunnustelemamma kasvot, kaula, niska. Kädet alkoivat olla jo sen verran alhaalla, että mietin tutkitaanko tässä rinnat samalla rahalla. Ei tutkittu. Sitten hammaslääkäri tarttui reippaasti kieleeni. VIKATIKKI! Seuraavaan tarttumiseen menikin sitten tovi ja se tapahtui huomattavasti hellemmin. 

Eilinen käynti oli asteikolla 1-10 jo sellainen reilu 9. Hoitajani Sarah on sydämellinen, välittävä ihminen. Hoitohuoneesta kuuluukin tasaisin väliajoin: "Sorry", "No, no, I'm sorry", "You don't need to be sorry, I'm sorry", "Sorry", "So Sorry". Minä pyytelen anteeksi kakomistani, Sarah toimenpiteiden aiheuttamaa refleksiä.

Kerran kävi myös niin, että miehellä oli samana päivänä aika illansuussa. Hammaslääkärini oli kehunut kuinka Johanna oli päivällä niin reipas ja pärjäsi hyvin. Olimme mieheni kanssa ylpeitä, niin se maine kiirii :) 

Tähän lopuksi liitän ruusun, jos joku vaikka sattuisi olemaan hammasalan ammattilainen. Tämä on Sinulle. Tiedän, että duuni ei ole siitä helpoimmasta päästä. 


Monday, October 22, 2012

Done

Velvollisuus on suoritettu. Kävin eilen äänestämässä ennakkoon. Vaikka tämän illan keskustelussa pääsisi ilmoille minkälaisia sammakoita tahansa, niin ääni on annettu. Blogia seuranneet tietävät, että olen vankka Obaman kannattaja. 


Kävimme ensin vaalilounaalla ja sitten suorinta tietä äänestyspaikalle. Vähän kauhistelimme jonoa, mutta nopeasti se veti. Väittäisin, että jonossa 80% oli demokraattien kannattajia. Ainakin päätellen niistä lappusista, joita jokaisella oli käsissään. Puolueet jakavat vaalipaikan tuntumassa yhteenvedon, jossa on kaikki heidän ehdokkaansa. 

Yksi vaalityöntekijä oli ihan hirmuisesti raskaana, tuli kättelemään ja antoi mainoslehtisen. Tässä on mun mies, äänestäkää häntä. Vastaehdokkaan vaimo ei ollut ainakaan näkyvästi raskaana. Mietin, että tuollainen vauvamasu on aikamoinen vaaliase. Sympatiaääniä tulee varmasti paljon. 

Miehen kanssa jaoimme lapset kristillisesti tasan: hänen äänestystään seurasi yksi tenavista ja minä sain kaksi omaan koppiini. Tarkoitus oli samalla opettaa äänestyskäyttäytymistä. Mutta kyllä se kynä alkoi tuntua painavalta, kun ajattelin että tässä ovat ne ihmiset (sorry, mä olen itsekäs) joiden puolesta  yritän tehdä parhaan mahdollisen päätöksen. Vastuu painoi. 

Samalla äänestykupongilla äänestetään paljon muutakin kuin presidenttiä. Äänestetään ehdokkaita senaattiin, edustajainhuoneeseen, osavaltion omaan senaattiin ja edustajainhuoneeseen, oikeusistuimiin, virkoihin. Piti vielä ottaa kantaa haluaako annettavaksi verovaroja community collegelle vai ei. Minä halusin antaa. Kyllä koulutusta pitää tukea. 


Vaalilippua oli muutettu. Siitä vielä muistutettiin ennen koppiin menoa. Aikaisemmin jos valitsi suoran äänestyksen jommalle kummalle puolueelle äänesti myös presidenttiä. Nyt suoran äänestyksen lisäksi piti valita presidenttikin. Aika kimuranttia. 

Lopuksi kaikki saivat sini-puna-valkoiset tarrat rintaan. Vaalityöntekijät kysyivät lapsilta, että oliko jännää ja onnittelivat äänestykseen osallistumisesta. Ilahdun aina siitä, kuinka hyvin täällä lapset huomioidaan. 


Saturday, October 20, 2012

Deittailua

Kurpitsat ja krysanteemit alkavat koristaa jokaisen talon pihaa, portaita. Meilläkin kolme kurpitsaa odottavat kaivertajaansa. Kuva ei tee kurpitsan koolle ihan oikeutta. Se on melkoisen suuri. Muuten, metallinen jäätelökauha on osoittautunut parhaaksi kurpitsan koverruksessa. Sillä saa sisustan siististi pois. 


Naapurin 14-vuotias tyttö on alkanut deittailla ikäisensä pojan kanssa. Olen korvat höröllään,  sillä tässä ei ole kuin muutama vuosi oppia että mitä tehdä. Sitten kun luonto vetää tikanpojan sinne ja tänne ja silleen. Ajattelin, että kahden pojan ja yhden tytön äitinä selviän helpolla. Että paine olisi jotenkin niiden tyttöjen äideillä. Katin kontit! Olen pahemmassa kuin liisterissä. Nimittäin koodi näyttäisi olevan sellainen, että POJAN ÄITI hoitaa kuljetus- ja esiliinahommat. 

Tyttö ja poika ihastuivat toisiinsa koulussa. Seuraava steppi oli tietysti treffit. Niinpä POJAN ÄITI tuli yhdessä pojan kanssa esittäytymään tytön kotiin. Ja kuljetti tytön ja pojan luistelemaan. Ne treffit kestivät tunnin. Sitä ennen poika oli 30 minuuttia tytön isän grillattavana. Kyseltiin tulevaisuuden suunnitelmat ja muut. Isä oli miettinyt 20 kysymystä etukäteen. Niin kuulemma hänenkin appensa häntä oli aikoinaan puhuttanut. POJAN ÄITI  taas solmi ystävällimielisiä suhteita tytön äitiin. 

Toisilla treffeillä mentiin leffaan. Taas oli POJAN ÄITI kuljettamassa kyyhkyläisiä. Kyyhkyläiset tunkivat takariviin ja pussailivat. Ai, mistäkö tämän tiedän? Tyttö jakoi tietysti tarinan äitinsä kanssa ja äiti minua hellästi opastaa amerikkalaisen deittailun saloihin. Poika muuten oli herrasmiehenä tarjonnut leffan ja popcornit ja cokiksen. Hikeä pukkaa, kun tämä deittailun kaukainen ranta alkaa valjeta pikkuhiljaa. Että sen lisäksi että kuljetan kouluun ja treeneihin alan viedä vielä treffeille. Voi hyvät hyssykät ja pamaus päälle. 

Meidän pitänee muuttaa täältä raamattuvyöhykkeeltä muualle ja Suomikin alkaa houkuttaa. En vain ole kertakaikkiaan valmis deittailuruljanssiin. Ja mitäs jos tyttis ei ole ollenkaan mieleen? Tungen elokuvissa pääni väliin ja sanon, että kattokaas lapset kun on jännä kohta? 

Nyt vain on peukut pystyssä, että koulu  ja harrastus pitävät lapset niin kiireisinä ettei treffailemaan ennätä. Minä en nimittäin ennätä. Kuin pakon edessä. 

Wednesday, October 17, 2012

Asuntoesittely

Tällä kerralla paistoi aurinko ja kuvatkin ovat vähän valoisampia. Talossa on vajaa 2800 neliöjalkaa, kaksi kerrosta. Kolmas kerros on viimeistelemätön, mutta sinne voisi rakentaa kokonaisen sviitin kylpyhuoneineen tai vaikka pelihuoneen. Makuuhuoneita on neljä, kylppäreitä kolme. Talon hinta $380 000.


Heti sisääntulosta oikealla on dining room, ruokahuone. 


Valaisimet muuten jätetään kattoon, kun talo myydään. Tämä tuntuu tietysti suomalaisittain hassulta.  


Ruokahuoneen ohi matka jatkuu tilaan, jossa yhdistyvät olohuone ja keittiö aamiaisnurkkauksineen.


Olohuone siis vasemmalla ja keittiö oikealla. Ja suoraan kun marssii pääsee patiolle. Sinne oli rakennettu tulisija. Kokoa ei tästä oikein osaa arvioida, mutta sanoisin että korkein kohta on reilun kolmen metrin tuntumassa. Tulisija on massiivinen.


Keittiössä on pitkänomainen saareke, jonka alla on runsaasti säilytystilaa. Oikealla on valmiiksi rakennettu työpöytä, jonka ääressä voi pistää reseptejä järjestykseen. Tai laskuja. Asukkaat tuovat yleensä omat jääkaappi-pakastin -yhdistelmät mukanaan. 


Ruokakomero, pantry, oli oikeastaan vain hyllyllinen kaappi, mutta sen lasiovi oli hauska.


Aamiaisnurkkauksesta pääsee katetulle terassille. 


Kaikki makuuhuoneet ovat yläkerrassa ja innostuin kuvaamaan master bedroomia. 


Tyynyjä...


... pikkuinen säilytyspenkki sängyn päädyssä, jonne voi  vaikka kätkeä ylimääräiset tyynyt.


Tällaiset metalliset häkkyrät ovat suosittuja seinäkoristeita. 


Ja tottakai makkarissa pitää olla kunnon dresser...


... ja paikka istuskelua varten. 


Master bedroomin kylpyhuone oli ihan hyvänkokoinen. Kyllä tuossa mahtuu hampaat harjaamaan.


Poreammeita muuten on näkynyt viime aikoina vähemmän. Ei kai niitä poreita sitten tule niin paljon käytettyä. Tässäkin ihan tavallinen amme. 


Tykkäsin tästä laskutilasta ammeen päädyssä. Yleensä reunat ovat aika kapeat.


Suihkun vierestä olevasta säilytyskaapista piti myös ottaa kuva. Yleensä säilytystilaa on kylpyhuoneissa vähänlaisesti. 


Wc on kylpyhuoneen toisessa päädyssä. 


Vielä kuva yläkerran toisesta kylppäristä. Tummaa puuta oli käytetty kaikissa kylpytiloissa. 



Rannalla ollessa keräilen aina simpukoita ja mietin sitten, että mitä näilläkin tekisi. Koristeeksi suureen maljaan olisi varmasti hyvä idea.


Kolmas kerros on viimeistelemätön. Tästä voisi rakentaa vaikka vierashuoneen. Suuresta tilasta voisi tehdä pelihuoneen myös. 


Putkityöt on tehty ylös saakka, joten kylppärin saisi tehtyä helposti. 


Ja tässä viimeisessä kuvassa on se monen talon kallein komponentti: ilmastointi. Rumilus maksaa helposti sellaiset $15 000. Ilman ei pärjää. Tulee suru ja hiki puseroon aina huhti-toukokuulta syykuuhun. Nytkin välillä pitää ilmastointia hurisuttaa. 


Talo on huomattavasti pienempi kuin aikaisemmin esittelemäni. Tällaisessa talossa asuu yleensä (siis tässä meidän kulmilla) perheitä, jossa on 1-2 lasta. Tai sitten lapseton perhe. Ja tietysti se labradorinnoutaja :)



Tuesday, October 16, 2012

Kotona ja seuraavan asuntoesittelyn tiiseri

Kotiintulossa on monta mukavaa elementtiä. Kuten oma sänky ja kylppäri. Ja mun täytyy sanoa, että myös meidän tullimiehet ja -naiset. On kotoisaa, kun passintarkastuksessa ensimmäisenä sanotaan: "Welcome home!"


Vihon viimeinen portinvartija, se jolle ojennetaan tulliselvitys, kysyi vielä kertaalleen mistä ollaan tulossa. Sitten hän pyysi lapsia kiittämään matkasta. Lapset tekivät työtä käskettyä ja alkoivat kiitellä tullisetää. Setää nauratti, iski mulle silmää ja sanoi, että jos kuitenkin kiittäisitte tätä rouvaa joka teidät matkalle vei. 

Hyvä ystävä oli kentällä vastassa. Kuusi matkalaukkua ja käsitavarat hujahtivat auton uumeniin ja sitten oltiin kotona. Hehkutin lapsille oman sängyn ihanuutta. Yksi lapsista yllätti. Hän sanoi, että kotona on kiva olla, kun voi tuntemattomillekin jutella ja ennen kaikkea HYMYILLÄ. Ei tarvitse hymyä piilotella eikä sen kanssa pihtailla.

 Mulle alkaa pikkuhiljaa valjeta, miksi yksinkertaisille amerikkalaisille maailmalla naureskellaan kun ovat aina tuulettelemassa hampaitaan ja hekottelemassa. Hymy tarttuu ja kun on oppinut hymyilemään vastaantulijoille, kaupan kassoille, postimiehelle ja jopa naapurin  pienelle koiralle niin siitä tavasta on vaikea päästä eroon.

Kuva on seuraavasta postauksesta. Taas löytyi kaunis talo. Voi olla, että illalla pitää bloggailla kun en pysty jännitykseltä katsomaan Obaman ja Romneyn vaalidebattia. 

Saturday, October 13, 2012

Viimeiset muistot Suomen matkalta

Pari viikkoa on kulunut siitä, kun tulimme kotiin ja alkaa tuntua että onko missään käytykään. Läppärini uusiutui ja sen mukana katosivat kuvat tämän vuoden maaliskuulta lokakuun alkuun saakka. Ei ole siis Suomi-kuvia tarjolla. Onneksi tuli muutama laitettua tänne blogiin. Ihan oma vika, kun tallettelin kuvia minne sattuu. En tosin kotiserverille tai mihinkään muuhunkaan järjelliseen paikkaan. Pitäisi mennä kurssille. 



Mutta pari juttua vielä Suomesta. Tällä kertaa ajattelin, että lapsille pitää järjestää ohjelmaa. Onhan se tylsää hengata aina vaan vanhempien kanssa. Koutsikin tykkäsi kyttyrää, kun harkat jäisivät kolmeksi viikoksi väliin. Otin yhteyttä jyväskyläläiseen urheiluseuraan ja sieltä järjestyikin treenipaikat lapsille. 

Meillä ei ole sen ikäisiä tuttuja, että löytyisi lasten ikäistä seuraa. Monenmoista mietin, kunnes mieleen tulivat koulujen iltapäiväkerhot. Ja kas, sitä kautta aukeni mahdollisuus lapsille olla vieraina muutaman päivän koulun kerhossa. 

Lapset olivat tohkeissaan. Saivat kävellä ihan omia aikoja treeneihin ja treeneistä majapaikkaan. Saivat kävellä loppuajasta myös ihan omia aikojaan iltapäiväkerhoon ja takaisin kotiin. Ekan kerran kun lapset lähtivät harkkareput selässä olin aika paniikissa. En ole tottunut siihen, että kulkevat omia aikojaan, menevät omia teitään. Osaavatko edes soittaa oudolla kännykällä jos ongelmia tulee. Kolmikkokin oli kuin kalaparvi kiinni toisissaan kun kurkin heidän menoaan verhon raosta. 

Urheiluseuran valmentajat olivat parempia kuin osasimme edes toivoa. He varmistivat, että ohjeet menevät perille, suoritukset tehdään ohjeiden mukaan ja auttoivat löytämään oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Ihania ihmisiä! Iltapäiväkerhon opettajat ja lapset olivat sydämellisiä, mukavia ja mutkattomia. Ekana päivänä jo löytyi kavereita. Ja arvatkaas vaan menikö mutsilla roska silmään, kun kerran lapsia hakiessa olivat pelaamassa jalista ja kuulin, kun muut lapset huutelivat heidän suomalaisia nimiään. "Syötä tänne", "Hei S, täällä, täällä" jne. raikui kentällä. Priceless. 

Ekan koulupäivän jälkeen lapset vastasivat kaikki suomeksi, kun heille juttelin. Osaaminen ja pärjääminen vahvisti valtavasti heidän itsetuntoaan. Ja lapset ovat tietysti sitä mieltä, että Suomi on mahtava paikka, lapsille onnela kun saa vapaasti olla ja mennä. Koulu on kivempi, urheiluseura parempi, ruokakauppa monipuolisempi,  ruoka maistuvampaa...

Ruuasta tuli ehkä vähän väärä käsitys. En estellyt karjalanpiirakoiden ja ruisleivän kanssa. Pääasia, että jotain söivät. Mämmiäkin lapset maistoivat, mutta päättivät pärjäävänsä ilmankin. Kävimme viettämässä synttäreitä jyväskyläläisessä Pöllöwaari ravintolassa. Paikka ei tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Olin tilannut jälkiruuaksi täytekakun sankarin yllätykseksi. Se oli juuri kuten toivottu. Mutta parasta oli meidän tarjoilija, joka toimi kuin ajatus. Olen syönyt monessa kivassa & hyvässä paikassa, mutta jos mulla olisi ravintola niin tämän tarjoilijan nappaisin heti talooni. Suomessa ei ole tapana tipata, mutta mun piti jättää edes kahviraha. Ihan huippu!

Yhtenä iltana kävimme haistelemassa kirjastossa. Lapset ovat sitä mieltä, että suomalaiset kirjastot ovat parempia kuin amerikkalaiset... Jätin lapset lukemaan Aku Ankkoja ja kiertelin hyllyjen välissä. Oli niin monta kirjaa, jotka olisin halunnut lainata. Oikeastaan silloin vasta ymmärsin, että turisteja tässä ollaan. Turistit eivät juuri kirjoja lainaile. Tuntui pahalta. Nappasin kirjan käteen sieltä täältä, yhdestä luin takakannen, toisesta runon ja sitten piti laittaa kirja takaisin paikoilleen. Kyllä siinä sydäntä rinnasta kiskottiin. Samperi. 

Pikku-jenkit tekivät teräviä havaintoja. Kävimme Hippoksella katsomassa pikaisesti kirittärien SM-matsia. Kun olin selvittänyt, että suomalaista pesäpalloa ei muualla pelata lapset ihmettelivät että miksi tämä sitten on Suomen mestaruus? Miksi ei World Cup? MM-ottelu? Mitä siihenkin sanoo.

Businesvainu on mukana tottakai. Arvatkaa vaan, olivatko lapset onnesta soikeina kun sattui samaan aikaan olemaan paljon opiskelijoiden juhlia ja pantillisia pulloja löytyi melkein enemmän kuin jaksoi kauppaan kantaa. Niillä rahoilla he ostivat tuliaisnameja itselleen tänne kotiin. Muovipussi piti olla aina mukana ja terveisiä vaan, jos joku näki yritteliään ryhmämme. Mahtoi olla outo näky :) Mutta lapset olivat onnessaan, kun ilmaista rahaa makasi kaduilla, kentillä, poluilla. 

Olen aikaisemminkin sanonut, että ihanteellista olisi jos voisi viettää Suomessa vaikka pari kuukautta kerrallaan. Sitten voisi jo käydä kirjastossa lainaamassa kirjoja, katsoa tv-sarjoja vähän tarkemmin, ostaa ruokatarpeita kaappiin reilummin. Ei ainoastaan sellaisia kerta-annoksia. Ehkä voisi hankkia kumpparit ja heijastimen, kävelysauvatkin :) Elää vähän aikaa kuin paikallinen ja unohtaa turistihommat. 

Thursday, October 11, 2012

Kuin sieniä sateella

Aamukävleyllä näytti vielä ihan kesältä, mutta lämpöä oli enää vain kymmenisen astetta. Hytisytti, vaikka oli lämpimästi päällä. Kahvimuki on pakko olla käsissä, kun saatan lapset koulubussille. Tänä aamuna siinä lämmitti käsiään koko katras. Ja nyt juolahti mieleen, että voisihan niitä hanskojakin käyttää. Onkohan meillä sellaisia? Ja missä? 


Olen kovin huolissani tulevista vaaleista. Suomen kuntavaaleista en osaa niinkään murehtia: täältä katsoen suomalaiset ovat maltillisia ja eivät ihan mahdottomista asioista vänkää. Demokratia ja tasa-arvo ovat kuitenkin hyvällä mallilla. Vaaleissakin puhutaan aika lailla totta, vähemmän keksitään tarinoita. Kilpakumppaneitakaan ei mollata mielin määrin, laiteta robotteja soittelemaan ihmisten koteihin ja kertomaan kuinka kamala tämä ehdokas on. Obamasta minä olen huolissani. Syvästi. 


Aamulla piti jo hieraista silmiä, kun autotallin ikkunasta vilkaisin. Naapuri oli laittanut kyltin pihalleen. Näitä nousee nyt kuin sieniä sateella. Ja kaikki ovat Romney-Ryan -kylttejä ja niitä on enemmän kuin olen yksissäkään aikaisemmissa vaaleissa nähnyt. 

Sivukorvalla kuuntelin, kun yrittäjä marmatti kanssaihmiselle. Sanoi, että ei busines käy ja kyllä pitää tulla muutos. Obama pois ja sassiin. Keskustelukumppani kyseli, että onko ne Obaman verojutut ja terveysuudistukset pistäneet yrittäjän ahtaalle. Ei ole, kuului vastaus. Mutta kun ihmisillä ei ole rahaa. Eivät tule asioimaan ja se on Obaman vika. Muutos pitää tulla, Obama pois ja sassiin. 

Tällaiset tilanteet ovat pahoja. Tekisi mieli kysäistä, että mikä se sun busines on ja onko siinä nyt strategiat ja visiot kohdallaan. Ja luuletkos, että ihmisillä olisi enemmän rahaa taskussaan jos pressan hommia olisi hoitanut McCain? Vai olisiko kenties taas painettu tukka putkella jonnekin sotimaan? Kaadettu autoteollisuus, annettu miljonääreille ja miljardööreille vähän lisää verohelpotuksia ja pidetty huoli ettei tavallinen pulliainen saa kohtuuhintaista terveydenhoitoa? 


Viikko sitten piti laittaa telkkari kiinni ja mennä nukkumaan kesken Obama-Romney -väittelyn. Presidentin ajatukset olivat jossain muualla ja Romney löi kuin vierasta sikaa. Kun työttömyysluvut näyttivät Obamalle suotuisia lukuja alkoi vastapuoli esittää, että luvut on "keitetty". Nyt Robmey  Romney sanoo, että lähi-itä on vaarallisempi kuin koskaan aikaisemmin, kiitos Obaman. Mua pelottaa, että kaikki tämä uppoaa ihmisiin kuin veitsi sulaan voihin. Kuullaan vaan mitä halutaan eikä edes mietitä asioiden paikkansa pitävyyttä. Faktoista viis ja uusia tarinoita kansan huviksi. Mitä tapahtui ajatukselle, että kilpailun pitäisi olla jalo ja reilu? 



Monday, October 8, 2012

Asuntoesittely sadepäivän iloksi

Sadepäivän kunniaksi pyörähdin taas eilen asuntoesittelylle. Viime viikon talosta tämä poikkeaa siten, etta neliöitä on vähemmän ja hintaa enemmän. Makuuhuoneita on neljä ja kylppäreitä myös neljä.  Autotallissakaan paikkaa ei ole kuin kahdelle autolle. Hinta $479 000.  


Hintaero selittyy sillä, etta talo on rakennettu golfkentän laitaan. Tontista saa maksaa heti $100 000 enemmän.  Näköalat takapihalle ovat kyllä takuuvarman kauniit aina.  

Verannalla odottavat keinutuolit keinujiaan.


Eteisessä on penkki, jossa on hyvä solmia kengännauhat, huokaista hetki.


Sisälle astuessa on edessä suoraan olohuoneen takka.


Molemmin puolin takkaa on tehty tunnelmalliset istumapaikat.


Oikealle kääntyessä onkin sitten vastassa keittiö.


Aamupalanurkkauksessa on säilytystilaa astioille.

Keittokirjat oli aseteltu artisokkien alle.



Aamupalanurkkauksen takaa erottuu skreenattu terassi.


Keittiössä silmiin pistävin ominaisuus on luonnonkivesta tehty seinä lieden takana.


Kaunishan se on kuin mikä! Mutta kuinka se pidetään puhtaana rasvaroiskeilta?


Tässä talossa on myös hulppean kokoinen island.


Keittiön läpi kulkemalla pääsee kodinhoitohuoneeseen. Muuten tavanomaisen huoneen ehdoton kaunistus on ikkunasta avautuva maisema. Kelpaa siinä pyykätä. Pihamaalle on rakennettu valmiiksi tulisija.


Alakerrassa on vielä erikseen formal dining eli ruokahuone.


Autotalliin ja yläkertaan käydään saman porstuvan kautta. Repuille ja päällysvaatteille on ruhtinaallisesti tilaa.


Ja rappuset johdattavat yläkertaan.


Autotallista vielä sen verran, että tässä on vedenlämmitin. Jättimäisistä kuumavesipöntöista on siirrytty pieniin ja siroihin keskuksiin, jotka lämmittävät veden siinä samoin tein matkalla käyttäjälle. Ei lopu vesi kesken. Lämmitys toimii kaasulla.


Yläkerran aulasta avautuvat näköalat golfkentälle. Ikkunasyvennyksessä voi lepuuttaa päivän uurastuksen nuuduttamaa mieltä.


Lintuaurakin liitelee kohti valoa.  


Tämä näköala avautuu päätykylppärin ikkunasta. Muuten kylpyhuone on aika tavanomainen.


Pieneen kylpyhuoneen eteiseen on rakennettu lisää hyllyjä...


... kuten myös pelihuoneen (play room) päätyyn.


Nyt olemme jo alakerrassa ja master bedroomin vaatehuoneessa.


Täällä voisi järjestää pienimuotoiset juhlat, tilaa on.


Ja kyllä kylpyhuoneeseenkin mahtuu :)


Suihku on kauniin kaarioven takana.


Suihkussa on valmis istuin. Tässähän  pääsee jo kylpylatunnelmiin.


Kylpyammeessa mahtuu loiskuttelemaan.


En osannut päättää kumpi näistä kylpyamme kuvista on parempi, joten toinen pehmeämmällä valolla ja toinen sitten au naturel.


Mua ei olisi yhtään haitannut pistää vaahtoa ammeen pohjalle ja alkaa kylpypuuhiin. Kynttiläkin vain odotti sytyttämistä.


Talo on valtavan kaunis ja maisemat uljaat. Mutta kyllä se viime viikon talo puhutteli enemmän. Tästä talosta nappaisin mukaani kirjahyllyt. Niitä ei ole koskaan liikaa, tuppaa tila loppua kesken.