Friday, August 31, 2012

Vuoden 2012 trendinimet

Ennen kuin siirryn nimiin lausun SUUREN kiitoksen Anne-Marielle! Tuli ihana paketti. Mulla on täällä nyt pino naistenlehtiä (you know all the good ones!), lakuja jos vaikka minkä makuisia, suklaata, Muumi-teetä, lakritsikastiketta... Olen jo vähän hurvitellut lakun kanssa. Kiitos Anne-Marie. On uskomatonta, että joku jota en ole koskaan tavannut muistaa näin ylenpalttisesti. 


Meidän Social Security Administration kokoaa listaa suosituimmista nimistä ja tarkkailee trendejä. Tänä vuonna tekevät nousua monenlaiset uudet ja myös unohdetut nimet, kuten vaikkapa Adele. Ennen laulajatarta Adele oli mummojen nimi. 

Tyttöjen nimistä on nopeimmin noussut Briella. Kummitätinä nimelle toimii Briella Calafiore realitysarjasta Jerseylicious. En ole kyllä koskaan sarjaa katsonut ja piti googlata kummitätikin. On siinä povea ja hiuskuontaloa mitä näyttää :) 

Poikien nimistä suurin nousija on Mason. Tämä taas tulee Kardashianien jälkeläisistä. Tämäkin realityshown on jäänyt näkemättä. 

Hottia on antaa lapselle PIIITTKÄÄ nimi. Pojilla on nimiä kuten Maximiliano, Remington, Brantley, Finnegan tai Maverick. Tyttöjen vastaavia ovat Angelique, Genevieve, Vivienne, Raelyn ja Evangeline. 

Tai sitten voi vastavuoroisesti antaa lyhyen nimen. Poikalapselle sointuvat Nico, Milo ja Abel. Tyttösiä somistavat  Mila, Gia, Nyla ja Aria. 

K-kirjain poikien nimessä on nousussa. Siis ensimmäisenä kirjaimena. Monet tutut nimet kirjoitetaan nyt alkamaan koolla: Kamden, Karson, Kieran. Itse kuvittelisin tässä olevan taas Kardashian vaikutteita. Tytöillä pitää olla lopussa pitkä -ee, kuten Brynlee, Aubree, Charlee, Haylee. 

Julkkikset ja  viihde vaikuttavat tietysti kovasti. Nälkäpelin Rue on "it" nimi, kuten myös Twilight-sarjan Emmett Cullenin mukaan Emmett. Pääte -ett on muutenkin nosteessa. Beyoncén vauva Ivy  ja Ruotsin pikku Estelle ovat saaneet monta kaimaa. 


Musta on aina jännittävää minkä nimen vanhemmat valitsevat lapselleen. Jokainen varmasti haluaa antaa mahdollisimman kauniin ja sointuvan nimen. Meillähän nimi annetaan heti, kun vauva on syntynyt. Nimet ovat valmiina jo synnyttämään mennessä. Omille lapsilleni olen sanonut, että en pahastu jos nimensä vaihtavat. Meille kävi myös sellainen moka, että ensimmäinen nimi on supisuomalainen. Keskimmäisistä nimistä on tullut kutsumanimet. Järjestys olisi todennäköisesti ollut toisinpäin jos olisimme ajatelleet viipyvämme maassa näin pitkään. Ei nimi miestä pahenna. 

Mutta on se vaan jännä, miten kaikki haluavat kommentoida pikkuisen nimeä. Meilläkin on ihan tavalliset nimet, mutta niin vain niistäkin tuli palautetta että ei mennyt ihan nappiin. Pitäisi kirjoittaa suomalaisittain tämä keskimmäinen nimi, turhaa hienostelua. Juniorin nimi ei muuten vaan miellyttänyt. Tosin saimme kahdelta isoisältä peukut pystyyn miehekkäästä nimivalinnasta :)  Pohjanmaa -elokuvassa sanotaan, että kaikki viisaus asuu vanhoissa naisissa ja hulluus miehissä. Mun täytyy sanoa, että silloin kun meidän lasten isoisät olivat vielä täällä keskuudessamme niin heissä jos keissä asui sekä viisaus että hienotunteisuus. 

Miltä kuulostaisi Rue Adele Angelique? Tai Milo Mason Maximiliano? 

Lisää näistä ja muista nimistä voi lukea Parents -lehdestä ja FitPregnancy -sivuilta. 

Tuesday, August 28, 2012

Peilipaasto - Mirror Fasting

Katsoin eilen aamulla aamutv:tä. Kirjailija Autumn Whitefield-Madrano jakoi tuntojaan peilipaastosta, mirrow fasting. Hän oli kuukauden ajan katsomatta peiliin. Kuukauteen mahtui shoppailua, häät, rantaloma. 


Meikkaaminen sujui kuulemma ulkomuistista. Kaksikymmentä vuotta ehostamista takasi sen, että sormet tekivät oikeat liikkeet vaikka peiliä ei apuna ollutkaan. Mulla tökkäisi kyllä jo ripsivärin laittamiseen. Tahtoo mennä peilinkin kanssa yli äyräiden. 

Shoppailu oli ihan ok kokemus. Siinä apuna oli luotettu makutuomari. Kuntosalillakin tuli keskityttyä enemmän liikkeen suorittamiseen. 

Rantaloma ei suinkaan mennyt pilalle, vaikka ei nähnytkään miltä näyttää uikkarit yllä. Kirjailija sanoi nauttineensa lomasta ehkä vähän tavallista enemmän, keskittyneensä ilonpitoon, rentoutumiseen. Se kai se rantaloman syvin tarkoitus onkin. Vähät siitä jos selluliitit höllyy juostessa tai vatsa vähän pullottaa, allit hölskyvät rantapalloa pompottaessa... Ilo ja nauru ovat kyllä ihan parhaat valokynät ja peittävät pohjavärit. 

Häistä kirjailija totesi, että tällä kertaa hän taisi paneutua enemmän hääparin onneen. Hän ei ollut juhlan päätähti. Hyvä asennoituminen juhlaan kuin juhlaan jos on vieraaksi kutsuttu. Silloin ehkä unohtuu karu istumapaikka kuuron ja hassahtaneen sukulaistädin vieressä, laimea anti juhlapöydässä tai motkotus siitä että juhlissa oli/ei ollut lapsia. 


Kaikenkaikkiaan Whitefield-Madrano koki peilipaaston hyväksi. Kuukauden paasto toi tyyneyttä ja seesteisyyttä, omanarvontuntoa.

 Naiset vilkaisevat peiliin 38 kertaa päivässä, miehet 18 kertaa.  Mua yllätti vähän tieto, että peilistä katsotaan yleensä niitä asioita joihin ei olla tyytyväisiä. Olen ajatellut, että paljon peilaavat käyttävät peiliä enemmänkin ihailun välineenä. Asiantuntijan mukaan peilistä pitiäisikin katsoa niitä asioita, joihin on tyytyväinen. Nostaisi itsearvostusta. 

Itse katson peiliin aamulla (rähmät pois silmistä), jos lähden asioille (silloin pitää laittaa se ripsari - jos on oikein tälläyspäivä) ja ruokailun jälkeen (pinaatit pois hammasraoista). Toki myös tarkistan, että vaatteet näyttävät olevan ok. Päivän aikana katson peiliin siis ehkä 5-10 kertaa tarkistaakseni, että katastrofi ei ole päässyt valloilleen. Minkälainen peiliin katsoja Sinä olet? Voisitko olla kuukauden peilipaastolla?

Sunday, August 19, 2012

Skinny

Preferita oli tehnyt kivan jutun maksimekoista. Jutun kuvia katsellessa ajattelin, että onpas hoikkia ihmisiä. Ja älysin, että vaikka meilläkin täällä on hoikkia ihmisiä niin tällaisia laiheliineja ei juuri näy. 


Ja samaan syssyyn sitten lapset aloittivat avautumisen siitä, kuinka heitä kuvaillaan sanalla "skinny". Suomalaisiin lapsiin verraten meidän kakarat ovat ihan normaaleja, mutta täällä huomaan että he ovat aina ne joukon hoikimmat. Näyttävät melkein aliravituilta. Ei muutkaan ole ylipainoisia, mutta rasvaa on kropassa enemmän. 

Preferita jo kommenttilaatikossa kysyikin, että noinkohan lapset kokevat "skinny" -sanan kiusaamiseksi. Luulisin, että eivät toistaiseksi. Puhumme nimittäin tosi paljon ruuasta, ruuan koostumuksesta, terveellisyydestä. Mietin mikä meidät erottaa muista. Yksi syy taitaa olla, että limpparia ei juuri juoda.  Sen sijaan lounaseväiden jälkkäriksi pakkaan palan tummaa suklaata. Mieluummin se kuin brownies tai chocolate chip cookies.

Chipsejä ostetaan vain erikoistapauksessa. Chipsit eivät ole välipala eivätkä osa ateriaa, kuten monilla kavereilla. Karkkipäivä on kerran viikossa. Ok, tämän takia meitä pidetään jo vähän ääri-ihmisinä. Hammaslääkäri näytti hämmentyneeltä, kun tällaisesta lasten kidutusmuodosta kerroin. Lapset ovat kuitenkin oppineet laittamaan mm. hammaslääkäriltä palkkioksi saamansa namin jemmaan ja se syödään vasta lauantaina. 

Suurin ero taitaa kuitenkin olla, että joka päivä valmistamme aterian tai pari kotona. Alkutekijöistään, tuoreista raaka-aineista. Kalaa yritämme syödä ainakin kaksi kertaa viikossa. Moni lasten kavereista inhoaa kalaa. 

Mulla on näistä ruokailuasioista huono omatunto. Lapset eivät juuri suuhunsa suostu puuroja, kiisseleitä tai rahkoja pistelemään. Sikäli olen harhautunut kauas suomalaisista ruokaperinteistä. Pinaattiletut alkavat olla jo siinä rajoilla. Peiliin voin vain katsoa itseäni, mitäs en opettanut pienestä pitäen. Toisaaalta lapset tietävät, miltä maistuvat itsetehty perunamuusi ja lihapullat. Tai lasagne ja tacot. 

Asiasta  toiseen. Herkuttelija naapurini toi meille makoisat jälkkärit eilen illalla. Näissä oli suklaamoussea, sitruunajäädykettä, suklaakastiketta, banaania, mantelipikkuleipä. Mun pitäisi painoni suhteen ryhdistäytyä. Paino ei ole juuri muuttunut vuosien saatossa, mutta siinä missä ennen oli napakka lihas on nyt... No, kyllä teistä joku ehkä tietää. 


Friday, August 17, 2012

Norman Percevel Rockwell

Olen ollut hurmaantunut Norman Rockwellin teoksiin siitä hetkestä alkaen, kun ensimmäisen hänen työnsä näin. (Rockwell ei käsittääkseni ole erityisemmin arvostettu eikä häntä pidetä kaiketi edes oikeana taiteilijana, kuvittajana "vain". Joten mä nyt taas tässä tunnustaudun tolliskoksi kun taiteesta on kyse.) Mun mielestä näissä on jotain samaa kuin Carl Larssonin töissä. 


"Triple self-portrait" (1960) koristaa meidän kylppärin seinää. Se on esillä niin, että kuva heijastuu vielä kylpyhuoneen peilistä. Siinä voi aikansa kuluksi yrittää laskea, että kuinka monta kertaa ja mistä peilistä kuva näkyy. 


Vuodelta 1926 on kuva "Ben Franklin" tai "Independence". 


Tämän löysin kirpparilta ja maksoin taulusta kehyksineen 3 taalaa. 


Muutama mukikin on kaappiin löytynyt tiensä. Fisherman´s Paradise -sarjaan kuuluu muki "Me And My Pal". Tämäkin on kirpparilta, varmaan alle taalan. 


Joulukuvat ovat kyllä ihan parhaita. Musta on ihan uskomatonta, kuinka tuottelias Rockwell oli. Onneksi oli, sillä katselen aina silloin tällöin mm. The Saturday Evening Postin kansikuvia netistä. 


Näistä mukeista maistuu eggnog aivan erityisen hyvin (oops, joulu jo mielessä...?). 



P.S.



Wednesday, August 15, 2012

Netflix

Silmiini osui uutinen, jonka mukaan Netflix on tulossa Suomeen. Hyvä juttu, sillä Netflix on huikean hyvä palvelu. Eikä ole hinnalla pilattu. 


Kaikessa yksinkertaisuudessaan homma toimii niin, että kuukausimaksua vastaan voi katsoa miltei rajattomasta valikoimasta niin paljon elokuvia ja sarjoja kuin sielu sietää. Maksu on $7.99 kuukaudessa ja ohjelmat näkyvät joko tietokoneelta tai telkkarista, kuten myös iPadilta ja iPodilta. Useimmat sarjat olen katsonut tätä kautta. Voi katsoa milloin ja missä vain eikä tarvitse käyttää aikaansa mainoksiin. 

Netflix aloitti toimintansa reilut 10 vuotta sitten. Aluksi se välitti elokuvia kotiin kirjekuoressa. Yhtäaikaa kotona sai olla kolme leffaa. Kuukasimaksu oli silloinkin alle $10. Yhden leffan kun oli katsonut pisti sen vain postiin ja seuraava henkilökohtaisessa toivejonossa oleva elokuva tuli parin päivän kuluttua. Siihen aikaan palvelu tuntui jo loistavalta. Näin katselin mm. sarjan 24. Olisikohan yhdellä levyllä ollut nelisen jaksoa. Joskus meni ilta katsoessa kaikki osat kerralla. 

Tämä palvelu laittoi jo videovuokraamoja ahtaalle. Nykyinen palvelu saattaa unholaan varmasti viimeisetkin vuokraamot. Kehitys kehittyy. 

Hämmästyin kuinka optimistisesti tuossa uutisessa haastateltu MTV3-pomo suhtautuu kilpailijaan. Meiltä jäivät sadat taivaskanavat pois. Ovat olleet poissa jo useamman vuoden ja TiVot ym. nauhoittavat systeemit tuntuvat kömpelöiltä. 

Netflixillä on myös pay per view -ohjelmia. Toistaiseksi olen malttanut odottaa lähes kaikkien kanssa, että sarjat ja leffat valahtavat luokkaan jossa voin katsoa ne kuukausimaksulla. Ehkä uudet Downton Abbeyn jaksot pitää nähdä heti. 


Jos Netflix tarjoaa Suomessa kuukauden ilmaista kokeiluaikaa, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Sinä aikana ehtii katsoa jo monta klassikkoa ja upeaa tv-sarjaa :)  Tuossa linkissä selailtavissa olevat leffat ja sarjat ovat vain jäävuoren huippu firman tarjonnasta. 

Sunday, August 12, 2012

Finland´s Tuuli Petaja Scores Silver

Koulussa tehtiin lehti Olympialaisista. Muutoin kovin USA painotteisessa lehdessä on kaksi artikkelia suomalaisista urheilijoista. Toisessa kerrotaan Hanna-Maria Seppälästä, toinen on hopeamitalisti Tuuli Petäjästä. Eikä siinä lehdessä muita ulkomaalaisia urheilijoita sitten olekaan :) 


Iltaisin katsoimme koosteita päivän tapahtumista. Lasten oletusarvo näytti olevan, että aina voitetaan. Höh, eiks me voitettukaan oli vaisu toteamus jos ei jostain mitalia tullut. Muistan omasta lapsuudestani Olympialaiset kovin erilaisina. Niissä oli tosissaan suuren urheilujuhlan tuntua. Kisoja varten hankittiin joskus uusi telkkarikin. Olen sitä sukupolvea, joka on nähnyt Virenin molemmat maineikkaat kisat. Ja kyllä hiveli mieltä, kun joku oli näkevinään omissa askelissa virenmäistä kepeyttä. Silloin kyllä juostiinkin joka paikaan, ei monta kävelyaskelta päivän aikana otettu. Ei tarvinnut miettiä, että jaksaako. Kuka nyt ei juosta jaksaisi.(What happened???) 

Eikä ollut riemulla rajoja, kun suomalainen urheilija pärjäsi. Tunnelma oli hartaan juhlava. Niiltä ajoilta en muista, että urheilijoita olisi kovasti riepoteltu lehdissä. Tai no silloin tietty, kun talonmies pisti sormensa peliin. Toisaalta kilpailijatkin olivat kisoissa voittaakseen. Ei tainnut kukaan rohjeta sanoa, että tulin vain hakemaan tuntua suurkisoihin. 


Mun illan päättää miltei poikkeuksetta Ylen klo 20.30 uutiset. Katson ne isolta ruudulta, ihan kuin oikeasti. Muutama päivä meni jännittäessä, kun uutisten yhteydessä oli ilmoitus että katseltavissa vain Suomessa. Sitten löytyi ulkomaille leikattu versio. Tämä on kyllä Yleltä loistava palvelu. Mun aivot on rakentuneet niin, että en ymmärrä muita kuin Ylen pääuutisia. Kaikki muu on liian kiireistä, kaoottista, meluisaa.

Nämä olivat ensimmäiset kisat oikeastaan, kun riemuitsin samalla tavoin Suomen ja USA:n menestyksestä. Molemmat joukkueet tuntuivat omilta, kannatettiin ja hihkuttiin. Olisi ollut mukava kuulla Maamme laulukin, mutta toisaalta porasin silmät päästä jo Star Spangled Bannerin kanssa. Perhe on oppinut, että äkkiä vilkaistaan poraako äti - poraa se - ja sitten taas keskitytään ohjelmaan. Kahden vuoden päästä talvikisat. Toivottavasti sitten saan herkistellä Suomellekin. 

Friday, August 10, 2012

Laupias samarialainen

Ensimmäisen kerran törmäsin samarialaiseen, kun hän oli pari vuotta vanha. Istuimme jossain katukahvilassa San Franciscossa ja samarialaisen parivuotias kaksoissisko teki jotain hölmöä. Isä päätti rangaista jättämällä siskon ilman jälkkäriä, palaa suklaata. Samarialainen otti oman palansa, työnsi sen siskonsa eteen ja sanoi, että ota minun palani.

Samarilaisen ensimmäinen palkkashekki. Ikää 10 vuotta. Palkka hankittu naapurin nurmikkoa leikkaamalla. trimmaamalla jne. 

Toisella kertaa kävelimme jätskien kanssa merenrantabulevardilla. Sisko tömäytti jätskin maahan. Samarialainen katsoi hetken siskoa ja jätskiä ja lykkäsi oman jäätelönsä siskon käteen. Ota tämä minun jäätelöni.

Kolmas kerta oli jo haastavampi. Olimme ensimmäistä kertaa Washingon D.C.:ssä ja samarialainen näki kodittoman nukkumassa pientareella. Äiti, miksi setä nukkuu tuossa? Kerroin. Äiti, vietäiskö setä meille kotiin. Setä voisi nukkua pari viikkoa mun sängyssä. Kieltäydyin. Äiti, annettaisko sedälle viiskyt taalaa? Entä kaksikymmentä? Edes viisi.  Sanoin, että jos setä on siinä vielä tulomatkalla niin annetaan se vitonen. 

Pakkasin samarialaisen koulupäivän eväitä. Äiti, voisitko sä laittaa mulle vähän isomman välipalan? Mutta miksi? Tämä riittää sun siskollesikin. Joo, mutta kun mä annan mun snacksistä puolet mun kaverille. Kun sillä ei koskaan ole välipalaa mukanaan. Eikä tää ole riittävän suuri, mulla on nälkä välipalan jälkeenkin. Laitoin sen jälkeen isomman välipalan.

Yhdeksänvuotias samarialainen aloitti keskustelun. Mikä olisi sellainen työ, josta saisi paljon palkkaa? Mietin, että ahaa niitä poikien juttuja. Pojat haluavat paljon palkkaa. Ehdotin lakiuraa tai MBA:ta. Rahaa pitäisi tulla riittävästi. Samarialainen sanoi, että jos hän sitten opiskelisi ne molemmat koulutukset. Hänellä on sellainen suunnitelma, että hän hankkii aluksi kodittomille paikan jossa on 10 000 sänkyä. Ja ylijäävän osan palkasta hän antaa muuten vain hyväntekeväisyyteen.

Pakkasin taas muutama viikko sitten eväitä kouluun. Voisitko sä tehdä mulle vähän isommat voileivät, kysyi samarilainen. Tuumin, että lapsi on kasvuiässä. Ei, kun mun kaveri sanoo että sä teet parhaat leivät ever. Kaverilla on mukanaan kertakäyttöveitsi, jolla hän ottaa palan samarialaisen leivästä. Ahaa.

Pakkaan jälkiruuaksi yleensä palan pari tummaa suklaata. Samarialainen toivoi toissailtana, että jos sitä laitettaisiin aina kaksi palaa. Hän kun antaa neljälle kaverilleen myös palat suklaasta. Tänään oli kaksi kaveria poissa, joten kaksi muuta kaveria sai tupla-annokset. Kavereiden mielestä maitosuklaa on parempaa, mutta he ovat alkaneet lämmetä tummalle suklaalle. 

Samarialainen ei jaa vain eväistään. Hän ottaa suosittuna poikana siipiensä suojaan myös kaikki vähemmän suositut. Meille soittaa iltaisin poikia, joita päiväsaikaan koulussa kiusataan. Samarialainen ei välitä. Ei se haittaa jos hänen kaverinsa eivät ole suosittuja. Yksi osaa piirtää, yhdellä on mieletön mielikuvitus, kolmas on lukenut sanakirjan ja yksi on atleetti, ainakin yrittää. Ei se mitään, vaikka ei olekaan vetimet viimeisen päälle tai vaikka ne tosi-tosi-tosi popular students katsoo nenän vartta pitkin. Nää on mun kavereita. Nää on special. 

Toivon, että maailma ei opeta koskaan mitään muuta. Pidä kavereista kiinni. Jaa leipä. Jaa suklaa. Kyllä aina yhdelle samarialaiselle tilaa löytyy. 

Monday, August 6, 2012

Ei paineita

En ole mikään hillitön terveysintoilija. Lääkärissä käyn, kun mikään muu ei auta. Mutta joka vuosi täytyy käydä mittauttamassa verenpaine, punnittavana, mitattavana ja verikokeissa. Tällä kolme minuuttia kestävällä piipahduksella saa $25 alennusta joka kuukausi sairasvakuutuksesta. Toinen $25 tulee siitä, ettei tupakoi. Kaksi aikuista säästää vuodessa vakuutusmaksuja $1200. Ja hyvähän tilannetta on seurata. Ei tässä ainakaan nuoremmiksi käydä. Niin, ja tulosten laadulla ei ole vaikutusta alennukseen. Tärkeintä on, että tietää lukemansa. 


Kävin testeissä torstaina ja tulokset olivat sähköpostissa maanantaina aamulla. Tarkastus järjestetään joka kesä miehen työpaikalla.Sitä kautta perhekin on vakuutettu. Hyvä uutinen on, että olin tänä vuonna suhteellisen paineeton. Viime vuonna paineet olivat vähän kohollaan 120/80. 
114/62
Reference Range
< 120/80
Your Jul-11 reading: 120/80
BLOOD PRESSURE

Hypertension, commonly referred to as high blood pressure, is a medical condition in which the blood pressure is chronically elevated. Hypertension has been associated with a high risk of heart attack or stroke.

A normal value for systolic blood pressure is <120 .="." p="p">
  • Pre-hypertension 120-139
  • Stage 1 Hypertension 140-159
  • Stage 2 Hypertension =160
A normal value for diastolic blood pressure is < 80.
  • Pre-hypertension 80-89
  • Stage 1 Hypertension 90-99
  • Stage 2 Hypertension =100
Table from The American Heart Association (www.heart.org).

Huono uutinen oli se, että hyvät kolestrolit olivat vuoden takaisesta laskeneet. Mutta tilanne on kyllä ihan hyvä, kun huono kolestrolikin oli pysynyt aisoissa. 

This result is associated with lowest risk of coronary heart disease. If your result is 70 mg/dL or greater, your cardiovascular disease risk estimates, as predicted by your total cholesterol or LDL cholesterol, is reduced by your elevated HDL Cholesterol.
87 mg/dL
Reference Range
> OR = 46
Your Jul-11 reading: 94 mg/dL
HDL CHOLESTEROL
Elevated High Density Lipoprotein (HDL) Cholesterol is associated with decreased risk of heart disease. Unlike other cholesterol levels, the HDL test result is best if it is high. Levels may increase with regular exercise. A low level of HDL cholesterol can be associated with increased risk for heart disease. Genetic factors or conditions including liver disease, malnutrition or hyperthyroidism may decrease HDL levels. Smoking and drinking alcohol may also decrease your HDL level.

Monisivuisen raportin lopuksi on vielä kaikenlaisia suosituksia. Kuten kuinka monta kaloria päivässä olisi vara nauttia. Jos tunnin verran harrastelisi voisi syödä 400 kaloria enemmän.

18180020002400
19-20200022002400
21-25200022002400
26-30180020002400
31-35180020002200
36-40180020002200
41-45180020002200
46-50180020002200
51-55160018002200
56-60160018002200
61-65160018002000
66-70160018002000
71-75160018002000
76+160018002000


Sedentary - Participating in less than 30 minutes of moderate physical* activity in addition to daily activity.

Moderate Activity - Participating in at least 30 minutes, up to 60 minutes a day of moderate physical* activity in addition to daily activity.
Moderate Physical Activity: Activities that use large muscle groups such as brisk walking, cycling, or swimming.

Active - Participating in 60 or more minutes a day of moderate physical* activity in addition to daily activity.


Mä ihailen täkäläisten sairaanhoitajien ammattitaitoa. Suomessa kyynärvarresta ei löytynyt koskaan suonta. Pisimmillään yksi terveyssisar etsi sitä vartin. Joskus on pitänyt kutsua anestesialääkäri paikalle, kun suonet on hukassa. Tylsää on, etten voi luovuttaa USA:ssa verta. Jossain vaiheessa kyselyä on kohta, jossa kysytään onko ollut  80-luvulla Euroopassa. No, enhän mä missään muualla silloin juuri ollutkaan. 

Friday, August 3, 2012

Ystävä

Kaliforniassa ystävystyin vanhempaan pariskuntaan, Hildaan ja Frankiin. Olimme lähteneet Suomen lomalle ja unohtaneet keskeyttää siksi aikaa lehden toimituksen. Naapurissa asuvat Hilda ja Frank kävivät päivittäin viemässä lehdet roskiin. Lehtipino oven edessä kertoo siitä, että täällä ei asu kukaan. Tervetuloa vaan, hämärähemmot. 


Ystäväni ovat minua kolmisenkymmentä vuotta vanhempia. He ovat kotoisin New Yorkista, mutta muuttaneet viettämään eläkepäiviä Kaliforniaan muutama vuosikymmen sitten. Heillä ei ole lapsia. 

Kun odotin kaksosia naapurit toivat minulle tuon tuosta lempiherkkujani, Ikean marsipaanileivonnaisia. Olin joskus sanonut, että tykkään niistä kovasti. Frankiä aivan erityisesti nauratti makeanhimoni. Jouluisin vein heille joulukukan. Hilda poikkesi joskus kahville. Sain luettavakseni New Yorker -lehden tuoreimmat numerot. Kun vauvat syntyivät he tarjoutuivat seurakseni Costcolle, että voisin käyttää heidän korttiaan saadakseni alennukset. Äkkiä hankimme kyllä oman kortin, kun kauppa tuli tutuksi.

Hilda ensimmäistä kertaa kylässä käydessään astui peremmälle ja totesi, että onpas täällä avaraa. Olimme kalustaneet kodin hyvin askeettisesti, maassaolo kun oli suunniteltu vain vuodeksi kerrallaan. Parin päivän päästä Hilda soitti ja pyysi kylään. Joimme teetä ja Hilda Frank vierellään sitten kysyi, että haluaistiko sinä Johanna tämän meidän sohvan ja nojatuolit. Kun heillä on ongelma. He ostivat asuntoonsa ihan vääränlaiset kalusteet ja tarvitsisivat jonkun paikan näille väärille hankinnoille. Niin meille tuli sohva ja kaksi nojatuolia, brand spanking new! Mies oli silloin työmatkalla, joten Frank hankki muuttomiehet ja neuvotteli hinnan. Kysyi sitten, että olisiko minulla $20 muuttomiehille. Hänkin voi maksaa, tottakai. 

Kun olimme muuttamassa Kaliforniasta kävin hyvästelemässä viimeteoikseni ystäväni. Vieläkin muistan kuinka surulliselta se tuntui. Hilda alkoi itkeä niin kovasti, että Frankin piti häntä tukea. Oli kamalaa. 

Kirjoitamme toisillemme muutaman kerran vuodessa. Kun mieheni oli vanhoilla kotikonnuilla työmatkalla hän poikkesi tervehtimään ystäviämme. Hildan kiitoskortti tuli jo parin päivän kuluttua. 

Suomesta tuon Hildalle ja Frankille yleensä suklaata. Lähetän sen joulun tienoilla, kun ei ole vaaraa suklaan sulamisesta postissa. Nyt löysin Hildalle Helsinki-printtisen Marimekon huivin. Lähetän sen hänelle niiden valokuvien kanssa, jotka otimme Hobokenissa. 

Maailma näyttää kovin eriltaiselta, kun tietää että jossain osavaltiossa maan toisella laidalla on ystävä. Hilda ja Frank auttoivat meitä juurtumaan, olivat vähän kuin ne isovanhemmat jotka meiltä puuttuivat. Toivon vaan, että Hilda tykkää huivista. Ainakin se on rakkaudella valittu. 

Thursday, August 2, 2012

Kotiin on kiva tulla, kun vastassa on pulla

Muistaako kukaan muu onko joskus ollut sellainen tv-mainos, jonka mukaan "kotiin on kiva tulla, kun vastassa on lihapulla"? Olen vakuuttunut, että tällainen mainos on ollut, mutta pettääkö muisti?


Eilen mainoslauseen innoittamana leivoin pullia, jotta lasten on kotiin kiva tulla. Leivonnaiset odottivat pöydällä kylmän maidon ja kukkakimpun kanssa. Heti ovelta jo kuului, että mikä täällä tuoksuu. Pöydän ääressä kyseltiin, että onks tää yllätys. Sain kyllä aika monta suukkoa. 

Mua vaivaa äideille tyypillinen syyllisyys. Tuntuu, että en saa tehtyä niin paljon kuin kunnon äidin pitäisi. Toisaalta kun mietin, että esikoisten syntymän jälkeen olen viettänyt kaksi yötä ilman lapsia ja yhden yön ilman perhettä enkä päivääkään ilman lapsia, niin... Miksi sitä ei voisi olla itselleen vähän kiltimpi, taputtaa olalle ja sanoa, että hyvin olet jaksanut. 


Tein mä mustikkapiirakkaakin. Se on jo syöty.