Monday, July 30, 2012

Synttäriluistelut

Juniori vietti eilen synttäreitään. Oikea syntymäpäivä on mennyt ajat sitten, mutta eilen oli kaverisynttäreiden vuoro. Ajankohta on aina vähän hankala, sillä syntymäpäivät sattuvat sekä koulun loma-aikaan että kesän kuumimmille päiville. 


Lapsi olisi halunut kutsua kaverit kotiin. Olemme tätäkin muutaman kerran harrastaneet, mutta nyt en enää uskaltanut. 10-vuotiaat pojat eivät pysy aloillaan hetkeäkään, turha yrittää askartelua tai muuta ajanvietettä. Siis siltä varalta jos sataisi vettä tai olisi liian kuuma olla ulkona. Aikaisemmin on ollut keilailujuhlat, jumppasalikekkerit, seikkailumaakarkelot, luonnontieteellisen museon synttärit. Vaihtoehdot alkoivat käydä vähiin pitopaikkojen suhteen. 

Pohdimme uima-allasynttäreitä, luistelua ja rullaluistelua. Rullat vetivät sitten pisimmän korren. Lapsi nimittäin otti huomioon, mitä kaverit osaavat. Kävimme yhdessä varaamassa ajan ja samalla valittiin kakku. Kaikkiin vaihtoehtoihin synttärisankari vastasi "chocolate" - synttärikakku oli siis pelkkää suklaata. 

Ja voi pojat, kyllä tenavilla oli hauskaa! Isommat sisarukset saivat auttaa sankarin kavereita, huolehtia siitä ettei kukaan jää yksinään. Isompia kolareita ei sattunut, vaikka rullilla viiletettiin pari tuntia. 

Oli kiva nähdä, minkälaisia kavereita lapsi on itselleen löytänyt. Oli pitkää ja pätkää, atleettia ja ajattelijaa. Lahjat avattiin vasta kotona. Moni oli ajatellut lahjaa perinpohjin ja tiesi lapsen mieltymykset. 


Tapana on antaa vieraillekin pieni lahja. Teimme namipaketit, joissa oli MM´s karkkeja ja Angry Birds namusia. Mukana lapsen allekirjoittama kiitoskortti. Olen luvannut, että seuraavat suuret juhlat järjestetään sitten kun täytetään 16 vuotta. 

Friday, July 27, 2012

Let The Games Begin!

Urheilullisen päivän jälkeen katsottiin vielä Olympialaisten avajaisia. En ole koskaan, milloinkaan enkä ikinä nauranut niin hartaasti avajaisia katsellessa. 


Täkäläiset ystävät aina kysyvät, että kumpaa kotimaata arvokisoissa kannatan. Vastaukseni on, että sitä joka haluaa enemmän voittaa ja joka voiton ansaitsee. Olin kyllä tosi ylpeä, kun Hanna-Maria Seppälä kantoi Suomen lippua. Suomalaisista urheilijoista en ole enää ihan perillä, mutta Hanna-Marian lisäksi mieleeni tulee uimari Matias Koski. University of Georgian uimari voisi tehdä ihmeitä 1500 vaparissa.   

Meidän urheilijoista tietysti mielenkiintoisin on taistelupari Michael Phelps, Ryan Lochte. Perhe tuntuisi kannustavan tällä kertaa hartaammin Ryania. Mutta olisihan se upeaa jos Michael voittaisi vielä kolme mitalia ja tulisi kaikkien aikojen voitokkaimmaksi olympiaurheilijaksi. Missy Franklin on naisuimareista suosikkini. 

Juttelin tänään lapsen luokkatoverin kanssa, joka kertoi saavansa parhaan synttärilahjan ikinä. Sunnuntaina hänen syntymäpäivänään tulee olympiavoimistelua ja hän aikoo katsoa sitä nenä telkkarissa kiinni. Tyttö käyttää jo nyt useita tunteja viikossa voimisteluun. En ihmettelisi, vaikka hän neljän vuoden kuluttua olisi joukkueessa mukana. 

Alkulämmittelyksi katsoin Absolutely Fabulous jakson, jossa Patsy ja Edina ovat kisatunnelmissa. Vauhti oli läkähdyttävä ja jutut - no, ne vanhat jaksot tuntuvat pyhäkoululaisten jutuilta. Mutta parasta tietysti on, että ystävykset pääsivät ihan oikeasti kantamaan olympiatulta. Kuva on napattu Washington Postin sivuilta. BBC:n sivuilla voi käydä testaamassa kuinka AB FAB itse kukin on. Mä olen useamman testikerran jälkeen aina vain Edina. 

Joten, Let The Games Begin! 

Thursday, July 26, 2012

Uinnit on uitu - tältä kesältä

Illalla taas juhlittiin. Yksi vuosi kesäuinteja onnellisesti takana. Tämä oli meidän perheen viides vuosi asujaimiston kesäjoukkueessa. 


Banketti pidettiin sillä vaatimattomammalla clubitalolla. Allas oli varattu vain uintijoukkueen käyttöön. Tänä kesänä uimareita oli 149, ikävuosiltaan 3-18 -vuotiaita. Tulimme divisioonassamme toiseksi. Vastus on käynyt vuosi vuodelta kovemmaksi, kun joukkue siirretään aina vaativampaan lohkoon. 


Kanadalainen ystäväni järjestää kekkereihin aina kestityksen. Tällä kertaa söimme Moe´s Southwest Grillin herkkuja: pehmeitä ja kovia tacoja sörsseleineen ja kaurapikkuleipiä. 



Jälkkärinä Italian Ice. Ilta oli sopivan lämmin. Ei liian kylmä tai kuuma, sellaiset vajaat 35 C astetta. Lapset kelluttelivat renkailla lazy riverissä ja musiikki soi. Ihan mukava meininki. Ja sitten tietysti seurasi tärkein, palkintojen jako. 


Olemme kovassa lohkossa ja meilläkin on kovia uimareita. Parin vierrailleen joukkueen riveissä polski uimareita, jotka kävivät USA:n olympiakarsinnoissa. Tämän kesän mitalisaldoksi perheellemme tuli 14 mitalia: 10 kultaista, yksi hopeinen ja kaksi pronssia. Sen lisäksi eilen illalla lapsi sai kaulaansa MVP-mitalin (most valuable player). Kesästä jäi muistoksi 75 ribbonia, palkintonauhaa. Valtaosa niistä ensimmäisiä ja toisia sijoja. 


Illan suurin yllätys oli, kun minäkin sain palkinnon. Vanhemmathan toimivat kisoissa ajanottajina, paimentavat lapsia, jakavat palkintonauhoja jne. Minä vapaaehtoistuin enemmän kuin tarve oli ja pääsin näin mukaan arpajaisiin. Voitin ensi kesälle yhden vapaauimarilipun eli yksi lapsi saa uida kesäjoukkueessa ilmaiseksi. Satasen säästö, mikäs sen mukavampaa :) 


Reilu viikko sitten oli omalla altaallamme viimeiset kisat. Olin aivan ryytynyt, kun illalla kymmenen jälkeen tulin kotiin ja aloin valmistella seuraavalle päivälle eväitä. Sinä iltana ukkonen keskeytti pari kertaa kisat. Jyrähdyksestä tai salamoinnista seuraa aina puolen tunnin tauko. Mulle osui kellotettavaksi rata 3, jossa oli koko ajan joku uimari tai viestijoukkue. Viiden tunnin aikana missasin vain yhden uimarin ajan. Se oli jonkinlainen ihme, sillä lähettäjänä toimi olympiapronssimitalisti joka halusi päästä kotiin ennen puoltayötä. Lämpöä oli lähes 40 C ja ilma nihkeä. Kummasti koettelemus unohtui, kun eilen illalla katsoin lapsia, omia ja muiden. Taitaa jäädä aika mainioita kesämuistoja. Lapsillehan on tärkeintä hengailla kavereiden kanssa ja sitten välillä käydä uimassa. Sinä iltana viikko sitten muuten näin, kun juniori venyi uusiin mittoihin tuoden viestijoukkueen ankkurina joukkueensa voittoon. Hetken kuluttua isosisko nosti oman joukkueensa johtoon ja siitä tovi ja isoveli ankkurina kävin kovan kamppailun ja voitti. Hilkulla se oli. Koko viiden tunnin uurastus voitettiin sinä iltana vain 20 pisteellä. Enkä mä ehtinyt kunnolla edes kannustaa. Halata vain nopeasti siinä kellotuksen ohessa ja varmistaa, että vettä on juotu riittävästi.

Ja ensi kesänä taas uusiksi. Jos lapset tahtovat. Vesipallotreenit alkoivat tiistaina. Sitä sitten loppukesä. Ja huomenna ja lauantaina viimeiset kilpailut talvijoukkueessa. Elokuussa vain olla möllötellään, keskitytään koulunkäyntiin ja kaappien siivoukseen.

Sunday, July 22, 2012

Rannekoru

Innostuin eilen ostamaan kukkia ja tekemään pari astelmaa. Oli sellainen olo, että kukkia tarvitaan. 


Säilytän astioita, joissa on pieniä halkeamia tai lohkeamia. Kermanekka on oikein sopiva parille kolmelle ruusulle. 




Tämän päivän homma oli löytää lapselle urheilushortseja. Kasvu tuntuu tapahtuvan yhdessä yössä. Kuten vaatteetkin kulahtavat sitten kerralla loppuun. 


Löysin itsellenikin jotain. 


Onnellista heinäkuun viimeistä viikkoa!

Friday, July 20, 2012

Suruliputus

Elämä on kummallista. Parhaimmillaan ihmeellistä. Ja yleensä aika tylsää, harmaata. Hot-hot-hot kirjailija E. L. James toteaa, että harmaassakin on 50 sävyä (onko kirja jo suomennettu?) En kuitenkaan kirjoita nyt erotiikkahupsuttelusta vaan siitä, mikä puhuttaa. Tosissaan. 



Istuin viimeisimmän James Bondin ensi-illassa elokuvateatteriassa. Loppukahinoiden aikaan valkokankaalle ilmestyi punainen läikkä, laserista peräisin. Läikkä katosi, kun yleisö buuasi. Se oli harmiton läikkä, karttakepistä todennäköisimmin. Tuntu jäi kuitenkin selkäpiihin. Sen jälkeen olen istunut elokuvissa aika harvakseltaan. Aina kun istun istuu vieressäni Huoli. Katsojien päiden rivistö olisi kovin helppo kohde jollekulle. Ääniä ei alkuunsa edes huomaisi. Hukkuisivat tehosteisiin. 

Olen ajatellut kirjoittavani blogissani hyvistä, iloisista asioista. Muutoinkin ajattelen, että jos ei voi jotain hyvää   asiasta sanoa, niin parempi on pitää suunsa kiinni. Mutta sydän on kylläinen ja tarve puhua. Siksikin , kun  toisen kotimaan lippu on suruasennossa. 

Mies oli koko viikon Denverissä, työmatkalla. Pääkonttori on Aurorassa. Näki mainokset uusimmasta Batmanistä ja soitti torstai-iltana. Sanoi menevänsä ehkä katsomaan yönäytöksen, kun perjantaina kuitenkin vain matkustaa kotiin. Hotelli oli alunperin 20 mailin päässä. Mutta koska se oli ylibuukattu mies siirrettiin sviittiin toiselle puolelle kaupunkia. Mikä onni, silloin alkuunsa.  Perjantaina 
aamulla kun heräsin luin ensimmäisenä tekstarin: "Kaikki ok. En mennyt leffaan. Soita." Soitin ja selvisi. Aikaero kaksi tuntia. 

Minä ja me selvisimme. Ei se ollut edes hilkulla, ajatus vain. Surettaa ne perheet, rakkaat, läheiset, jotka eivät selvinneet. Surullanikaan ei ole mitään tekoa. En minä tiedä näistä menetyksistä mitään. En ymmärrä, käsitä tahi tunne. 

Historijoitsijat sanovat, että elämme maailmanhistoriassa turvallisinta aikaa.Koskaan ei ole ihmisen ollut näin turvallista olla. 

Kun katson näitä hirmutekoja näen poikia, poikalapsia. Pahaaoloa, yksinäisyyttä. Ja toisaalta älykkyyttä, kyvykkyyttä. Miksi kukaan ja missään saa ajatuksen, että on oikeus ottaa toisen elämä. En ymmärrä. Hartain toiveeni ja rukoukseni on, että ihminen kehittyy ja ymmärtää että 
 ainoa elämä josta voi päättää on oma. Sitäkin pitää harkita jotta sukupolvet jatkavat juoksuaan. - Tähän asti on tultu esivanhempien vuoksi. Tästä asti jatkamme me.

Liputamme surua kuusi  päivää. Arvostettu iltapäivälehti kirjoittaa, että Batmanleffa on kirottu. Onhan se lähestymistapa sekin. Suru ja menetys - niille ei ole sanoja. Jos voisin pyytää pyytäisin: huomataanhan lähimmäinen. Sanotaanhan, että tänään on kaunis päivä. Ja mitä sulle kuuluu. 

Postikortti opettajalta

Kaksi viikkoa on nyt käyty koulua ja eilen tuli postissa luokanvalvojalta seiskaluokkalaiselle kortti.


"Dear A. & Family,

Just wanted to say welcome to 7th grade. Thank you for starting the year off in such a positive way - being prepared, following directions and staying in task. So glad you are in my class. I´m looking forward to a great year together! 

Mrs. S."

Arvata saattaa, että poika oli onnellinen saamastaan palautteesta. Ja mikä mainio tapa motivoida lapsia hyvään käytökseen, mukavaan opiskeluun. 


Espanjan opiskelun laatua ja määrää surkuttelin viime vuonna. Nyt siihenkin on tullut korjaus. Tosin on aika hassua, että ensimmäistä vierasta kieltä aletaan tosissaan opiskella vasta seiskaluokalla. Tavoitteet ovat kyllä ihan kohtuu kovat: tarkoitus on opiskella High Schoolin opinto-ohjelmaa niin, että lapset saavat opinnoistaan High Schooliin opintoviikkoja. Puolentoista vuoden kuluttua on tasokoe, jossa testataan luetun ymmärtämistä, kirjoitustaitoa ja puhetaitoa. 

Kaksoset ovat aikaisemmin olleet eri luokilla, mutta nyt heillä on paljon jaettuja tunteja. Kyselin huolestuneena, että jos se heitä kovastikin haittaa. Ei haittaa, kun toista ei oikeastaan huomaa oli vastaus. Katsotaan miten tästä kehkeytyy. Omat kaveripiirit ja luonteet ovat kehittyneet, joten ehkä nyt voi olla jo samallakin luokalla.

Tuesday, July 17, 2012

Toiseksi halvinta viiniä, kiitos!

Opiskelijahuumori on tunnetusti rönsyilevä ja hyvin kukkiva lajike. Nyt on tehty pilaa toiseksi halvimmasta viinistä. Hupailun voi katsoa tästä linkistä. Lyhykäisyydessään tarinassa kerrotaan, kuinka on tosi epäcool tilata ravintolassa listan halvinta viiniä. Second cheapest on huomattavasti parempi valinta. 


Blogistaniassa ei tietysti tällaisia asioita tarvitse edes pohtia, kun matkalla Pariisita Dubaihin vähän Rion kautta koukaten voi aina lentää busineksessa, nauttia parasta niin  maalla, merellä kuin ilmassa. Viikunanlehtiin verhoutuneet pojat kaatavat lasin täyteen kun vain sormiaan näpsäyttää. 



Mutta kyllä sitä viinilistaa on tutkittu ja yritetty päättää, että mitä kummaa. Nykyisin jo tunnistan muutaman nimenkin ja tiedän, että saan lasillisen hinnalla kaupasta koko pullollisen. Jos viiniä ruuan kanssa nautin, niin ensin tarkistan olisiko tarjolla Malbecia tai Shirazia. Jos ei löydy, niin sitten on jo vuorossa talon viini, pöytäviini  tai millä nimellä se sitten kyseisessä ravintolassa kulkeekin.


Paras lukemani tarina (sorry, lähdettä en muista!) kertoo asiakkaasta, jonka käteen pullon avaamisen jälkeen ojennetaan korkki. Ihmeissään asiakas korkkia hetken pyörittelee, kunnes pistää sen hampaittensa väliin ja haukkaa palasen. Mä haluaisin joskus kokeilla ja nähdä viinimestarin ilmeen. 

Veikkaan, että joku ravintola kohta jo laittaa listalleen tuotteen "second cheapest wine". Sitä sitten vain tilaamaan!

Monday, July 16, 2012

Miljoona lomaketta myöhemmin

Onni ja autuus. Helle hellitti ja on satanut vettä. Aamulla on pitänyt olla takki yllä, kun olen saattanut lapsia bussille. Muuten tulee vilu reilun 20 C asteen lämmössä. Se tuntuu kylmältä 40 C asteen jälkeen. 


Koulu alkoi viikko sitten ja kaksi ensimmäistä iltaa meni täyttäessä lomakkeita. Middle Schooliin täytin kymmenisen lomaketta per lapsi, Elementarysta selvittiin 6 lomakkeella. Toiset lappusista ovat pitkiä kuin nälkävuosi. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat tiedot kirjataan rodusta alkaen. Molempina iltoina painiskelin papereiden kanssa pari tuntia. Mun on vaikea käsittää, että tänä tietokoneiden aikana vielä kirjoitetaan vuosi vuoden perään samoja papereita. Tilanne on sama, kun menee lääkärille. Vähintään kerran parissa vuodessa pitää kaikki paperit täyttää alusta alkaen käsin. Ehdotin, että jos vain printtaisivat vanhat tiedot, kun mikään ei ole muuttunut. Sellaista ei ole koskaan tehty ja täyttää pitää oli yksioikoinen vastaus. Ei auttanut kuin alistua. Jos näen jossain mainoksen, että meillä ei tarvitse täyttää tietoja kuin kerran niin vaihdan heti tohtorin.


Mutta mikä auvo! On vaikea kuvailla miltä tuntuu, kun voi mennä aamukävelylle eikä ryydy heti sadan metrin päähän. Kun voi hengittää, heiluttaa käsiään eikä hikoile, aurinkorasva ei valu silmiin ja aurinkolasit luista koko ajan nenän päähän. Kuin olisi aavikolla ja löytänyt keitaan. 

Onnellista viikkoa!

Saturday, July 14, 2012

Luoksein onni kiirehtii

Eilen söin kiinalaista ruokaa ja fortune cookien sisällä oli lappu, jossa sanottiin että on aika laulaa ja riemuita, onni on matkalla luokseni. Mistä ne aina tietääkin!


Aamulla sain lempeän herätyksen. Joskus kahdeksan jälkeen nenäni alle tuotiin höyryävä mukillinen kahvia. Raotin vähän silmiä ja sain sanotuksi: "When I count my blessings I count you twice." Mies näytti yllättyvän. Yleensä tähän aikaan viikonloppuaamuna urahtelen. Vielä tunnin päästä olin sängyssä ja luin kirjaa. 


Poikaporukkamme viipyi kaupassa aika kauan ja kun auto tuli talliin rynnistin kyselemään missäs sitä ollaan oltu. Vastaan asteli miehekkäästi juniori, piti edessään ruusukimppua, suoritti ojennuksen ja sanoi: "I love you mom."

Muutama kotva sitten kuului ovelta vaimea koputus. Naapurihan se siellä. Tuomisina lasi viiniä ja mieletön suklaa-vadelma-juusto-kahvilikööri -paistos. Ihan vain minulle. Ja ihan vain siksi, kun minua ei ole näkynyt pitkään aikaan. Jos vaikka palaisin päivänvaloon, kun saan vähän ruokaa syödäkseni.


Taidan mennä huomenna ostamaan lisää kiinalaista ruokaa. Kyllä niissä fortune cookie-systeemeissä jokin taika piilee. Ja niitä onnennumeroita voisi kokeilla megamiljooniin.

Friday, July 13, 2012

Keskivertonainen

Aamutelkkarissa paljastettiin, että keskivertonainen käyttää pukeutumiseen elämänsä aikana $125 000. Suomalaisena eläisin keskimäärin 82.4 vuotiaaksi, amerikkalaisena 80.4 vuotiaaksi. Koska kustannus on dollareissa, niin täytynee luopua parista vuodesta ja jakaa 80.4. Vuodessa siis vaatteisiin kuluisi $1 554. 


Kenkiä käyttäisin elämäni aikana 271 paria. Erilaisia mekkoja olisi elämässäni 185 ja käsivarrellani roikkuisi 145 erilaista laukkua. Kävin laskemassa ja totesin, että vaatekaapissa on 25 ja risat (rantamekkoja) mekkoa,  joista käytän yhtä satunnaisesti. 


Näin ajatellen elämä on melkoisen rajallinen. Puhumattakaan niistä 29 346 päivästä amerikkalaisena tai 30 240 päivänä suomalaisena naisena. Mutta miten saisi santarmit vilkuilemaan peräänsä kuten Catherine Deneuve? Ei taida onnistua tässä elämässä. 

Eletään tänäänkin hyvä päivä, vähän parempi kuin keskiverto.

Love,

Johanna

Thursday, July 12, 2012

Tervetuloa kotiin!

Kolme vuotta sitten oli suru puserossa, kun hyvät naapurit ja ystävät muuttivat Kaliforniaan. Perhe muutti isän työn perässä. Nyt oli juhlapäivä, kun perhe muutti takaisin. Sen kunniaksi lapset tekivät welcome home -tervehdyksen, jonka kiinnitimme naapurin porchille. 


Työn perässä muutetaan hanakasti. Äkkipäätä arvelisin, että ihmiset ovat keskimääräistä halukkaampia muuttamaan vaikka toiselle puolelle maata kuin mitä Suomessa lähdetään työn perään. Talon hankkiminenkin on jotenkin vähemmän tunnesidonnaista. Talo on asunto ja koti on kai enemmän sitten niissä ihmisissä, jotka siellä talossa asuvat. Talo myydään suit sait sukkelaan ja ostetaan uusi. 


Mutta olemme valtavan onnellisia, kun saimme hyvät naapurit takaisin. Tällä kertaa en kiikuta torttua tai piirakkaa naapurin ovelle vaan tarjoamme jonain viikonloppuaamuna brunchin. Mitä sitä tarjoaisi? Onko ehdotuksia? 

Wednesday, July 11, 2012

Kenkähaaste

Oikeastaan selviäisin haasteesta kuvaamalla Ikean $3.99 flip floppeja ja enemmän tai vähemmän linttaan tallattuja lenkkareita. Niitä tulee käytettyä eniten. Mutta koska meistä aika monella taitaa olla nitä riittämiin, niin näytän sitten muita kenkiäni. Kiitos Business Womanille, kun haastoit. Ja kuka tahansa voi  haasteeseen tarttua tästä.  

1. Viimeisin ostoksesi, mistä? - No ne Ikean flip flopit :)



2. Lempiparisi, väri, koko?

 Merrellin vetoketjullinen Lorelei. Mukavampaa jalkinetta on vaikea löytää. Ostan jalkineparin joko tummansinisenä tai mustana. Koko on 7. 


3. Onko jokin jalkinemalli, jota inhoat?

Oikeastaan terveyskengät. Tosin kaapista löytyy yhdet sellaisetkin. Dr. Scholl´s puukengät on kuitenkin maalattu näyttämään vähän lennokkaammilta. 


4. Kuinka paljon olet valmis maksamaan uusista kengistä?

Hinta riippuu aikalailla kenkien käyttötarkoituksesta ja -iästä. Esimerkiiksi talvisaappaat ovat sellaisia, että käytän samaa paria varmaan seuraavat 20 vuotta. Ralph Laurenin bootsit pistän jalkaan, kun mittari näyttää alle 10 C astetta eli kerran, pari vuodessa. Kumppareita en omista ollenkaan. 


Balleriinojakaan ei kovin paljon ole. Mun kengässä pitää olla pikkuisen korkoa, selkä tykkää. Report merkkiset baltsut ovat kankaiset. Näistä kenkähyllyni "erikoisuuksista" en ole monta kymppiä maksanut. Arvokkaimpia taitavat olla lenkkitossut. Hyvä, tukeva kenkä on hintansa väärti. 


5. Kuinka kauan käytät yhtä kenkäparia?

Toisia käytän useita vuosia ja ovat edelleen hyväkuntoisia. Toisiin kyllästyn nopeammin. Esimerkiksi eläinprintit eivät ole ihan ominta omaani. Printtiä voi olla vähän: huivissa, jalkineissa tai jossain pienessä yksityiskohdassa. Guessin sandaletit ovat siirtymässä todennäköisesti tyttärelle. Ihastuin näihin, mutta koko on vähän suuri ja ihastus ohimenevä. 




6. Voisitko ostaa samanlaiset kengät kuin ystävälläsi on?

No  mikä ettei. Moni malli on klassikko, kuten kitten heels ja sellaiset varmasti on ystävälläkin jonkinlaisena versiona. Mustat Calvin Kleinin kittenit on helppo yhdistää jos vaikka mihin. 


7. Millaisilla kengillä käveleminen on mukavinta?

Tuossa onkin jo tullut esille tärkeimmät: tukeva, vähän korkoa, mukava. Circa Joan & David avokkaat ovat jalassa ennen kaikkea mukavat. Jostain syystä mua kiehtovat kaikki soljet ja koristeet. 


 Franco Sarton nudet korkkarit ovat yllättävän helpot kävellä ja mukavat jalkaan. Korko on siinä rajoilla. 


Kiilakorot ovat kuitenkin huomattavasti kätevämpiä. Unisan mustat mokkanahkaiset ovat olleet paljon käytössä. 


8. Oletko kesäisin ulkona ilman sukkia tai kenkiä?

Ilman sukkia useinkin, myös "talvisin". Mutta jonkinlaiset kengät ovat aina jaloissa.

9. Jos saisit ilmaiseksi millaiset kengät tahansa, millaiset ottaisit?

Mun unelmien kengät olisivat jostain vuosikymmenien takaa, jalkaan sopivat ja käyttämättömät. Punaiset kengät ostin kirpparilta. Koko ei ole sopiva, mutta nämä ovat juuri sellaiset kengät jotka ilahduttavat. 


Tuntuu, että ennen kengätkin olivat kauniimpia. 


Monday, July 9, 2012

No good in a bed

Etsin kannustavia ja inspiroivia mietteitä lasten koulumappien kansiin. Löysin aarteen Eleanor Rooseveltilta:



"I once had a rose named after me and I was very flattered. But I was not pleased to read the description in the catalogue: no good in a bed, but fine up against a wall."


En tosin taida tätä laittaa mappia koristamaan. Meillä alkoi koulut ja yhdeksän viikkoa pitäisi tehdä töitä. Sitten on kolmen viikon loma. Viikonloppu meni lasten kisoissa. Ihmettelen heidän kestävyyttään. Itse nuupahdin 40 ja risat helteessä. Lämpöaalto on koetellut jo kohta pari viikkoa. Olisin tosi tyytyväinen sellaisesta 30 asteen pikkulämmöstä.


Friday, July 6, 2012

Beach house

Rantatalo oli kohtuullisen hyvin varustettu kokolattiamatosta alkaen. Onneksi ulkona oli suihkukoppi, jossa sai suihkuteltua enimmät hiekat pois. 


Aamukahvi tarjoiltiin mulle hyvin henkilökohtaisesti. Ja koska isille ei löytynyt samanlaista mukia, niin siihen barista kirjoitti lapun saatteeksi. Kahvinkeitin ja kahvimylly meillä oli mukana omasta takaa. Hulluahan niitä on kuljetella pitkin poikin, mutta hyvä kahvi on mulle aika tärkeä juttu. Joko päivä saa kunnollisen alun tai sitten ei. Jatkosta puhumattakaan. Itse en olisi asiaa ymmärtänyt, mutta mies muutama reissu sitten sen keksi ja niin on pysytty kunnon kahveissa. 


Talo oli ihan mukavasti sisustettu. Ja siisti. Tosin mun pitää aina pestä kaikki astiat ennen kuin niitä alan käyttää, vaikka näyttäisivät kuinka puhtailta. 


Ikkunoita oli kaikilla seinillä ja paljon. Olkkari, keittiö ja ruokatila olivat kolmannessa kerroksessa ja yhtä suurta tilaa. 



Lattialla oli villamatto, johon oli taltioitu kokonainen akvaariollinen mereneläviä. 


Eivätkä ainoastaan lampunjalat vaan myös valokatkaisijoiden suojukset oli kuvoitu kaloilla ja kilpikonnilla.  


Tässä kaapissa oli seurapelejä vaikka muille jakaa. Toisesta kaapista löytyi elokuvia kuten "My Big Fat Greek Wedding". Olen katsonut leffan aikaisemminkin, mutta lapset näkivät sen eka kertaa. Tuntui toimivan. Windexiä on kulunut viime aikoina huomattavan paljon. 


Talon omistaja oli laittanut esille ystävällisesti myös kirjoja. Selailin "The Best Loved Poems of Jacqueline Kennedy-Onassis". "One Good Turn" jäi ikävä kyllä kesken. Hyllyssä oli paljon rannikosta ja merestä kertovia kirjoja. Ja kalaisa keittokirja. 


Kaloja oli joka puolella. 


Musta tuntui hassulta, kun grafiikanvedokset oli ripustettu kylppäreiden seinille ja nämä sisustussysteemit olivat muissa tiloissa. Mä olisin tehnyt päinvastoin. 




Suola- ja pippurisirotinkin jatkoivat samalla linjalla. 


Jokaiselle löytyi lokoisa paikka, johon käpertyä. 


Mutta melkein kaikkein parasta oli wrap around porch, jossa istuin iltaisin kiikkustuolissa kuunnellen meren pauhua ja katsellen tähtiä.


Ja talon nimi? One Good Tern eli Yksi Kunnon Tiira.