Thursday, May 31, 2012

For Sale: The Hunger Games District 12

Sattuipa silmiini hassu uutinen: jos Nälkäpeli kirjat ja leffa puhutteli, niin nyt voisi ostaa elokuvissa nähdyn kaupungin omakseen. Hintapyyntö 1.4 miljoonaa dollaria. 


Hylätyn pikkukaupungin omistaa 83-vuotias Mr. Wade Shepherd. Hän ei ole koskaan lukenut kirjoja ja on nyt sitä mieltä, että turisteja ja kyläilijöitä lappaa liiankin kanssa. 


Elokuva toi muuten tuloja osavaltiolle 60 miljoonan dollarin edestä. Autiokaupungista on tullut suosittu turistikohde. Tällähän voisi pistää rahoiksi. The Hunger Games teemapuisto, jossa tarjolla nälkää, kurjuuttu, kylmyyttä ja koleutta. Tai sitten ei...

Monday, May 28, 2012

Appalakit

Vietimme Memorial Dayn vuorilla. Huristelimme muutaman tunnin länteen, kunnes saavuimme Appalakeille. Loppu matkan ajoimme Blue Ridge Parkwaytä kiemurrellen. 


Vuokrasimme lomamökin, ihan oikean log cabinin Blowing Rockin pikkukaupungista. 


Talo oli nimeltään Paradise Found. Kuvasta on vaikea uskoa, että talo on kolmikerroksinen. Niin hyvin se piiloutuu vuoren rinteeseen kasvien peittoon. 


Amerikkalaiset mökit ovat siitä kivoja, että niissä on riittävä määrä kylppäreitä, pesukone ja kuivuri, sateliittikanavat, kaikki pelit ja pensselit. 


Paradise Foundista puuttui vain sauna, vaikka poreamme aika hyvin sitä puutetta korvasikin. 


Keittiössä oli hauska maisemaikkuna. Astioita huljutellessa kelpasi katsella kaukana siintäviä vuorijonoja. Mökin omistajalla on jokin hirmuinen lehmämania: lapsi laski että talosta löytyi 75 erilaista lehmäornamenttia. 


Luvussa eivät olleet mukana vielä lautaset ja mukit eivätkä liinavaatteet. 


Master bedroomissa oli lukunurkkaus keinutuoleineen. 


Sadepäiväkään ei olisi haitannut, sillä tarjolla oli monenlaisia lautapelejä, kirjoja ja elokuvia. 


Vähän melkein harmitti, kun oli niin lämmintä ettei takkaa tarvinnut sytyttää. Kaasutakka kyllä syttyy nopeasti sään niin vaatiessa. 


Deckiltä oli upeat näköalat. Illan hämärtyessä oli mukava poksauttaa kuoharipullo ja vain katsella maisemia. Korbelin Extra Dry on ehdoton suosikkini, laadukasta kotimaista kuohujuomaa Kaliforniasta. 


Lapsi hemmotteli meitä aamulla valmistamalla jokaiselle toiveiden mukaan munakkaat. Tässä lapsen oma omeletti kinkulla ja sipulilla. Ja lautasen kuvointina tietysti musta-valkoinen lehmä... 


Grandfather Mountain oli varsinainen retkemme pääkohde. Vuoren huipulle voi ajaa autollakin, mutta me jätimme auton alemmalle tasolle ja haikkasimme huipulle. Mulle oli koetus ylittää Mile High Swinging Bridge. Kai minulla on jonkinlainen kammo korkeisiin paikkoihin. 


Nykyinen silta ei juuri edes heilu, mutta kitinä on kova. En katsonut jalkoihin, ylitin sillan pikamarssia molempiin suuntiin. Mutta näköalat olivat kauniit, kertakaikkisen kauniit. 


Vuoren kupeessa oli levähdyspaikka, jossa myytiin erilaisia hilloja ja hyytelöitä. 


Kauppias oli n. 70-vuotias. Hänellä oli yllään farkkuhaalarit ja puna-valkoruudullinen paita. Hän on myynyt hilloja vuodesta 1957 alkaen ja hänen isänsä aloitti busineksen vuonna 1948. 


Ostimme vadelmahilloja. 


Pikkuinen vuoristoretki piristi kummasti. Lisäbonuksena oli Blowing Rockin outletit. Kiersin muutaman kaupan ja Coachilta löytyi käsilaukku. Voin sitä jonain päivänä vähän vilauttaa. Satuin kauppaan hyvään aikaan, sillä kaikista alennetuista tuotteista sai vielä 50% lisäalennusta.  


Katsoimme jo paikkoja sillä silmällä, että yritämme syksyllä päästä vähän pitemmäksi aikaa retkeilemään. Haikkausmaastot ovat uskomattomat. Ja jotain taianomaista on tässä maisemassa, joka näkyi heti kun avasin aamulla silmät. Raikas ilma nukuttukin mahdottoman hyvin. 

Friday, May 25, 2012

Jamie Oliverin Caesar salaatti

Viikko sitten aamutelkkarissa Jamie Oliver jakoi "Ultimate Caesar Salad" -reseptin. Ruokaohje oli yhteydessä juttuun, jossa puhuttiin ravintolapäivästä. Minulla on ollut sellainen käsitys, että ravintolapäivä on suomalainen idea mutta se ei jutusta käynyt ilmi. Sen sijaan salaatti näytti syötävän hyvältä. Jamie on siitä hauska, että hän jaksaa innostaa. Vaikka sitten sellaisen klassikon kuin Caesar salaatin kimppuun. 


Reseptin löydät kokonaisuudessaan täältä


Jamien salaatissa on kanaa, ciabatta leipää, pancetta tyyppistä kinkkua/pekonia, salaattia, vesikrassia, paprikaa, parmesania ja kirsikkatomaatteja.   


Salaatti on helppo tehdä omien mieltymysten mukaan, mutta kastike on tässä salaatissa SE juttu. 


Jamien ohje kuuluu näin:

- valkosipulin kynsi
- 2 sitruunan mehu
- 60 g parmesan juustoa 
-8 anjovisfilettä
- 2 kukkurallista ruokalusikkaa maustamatonta jogurttia
- roiskaus Worcestershiren kastiketta
- ruokalusikallinen punaviinietikkaa
- teelusikallinen englantilaista sinappia (kai tähän käy Auran sinappikin - Jamie taas vetää kotiinpäin)
- puolikas nippu tuoretta basilikaa - maku kannattaa testata yrttiä lisätessä



Sitten vain kaikki ainekset sekoittimeen ja sekoittamaan. 


Lopputulos näyttää rustiikkiselta ja herkulliselta. Mitä sitä kesäkuumalla muuta ravinnokseen tarvitseekaan kuin hiukan tuhdimman salaatin. Caesar salaattia en ole koskaan elämässäni syönyt niin paljon kuin täällä asuessani. 


Mutta aikaa meni ennen kuin ymmärsin, että kastikkeen salaisuus on anjovisfileissä. Oli aikamoinen hetki huomata, että anjovis käy muuhunkin kuin Janssonin kiusaukseen. 

Meillä on pitkä viikonloppu. Maanantai on yksi harvoista kansallisista vapaapäivistä, Memorial Day. Silloin muistellaan sodissa kaatuneita. Ruuat väritetään punaisen, valkoisen ja sinisen sävyihin. Mustikat, mansikat ja  vadelmat ovat halpoja. Kaupassa oli tänään jättisuuri tuore lasti meloneja. Aurinko hellii (tänään yli 35 C) ja myrskyjä ei ole horisontissa. Ainakaan kovin suuria, joten mukava vapaapäivä tulollaan. 

ONNELLISTA TOUKOKUUN VIIMEISTÄ VIIKONLOPPUA. KOHTA ON KESÄ!

Thursday, May 24, 2012

Proud Mama

Sydän hypähtää aina vähän, kun koululta soitetaan. Mitä nyt, onko joku satuttanut itsensä, onko tehty tyhmiä...? Tällä kertaa jumppamaikka oli jättänyt soittopyynnön. Yritin soittaa takaisin, mutta opettaja oli lähtenyt jo kotiin. Lähetin sitten sähköpostin ja annoin toisenkin puhelinnumeron. 


Lapset tulivat treeneistä kotiin ja kysyin onko jotain erityistä sattunut. Kaikki on ok oli yksiselitteinen vastaus. Istuimme ruokapöydässä, kun puhelin sitten soi. 

Jumppamaikka aloitti onnittelemalla. Sanoi, että on niin harvinainen poikkeus tämä teidän lapsenne. Tai oikeastaan molemmat. Opettaja kertoi, että hänestä oli tullut samana päivänä isoäiti. Sitten mua vietiin kuin litran mittaa. Tämä ihana ihminen sanoi, että hän toivoo tyttärensä kasvattavan lapsensa yhtä hyvin kuin me olemme mieheni kanssa kasvattaneet omamme. 

Paljon muutakin opettaja sanoi. En tohdi kaikkea tähän edes kirjoittaa. Totean vain, että tämä vanhempi rouva on ymmärtänyt jotain ainutlaatuista tässä maailmassa: kannustamisen ja kiittämisen. Hän on nähnyt elämässään paljon, toipumassa vakavasta sairaudesta, kuulu topakkuudestaan. Miehelleni ja minulle hänen arvionsa meistä vanhempina ja kasvattajina oli lahja. Vanhemmat harvoin kuulevat mistään muusta kuin siitä mikä meni pieleen. Tosin rehellisyyden nimissä tunnustan, että meillä on aika itseohjautuvat lapset. Jos moka tulee siitä puhutaan ja korjausliikkeisiin ei suuremmin tarvitse kannustaa. Samoin hyvistä asioista puhutaan ja sillä tiellä yleensä jatketaan. 

Kannustamiseen liittyen toinen juttu. Olen viime aikoina miettinyt, että olemmeko ihan väärässä. Lapset kertovat kavereistaan, jotka esimerkiksi hyvän koenumeron tai urheilutuloksen saatuaan saavat vanhemmiltaan rahapalkkion. Selitän, että palkkio on se kun pärjää ja osaa, oppii uutta. Palkkio on se kun jonain päivänä pääsee opiskelemaan sitä mitä haluaa, voi tehdä työtä mistä tykkää, tekee oman henkilökohtaisen ennätyksen urheilukisoissa. Mutta aika ontoltahan se tuntuu, kun kaveri saa $20 tai $50, pääsee Mäkkärille hampurilaiselle tai ostamaan uuden vaatekerran. 

Miten teillä? Riittääkö palkkioksi se hyvän olon tunne, kun tietää jotain saavuttaneensa? Vai muistatteko saavutuksia erilaisin palkinnoin?

P.S. 

Jumppamaikka laittoi vielä sähköpostiin viestin. Jaan sen kanssanne. Tämä on yksi niitä syitä, jonka vuoksi olen kovin kiintynyt tähän uuteen kotimaahamme: 

"It was a pleasure to speak with you tonight. Thank you for the privilege of teaching your daughter. I hope you have a pleasant, relaxing evening!"


Tuesday, May 22, 2012

Voi Debenhams!

Pitkien etsintöjen jälkeen löysin laukun, joka miellytti silmää ja kukkaroa. Brittiläisen Debenhamsin sivuilla siihen törmäsin. Ilo oli lähes ylitsevuotava, kun nettitilaaminen onnistui. Toimituskulut olivat £10, ei paha pikapaketista. Viikon kuluttua tilauksesta postimies Wayne soitti ovikelloa ja pyysi kuittauksen pakettikorttiin luovuttaen aarteen haltuuni.


Innoissani avasin paketin ja ensimmäisenä, ihan ensimmäisenä, katse kiinnittyi nahkapinnassa olevaan viiltoon. Viilto ei kuitenkaan ihan kaikista kulmista näkynyt ja ajattelin, että jos saisin hiukan alennusta voisin laukun kanssa jatkaa yhteistä matkaa. 

Ensimmäinen kuvin varustettu yhteydenotto tuotti huikean 10% alennuksen. Lähetin sähköpostin ja pyysin ohjeet palautusta varten. 10% tarkoitti yhtä kuin postimaksut, joten oman laskuoppini mukaan olisin maksanut laukusta edelleen täyden hinnan. Sähköpostiin vastattiin ja panoksia korotettiin 5%. Tarjous oli kuitenkin viimeinen ja osoitus hyvästä tahdosta. Mua alkoi vähän korpea. 25% olisi hyvää tahtoa, 15% silkkaa kuttuilua.

Tänään vein laukun postiin. Nyt vain toivon, että saan säädetyssä järjestyksessä hyvityksen ostoksestani ja postikuluista. Laukun takaisin lähettäminen maksoi $21 ja ihan tavallisena postina lähti. 

Kaiken lisäksi huomasin, että laukku oli kaikkien muiden Debenhamsin tuotteiden mukana tullut -20% tarjoukseen. 


Nettimyynnissä on nyt kaikki tarjouksessa, kuten somat fasinaattorit (onks tää oikea termi  niistä pienistä höyhentupoista, jotka keikkuu päälaella?). Laukun perään haikailen edelleen. Tällaista perusmallista vyöllä varustettua, kauniisti tehtyä ja täysnahkaista laukkua on vaikea löytää £99. Mutta olisihan se voinut olla ehjä. 

Monday, May 21, 2012

Tommy Hilfiger wristletin voittaja

Arvonnan voittaja on ratkennut. Perinteiseen tapaan kopioin vastaukset Wordiin kolmeen kertaan, rullasin sivuja edestakaisin ja tytär sai törkätä sormensa voittajan kohdalle. Mulle kävi muuten työtapaturma: yleensä arvon heti, kun arvonta päättyy. Olin siinä uskossa, että eilen oli 19. päivä. Kunnes hammaslääkäristä soittivat ja alkoivat pistää kalenteria uuteen uskoon...


Kiitän teitä kaikkia osallistujia SUURESTI ja lämpimästi. Oli mahdottoman hykerryttävää lukea vastauksianne. Niistä tuli hyvä mieli. 

Mutta voittajaan, näin hän totesi kommentissaan:

Blogiasi on tullut jo pari vuotta lueskeltua. Äitini lukee blogiasi myös ja usein uuden postauksen tultua, meillä kunnon keskustelut siinä olleista kiinnostavista aiheista. :)
Jotenkin aina vain tulee hyvä mieli postauksistasi! :)

Terveisin Sofia

Sofia, lähetäthän sähköpostia osoitteeseeni omamaamansikka1@yahoo.com ja postin mukana nimesi ja osoitteesi, niin pikkulaukku pääsee tutustumaan Suomen suveen. 

Kiitos vielä kerran. Järjestetään pian toiset arpajaiset. 

Sunday, May 20, 2012

Naapurin tervehdys

 Heinäkuun alussa saamme takaisin naapurit, jotka ovat olleet viimeiset kolme vuotta Kaliforniassa. Meillä on ollut ikävä näitä ihmisiä. Lomien aikaan olemme nähneet, käyneet lounalla ja vaihtaneet joululahjoja joulun alla, mutta nyt he tulevat takaisin! 


Toinen naapurimme koputti oveen ja ilahdutti meitä tekemillään drinkeillä. Ihan tarkkaan en tiedä mitä juomissa oli marjojen ja rommin lisäksi, mutta hyviä olivat. Rouva on armoitettu kokki ja esteetikko. Lasin reunat ovat koristellut ja ruoka kauniisti aseteltu lautaselle. 


Kippis ja skål! Iloa toukokuiseen viikkoosi!

Saturday, May 19, 2012

Picnic

Aamu sai ihanan alun. Lapsi teki aamiaisen ja väsäsi kaikille vielä jälkkäriksi marjaisat salaatit. Slurps! 


Picnic oli asujaimistomme alueella, jossa on lampi ja puisto. 


Juhliin oli tuotu pari reilunkokoista pomppulinnaa ja yksi pehmustettu areena, jossa sai nuijia kavereitaan ilmaa täynnä olevilla pehmeillä pampuilla. 


Pitkät valkoiset teltat oli viritetty lounastajia varten. Yhden teltan päädyssä pelattiin bingoa ja käytiin piirakansyönti mittelöitä. 


Ämyrit olivat sen kokoiset, että musiikkia riitti kaikille. 


Monenlaisia menopeleillä oli tultu picnicille. Valtaosa kuitenkin autoilla. Lammella järjestettiin kalastuskisat. 


Jäätelöistä sai valita suklaata, vaniljaa, persikkaa ja mustikkaa. 


Petting zoossa oli kotieläimiä: vuohi, kana, lammas, pienet puput ja monet muut eläimet odottelivat silityksiä. Kuvan musta lammas Harvey oli kokenut heti syntymästään kovan kohtalon. Äiti ei Harveystä tykännytkään ja poika piti pulloruokkia. Harvey pitää äitinään nykyistä emäntäänsä, Ms. Maryä. 


Kävimme kokeilemassa golftaitoja. Tarkoitus oli huiskia pallot rannasta kumiseen veneeseen. Oli yllättävän hankalaa, vaikka vene oli SUURI. Mä osuin aika lähelle. Golftunneista on aikaa jo kolmisen vuotta, joten hämmästyin. Sain vadelmalakua palkinnoksi. 


Ja eihän juhlat ole mitään ilman piirakansyönti -kilpailua. Sarjoja oli eri ikäisille. Kädet vain selän taakse ja piirakan kimppuun. Parhailla ei mennyt kuin muutama hassu minuutti, kun piirakka oli ahmaistu. 


Picnic on jokavuotinen tapahtuma, jonka asuinalueemme puuhanaiset ja -miehet järjestävät. Kaikki pelit ja ajanviete sekä ruoka ovat ilmaisia. Me jätimme tällä kertaa ottamatta hampurilaiset ja hodarit lisukkeineen ja juomineen. Tultiin kotiin tekemään grillattua kalaa. 

Friday, May 18, 2012

Viikonlopun ruokaostokset

Yksi asia josta olen oppinut pitämään ihan uudella tavalla on ruokakaupassa käynti. Suomessa se oli aina vähän pakkopullaan ruuhkien ja pitkien kassajonojen vuoksi. 


Täkäläinen erikoisuus ovat Member´s Clubs. Suomessa vastaava käsite olisi kai tukkukauppa. Vuotuisen jäsenmaksun maksamalla jokainen saa jäsenyyden ja ainakin joitakin tuotteita halvemmalla. Silloin kun lapsia ei vielä ollut ei kaupoille ollut niin käyttöä. Ongelmana olivat suuret pakkauskoot. Esimerkiksi nuo vasemmalla näkyvät karpalomehut ovat 3 litran kokoisia ja niitä pitää ostaa kaksi kerrallaan. Keltaisessa kahvipaketissa on kilo papuja, pakastepusseja on 150 kpl, murolaatikoihin mahtuu kaksi tavallista murolaatikkoa eli kilon verran hiutaleita, kananmunakennossa on 24 munaa jne. Nykyään kaikki menee ja hyvä kun riittää. 

Ensimmäinen tukku jota kokeilimme oli Costco. Seuraavaksi kokeilimme Sam´s Clubin tarjontaa ja sitten tuli BJ´s. Yhteen aikaan meillä oli kaikki kolme korttia yhtäaikaa, kunnes sitten totesimme että Costco on meille se sopivin. Tuotteet ovat aina kelpolaatuisia ja kaupasta voi tehdä jos vaikka minkälaisia löytöjä. Tärkein tekijä taisi olla hyvä ja tuore kala. Hyvänä kakkosena vihannekset ja kasvikset, marjat ja hedelmät sekä suomalainen juusto. Tarjontaa on huonekaluista hammastahnaan, pukeutumisesta timantteihin ja lahjakortteihin. Tänään katselin Tag Hauerin kelloja ja Spaden käsilaukkuja. Pari kivaa viiniäkin löytyi matkaan, mutta Bollingerin jätin rauhaan. Keltainen leski näytti olevan 35 taalan paikkeilla. 900 grammaa suomalaista juustoa maksoi $9.50.

Ostoksia ei pakata mitenkään, sillä kaikki on pahvi- tai muovipakkauksissa. Sitten vaan kaikki lastataan tila-auton perään ja hurautetaan kotiin. Voiko enää helpompaa ja vaivattomampaa olla. Usein Costcolla on myös maistiaisia: kahvia, rapulevitettä, juustoja, kakkua, vitamiineja ym. Kerran maistiaisina oli kokonaisia pikkuruisia hampurilaisia. Olen yleensä ihan kylläinen kun kaupasta poistun ja lapsetkin lähtevät mielellään  pitkiä käytäviä mittailemaan.

Wednesday, May 16, 2012

Welcome Baby!

Kirjoitin melkein kuusi viikkoa sitten meidän erilaisesta pääsiäisestä. Silloin kolaroitiin. Onneksi kaikki selvisivät vammoitta ja jomotukset menivät ohi. Autokin palasi tänään kotiin. 


Kustannuksia kertyi vastapuolen vakuutusyhtiölle enemmän kuin arvasimme. Korjauskulut olivat yli $14.000, vuokra-autonkäyttö varovaisesti arvioiden $2.000. Lisäksi huomasimme, että vielä pitää vähän korjata: toinen takavalo on edelleen halki ja takaluukku epätasainen. Laskua siis vielä kertyy. Lisäksi auto täytyy käydä arvioimassa ja hakea hyvitystä arvonalennuksesta. Etten sanoisi, että mikä soppa!

Mutta on menopeliä ollut vähän ikävä. Keväiset aamut ovat tuntuneet vähän tylsiltä, kun tuuli ei höngi hiuksiin. Ei kuulu lintujen liverrys eivätkä kantaudu luonnon rehevät tuoksut sieraimiin. Kohta on niin kuuma, että katto pitää pitää ylhäällä ja ilmastointi täysillä. Tervetuloa kotiin!

Tuesday, May 15, 2012

Jäätelöbaari

Jäätelöbaarissa tulee käytyä aika harvoin. Ihan siksikin, että samaa herkkua saa kotona huomattavasti halvemmalla. 


Kannatamme omia lähiyrityksiä jos suinkin vain mahdollista, mutta yksi jätskibaari pääsi menemään konkkaan. Liikeidea oli laittaa jäätelöpalloja vohvelitötteröön - ei siis mitään uutta ja jännää. Yrittäjä oli hurjan miellyttävä ja ystävällinen. Ihan vain sen vuoksi kävimme jäätelöä aina silloin tällöin ostamassa. 


Vuosi sitten avattiin uusi ja vähän erilainen jätskibaari. 


Yhdellä seinällä on automaatit, joista jokainen voi lorotella kuppiinsa frozen jogurt: vaniljaa, suklaata ja banaani-mansikkaa. Suomalaisittain puhuisin pehmiksestä. Toisella seinällä on tötterö poikineen, joista voi laitella jäätelön päälle mieleisiään lisukkeita. Variaatiota on purkkapalloista granolaan.


Lopuksi jäätelön päälle laitetaan halutut kastikkeet ja sitten vain kassalle. Kuppi punnitaan ja maksu suoritetaan painon mukaan. 


Näissä meidän kupposissa oli herkkuja 600-800 gramman verran. 


Kaikkea ei kyllä ihan kerralla jaksanut syödä ja loput tuotiin kotiin pakastimeen. Mutta täytyy sanoa, että verraton liikeidea. Asiakas varmasti ostaa yli tarpeen, kauppiaan ei tarvitse muuta kuin täyttää tötteröitä ja rahastaa. Vilske oli melkomoinen ja leveitä hymyjä näkyi muuallakin kuin meidän pöydässä.