Thursday, March 29, 2012

Aprillipiloja

Vuosi sitten kirjoitin aprillipiloista näin:

Aprillipäivän aamuna meillä vähän kujeillaan. Kaksi vuotta sitten piilotin lasten murolautasten pohjalle elintarvikeväriä. Kun maito kaadettiin lautaselle, muuttui maito ja murot vihreiksi.


Viime vuonna jämähdytin liivatteen avulla appelsiinimehun juomalaseihin. Lapset näyttivät aamu-unisina vallan hauskoilta, kun mehu ei laseista valunutkaan, vaikka kuinka lasia kallisteli.


Tänä vuonna ajattelimme laittaa lasten kylppärin suuttimiin elintarvikeväriä niin, että hanoista tulee värillistä vettä.


Vuosi on ollut taas aikaa miettiä uusia kepposia. Elintarvikeväri on edelleen suosikkini ja tällä kertaa sitä voisi laittaa suoraan maito- tai mehutölkkiin.

Jos lapset nukkuvat kuin tukit voisi yön aikana vähän vaihtaa nukkumapaikkoja: joko kierrättää lapsia toistensa sänkyihin tai kantaa osa/kaikki vanhempien sänkyyn ja mennä itse nukkumaan lasten vuoteisiin.

Ikivanha kolikkojekku sopii huhtikuun ensimmäiseen mainiosti. Kolikon pohjaan superliimaa ja kolikko liimataan hyvälle kulkureitille. Yllättävän moni on valmis uhraamaan kyntensä, että saisi kolikon tiestä irrotettua.

Murot voisi tarjoilla myös vähän uudella tapaa. Illalla muroastioiden pohjalle vettä ja yöksi pakastimeen. Aamulla laitetaan pikkuinen kerros muroja jään päälle. Sitten vain seuraamaan, kuka ensimmäisenä oivaltaa että lusikointi on hankalaa. Vai hakeeko joku kairan? Jäädyttäminen voisi sopia myös jogurtille.

Miten teillä huijataan? Suolan ja sokerin kanssa jekkuilu toimii lähes aina, mutta oletko keksinyt koiruuksia, joihin keppostelun kohde lankeaa takuuvarmasti?

Tiedotusvälineiden harhaanjohtavista uutisista on koottu 100 Top -lista. Miten olisi lentävät bingviinit, Sveitsin satumainen spagettisato tai Loch Nessin hirviön ruumiin löytö? Jutut löytyvätä täältä.


Tuesday, March 27, 2012

Kauneudenhoitoa

Ollessani nuorena tyttönä kaupassa töissä kävi kerran pari viikossa minua tervehtimässä vanhempi herrasmies. Hänellä oli piintyneitä käsityksiä naisista. Kuten, että naisille on turha opettaa mitään muuta kuin estetiikkaa, kosmetiikkaa ja romantiikkaa. Mikään muu ei pysy niin hatarassa päässä kuin naisen pää. Papalla oli kultainen sydän. Kunhan louskutti aikansa kuluksi ja nuoren myyjätytön iloksi.


Lancome on siitä kiva firma, että kaupantekijäiset ovat aina ruhtinaalliset. Nordstromin tilauksen mukana tuli pikkuinen meikkipussillinen lisukkeita. Ja sattuikin kivasti. Vissionnaire ihmeseerumia olen halunnut kokeilla jo pidemmän aikaa. "Corrector" on ollut käytössä vajaat pari viikkoa (tämä on todella riittoisaa!). Iho tuntuu pehmeämmältä, auringon aikaan saamat värierot ovat tasoittuneet ja muutoinkin iho näyttää tasaisemmalta. En nyt sitten mene vannomaan onko tämä toiveajattelua, näön heikkenemistä vai todellista kehitystä, mutta olen näytteeseeni kovin tyytyväinen. Pitänee harkita ison putelin ostoa. Amerikassa asuville vinkiksi, että Nordstrom postittaa ilmaiseksi. Palautukset ja vaihdot onnistuvat myös ilman postimaksuja.


Better Homes and Gardens on vähän kuin Kotiliesi tai Kotivinkki yksissä kansissa. Ehkä vähän vielä riisutumpi versio ja tarkoitettu tavallisille naisille. Ei siis mikään muodin mekka tai sisustajan taivas, vaikka molemmista juttuja laaditaankin. Siksi lehti sopii minulle kuin nakutettu.


66 000 lehden lukijaa valitsi vuoden 2012 parhaat uudet tuotteet lajissa jos toisessa.


Beauty all-starsit olivat Almayn Intense i-Color-Smomy-i -luomiväripaletti,


Pantenen Pro-V Color Hair Solutions Sihine hoitoaine, Johnson´s Natural Kids 3-in-1 Shampoo, Hoitoaine ja Body Wash sekä Olay Regenerist Anti-Aging Moisturizer.


Tilasin lehden aikoinaan sen grilliherkkujen vuoksi. Ohjeet ovat simppeleitä ja ruuat yleensä maistuvia. Plussana ehdottomasti se, että käytetään kohtuudella tuoreita raaka-aineita, kerrotaan valmistusajat ja paljonko annos kustantaa.


Inkivääri-porkkana-makea pottu -keitto kuulosti herkulta. Korvaisin ehkä kanaliemen kasvisliemellä.


Ja grillikauden koittaessa (edellinen ei kyllä edes ole vielä päättynyt) hampurilaisreseptit kelpaavat aina. Tästä ohjeesta tekee mielenkiintoisen tuore basilika.


Jos Vissionaire ei tehoa, niin täytyy kai ottaa järeämmät aseet käyttöön. Olisikohan Sinulla kokemusta Rodial Dragon´s Blood Sculpting Geelistä? Tosin näitä ihmeaineita tutkiessa muistuu aina biologian open sanat mieleen: osmoosin kautta on turha yrittää mitään ihoon tunkea, ainoastaan kosteuttaa voi. Muu on rahan & ajan haaskausta. Mutta sekös meitä naisia estäisi :)


Sunday, March 25, 2012

Arvonnan voittaja

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Olipa mukava lukea asioista, jotka teitä ilahduttivat. Ilahduttivat vielä edelleen kerrottuinakin.


Kopioin vastaukset kolmeen kertaan Wordiin, kelasin listaa ylös ja alas. Tytär sai silmät suljettuina tuikata sormensa voittajan kohdalle ja vastauksessa lukee näin:

Tänään bussissa kattelin paikkaa, kun melkein saman ikänen tyttö nousi ylös ja sano, et tuu tähän kun mä jään ihan kohta pois. Se seiso vielä varmaan viis minuuttia ennen kuin oltiin oikealla pysäkillä. Huomasi varmaan, että reppu ja kauppakassi paino paljon.

Joten Rita, otathan yhteyttä sähköpostiini omamaamansikka1@yahoo.com. Sirotinsetti odottaa uutta kotiaan.

Kiitos teille kaikille osallistumisesta. Järjestetään pian uudet arpajaiset.



Thursday, March 22, 2012

Talokauppaa amerikkalaisittain osa II

Kirjoitin joku tovi sitten asuntokaupasta amerikkalaisittain. Tämä alakuva oli yhdestä myynnissä olevasta kohteesta ja juuri sellaisesta, joka kunnostettiin perinjuurin myyntiä varten. Esimerkiksi autotallista ja komeroista vietiin kaikki ylimääräinen väliaikaiseen varastoon. Maalattiin, putsattiin, puleerattiin. Talo myytiin alle kolmessa viikossa. Ja hyvä niin, sillä perhe oli jo tehnyt tarjouksen toisesta talosta. Pyyntihinta talosta oli reilut $300.000, mutta epäilen vankasti, että kauppahinta jäi reilusti sen alle. (Kuvat ovat välittäjän sivuilta).


Nyt alkaa olla taas se aika vuodesta, kun taloja tulee myyntiin kuin sieniä sateella. Pari lasten ystävien perhettä on muuttamassa töiden vuoksi heti koulujen loputtua. Toinen perhe tekee muuttoa New Yorkiin, toinen Etelä-Kaliforniaan. Talouden suuntaa voi yrittää lukea monista asioista. Uudistalotuotanto on taas hyrähtänyt käyntiin. Foreclosure-taloja (pankki ulosmittaa saatavansa) on enemmän kuin koskaan. Mietinkin, että onko tässä nyt taantuman viimeinen aalto meneillään.

Tämä seuraavissa kuvissa näkyvä talo on myös naapurista. Pyyntihinta on $580.000, neliöitä hiukan yli 400.

Talossa on paljon valmiiksi rakennettuja kirjahyllyjä ja työtasoja. Pikkuinen työtila on keittiön ja ruokasalin välissä. Sitä voi sitten tarpeen mukaan käyttää joko minitoimistona tai tarjoiluapuna.


Monilla amerikkalaisilla on outo viehtymys punasävyisiin ruokasaleihin. Välittäjän sivuilla kerrotaan, että ruokasalin väri muuttuu ihan lähipäivinä. Vasemmalla on oviaukko varsinaiseen alkakerran toimistoon, jota voi käyttää kyllä vaikka makkarina tai pelihuoneena. Usein tähän kohtaan asetetaan kuitenkin työhuone jo senkin vuoksi, että kotitoimiston ylläpidon saa usein vähentää verotuksessa.

Olohuoneessa on lisää kiinteitä kirjahyllyjä ja kaappeja. Talossa on kaksi takkaa sisällä ja yksi ulkona.

Uudiskohteista löytyy jo toisinaan valkoisia keittiön kaappeja. Harvinaisia ne ovat edelleen. Traditionaalinen tyyli on kuitenkin se, joka käy kaupaksi. Taloa ostaessa kun pitää miettiä myös jälleenmyyntiä. Monissa taloissa on sekä sähkö- että kaasuliesi. Tässä on vain kaasuliesi. Island on tehty baaritiskin malliin.

Master bedroomin kylppärissä on tilaa suorittaa aamu- ja iltatoimia. Yksi kaapin alunen on jätetty tyhjäksi, jotta sinne voi asetella jakkaran meikkipöytää varten. Joku ehtoisa emäntä sinne kai sovittelisi pyykkikoriakin.

Vaatehuoneessa on tilaa. Oikealla seinustalla on peilikuva vasemmasta seinustasta.

Talon hinnassa on n. $80.000-100.000 sijaintilisää. Sama talo toisella puolella tietä, ei golfkentän laidalla, maksaisi sen verran vähemmän.


Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan milloin tämä talo menee kaupan. Taloa on myyty viimeksi vuosi sitten. Ja sitä ennen edellisenä vuonna. Tuntuisi, että juuri nyt liikkuvat sellaiset $250.000-400.000 asumukset. Kun tämän hintaluokan talot alkavat mennä on taantuma varmasti takana.

Wednesday, March 21, 2012

Kevät ryöpsähti valloilleen

Sanonnan mukaan "April showers bring May flowers", mutta nyt on käynyt niin että luonto on riehaantunut jo maalikuussa.


Meidän kirsikkapuu kukkii estoitta, antaumuksella. Tänään satuin näkemään, kun kaksi murrosikäistä poikaa ikuistivat toisensa meidän puun alla. Varsinaisia veijareita ja esteetikkoja jo sen ikäiset pojat.


Kuvia napsiessa huomasin, että kuhina kukkien ympärillä oli aikamoinen. Mehiläiset jättivät minut rauhaan, taidan olla jo turhan hapan makeisiin kirsikankukkiin verrattuna... Kohta muuten Washington D.C:ssä vietetään 100. National Cherry Blossom Festival. Vuonna 1912 Japani lahjoitti USA:lle 3020 kirsikkapuuta, jotka saivat kodin Washingtonin puistoista.


Oiva ajankohta lukea haikuja ja tankoja, kaihota kirsikkapuita ja kuuta. Varsinkin, kun pilvilauttoina seilaava siitepöly on vienyt äänen :)

Tuesday, March 20, 2012

Mulla ei oo mitään tekemistä!

Vettä sataa ja lapsilla on playdatet. Jokainen pyysi yhden kaverin ja mun tehtävä on huolehtia, että kaikki saavat vatsat täyteen, kukaan ei loukkaannu ja nestehukka ei pääse yllättämään. Joten mihinkään kovin kummoiseen hommaan ei voi ryhtyä. Päätin yrittää kollaasien tekoa.

Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.


Yläkuvassa muutamia lempijuttujani: oranssia, coctailsormus, reilun kokoisia laukkuja, Sedonan maisemia, Tory Burchin tunika. DKNY oranssi uikkari olisi aika vänkä... Garnet Hillin mekon nimi on "Goddess Knit Dress" - kietaisumalli toimii aina.

Gapin kevään 2012 antia:


Silloin kun vielä olin työelämässä askartelin muodin parissa. Yksi työmatkojen kohteita oli Pariisi ja siellä piti poiketa Gapin myymälässä haistelemassa ilmastoa. Käyttövaatteita parhaimmillaan, ilman kruusailua tai extra hypetystä. Keltaiset farkut olisivat aika veikeät, mutta jollain kyllä petti harkinta pinkin trenssin kuvauksissa. Mun mielestä. Omassa vaatekaapissanikin on pinkki trenssi, vaikka se ei punatukalle välttämättä paras vaihtoehto olekaan. Sävy on tosin hempeämpi. Ja asusteilla saa paljon aikaan.


Leikkivä väki valittaa nälkää. Tarjolla lasagnea ja pitsaa. Jälkkäriksi cupcakeja ja side dish melonia ja viinirypäleitä.


Sunday, March 18, 2012

Elokuva "Game Change"

Katsoin juuri HBO-elokuvan ”Game Change”, pääosassa Julianne Moore näytellen silloista Alaskan kuvernööriä Sarah Palinia. Minulle, rekistöreityneelle demokraatille (kuten Julianne Moore) elokuva oli etukäteen vähän paha paikka. Varsinkin, kun kyseiset pressanvaalit olivat ensimmäinen kerta kun saatoin kertoa mielipiteeni ihan virallisesti uudessa kotimaassani.

Valokuvat ovat uusimmasta MORE-lehden numerosta, jossa oli haastattelu Julianne Mooresta. Mielenkiintoinen, pystyvä nainen, joka löysi näyttelijänlahjansa High Schoolissa.


Päällimmäisenä on ajatus, että onneksi asiat sujuivat kuten sujuivat. Ja rehellisyyden nimissä senaattori McCain ei olisi ollut huono valinta. Hän on mielessäni, kuten myös leffassa, ollut decent, säädyllinen – kertakaikkisen sopiva valinta, All American Hero. Tuli vain Obama ja ainakin mun suojamuurit murtuivat.

Olen joskus aikaisemmin kertonut, että politiikka on lähellä sydäntäni – joskus ollaan jo ihan kohtauksen partaalla. HBO on tv-kanava, joka mielestäni tekee laatutuotantoja. Tämä leffa kuuluu siis kategoriaan tv-elokuvat. Jualianne Moore on yksi suosikkinäyttelijöistäni ja toisena tähtenä säteilee Ed Harris.

Kampanjan McCain-Palin sisäpiiri on todennut elokuvasta, että aika aidolta vaikuttaa. He myös vuotivat tietoja kulissien takaisista tapahtumista. Voidaan siis olettaa, että elokuvan suunta on edes hiukan oikeanlainen. McCain on sanonut elokuvasta jotenkin niin, että hän ei ole todellisuudessa yhtä kova kiroilemaan. Sisällöstä hän ei ole muutoin sanonut juuta tahi jaata.

Alkusenteiltä elokuva tempaa mukaansa. Tämä on aikaa, jonka olen elänyt, nähnyt läheltä, jopa kokenut intohimoisesti. Muistan aamun, jolloin tieto Palinin ehdokkuudesta julkistettiin. Minulle hyvin merkityksellinen aamu. Reilun kolmen vuoden jälkeen voin vain todeta, että ihailen Sarah Palinin rohkeutta.


Kampanjan alku on ihan lupaava. Moni varmasti muistaa vitsin siitä, mitä eroa on lätkämutsilla ja buldogilla. Aika pian kuitenkin paljastuu, että pannukakku vain odotti lässähtämistään. Julianne Moore on upea näyttelijä ja hänen muuntautumiskykynsä tässä elokuvassa on käsittämätön. Elokuvasta käy suorastaan kivulloisesti esille McCainin kampanjan tekemät mokat. Kenellekään ei tullut mieleen kysyä kuinka paljon kuvernööri Palin tietää ulkopolitiikasta tai taloudesta. Jos kysymykset olisi kysytty ei ongelmia olisi tullut – joku toinen olisi saanut tavoitella varapresidentin paikkaa.

Pakkasella housuun pissiminen on huono vaihtoehto, mutta niin vain kampanjaväki tekee. Kunnes vihdoin viimein ymmärtää, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Nyt vähän nolona tunnustan, että tämä oli ensimmäinen kerta kun tunsin myötätuntoa Sarah Palina kohtaan, kiitos Julianne Mooren. Kenellä tahansa olisi tekemistä, kun teini-ikäinen tytär on raskaana, poika lähtenyt Irakiin sotimaan ja itsekin vasta synnyttänyt. Sen lisäksi on osavaltion kuvernöörin hommat ja presidentinvaalikamppis. Varsinainen Super-Sarah, etten sanoisi.

Kun kantovesi ei kaivossa pysy, niin turvaudutaan ulkolukuun. Palinille laaditaan vastaukset 25 kysymykseen ja niiden turvin hän suoriutuu väittelystä Bidenia vastaan. Silmää räpäyttämättä taustajoukot ovat laittamassa yhteen maailman vastuullisimmista hommista ihmisen, joka on siihen kertakaikkisen väärä. Varapresidentti on sen yhden kuuluisan sydämensykkeen päässä huikeasta vallasta ja vastuusta. Kenen on syy jos valitaan työtekijä joka ei pärjää? Onko vika valitsijoissa, työnantajassa vai valitussa? Tässä sopassa on kyllä kaikkien osapuolten lusikat.

Elokuva koskettaa. Ennen kuin republikaaninen puolue saa rivinsä kasaan ollaan todella suurten kysymysten äärellä. Juuri nyt käydään kovaa kamppailua presidenttiehdokkuudesta. On surullista katsoa GOP:n ahdinkoa, hajaannusta. Ääriryhmät ovat kaapanneet grand old partyn, joka on ollut sellaisten presidenttien kuin Theodore Roosevelt, Eisenhower ja Reagan henkinen koti. Toivon vain, että puolue löytää suuntansa. En pidä mahdottomana, että jonain päivänä äänestäisin republikaaniakin. Mutta en tänä vuonna.

Elokuva kannattaa ehdottomasti katsoa. Tämä on mielenkiintoista nähtävää politiikasta kiinnostuneille. Jälkiviisaasti voi miettiä, mitä olisi kannattanut tehdä toisin. Tosiasia oli, että Sarah Palinilla oli rokkistarasäteilyä, mahdollisuus ryhtyä vaikka Sydänten Sarahiksi. Ne 25 kysymystä ja vastausta olisi pitänyt laatia heti alkuunsa ja antaa sen jälkeen Sarahin kulkea suukottelemassa vauvoja, silittämässä vanhusten poskia. Sarahin olisi pitänyt saada puhua niistä asioista, jotka olivat hänelle tärkeitä. En usko, että lopputulos olisi ollut toinen, mutta marginaali olisi kyllä ollut pienempi. Ja kaikki osapuolet olisivat voineet poistua kisasta hyvillä mielin. Ehkä olisi nähty sekin poikkeus, kun hävinnyt varapresidenttiehdokas saa puhua äänestäjilleen.

Saturday, March 17, 2012

Happy St. Patrick's Day!

Tarkoitus oli herätä kukonlaulun aikaan ja mennä paikalliseen irlantilaiseen pubiin aamiaiselle. Ei herätty. Siinä meni irlantilaiset potut ja verimakkarat. Onneksi munia ja pekonia sai kotonakin.


Lounaalla nautittiin jälkkäriksi Cookie Cake - tällä kertaa leprechauniksi naamioituna.


Vihreää on jokaisella yllä ihan varmuuden vuoksi. Eipähän kanssaihmiset nipistele tai leprechaun tee kepposia.


Minä luotan vihreän rannekorun voimaan.


Toistaiseksi se on pitänyt taruolennot loitolla.


P.S.

Elämää Vihreällä Saarella -blogi on kertonut ansiokkaasti enemmänkin leprechaunien eli maahisten touhuista. Kannattaa käydä lukemassa! Jutun löydät tästä.

Thursday, March 15, 2012

Arvonta

Tänään oli mahdottoman hyvä päivä. Sen sai aikaiseksi hyväntahtoinen, ystävällinen ihminen. Olimme lasten kanssa lounaalla, kun pöydässämme piipahti hiukan jo iäkkäämpi rouva.


Ensi töikseen hän sanoi, että ei ole pitkään aikaan nähnyt niin kaunista perhettä. Sen jälkeen hän totesi, että lapset käyttäytyvät kauniisti ja ruokatavat ovat erinomaiset. Tämä ei ollut kuitenkaan vielä se tärkein asia: ennen poistumistaan hän sanoi, että näyttää siltä että lapsilla on hauskaa keskenään ja te kaikki viihdytte toistenne kanssa. Mutsi sai taas kerran roskan silmään. Tuntemattomalta saatu lämmin sana tai hymy ja koko päivä ja elämä näyttää ihan toisenlaiselta :)


Joten tänään on hyvä päivä pitää arpajaiset. Kävin yhdessä lempparikaupassani, Pier 1 Import. Kaupassa on aina vähän erilaisia sisustusjuttuja. Arpajaispalkinnoksi löysin tämän suola- ja pippurisirotin setin. Musta hauveli kastelee puolestaan vesipostia (vai onko tämän virallinen nimi paloposti?).


Sirottimiin voi laittaa suolan ja pippurin sijasta vaikka vaniljaa ja kanelia kahvia terästämään.


Vakkarilukijat saavat kolme lippua jättäessään kommentin, ei-vakkarilukijat yhden arpalipun kommentistaan. Arvonta on voimassa sunnuntaihin 24.3. saakka, klo 21 Suomen aikaa. Haluaisin kuulla, kuka Sinua viimeksi ilahdutti ja miten. Vai ilahdutitko itse jotakuta?

Wednesday, March 14, 2012

Helli helle

Meitä hellitään. Lämpömittari näyttää hiukan vajaata 30 C astetta. Vaihdoin caprit jalkaan ja topin päälle.


Kaupasta löytyi hauskat rustiikkiset kahvikupit, kukille tarkoitetut.


Yritin jymäyttää lapsia, että tässä on isin ja äidin uudet kahvikupit. Nykyään huijaaminen on aina vain hankalampaa ja eivät enää mene lankaan...


En olisi ihan vielä valmis näihin lämpötiloihin. Toivon, että vielä vähän viilenee. Viime yönä täytyi laittaa jo tuuletin hyrräämään. Monia kesän merkkejä on jo kuitenkin ilmassa: mieli tekee Italian Ice, radiokanava soittelee tuttuja kesälauluja, moottoripyöräilijät viilettävät tien päällä ja hämähäkkejä mönkii jo ihan kiitettävästi.


Talvi oli eriskummallinen. Ei tainnut olla juurikaan sellaista päivää, jolloin ei olisi näkynyt edes muutamaa tuntia sinistä taivasta ja aurinkoa. Huomaan, että talvi ei tänä vuonna tuntunut niin ankealta. Ja kun lapset menevät vajaan parin viikon päästä kouluun he eivät tarvitse ylle muuta kuin shortsit ja t-paidan :)

Tuesday, March 13, 2012

Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta

Ensimmäinen miekkailutunti on takana. Lapset olivat tohkeissaan, vaikka käteen ei vielä miekkoja saanutkaa. Sai sentään suojakypärät päähän ja uimakellukkeesta, noodelista, tehdyn miekantapaisen.


Vähän kaipailin vaikka kuntopyörää salille. Olisi ollut jännempää polkea kuin vain istua parituntinen paikoillaan. Ehdin siinä miettiä, että tämä taitaa olla sitä helikopteri vanhemmointia. Suomessa tuskin istuisin katsomassa lasten harkkoja parin tunnin ajan. Mutta outona minua pidettäisiin jos jättäisin lapset salille keskenään heilumaan.

Uusien harrastusten kanssa on se hyvä puoli, että tapaa vähän eritavoin virittyneitä ihmisiä. Miekkailijoissa olikin yllättävän paljon ulkomaalaisia. Oli hauska vaihtaa kuulumisia ja tulokkaita neuvottiin ja opastettiin mielellään.

Harkatkin olivat mukavat. Itse olen tuppisuu - en juuri lapsille huutele kannustuksia. Vierustoverini seurasi silmä tarkkana ja hihkaisi aina kannustuksen, kun lapsi teki jonkin asian oikein. Olen lapsilta kysynyt tuntevatko he jäävänsä jostain paitsi, kun äiti ei kentän laidalla sen enempää elämöi. Ei kuulemma haittaa. Annan myös valmentajien valmentaa, enkä yritä neuvoa asentoa tai otetta. Mun mielestä yksi valmentaja riittää.

Miekkailu on välipala varsinaisen harrastamisen rinnalla. Lapset ovat ihan innoissaan! Hengen nostattajaksi katsottiin uusin filmatisointi Kolmesta muskettisoturista vuodelta 2011. Laji tuntuisi kiehtovan yhtä lailla tyttöjä kuin poikiakin. Hyvä on kokeilla kaikenlaista. Koskaan ei tiedä, mistä voisi pitää jos ei lajia testaa.

Ai niin, miekkailusalin vieressä on paikallinen panimo. En edes tiennyt, että tässä meidän kaupungissa on olutpanimoja. Joku vanhemmista kertoi, että kesällä tulee oluen tuoksut salille saakka. Ilmojen lämmettyä (tänään melkein 25 C astetta) täytyy käydä hakemassa maistiaisia :)
Kotiin lähtiessä panimon terassia miehitti paikallinen juoksuporukka, joka muutaman mailin juosemisen jälkeen nautti tuopillisen. Osa juoksijoista oli vielä matkan varrella. Mielenkiintoinen juoksuseura, täytyy todeta.


Saturday, March 10, 2012

Postia

Sain mukavan sähköpostin yhdeltä lukijaltani. Ja luvan vastata postiin blogissani. Ajattelin, että tämä aihe voisi kiinnostaa muitakin. Ainakin matkalle lähtijöitä.


Kortissa lukee: "Meidän perheelle on tarjoutunut tilaisuus muuttaa ulkomaille muutamaksi vuodeksi. Voitko kertoa miltä elämä tuntuu? Oletko tyytyväinen siihen, että muutit Suomesta pois? Mitä pitäisi huomioida jos maailmalle lähtee? En nyt tarkoita rokotuksia ja paperityötä vaan henkisellä puolella. Miten olet pärjännyt kielen kanssa ja onko siitä tullut perheelle ongelmia?

Ensimmäiseksi haluan sanoa, että kannattaa lähteä! Etenkin jos on mahdollisuus käydä vain vierailemassa muutama vuosi. Silloin lähtö ei tunnu niin lopulliselta. Itse koen, että sain elämässäni toisen tilaisuuden. Suomessa olisin hiihdellyt jokseenkin valmiiksi tampattuja latuja pitkin, täällä on pitänyt mennä myös umpihangessa. Siis itseni suhteen. Tavallisesta kauppareissustakin on tullut extremelaji, kun yrittää selvittää missä purkissa ja tölkissä on mitäkin. Edelleenkin löydän uusia tuotteita. Toisaalta kauppareissu voi olla aika rentouttava, kun ostokset pakataan kassalla ja kiikutetaan autoon saakka jos siltä tuntuu :) Vakuutusyhtiöille soittelu on laji sinänsä.

Olen siis tyytyväinen, että päätin aikanaan matkaan lähteä. Lähdin reissuun vain vuodeksi ja mukana oli neljä matkalaukkua. Ja kaksoset, jotka olivat tosin vasta alkutekijöissään eikä siitä ollut itselläni edes aavistusta.

Kun pappi kastoi kolmannen lapsemme koti-Suomessa, hän puheessaan muistutti meitä vanhempia että meidän täytyy eritoten olla armollisia toisillemme. Ja totta, puolison merkitys varmasti vielä korostuu ulkomailla. Puolisot ovat se turvaverkko, joka perheellä on. Jos toinen sairastuu tai on kolmen viikon työmatkalla, niin toisen vain täytyy jaksaa. Naapureista ja ystävistä on apua ollut monta kertaa, mutta eihän se ihan sama asia ole kuin isovanhemmat tai tädit ja sedät. Itse olen aika arka pyytämään apua, säästän sitä pyyntöä sitten siihen jos todellinen hätä iskee. Voitte vain uskoa, että olen ollut vähän vihertävän sävyinen kun naapurini pihaan karauttaa aina torstaisin isoäiti, joka tulee vain siksi että saa pyykätä ja silittää tyttären perheen pyykkejä.

Uusi työpaikka uudessa kulttuurissa tarkoittaa sitä, että työntekijä joutuu tekemään pitkiä päiviä ja monia asioita pitää selvittää iltaisin ja viikonloppuisin. Muutamat ensimmäiset kuukaudet vaativat jokseenkin varmasti aikamoisia ponnisteluja niin ajallisesti kuin henkisestikin. Hyvä on asennoitua niin, että palkkatyössä käyvästä puolisosta ei hirmuisesti ole alkuunsa apua kotihommiin. Siksi on tärkeää yrittää löytää omat rutiinit, tuttavat. Jos ei muuta, niin lähteä kameran kanssa seikkailemaan ja ottaa kuvia blogiystävien iloksi :)

Tunnen myös olevani vähän ei-mistään-kotoisin. Täkäläisiä ystäviäni ei kauheasti kiinnosta minun Suomen muisteluni ja suomalaisten ystävien kanssa jutellaan muusta. Parin ensimmäisen vuoden jälkeen lopetin kahden kotimaani vertailun ja totesin, että siellä on hyvä olla missä on. Toisessa paikassa tehdään hommat toisella tavalla ja toisessa toisella.

Suomalaiselle naiselle voi olla hankala konsepti tämä kotiäitiys. Täkäläisittäin se on ihan kunnioitettu ja arvostettu valinta. Kotiäiti ei arkaile palkata siivousapua, vaikka lapset olisivat jo koulussa ja äidillä aikaakin kodin askareisiin. Kotiäiti ei epäröi käyttää varoja omaan hyvinvointiin: käy kampaajalla, ystävien kanssa lounailla, harrastaa. Me suomalaiset naiset olemme niin tasa-arvoisia, että oma identiteetti voi vähän alkuunsa kärsiä, kun onkin "pelkkä" kotiäiti ja rahat eivät tunnu omilta. Paikallisilla ystävilläni tätä ongelmaa ei ole. Perhe nähdään tiiminä, jossa molempien vanhempien erilaiset panokset ovat yhtä tärkeät. Itse otin alusta alkaen sen asenteen, että mieheni ei tarvitse esimerkiksi öisin hoitaa vauvoja. Hän tuo leivän, minä hoidan lapset. Ratkaisu ei ollut ihan tyypillinen täällä ja uskon, että siihen vaikutti juuri se, että mielestäni kotiäitiys ei ollut riittävän vaativa työ kun oli tottunut käymään palkkatyössä. Kotiäidistä käytetään termiä "homemaker", kodintekijä.

Kieli on sitten asia sinänsä. Puhuimme taannoin suomalaisen ystäväni kanssa siitä, kuinka ei voi kassalla sanoa edes "thank you" ennen kuin joku jo kysyy, että mistä olet kotoisin. Joskus se vähän ärsyttää eikä aina jaksaisi tehdä selkoa juuristaan. Suomalaisella korostuksella englanti kuulostaa kuulijasta riippuen saksalta, italialta, brittienglannilta, venäjältä... Joskus aksenttiin ja sanojen hakemiseen liittyy aliarviointia. Jos esimerkiksi kieltäytyy kaupassa ostamasta lapselle mansikoita (koska kotona jo on mansikoita, mustikoita tai muuta pian pahaksi menevää) tulee joku ystävällisesti kertomaan, kuinka terveellisiä mansikat ovat. Paljon terveellisempiä kuin ruokakorissa näkyvät donitsit (joita ostetaan kerran kahdessa kuukaudessa). Minulle tämä on ollut kasvun paikka. Nykyään vain hymyilen ystävällisesti. Jokainen saa luulla mitä haluaa ja hyväähän opastaja vain tarkoittaa.

Perheemme on kaksikielinen. Mies ja lapset puhuvat keskenään englantia, minä lapsille suomea ja miehen kanssa puhumme suomea. Usein on sellaisia tilanteita, että joudun pyytämään lapsia toistamaan englannin kielisen sanottavansa - en ymmärrä sanoja tai puhe on niin nopeaa etten enää pysy kärryillä. Vähän surettaakin, kun ymmärrän että en voi lasten kanssa ehkä koskaan kommunikoida niin taitavasti kuin suomeksi voisimme. Lasten suomen kielen taito on lähinnä passiivinen, ymmärtävät sanomani, mutta haluavat höpötellä englanniksi. Lohduttaudun sillä, että lapset tulevat ymmärtämään oivallisesti erilaisia korostuksia. Edes jonkinlainen äidinperintö. Tärkeintä on, että saa asiat hoidetuksi. Onneksi tämä on niitä maailman maita, jossa kieliä ja aksentteja piisaa.

Joten, jos tilaisuus koittaa ja pärjäät koti-ikävän kanssa, saat ehkä joskus suomalaisia vieraita - lähde. Minulta olisi jäänyt tämä toinen elämä kokematta :)

Wednesday, March 7, 2012

Lomapäivä

Ok, lomalla ollaan. Ei tarvitse huolehtia läksyistä, koulukyydeistä, treenikassien raahaamisesta (lapset kantavat itse), eväitten teosta. Mutta kyllä tämä työstä käy. Kuntoilusta puhumattakaan...



Tänään lapset raahasivat mut metsään retkeilemään. Eilen illalla katsottiin hetki realitysarjaa The Biggest Loser ja mä sain leikkiä tänään sitä leikkiä. Punnerruksia puunrungoilla, hyppyjä oksien yli ja kiveltä toiselle, kaikenlaista jännää...


Geokätkö löytyi sattumalta pari kuukautta sitten. Aarre piti käydä tarkistamassa. Ainoastaan yksi aarteenetsijä oli käynyt kätköllä meidän jälkeen.


Mun ei tarvinnut kiivetä puissa.


Meidän kunnan viheralueilla on tupakointi kielletty. Suurin syy lienee metsäpalojen ehkäiseminen, mutta kyllä toisena on ajateltu savuttomuutta.


Koirien tarpeetkin on huomioitu. Tarjolla on muovipussukoita ja roskis.


Alue kuuluu osana asujaimistoamme ja viime syksynä sai ostaa narsissinsipuleita istutusta varten. Ulkoilureitti näytti mainiolta, kun sitä reunustivat narsissiryppäät. Istuttajat saivat laittaa nimilapun, jotta jokainen tunnistaisi kättensä työt. Sipulit piti kustantaa itse (yhteistilaus), mutta hinta oli kohtuullinen, kun tilaajia oli paljon.


Kuvasta vähän huonosti erottuu, mutta puiden takaa siintää maansiirtokoneita. Vesiputouksen tuntumaan rakennetaan asuinalue. Vähän sääli, sillä vesiputouksen viehätys on ollut sen hiljaisuus, sijainti metsän siimeksessä.


Tällaisia taloja jo on melkoisesti ulkoilureitin varrella. Ja lisää nousee, kuin sieniä sateella.


Yläkuvan talo oli juuri myyty. Tapanahan on, että rakennuttaja rakentaa talon ja ostaja sen ostaa sitten valmiina. Alakuvan talo etsii vielä omistajaa. Tässä viehättää erityisesti tuo kivistä tehty pengerrys talon edessä. Vihertyöt on myös tehty valmiiksi, asukkaan ei tarvitse muuta kuin käydä taloksi.


Eivät talot takaakaan näytä hullummilta.


Mutta mun pitää mennä nukkumaan. En mä muuten jaksa tätä lomailua.