Sunday, December 9, 2012

Viisi kiloa iloa

Itseasiassa kiloja on vähän vähemmän kuin viisi. Iloa sitäkin enemmän :) Ei tästä ole koirablogikaan tulossa, mutta täällä ollaan kyllä aika turkasen innoissaan. 


Felixillä meni tasan kaksi päivää, kun keplotteli itsensä viereeni päiväunille. Ensin pikkukoira hyppi vuodetta vasten, katseli anovasti. Kun sydän ei sulanut asettui pitkäkseen vuoteen viereen, kohotti välillä päätään ja päästi pieniä ynähdyksiä. En kestänyt. Siinä meni se puhe, että koira ei sitten sängyssäni nuku. Pikku pallero tunki ihan kylkeeni kiinni ja päiväunet olivatkin makoisat. Tänään sama uusiksi :) 


Felix seuraa mua kuin hai laivaa. Jos istahdan tuolille tai sohvalle käpertyy pikkuinen palloksi siihen viereen. Toistaiseksi lapsia ei ole tarvinnut patistaa ulkoiluttamaan, leikkimään ja rapsuttamaan pikkuvesseliä. Mies oli tässä koira-asiassa se suurin kanto kaskessa, mutta ei ole enää. Tuolla se istuu telkkarin ääressä koira polvillaan kummallisen muikea ilme kasvoillaan. 

Kuinka näin pienestä veijarista voi olla niin paljon iloa, en ymmärrä. 

20 comments:

  1. Fiksu koira tosiaan, kyllä ne osaa :)

    Haaste sinulle blogissani:
    http://kotikolmelle.blogspot.fi/2012/12/joulun-aikaa-joulun-taikaa-haaste.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan emäntäänsä tullut ;)

      Kiitos haasteesta. Yritän tarttua siihen, tosin meillä tämä joulu on aika perinteistä, hyvin vähän trendikästä. Etten sanoisi traditionaalista.

      Delete
  2. Kyllä lemmikit ovatkin ihania ja painonsa arvosta ns. kultaa! Meillä löytyy nykyisin 6+4 kg!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oo, teillä on sitten 10 kiloa iloa :) Jotenkin kummasti vaan jaksaa aamullakin nousta, kun alkaa kuulua pikkutassujen tepsuttelu :)

      Delete
  3. Ihana Felix ja hyvä nimi :)

    Jep jep, tiedän tunteen kun lemmikistä tulee täysivaltainen perheenjäsen. Tai oikeastaan etuoikeutettu perheenjäsen. Jotenkin ne aina kietoo koko perheen tassun ympärilleen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä oli nimi mietittynä kyllä koiralle valmiiksi, mutta päätimme pysyä Felixissä. Luulen, että poika ristittiin Felix Baumgartnerin (ennätyshyppääjä) mukaan. Ajallisesti täsmäisi, hypyn aikoihin Felix löydettiin. Onkin varsinainen rämäpää :)

      Delete
  4. Felix osasi koirulin tavoin anoa pääsyä vierihoitoon. Simosta tuli samalla tavalla ns. "viekkulikoira" eikä enää pysy pois peiton alta. Ja ihan kuin teippi kiinni minussa. Mutta eipä haittaa. Felix on onnellinen pieni koira, perheenne jäsen ja ilopilleri. Onneksi teille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tänä aamunakin Felix tuli herättelemään, kävi vähän ulkona ja sitten valloitti mun vierustan. Ja oli jo tunkemassa peitteen alle :)

      Olemme kyllä onnekkaita, ihan käsittämättömän onnekkaita. Felixistä on tullut paljon adoptiohakemuksia ja mä en tiedä vieläkään mitkä oli ne perusteet jolla hän meille päätyi.

      Delete
  5. Onhan ne hellyttäviä, sille ei voi mitään! Kuin pikkulapsia jotka tarviivat sitä hoitoa ja paijaamista. Kyllähän se koiran katse sulattaa ne kovimmatkin päätökset.....;)
    Mullahan ei ole koskaan ollut omaa koiraa, mutta niiden kanssa olen kyllä joutunut olemaan aika paljon, ihan omasta vapaasta tahdostani.

    Hyvä Felix osasit tien oikeeseen kotiin ja perheeseen.....;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan juuri näin. Kuin pientä lasta hoivailisi :) Sinulla on kyllä ollut elämä niin liikkuvaista, että lemmikin kaitseminen olisi ollut hyvin hankalaa. Mutta aina on kyllä varmaan ollut tarvetta lämminsydämiselle "lapenlikalle".

      Delete
  6. On ne koirulit vaan niin ihania! Felix on sitten tosi pieni,sillä Bambi painaa 6 kiloa ja on sekin pieni.Felixin pitää saada oma sänky...Bambi menee aina nukkumaan omaan sänkyynsä,mutta nyt kylmänä kautena herään aina niin,että se on jalkojeni päällä tai vieressä;D Mukavia hetkiä ihanan Felixin kanssa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mun on vaikea uskoa, että Bambikin on niin pieni. Jotenkin se sirous saa ajattelemaan, että Bambi on kookkaampi.

      Nyt Felixillä on vasta pari omaa vilttiä. Sängyn ostoonhan tästä pitää rientää ja kaikenlaista muutakin tarvitaan. Aloin jo puhua miehelle, että Felixillä pitäisi oikeastaan olla oma huone :)

      Delete
  7. Voi, mikä ihanuus!! Olen niin iloinen, että "kantokin saatiin pois kaskesta" ja koko perhe nauttii nyt uudesta perheenjäsenestään. Ja uusikin jäsen näyttää nauttivan... ;DD

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä tämä oli aikamoinen työvoitto. Koira on ollut luvattuna useamman vuoden, aina niin että sitten Suomen matkan jälkeen. Sitä vaan ei paljastettu minkä vuoden Suomen matkasta oli kyse. Mutta nyt on ilo sitten kahta suurempi :)

      Delete
  8. Oikein paljon Onnea koko perheelle ja etenkin uudelle tulokkaalle sekä
    leppoisaa joulun odotusta!
    T. Eesaiina

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Onnellista joulun odottelua Sinullekin. Kiva kun jätit kommentin :)

      Delete
  9. Mikä ihana perheenlisä! Niin suloinen ja iloinen:)Varmaan kattaa kaikkien joululahjatoiveet moneen kertaan;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tytär oli listaansa koiran laittanut, ties kuinka monennen kerran. Meillä vanhemmilla käväisi myös ajatus, että jouluaamuna löytyisi pikkukoira kuusen alta. Päätimme kuitenkin, että parempi kun etsimme sopivan koiran yhdessä, koko perheen voimin.

      Delete
  10. Olen seurannut blogiasi jo pitkään, vaikka en ole valitettavasti kommentoinutkaan. Kiitokset Sinulle kivoista kirjoituksista ja mukavista lukuhetkistä!
    Koiruleista vielä. Meilläkin tehtiin aikoinaan tiukka päätös, että ei sitten sänkyyn eikä ruokaa anneta pöydästä. Ekan päätöksemme pyörsimme alta
    aikayksikön, mutta toisen suhteen olimme ehdottoman lujia. Eihän ole mukava
    ruokailla kun toinen katsoo vieressä vesikielellä. Koira oppii hetkessä talon tavat ja odottaa kiltisti omaa vuoroaan.
    Eesaiina

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kommentit ovat kivoja :) On mukava tietää, että joku joskus blogia lukeekin.

      Olen samaa mieltä, että ruokapöydästä ei anneta. Muutenkin yritämme saada koiralle mahdollisimman säännölliset ruoka-ajat. Felix on jo oppinut, että kun muu perhe istuu ruokapöytään tulee hän pötköttelemään pöydän alle. Eikä kerjää.

      Delete