Monday, December 17, 2012

The Twelve Days of Christmas

Ilahdun aina hirmuisesti, kun otan joulukoristeet esille. Moniin koristeisiin liittyy jo muistoja, perheen historiaa, yhdessä vietetyn ajan lämpimiä hetkiä. Harmittaa vain kun Suomesta en tuonut koristeita mukanani. Mutta mähän muutinkin tänne vain vuodeksi... Nyt ne ovat jossain vintillä, pahvilaatikossa. Elleivät hiiret ole syöneet.


Muutama vuosi sitten löysin käytettyjen tavaroiden liikkeestä joululauluun "The Twelve Days of Christmas" tehdyt koristepallot. Jo kuusikulmainen laatikko saa juhlatuulelle. Lasten kanssa yritämme muistella, että paljonko mitäkin oli. 


Joskus ripustan koristeet muiden joukossa kuuseen, joskus taas laitan maljakkoon oksia ja ripustan koristeet oksiin. 


Viimeksi Suomessa käydessä ostin enkelikiiltokuvia. Haluan askarrella niistä lapsuudestani tuttuja koristeita. Muistaako kukaan muu koristeita, jotka olivat tehty kuin karamelleiksi? Suorakaiteen muotoinen pahvin pala oli päällystetty kiiltävällä paperilla, paperin reunat hapsutettu ja koristeen keskellä oli enkeli. Jostain syystä tämä kuusenkoriste on jäänyt erityisesti mieleeni. Pienen tytön mielestä se oli poskettoman hieno.

18 comments:

  1. Muistan samanlaisia koristeita lapsuudesta. Olen myös kerran sellaisen koristeen rikkonut toivoen, että sisällä olisi ollut oikeaa karkkia. Meidän kuusi näyttää aika perinteelliseltä - nyt ajattelin ehkä lisätä vähän pumpulia alaoksille. Kotona tehtiin näin ja se näytti ihan oikeasti lumelta !
    Täytyy itse alkaa hiukan jarruttelemaan - muuten joulu ei tunnu enää niin erikoiselta...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt kun mietin, niin kai sitten itsekin sellaisen avasin kun tiedän sisällä olleen pahvia :) Mutta kyllä ne houkuttelivat!

      Ja pumpulia tottahan toki. Ja meillä oli vielä oikeatkin kynttilätkin, joita sitten vahdittiin silmä tarkkana ettei pala koko talo.

      Delete
  2. Muistan:) ja mieleen on jäänyt myös erimaiden lippunauhat, ja ne sellaiset paperisuikaleista tehdyt rinkulaketjut.Puhumattakaan lameesta(onko oikea sana,hopeista tai kultaista).Nuorena äitinä kun vanhimmat lapset olivat pieniä,muistan haikailleeni design kuusen perään,VAIN punaisia tai hopeisia tai kultaisia jne. koristeita,ja tarkoissa paikoissa. Sitten sitä tajusi,että kaikkein kaunein ja rakkain on se kuusi missä koristeet on lasten tekemiä,ja yleensä kaikki samaan klimppiin laitettukin,mahdollisimman paljon krääsää ylle.Vanhemmiten sitä entistä enemmän ajattelee,että joulu on lasten juhla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kultalamee! Tai hopealamee! Olin ihan unohtanut. Sitähän ripoteltiin oksille myös. Oli niin kaunista, kun valot siihen osuivat ja ilmavirta vähän leyhytteli ohuita nauhoja.

      Meillä on nyt vähän päästy eroon siitä, että koristeet ovat n. metrin korkeudella kuusen edessä :) Mutta kyllä vieläkin joskus tonttu käy öiseen aikaan vähän tasoittelemassa kuusen koristeita.

      Delete
  3. Meidän kuusi on just tollainen Anun kuvailema: innolla koristelu ja niin runsaasti, että tuskin vihreää näkyy enää. Tyylikuuset ehkä sitten joskus, kun ei ole pienempiä kuvioissa...

    Minä löysin muuten myös 12 days of Christmas -pallot, ne ovat aivan ihanat, mutta eivät tänä vuonna yksinkertaisesti MAHDU kuuseen, tuosta yllämainitusta syystä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Crate and barrel näitä on myynyt ainakin aikaisemmin. En vain koskaan raaskinut ostaa ja sitten alemyynneistä ne aina loppuivat. Olinkin ikionnellinen kohtuuhintaisesta, uudenveroisesta boxistani.

      Suosiolla annan koristeluhommat lapsille. He kyllä aina kovin touhukkaina hommaan ryhtyvät, mutta ovat vartin jälkeen sitä mieltä että eiks tää ole jo riittävän hieno :)

      Delete
    2. Minä löysin omani alesta jo nyt, ennen joulua! Laitoin kuvan blogiin, käy kurkkaamassa! Ostin samalla pari extrapakettia muille lahjaksi, kun ovat niin hienoja. Harmittaa, että kuusi on tosiaan niin täynnä, ettei näitä saa esille, mutta ensi vuonna sitten!

      Delete
  4. Minulla on vieläkin tallella niitä kiiltokuvakoristeita. Ovat mieheni lapsuudenkodista, joten reilusti yli 40 vuotta vanhoja. Ja niissä on kyllä karkkia sisällä - meidän lapset aikoinaan avasivat yhden ja sisältä löytyi kivikova toffee- tai jokin samantyyppinen karkki;) - Tänäkin jouluna ne koristeet tulevat vitriinipöydän lasin alle näytille - mutta turvaan kisulilta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Wau! Nyt olen kyllä ihan vihreänä kateudesta. Voi kun hienoa, että olette säilyttäneet koristeet. Usein kun vanhat tekevät tietä uusille ja joutuvat roskiin. Ja vielä karkki sisällä :)

      Delete
  5. Meillä oli lapsuudessani myös niitä karkkikoristeita hapsuineen ja joskus yritin joulun jälkeen salaa maistaa sitä karkkia, mutta ei se oikein laatutavaraa ollut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mua alkaa nyt mietityttää, että olisiko siellä sittenkin ollut karamelliä. Jotenkin ajattelin, että pahvinpalaan törmäsin. Toisaalta onhan karkit jossain vaiheessa voitu vaihtaa pahviin. Mysteeriä kerrakseen :)

      Delete
  6. Meillä oli sellainen karkkiketju,vähän kuin tikkareita sellofaaniketjussa.Syömäkiellossa kun olivat veljieni lapsuudessa hankittu,ja äiti pelotteli,että saadaan matoja jos syödään salaa;)Tallella on äitini varmaankin 50-luvulla hankkima Weisteen perinteinen latvatähti.Sinne aina vaan kuusen latvaan värkkäillään vaikkei kovin montaa lametta enää sakaroissa kiiltele.Meillä tytär veistotunnilla värkkäsi kieli poskessa talouspaperirullalle telineen.Keskipalkista vain tuli niin paksu että se oli paksumpi kuin rulla:D No,ei hätää,kerhon askarteluillassa stailailtiin siitä tonttu,ja nyt se kököttää jouluisin portaikossa:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Madot ovatkin hyvä pelottelukeino :)

      Vanhoissa koristeissa on oma tunnelmansa. Meidän jouluenkeli on 12-vuotias. Ensin se oli muuna koristeena, mutta viimeisten joulujen aikana on enkeli löytänyt tiensä kuusen latvaan.

      Tonttu kuulostaa upealta! Tyttärelläsi taitaa olla designerin vikaa.

      Delete
  7. Ihania nuo koristepallot..tahtoo myös ;-)

    Muistan minäkin ne enkelikoreisteiset koristeet.En tosin koskaan (kai) uskaltanut kokeilla olisiko niissä herkkuja sisällä ;)
    Harmi,en usko että kenelläkään on niitä suvussamme tallella.

    ps.laitoin sinulle s.postia :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Taitaa tämä meidän ikäpolvi muistaa enkelikarkit! Nostalgisia ja kauniita. Ja tässä nyt taas oppii että kaikkea ei kannata pois heittää vaikka mieli joskus tekisi.

      Kiitos sähköpostista ja POSTISTA!

      Delete
  8. Epäilen teidän muiden kommentoijien olevan niin nuoria, että ette tiedä niissä koristekaramelleissa alunperin olleen jotakin makeaa, mikä oli syöty makean nälkään ja sittemmin oli vaihdettu pahviin. Taisivat olla jotakin pula-ajan tuotetta. Niitä ripustettiin kuuseen nostalgian vuoksi vuosi vuodelta kunnes olivat niin rähjääntyneitä, että raaskittiin vihdoin heitää pois. Olisi ihme, jos joku olisi sellaisen säilyttänyt.Sittenhän sai kaupasta jo prameita kiiltäviä muovipalloja ja nauhoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kun jätit kommentin! Siis alunperin siellä oli karamelli. Ja se sitten korvattiin muulla kovikkeella. Jostain syystä koriste on jäänyt mieleeni. Ehkä se pula-ajan tenho oli säilynyt, ajatus siitä että olisi kaunista ja koreaa. Olen kyllä aina pitänyt enkeleistä. Ja osasta karamellejäkin :)

      Delete