Saturday, December 29, 2012

Muistoja

Harmittaa, kun pitää taas kuusi riisua. Jotkut koristeet ovat jo niin tuttuja vuosien takaa, että niitä haluaisi helliä muistoissaan useamminkin kuin kerran vuodessa joulukuusessa. Perheenjäsenistä on kehystetty kuvat kuuseen. Mun kuvan takana virtaa Mississippi-joki, kuva on vuodelta 2003 kun ajoimme mantereen halki Kaliforniasta tänne. Mukana kaksi kolmivuotiasta ja yksi 9 kuukauden vanha. Ja tietysti mies ja minä. Ikimuistoinen reissu. Kuten myös aamiainen New Orleansissa Bourbon Streetillä. 


Kun mietin vuoden kohtaamisia ja huippuhetkekiä nousee pinon päällimmäiseksi matka Suomeen. Nimittäin Lontoosta Helsinkiin lensimme yhtämatkaa Suomen paralympia joukkueen kanssa. Kisat Lontoossa olivat päättyneet edellisenä iltana. Joukkue oli kuunnellut päätösohjelman esiintyjiä kuten Coldplay, Rihanna ja Jay-Z. Lontoosta koneeseen hyppäsi tiimi, jolla oli tuomisinaan neljä kultaa, hopea ja pronssi. 


Kaikki oli muuttunut sitten viime matkan. Kuten että Finnair ei enää ilmaiseksi tarjonnut Iltasanomia tai Iltalehteä. Lehdestä piti pulittaa kolme euroa. Kahvi sentään oli suomalaista. Tällä kertaa kuitenkin mielenkiintoinen matkaseura sivuutti kaikki suomikliseet. Olin onnekas ja sain matkata paralympialaisiin osallistuneen atleetin rinnalla. 

Vierustoverini esitteli muuta matkustajakuntaa. Suoraan edessäni istui kelauksen kultamitalsisti. Lähipenkeillä oli lisää voittajia, mitalisteja, pistesijoittuneita. Kysyin matkaseurani sijoitusta. Hän oli hetken hämillään ja sanoi, että ei mennyt ihan kuin piti. Hän nimittäin lähti hakemaan kisoista voittoa. Kyselin, että oliko jo monennetkin kisat. Ensimmäiset. Yritin vielä, että jos näistä haettiin vain kisatuntumaa. Vierustoveri totesi ykskantaan, että hän lähti matkaan voitto mielessään ja kaikki muu on tappiota. Toden sanoakseni hänen sijoituksensa ei ollut huono, mutta ei ihan ensimmäinenkään Mieleen hiipi ajatus miten kävisikään jos kaikki edustusurheilijat suhtautuisivat samanlaisella intohimolla suorituksiinsa.

Häpeättömästi kyselin ummet ja lammet. Vierustoveri kertoi lajistaan, omasta urheiluhistoriastaan, kisakylästä, avajaisista, kisoista, loppuohjelmasta. Olin kuin kakara karkkikaupassa. Näin kisapassin, ystävyysjoukkueiden pinssejä, sain kokeilla edustusvaatteen materiaalia.  Mutta ennenkaikkea pääsin käsitykseen Suomen paralympiajoukkueen hengestä. Huumoria ei puuttunut eikä välittämistä. Jos jossain olen nähnyt Joukkueen isolla J:llä niin se oli tuolla lennolla. 

Näinä kuukausina matkan jälkeen olen miettinyt paljon kohtaamistamme. Tunnustan, että minulla on ollut mielipiteitä tuntematta tai tietämättä asiaa. En ole edes ottanut asioista selvää, tyytynyt vain mielipiteeseeni. Olen nimittäin aina ajatellut, että jonkin asteinen vammautuminen olisi loppu. Mistään ei tulisi mitään. Paralymiajoukkue todisti mielipiteeni kerrassaan harhaoppiseksi ja vääräksi: kaikki on mahdollista. 
Kone laskeutui Helsinki-Vantaalle. Kysyin vierustoveriltani Rio De Janeirosta. Hän sanoi tähtäävänsä sinne. Minä lupasin, että hänellä on yksi peukun pystyssäpitelijä lisää. Kapteeni kuulutti, että muut matkustajat voivat poistua, mutta edustusjoukkue odottaa ja menee sitten tapaamaan tiedotusväkeä. Matkakaverini hymyili velmusti ja totesi, että tällaista tämä vammaisen elämä on: ensimmäisenä koneeseen ja viimeisenä ulos. 


Perhe ja naapuri ovat oivaltaneet mistä pidän: kahvista. Sain molemmilta taas monta uutta koristetta joulkuustamme koristamaan.Ehkä jonain vuonna, toivottavasti vuosikymmenien jälkeen, koristeet osuvat jonkun käteen joka muistelee miten se mamma ei päässyt sängystä ylös ilman höyryävää kahvimukiaan. Oli ne vaan hurjia aikoja, kun kahvikin oli ihan laillista huumetta :)

24 comments:

  1. Postauksesi toi jälleen hyvän mielen ja hymyn huulille. Kiitos! Ja tuo kahvijoulukoriste on ihan huippu, olen itse aina niin aikaisin ylhäällä ettei kukaan ole todistamassa äiti-ei-ole-vielä-saanut-kahvia minääni ja parempi ehkä niin ;) Mitä parhaimpia vuoden viimeisimpiä päiviä täältä satujen saarelta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Heljä! Sinä olet hoitanut fiksusti tämän heräämisoperaation. Mulla on ikävä kyllä todistajia paikalla, jotka voivat todeta heräilijän alaviereisen/kärttyisen tilan. Mutta kyllä se siitä sitten kahvin kanssa.

      Onnellista uutta vuotta!

      Delete
  2. Miten ihana oivallus kehystyttää kuvia joulukuuseen, aivan upea!
    Mukava, että sait matkustaa paralympiajoukkueen kanssa. Kokemuksesta tiedän, miten vahvoja ihmisiä ovat vammansa yli päässeet, vammautuminen ei ole todellakaan maailmanloppu.
    Kiva postaus taas kerran, antoipa perspektiiviä terveenä itseään pitävälle. Hyvää Uutta Vuotta sinne merten taakse.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvää Uutta Vuotta, Anja! Olen kyllä onnellinen, että sain tilaisuuden tutustua joukkueen jäseneen ja hän niin auliisti jakoi kokemuksiaan, tietoaan. Kyllä siinä tuli miettineeksi, että miten on muka niin vaikea päästä lenkille kun kaikki toimii.

      Delete
  3. On upeaa miten ihmiset vihdoinkin ovat alkaneet arvostaa paraolympialaisia ja -urheilijoita. Teillä on ollut ikimuistoinen lentomatka!

    Pssst... Jos vain jostain löydät Kaupparatsuun myyntiin noita Starbucksin kahvimukikoristeita niin olen kärppänä niitä heti ostamassa ;).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lentomatka ei unohdu varmasti koskaan. Olin varautunut siihen viimeiseen tylsään vetoon ennen Suomea ja se olikin ihan kaikkea muuta!

      Hei, jos vain ensi joulun alla muistat, vaikka marraskuussa muistuttaa mua asiasta niin yritän hankkia Sinulle koristeet. Nämä loppuvat yleensä aina hyvissä ajoin ennen joulua. Pistä silloin vaikka sähköpostia. Itse tykkään näistä ihan hirmuisesti. Kuten kahvista :)

      Delete
  4. Replies
    1. Kiitos JOnna! Olen käynyt sun blogissa monet kerrat tänä vuonna avaamassa vähän perspektiiviä ja saamassa uusia ajatuksia :)

      Delete
  5. Aika mahtava juttu päästä edustusjoukkueen sekaan matkustamaan :D Meillä luovuttiin tänä vuonna kokonaan perinteisestä joulukuusesta, joka tosin oli ollutkin muovikuusi allergioista johtuen. Ostin sellaisen valokoristeen, joka meriteeraa kuusta tänä vuonna - ensi vuonna ehkä tilalla voisi olla iso sypressi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta. En ollut silmiäni uskoa, kun Lontoossa portille suuntasimme. Joukkue kokoontui ryhmäkuvaan ja olisin halunnut myös ottaa kuvan - mutta alkoi ujostuttaa. Mutta muistot ovat sitäkin tarkemmin vaalitut.

      Meille kävi tänä vuonna niin hassusti, että mies osti ihan liian suuren kuusen. En ylettänyt laittamaan enkeliä latvaan ilman tikkaita. Lapsia ohjeistin, että kun ensi vuonna mennään isin kanssa kuusta ostamaan niin vähän pienempi please. Joka vuosi mietimme tekokuusta, mutta tämä on toisaalta teollisuuden ala ja tuemme näin myös pienyrittäjää.

      Delete
  6. Joulun juhlat ovat ohi!
    Vietimme vajaan viikon loistavassa paketissa Laukaan Peurungassa, upea paikka! Edelisestä käynistä olikin kulunut 28v. Tapasin jopa entisiä työkaveritani ja muitakin yllätys tuttujani oli paikanpäällä....;)

    Silloin aikoinaa opin tuntemaan nämä huippu paraurheilijat, koska harjoittelivat silloin Peurungassa. Upeeta ja huumorin tajuista koko porukka ja oli aina mukava lukea ja tv-tä katella heidän loistavista tuloksista, aika monessakin laijeissa saivat mitaleja.

    Hyvää matkaseuraa teillä olikin sillä lennolla, nämä urheilijat osaavat puhua ja vastata vaikka minkalaisiin kysymyksiin. Suurimalla osalla on huippu koulutus ja loistava kielitaito tämän urheilun lisäksi....:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. I knew it! Luin postauksesi ja olin ihan varma, että vietät joulutaukoa Peurungassa. Olen siellä itsekin käynyt monet kerrat ja mahdottoman kiva paikka! Onkohan se vastavirta-allas vielä voimissaan.

      Olet oikeassa, olin kyllä itseäni paremmassa seurassa tällä lennolla. Tutustuin siinä samalla lajiin, josta ei ole ollut hölkäsen pölähtämääkään tietona. Oiva ja klassinen laji, en muuta sano. Joskus onni potkaisee. Vaalin lennon muistoa sydämessäni :)

      Delete
  7. En ole koskaan ollut mikään urheiluhullu, mutta mielestäni vammaisurheilijat hakkaavat saavutuksillaan mielestäni muut urheilijat. Ovathan he kanssakilpailijoiden lisäksi voittaneet monia fysisiä esteitä ja ennakkoluuloja omassa elämässään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on juuri se asia, jota en ole osannut edes ajatella. Konstikos se on hiihtää tai juosta, kun on kaikki raajat tallella ja selkä ei reistaa. Vammaisurheilijat ovat ylittäneet niin monta estettä matkallaan, että mä en osaa edes kuvitella. Palautti kyllä uskoani ihmisiin, oikeisiin, ajatteleviin ihmisiin.

      Delete
  8. Teillä on ollutkin ainutlaatuista matkaseuraa!

    Oikein Hyvää Uutta Vuotta ja kiitokset kuluneesta vuodesta! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinä olet kyllä monella tapaa ihan ainutlaatuinen. Posti toi myös kortin! Säästän sen ensi jouluun. Kun katson leimaa olisi aikaa pitänyt olla reilusti. Mutta tällaista tämä välillä on. Jännitän sitten vajaan vuoden päästä. Kiitos Sinulle!

      Onnellista, aurinkoista vuotta 2013!

      Delete
    2. Kiitos <3
      Uskomatonta postinkulkua..mutta onpahan valmiina ensi vuoteen ;-)

      Mukavaa viimeistä tämän vuoden päivää!
      Ensi yönä tulee 19v. kun tulin ensimmäistä kertaa äidiksi..miten tämä aika menee niin nopeaan??

      Delete
  9. Nuo kehystetyt kuvat on ihana idea! Nostan kyllä hattua vammaisurhelijoille...
    Hyvää Uutta Vuotta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itse ajattelen vammaisurheilijoista samalla tavoin. Näen tässä meidän elämässä millaista sitoutumista vaatii pelkkä kilpaurheilu, ihan vaan harrastelijatasolla ja ilman sen suurempaa menestystä. En edes osaa kuvitella muunlaista arkea. Potenssissa jotain ihan yltiöpäistä.

      Sinulle toivotan hyvää ja onnellista uutta vuotta!

      Delete
  10. No olihan teillä hyvin mieliinpainuva lentomatka Suomeen upeassa seurassa!

    Täällä meillä joulukemut loppuvat perinteisesti loppiaisena tai vasta Nuutin päivänä. Sitähän sanotaankin, että Nuutti ajaa joulun ulos. Siis nautiskelemme vielä kuusen tuoksusta ja kynttilöiden lämmöstä hyvillä mielin.

    Ja nyt kohta vuoden vaihtuessa toivotan Sinulle Onnellista Uutta Vuotta!

    Säilyttäköön tämä vuosi sen mitä rakastat.
    Tuokoon uusi sen mitä kaipaat
    ja vieköön mennessään sen
    mitä taakkana kannoit.

    - Eesaiina




    Säilyttämään tämä vuosi sen

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos. Kuten tuossa jo aikaisemmin kommentoin, niin kyllä nautin matkan teosta itseäni paremmassa seurassa :)

      Olen niin pöllö, että yritän ajatella elämää muuna kuin vuosina, vuosilukuina. Siitä huolimatta lipsahdan ajattelemaan lupauksia, parannuksia, edistystä. Kiitos toivotuksestasi. Uskonpa, että mietin sitä vielä monen monituista kertaa tulevana vuonna.

      Meillä ovat ensimmäiset joulukuuset päätyneet tienposkeen jo eilen ja tänään. Erityinen jäteauto vie mennessään. Yleensä kuusemme säilyy loppiaiseen saakka. Rakastan vain niin kovasti kuusen tunnelmallista valoa, koristeita, muistoja.

      Onnellista uutta vuotta Sinulle. Ja musta on niin tosi mukavaa, kun jätät puumerkin!

      Delete
  11. Oi miten kiva koristeidea tuo perheenjäsenten kuvat!Sinulla oli mieleen painuvaa matkaseuraa lennollasi! Täällähän vammautuneita on paljon,sotien seurauksena,ja iso joukkue oli noissa vammaisten olympialaisissa.Kiitos blogistasi Johanna ja oikein hyvää uutta vuotta sinulle ja perheellesi!

    ReplyDelete
  12. Minä olen ottanut parhaat palat molemmista kulttuureista: Amerikkalaisittain kuusi tulee tupaan joulukuun alulla, mutta lähtee suomalaisittain aikaisintaan loppiaisena. ;)

    Olipa mielenkiintoista lukea kohtaamisestasi lentokoneessa, kiitos kun jaoit. Hyvää uutta vuotta sinulle ja koko perheelle! :)

    ReplyDelete